Paljon on ehtinyt tapahtua ja bloggaaminen on siinä jäänyt. Oon tällähetkellä matkalla takasin Vantaalle, kävin hakemassa vihreän valon as in second opinion arvion Tampereelta. Asiat on edenny niiltä osin aika mallikkaasti sitten viime kevään.
Eläin määräkin on noussut, Kesäkuussa tyttöjen seuraan liittyi pieni herra Brutus jonka kaverin sisko löysi, aliravittuna ja viiden viikon ikäisenä rappukäytävästä hylättynä. Brutus tuli aluksi mun kissojen luo kasvamaan mutta jäikin sitten pitkän pohdinnan jälkeen mulle pysyvästi, herra kun osaa tuon sydänten valloittamisen. Koska yritän nyt aktivoitua taas kirjoittamaan niin tuutte varmasti Brudesta vielä kuulemaan!
Brutuksen lisäksi sinsu määrä on noussut, tuli tässä syksyllä/alkutalvesta käytyä parissa sinsunäyttelyssä ja harrastus otti sitä kautta uuden tuulen, oon nimittäin alkanut pikkuhiljaa kasvattamaan chinchilloja. Zimmerin seuraan liittyi aluks nuoret naaraat Harlequin ja Taira, sitten tuli eläkkeelle lemmikkikotiin aivan ihana mummeli Zoe ja nyttemmin sitten vielä mun uusi upea uros Rainbow, näiden omien lisäksi mulla on tällä hetkellä sijoituksessa kaverilta Rainbolla ja Tairalla kumppanit Esme ja Sombrero. Zimmerille tulee kans lähiaikoina vaimoke kunhan Juana ensin lisää vähän painoaan kotona.
Sinsu puuhista tulee kans varmaan uutta tekstiä!
Oon nyt vähän suunnitellut myös blogin nimen ja ulkonäön muutosta, The Lawless Darkness on palvellu mun päätä hyvin jo vuosia mut kun ajat muuttuu ja mä oon edenny elämässä aika kauas jo blogin alkujuurilta niin ehkä se on aiheuttanut tätä pientä haluttomuutta kirjoittaa. TLD on alottanu mulla yläasteella vakavan masennuksen kourissa ainoana paikkana johon oon kirjottanu tuntemuksiani ja mihin oon pelotta lasketellu kaiken paskan mitä elämässä on ollu.
Nyt kun elämä ei enää potki niin pahasti päähän on ehkä viimein aika katkasta se naru joka on pitäny mut kiinni menneisyydessä. Jos kerran aijon jatkaa porhaltamista eteenpäin niin on ehkä aika myös ottaa tänne muutosta.
Oon ollu aina kiintyny the lawless darkness nimeen mutta koska tosiaan ajat muuttuu, eikä mun kuulu elää menneisyydessa niin nyt on aika.
En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo mukanaan tälle blogille, jääkö tänne muutenkaan enää paljoa. Ravatessa roiskuu lopetti kun Mölli lähti ylläpitoon ja Madness Coslpay on kans jääny seisomaan mun ja Ylvan eron ja cosplay harrastuksen vähenemisen vuoksi. Saa siis nähdä jatkataako tämäkään, jos vaan saan motivaationi kasaan ja jatkumaan niin taistelen tän jatkamisen puolesta.
Kumminkin! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä pohtimaan!
Seuraavan kerran kirjoitan ehkä tietäen blogin tulevaisuudesta enemmän tai sitten en.
Mutta!
Näistä tunnelmista, Sayónara!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. tammikuuta 2017
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
You really did not see that coming
Ollu vähä kiirettä, en oo pahemmin ehtiny vaa rauhottua aloilleni ees sitä pientä hetkeä et olis ehtiny blogaamaan.
Töissä on kiirettä, elukat aiheuttaa lisä duunia nyt ku kesä lähestyy, koulu aiheuttaa kiirettä sekä kaikki muuki elämässä. huoh...
mutta tosiaan!
Harjottelussa on mennyt ihan hyvin ja huomenna on arviointipalaveri, vähän kuumottelee..
Mainitsin perheen uudesta tulokkaasta Zimmeristä viime postauksesta ja herra onki nyt alkanu kotiutuu aika hyvin tänne, kissatki jätti sen aikalailla rauhaan parin päivän tuijottelun jälkeen. Nessu rakastaa nukkua sen häkin päällä ja annanki sen olla siinä koska se ei häiritse poikaa.
pää lyö niin pahasti tyhjää etten ihme ja kumma saa mitään kirjoitettavaa aikaseks joten eiköhän mennä kuvilla like sometimes i do since i'm lazy as fuck.
Töissä on kiirettä, elukat aiheuttaa lisä duunia nyt ku kesä lähestyy, koulu aiheuttaa kiirettä sekä kaikki muuki elämässä. huoh...
mutta tosiaan!
Harjottelussa on mennyt ihan hyvin ja huomenna on arviointipalaveri, vähän kuumottelee..
Mainitsin perheen uudesta tulokkaasta Zimmeristä viime postauksesta ja herra onki nyt alkanu kotiutuu aika hyvin tänne, kissatki jätti sen aikalailla rauhaan parin päivän tuijottelun jälkeen. Nessu rakastaa nukkua sen häkin päällä ja annanki sen olla siinä koska se ei häiritse poikaa.
pää lyö niin pahasti tyhjää etten ihme ja kumma saa mitään kirjoitettavaa aikaseks joten eiköhän mennä kuvilla like sometimes i do since i'm lazy as fuck.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Chincilla's everywhere
Aivan mahtavaa huomenta!
Mulla on ollu energisyysviikko nyt meneillään osittain pienen tulevan perheenlisäyksen vuoksi!
Kävin maanantaina pienryhmäpäivän jälkee Eean kanssa moikkaa Deviä ja sit lähettii sen kaverille kattoo chinchilloja ku Janette kasvattaa niitä, iskin siellä sit silmäni yhteen reppanaan josta ei turkinpurennan vuoksi voi koskaan tulla näyttelychinsua vaik se muuten oiski täydellinen kandidaatti kisoihin. Tein sit siitä ja sen kumppanista diilin ja jahka saan kamat kasaan chinsuja varten nii Zimmer muuttaa mulle! :3 Tosiaan sen kumppani saapuu sit parin kuukauden päästä kuha se on eka putkauttanu ja vierottanu pentueensa..
On muute aika villii ku siin maanantain vaa randomisti todettii et se Silvia on tosiaan tiineenä, siinä sit pideltii vuoronperää käsiä sen mahalla ja tunnusteltii ku pikku chinsut potkii. On uute oikeesti tosi erikosien tuntusta!
Mutta joo, mun pitkäaikanen unelma saada jyrsijä toteutuu viimein tuplana!
Ihaninta täs on viel se et Janskun mukaa Zimmer on yleensä tosi arka uteliaisuudesta huolimatta uusia ihmisiä kohtaan mut miut se hyväksy melkeen välittömästi, kiipeili hartioilla ja nakers korvia ja sit ku enne lähtöö pyörähettii siin viel nii se tuli heti luukulle tervehtii.
Huomaatteko et mulla meneillää näist pikkukavereist tämmöne lapsentyyppine intoilu :D
Mutta joo
Muutoin kuuluu kans hyvää, aurinko paistaa ja linnut laulaa tääl risukasassaki!
Palattii Ylvan kanssa viime viikolla yhteen enkä vois olla onnellisempi, sen lisäks harkassa menee hyvin, lähetin tänää koululle ja ohjaajalleni näyttösuunnitelman ja parit työhakemuksetki.
Oon ollu toimelias näin keskiviikon kunniaksi.
Seuraavan kerran varmaa palailen Zimmerin tulon myötä kirjoittamaan mutta until then
See ya!
Mulla on ollu energisyysviikko nyt meneillään osittain pienen tulevan perheenlisäyksen vuoksi!
Kävin maanantaina pienryhmäpäivän jälkee Eean kanssa moikkaa Deviä ja sit lähettii sen kaverille kattoo chinchilloja ku Janette kasvattaa niitä, iskin siellä sit silmäni yhteen reppanaan josta ei turkinpurennan vuoksi voi koskaan tulla näyttelychinsua vaik se muuten oiski täydellinen kandidaatti kisoihin. Tein sit siitä ja sen kumppanista diilin ja jahka saan kamat kasaan chinsuja varten nii Zimmer muuttaa mulle! :3 Tosiaan sen kumppani saapuu sit parin kuukauden päästä kuha se on eka putkauttanu ja vierottanu pentueensa..
 |
| Zimmer |
 |
| Silvia |
On muute aika villii ku siin maanantain vaa randomisti todettii et se Silvia on tosiaan tiineenä, siinä sit pideltii vuoronperää käsiä sen mahalla ja tunnusteltii ku pikku chinsut potkii. On uute oikeesti tosi erikosien tuntusta!
Mutta joo, mun pitkäaikanen unelma saada jyrsijä toteutuu viimein tuplana!
Ihaninta täs on viel se et Janskun mukaa Zimmer on yleensä tosi arka uteliaisuudesta huolimatta uusia ihmisiä kohtaan mut miut se hyväksy melkeen välittömästi, kiipeili hartioilla ja nakers korvia ja sit ku enne lähtöö pyörähettii siin viel nii se tuli heti luukulle tervehtii.
Huomaatteko et mulla meneillää näist pikkukavereist tämmöne lapsentyyppine intoilu :D
Mutta joo
Muutoin kuuluu kans hyvää, aurinko paistaa ja linnut laulaa tääl risukasassaki!
Palattii Ylvan kanssa viime viikolla yhteen enkä vois olla onnellisempi, sen lisäks harkassa menee hyvin, lähetin tänää koululle ja ohjaajalleni näyttösuunnitelman ja parit työhakemuksetki.
Oon ollu toimelias näin keskiviikon kunniaksi.
Seuraavan kerran varmaa palailen Zimmerin tulon myötä kirjoittamaan mutta until then
See ya!
torstai 29. lokakuuta 2015
Halloween is coming
On ollu taas niin kiire kaiken kanssa etten oo ihan varma että kestääkö pää. Viimesen kuukauden sisään on ollu autokoulu, muutto, pakkaaminen, kaverisuhteet, nyttemmin tauolle jäänyt parisuhde ja kaikki ne kiireet mitä tuleva valmistuminen pitää sisällään....
Inssi ei mennyt ekalla läpi mutta huomennä pääsen jo yrittämään uusiksi. Tiistaina käytiin pienellä porukalla dtm'ässä ja voisin kyllä sanoa että en oo enää varma mitä ajatella :'D Don't get me wrong ilta oli mahtava ja oli hauskaa, seuraavana aamuna ja myönnettävästi jo kotiin (note koti meinaa kaverin kämppää) lähtiessä kirosin itseäni, avuttomuuttani ja pihalla oloani. Ehkä se tästä vielä, lauantaina luvassa on uusia tuulia ja alias Wingwomanini tulee Mikkelistä :D Lupauduin jo auttaa sitä ettii stadin "kuumimman kollin" jostai.
En tiedä mitä kirjottaa, mun päässä hakkaa miljoona asiaa mitkä pitäs selvittää mutten halua. Oon myös taas löytäny itsestäni asioita mistä en tiiä tykkäänkö vai en. Paineet on kovat monen asian suhteen. Eilen oli myös ehkä jossain määrin vähän hämmentävää, kaverilta krapulassa lähdettyäni nimittäin hyppäsin OMAN autoni kyytiin, broidi tosiaan toi mun synttärilahjan tänne. Samalla sit tuli ukko ja toinen broidi koska ne haki samalla mun kuukaus sitte pöllityn mopon ja vei sen korjattavaks Lepraa.. Mopon haettua mentiin sit Jäken Martinaa syömää ja jokainen tilas oluen, tasottava oli tarpeen. Jotenki tilanne oli vähä koomilline mut oli iha mukavaa, naureskeltii vaa ku ukko oli sitä mieltä ettei se tilanne voi olla mahdolline et vastaha me oltii seurakunnan kerhossa viipottamassa ja nyt me istutaan sen kaa oluella. Time flies!
Siitä sitte mentii mun luo kahville ja jauhettii paskaa, Atte kans luovutti Paskatin molemmat avaimet ja ton omistajuuspaperin minkälie minkä vien huomen sit katsastuskonttorille samal ku meen suorittaa sitä inssiä.
Ja jos joku miettii et mitä vittua mä valitan valmistumisen tuomasta stressistä vaikka en näemmä ees käy enää koulussa, niin tosiaaan. Hain tiistaina ittelleni sairaslomaa ja maanantaina meen hakee sille jatkoa käymällä juttelee koulupsykan kanssa. Jippii...
Tän kummemmin en ny taas osaa tai jaksa kirjottaa. Taidan lähtee syömää ja keittää kahvia että jos tästä vaikka ehkä jopa alkais heräilee, sit pitäs viel käydä ostaa savukkeita koska mysteerisesti koko aski meni baari-iltana.. Siitä sit viel ajotunnille ja ilta menee pakatessa.
 |
| old but gold <3 |
ugh
lauantai 15. elokuuta 2015
so long soldier~
Kesä meni vauhdilla ohi ja kouluki ehti jo alkaa, kiirettä piti vaikkaa mitään menoja ei mukamas ollu. Kesäkuussa toki juoksin aluks lahteen ja mikkeliin coneihi ja sit lappeenrantaa. Heinäkuun vietin melkein kokonaan lappeenrannassa ja kuun alusta kävin siellä odotetulla lontoon reissulla. Potter studiot oli elämys ja itkin kierroksen loputtua. juoksin paikkaa ympäri ja tuijottelin rekvisiittoja onnessani, se oli elämää.
Kesässä muutoin oli sekä hyviä hetkiä ja huonoja. Välillä oli mieli tosi maassa ja tuntu et mikään ei onnistu. Suurimman osan aikaa oli sentää hyvä olo. Näin paljon kavereita keitä en oo nähny aikoihi ja tutustuin uusiin ihmisiin. Autokoulunki ehdin alottaa ja melkee puolet teorioista on käyty.
Koulut tosiaa alko kuluneella viikolla, kauhulla odotin koska en kunnolla päässy sisää talvella uuteen ryhmään ja sit olinki koko kevään harjottelussa enne loman alkua. Yhtä luokkalaista tuli coneissa nähtyä ja vähän juteltua mut kammolla silti odotin alkua. Eka viikko tuntu menevän kumminki tosi äkkii ohi ja oli oikeestaan tosi kivaa. Kaivattua rutiinia arkeen, ilmasta ruokaa ja jotenki tuntu et oltais oltu tos ryhmäs sisäl aina. Läppä on lentäny ja on tultua juteltuu kaikille, meillä vaihtu myös ryhmänohjaaja mut tää nykyne heppu on vaa ekan jakson ja sit vaihtuu taas. Sillee harmi koska ainaki ekojen tuntien perusteel vaikuttaa tosi kivalt jätkält.
Kaikin puolin siis koulu on alkanu tosi hyvin ja syksy muutoinki. Traconin kanssa teettää viel pari viikkoa kiirettä ja silleen mut ei niin pahasti ku desun kanssa oli keväällä.
Tänään käytiin perseenpuutumis retkellä med Nora hyvinkäällä mopolla. käytiin myös palatessa jäke kautta hakees nugetit koska dataus ruokaa :D tuli ajettuu semmone about 80km koska kierto- ja sight seeing reitit kunniaan!
Huomenna sit on loikoilu ja pyykinpesu päivä.
ja koska en jaksa sen kummempia kirjoittaa, kuvia lontoon reissulta!!
Kesässä muutoin oli sekä hyviä hetkiä ja huonoja. Välillä oli mieli tosi maassa ja tuntu et mikään ei onnistu. Suurimman osan aikaa oli sentää hyvä olo. Näin paljon kavereita keitä en oo nähny aikoihi ja tutustuin uusiin ihmisiin. Autokoulunki ehdin alottaa ja melkee puolet teorioista on käyty.
Koulut tosiaa alko kuluneella viikolla, kauhulla odotin koska en kunnolla päässy sisää talvella uuteen ryhmään ja sit olinki koko kevään harjottelussa enne loman alkua. Yhtä luokkalaista tuli coneissa nähtyä ja vähän juteltua mut kammolla silti odotin alkua. Eka viikko tuntu menevän kumminki tosi äkkii ohi ja oli oikeestaan tosi kivaa. Kaivattua rutiinia arkeen, ilmasta ruokaa ja jotenki tuntu et oltais oltu tos ryhmäs sisäl aina. Läppä on lentäny ja on tultua juteltuu kaikille, meillä vaihtu myös ryhmänohjaaja mut tää nykyne heppu on vaa ekan jakson ja sit vaihtuu taas. Sillee harmi koska ainaki ekojen tuntien perusteel vaikuttaa tosi kivalt jätkält.
Kaikin puolin siis koulu on alkanu tosi hyvin ja syksy muutoinki. Traconin kanssa teettää viel pari viikkoa kiirettä ja silleen mut ei niin pahasti ku desun kanssa oli keväällä.
Tänään käytiin perseenpuutumis retkellä med Nora hyvinkäällä mopolla. käytiin myös palatessa jäke kautta hakees nugetit koska dataus ruokaa :D tuli ajettuu semmone about 80km koska kierto- ja sight seeing reitit kunniaan!
Huomenna sit on loikoilu ja pyykinpesu päivä.
ja koska en jaksa sen kummempia kirjoittaa, kuvia lontoon reissulta!!
 |
| näytän ahdistuneelta mut random selfie with mom |
 |
| goooooseeee |
 |
| käytii tosiaa kattoo dinoja |
 |
| joulutanssien "jääpatsas"mikälie |
 |
| Rehtorin kanslian sisäänkäynti |
 |
| HEDWIG malli tosin aitoja pöllöjä tosiaan käytettiin leffoissa |
 |
| Nokkis <3 |
 |
| art room oli M a h t a v a |
 |
| Tylypahkan pienoismalli |
 |
| mun tipu kaveri |
tiistai 30. kesäkuuta 2015
so here we go again~
Laatu on tosiaan aika tiedätte kyllä mistä mutta vätys ei jaksanut hakea kameraa ja tietokoneen oman kameran laatu on tämä.... :/ kestäkää!
yritän tässä nyt oikeesti alkaa taas aktivoituu tän kirjoittamisen suhteen mutta katsotaan miten onnistuu :D muutama erikoisvlogi päivitys on suunnitelmissa eli on kyllä ideoita ees vähän taas !
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Minäkö päästäni terve?
"Kirjotan viel sen kokonaisen tekstin tästä ja laitan sen Minnalle. Mun osalta onnea loppu käynteihin ja nähdään toivottavasti parin kuukauden päästä hoitokokouksessa!"
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?
Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.
Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.
Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?
Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.
Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.
Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!
perjantai 27. helmikuuta 2015
tiistai 3. helmikuuta 2015
It takes courage to grow up and become who you really are~
Reilu kuukaus vierähti nopeesti. Paljon olis ollu kirjotettavaa mut aikaa ja motivaatiota en oo kyenny löytämän.
Lyhyesti sanoen kuukauteen on mahtunu kavereita, niin uusia ku vanhoja, koulua, muutto hommia, conittamista, työhakemusten lähettelyä kaikkialle ja jopa yks työhaastattelu josta tuliki voitto kotiin. Mulla on ollu tosi vähän koulupäiviä hyväksilukujen takia ja ne harvat päivät ku on ollu koulua nii on ollu ihan mukavia, motivaatio kouluun lähtöön ja opiskeluun on vaan kadonnu. Thank goodness täs on enää tää viikko, sit alkaa kahen viikon loma, sit on taas kaks viikko koulua ja sit alkaa työharjottelu joka mun kohalla kestää koko loppu kevään. Work work work.
Kauheesti en oo uusiin luokkalaisiin tai muutenkaa uusiin ihmisiin silleen tutustunu, muutamiin pidempiaikaisiin tuttuihin vähän paremmin ja sillee. eniten oon ilonen siitä et vaik muutin pois Mikkelistä nii kaverit jäi. Ei mee päivääkään ettei Mirva laita viestiä jostai viasta ja Saaran kanssa laitetaan samaa paskaa jatkuvasti kuten ennenkin. Eli muutto teki sen minkä pitikin, kykenin jättämään mun elämää myrkyttäneet ihmiset taakseni ja pitämään ne tärkeät yhä lähelläni. Tuskaa tässä on toki ollu, päivääkään ei nimittäin mee ilman etten kerran ees huomais pysähtyväni miettiämään ikävääni Saaran luokse tai miettiväni et miten kiva ois nähä sitä taas. Se on onneks ihan pian korjattavissa, meen nimittäin viettämään lomani sen luo ja sit ku niil on loma nii se tulee tänne. Puoleentoista kuukauteen kun ei oo nähny nii ikävää ei voi sanoin kuvailla.
En pysty ees sormineni laskee monta työhakemusta oon laittanu kuluneen kuukauden aikana. Tasan tarkkaan yhdestä tuli vastaus ja sieltä kuoriuduinkin eilen yhtenä palkattuna, eka vuoro on launtaina ja myönnän että jännittää. Mun työnkuvahan on siis että mennään yhen toisen nuoren kanssa käymään kahessa Vantaan hoivakodissa vetämässä muistisairaille vanhuksille virkistystoimintaa.
Kissat on kans kasvanu hirveesti, mun pikkusista on kuoriutunu aikuisia naisia. haaaaaah not. Yhtä idiootteja, yhtä ärsyttäviä ja yhtä hermoja raastavia kuin aina ennenkin, kokoa on tullu lisää ja Aoi on alkanu pitämään kauheaa meteliä jatkuvasti. Syynä varmaan se et se on oppinu vastaamaan ku sille puhuu, kumminkin kämppikseni Noran kanssa höpötetään niille jatkuvasti.
Mulla on ollu kans tässä kuluneen kahen kuukauden aikana maaninen vaihe menossa joka onneks alkaa nyt hiljalleen lievittymään ja alan palaamaan normi elämään, ihan kiva saada vähän ajatuksia järjestykseen ilman et lauseet pysähtyy siihen et orava juoksee puussa. Seesteistä vaihetta on tosiaan kaivattu ihan sairaasti.
Mulla on kans HYKSin lääkäri käynnit alkanu tässä joku aikaa sitte, alkaneet ja loppuu kans kohta. Psykologin kanssa viimenen tapaaminen on ens viikolla ja saan varmaan tietää prosessin loppu aikataulun kans ihan parin viikon sisään. En voi kuvailla miten pikku hiljaa oon alkanu rentoutuu ton asian kanssa, valmis diagnoosi on kohta mullaki eikä tarvii enää selitellä asioita pitkien kaavojen kautta. Vuosien taistelu joka alko syntymästä alkaa pikkuhiljaa olla loppuun taisteltu ja mulla on vahva tuntemus omasta selviytymisestä.
Ei sen kummempia nyt helmikuun alusta, yritän muistaa kirjottaa taas vähän useemmin....
Seuraavaan kertaan sitten! MATA NE!
 |
| Kämppikset on ihan normaaleja |
 |
| Täs on muuten mei joulukuusi... Petteriki sala kuvattu |
 |
| Jotain muistoja jäi Paukkulasta |
En pysty ees sormineni laskee monta työhakemusta oon laittanu kuluneen kuukauden aikana. Tasan tarkkaan yhdestä tuli vastaus ja sieltä kuoriuduinkin eilen yhtenä palkattuna, eka vuoro on launtaina ja myönnän että jännittää. Mun työnkuvahan on siis että mennään yhen toisen nuoren kanssa käymään kahessa Vantaan hoivakodissa vetämässä muistisairaille vanhuksille virkistystoimintaa.
 |
| Mietin tässä parran kasvattamista xd |
Kissat on kans kasvanu hirveesti, mun pikkusista on kuoriutunu aikuisia naisia. haaaaaah not. Yhtä idiootteja, yhtä ärsyttäviä ja yhtä hermoja raastavia kuin aina ennenkin, kokoa on tullu lisää ja Aoi on alkanu pitämään kauheaa meteliä jatkuvasti. Syynä varmaan se et se on oppinu vastaamaan ku sille puhuu, kumminkin kämppikseni Noran kanssa höpötetään niille jatkuvasti.Mulla on ollu kans tässä kuluneen kahen kuukauden aikana maaninen vaihe menossa joka onneks alkaa nyt hiljalleen lievittymään ja alan palaamaan normi elämään, ihan kiva saada vähän ajatuksia järjestykseen ilman et lauseet pysähtyy siihen et orava juoksee puussa. Seesteistä vaihetta on tosiaan kaivattu ihan sairaasti.
Ei sen kummempia nyt helmikuun alusta, yritän muistaa kirjottaa taas vähän useemmin....
Seuraavaan kertaan sitten! MATA NE!
perjantai 10. lokakuuta 2014
What if you would know that it all ends tonight
And what if you would know that you can't win this fight?
Would you have regrets, someone to miss or
Friends to say goodbye?
Or would you tell the one you love it was
the best time of your life?
Epärealistinen olo. Tuntuu että viime viikkoina kaikki on menny päin mäntyä, mut sit taas on ollu hyviä hetkiä ja sit ollaan menty taas pahemmalla ryminällä sitä kovaa puuta päin. On ollu tosi hyviä hetkiä, on ollu paskoja hetkiä, on ollu koulua, kavereita, seurustelua, peli-iltoja ja random retuilua. Ja tavoilleni uskollisena mukana on ollu myös sairaslomaa, lääketokkuraa, pelkoa ja päivystys-vierailua...
Just nyt on tokkuraisia pelonsekasia ajatuksia kera spotifyn, kissojen ja ihan sairaan pahan avuttomuuden tunteen. Kaikkea pitäis tehdä mut mitään en saa aikaseks. Haluisin vaan nukkua muttei nukuta. Nää on todellisia hetkiä ku haluaisin koiran, lähtisin vaan ulos pitkälle lenkille ja voisin olla ajattelematta näin päätä takovia asioita. Bipolaarinen miten nii??
Ehkä suurin asia tässä on nyt se että oon heittäytyny taas tunteettomaks. En voi sille minkään. Tällänen oon suurimman osan aikaa.
What the hell is wrong with me again!
tai no, en voi sanoa väärin. Oon oikeestaan vähän jopa tyytyväinen tähän kumminkin. Eipähän tarvii pohtia turhia.
Nyt vähän toiseen aiheeseen mut selailin tumbleria postauskuvien toivossa ja törmäsin yhteen tekstiin josta aattelin jakaa tänne osan
Aseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalisen vetovoiman puutetta. Aseksuaalinen ihminen voi tuntea romanttista vetovoimaa mihin sukupuoleen tahansa tai ei kehenkään: romanttinen vetovoima on seksuaalisuudesta erillinen asia. Aseksuaali voi harrastaa seksiä tyydyttääkseen seksuaalisen himon eli libidon, mutta useat aseksuaalit eivät halua seksiä lainkaan. Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen.
Which translates roughly to:
Asexuality means lack of sexual attraction. Asexual person can experience romantic attraction to any or none of the genders as romantic attraction is separate to sexual attraction. Asexual can have sex to satisfy their sex-drive (libido), but many asexuals do not want sex at all. Asexuality is a sexual orientation.
PÄIVÄN PARAS TUMBLR POSTAUS minkä siis oon tänään nähny, en tiiä millo lie julkastu :D
Oon miettiny ikuisuuden miten tänki asian vois paremmin selittää ja tänään oli se hieno päivä että löysin sen täydellisen lyhyen kuvauksen!
Mutta se siitä tällä kertaa!
Aseksuaali bloggaajanne Santtu kuittaa tältä erää!
lauantai 30. elokuuta 2014
Rise Like A Phoenix~
Olin alottanu tän kirjottamisen jo keskellä viikkoa ku sattu taukoa ohjaamisesta leirillä.
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.
Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.
"Kaikki on kivaa" "Jee mulla on energiaa" "oon vaa tälläne luonnostaan pirteetyyppi" "ääh älä välitä nyt musta, ad/hd on kiva juttu"
Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.
"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"
Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.
Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?
Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.
Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.
Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.
Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia"
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.
Vietinki sit suurimman osan ylä-aste vuosista siinä masennus pöllyssä. Kasilla yks päivä eräs mei luokkalaine hokas mun viiltojäljet enkä ehtiny tehä mitää ku se pisti havaintonsa kiertoon. Sillon sain uudelleen kuulla olevani huomiohuora ja angsti paska jne.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"
Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.
Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk
Vittu että on pitkä postaus :'D
Riuttala kuvia sun muita tulossa soon koska haen sen muistikortinsiirtäjän ens viikolla!
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D
Santtu kuittaa~
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.
Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.
 |
| #salilekasalilvika ja arvon liikkatuntilunssijat 8-luokalla Ikävä sua Henna <3 |
Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.
"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"
Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.
Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?
Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.
Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.
Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia"
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"
Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.
Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk
Vittu että on pitkä postaus :'D
 |
| Kiusaajat sai haistaa pitkän paskan sillä hetkellä ku tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni. Mulla oli elämässäni elämisen arvoinen ihminen. Nea oon pahoillani etten voinu siltikään olla lopullisesti sun vierellä mut oot edelleen mun hyvä kaveri enkä haluu että mietitään pahalla niitä meidän yhteisiä aikoja. People change and some people just drift away fom each other |
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D
Santtu kuittaa~
torstai 24. heinäkuuta 2014
can I sleep now?
Mun arki on tosiaan ollu aika laimee tällä viikolla.... Oon yrittäny epätoivoisesti nukkua, sit oon ollu Saaran kanssa (hitto en oo kummemmin muita sit nähny o.O), pelannu ja käyny tallilla. Sekä toki ollu kissojen kanssa. Aoi on kotiutunu hyvin mut se on erikoistarkkailussa koska epäilen et se ei oo täysin terve. Pahin pelko on FIP(kissojen vatsakalvotulehdus) koska se näyttää siltä että se on nielly tennispallon kokonaisena. Ei voi muuta ku seurata.
Ainii jotai poikkeusta oli arkirytmissä, TÄNÄÄN SIIVOSIN PERKELE. Kämppä ei oo koskaan ollu näi siisti oikeesti, ja sit Mirva kävi kahvilla. Siinä meni lepposasti jutellessa se reilu kolmetuntia. Oli kiva nähä muitaki välillä ja varsinki ku löydettiin yhtenäisiä ajatuksia sillo kaheksan viikon työharjottelun aikaan.
Yhtä pitkään mielessä ollutta juttua oon kans miettiny. Nimittäin koulua. Oh god no, nyt on kesä mut ei voi minkään. En nimittäin tosiaan tiiä et onko tässä alassa sittenkin sitä mikä pitäis mielenkiinnon, tai kestääkö miun pää tätä. Kasvatusaineet ja stuff like that kiinnostaa mut ehkä se kiinnostus on enemmänkin teoreettista... Mietin sillo ysillä muuteki hakuja tehdessä että haenko alalle mikä kiinnostaa ehkä enemmän mut en tiiä kestääkö pää vai alalle joka kiinnostaa ja josta kokemuksesta tiiän että pärjäisin. Valitsin sen joka kiinnosti enemmän mut enää en tiiä. Oon tosiaan tullu siihen tulokseen että mietin rauhassa nyt yhteishakuun asti ja isken haun sitte Livialle ja Hyrialle ja katon sit ens kesänä et jos pääsen jompaankumpaan maatalouslinjalle että otanko paikan vastaan vai oonko päässy johonki heavensgod vaiheeseen ja päätän jatkaa valmistumiseen tällä alalla.
Kakkosvuos kumminki kertoo aika paljon meistä ja valitusta ammatista koska erikoistumis aineet alkaa.
En tiiä, turhauttaa stressaa ja ääh.
seriously, mulla on tulossa nyt tälle vuodelle silmäleikkaus (ei laser vaa isompi), ne kuukausikäynnit töölössä, kaks työharjottelua, koulua ylipäätään ja siinä samalla pitäis pitää pää kasassa. Tuntuu että nyt jo ku yritän saada kaikkee ponin liikutukset, kissojen hoidon, oman terveyden ja miljoonan muun asian kasassa nii en tosiaa nää kavereita (paitis Saaraa), en oo jutellu muualla asuville (enkä kyl muillekkaa) kavereille pitkään aikaan saatika sit kaivanu ompelukonetta or stuff like that varmaa kuukautee. ja sitä enne kuukauden keskityin töihin. eli koko kesänä.
Turhauttaa. Eniten ehkä se että cossit on kesken ja tracon lähestyy, haluisin nähä kavereita tai ees puhuu ihmisille mut en saa mitää aikaseks. Sit tietenkin nyt on menossa taas yks niitä parin kuukauden jaksoja ku en saa nukkuttua yhtään. tympäsevää ku koko ajan väsyttää, Saaraki jo sano tänään siitä et se pelkää tehneensä jottain ku "mökötän" mut tosiaan tuntuu että mun aivot ei toimi ja kaikki on jäässä.
Asiasta kolmanteen, Aoi just ryömi pitkällään keittiöstä tähä miu eteen ton viitisen metriä.. Näytti tyhmälle, outo eläin.
oh god, puhukaa mulle ihmiset en saa ite aikaseks ees avattua kännykällä chattia o.O
Ainii jotai poikkeusta oli arkirytmissä, TÄNÄÄN SIIVOSIN PERKELE. Kämppä ei oo koskaan ollu näi siisti oikeesti, ja sit Mirva kävi kahvilla. Siinä meni lepposasti jutellessa se reilu kolmetuntia. Oli kiva nähä muitaki välillä ja varsinki ku löydettiin yhtenäisiä ajatuksia sillo kaheksan viikon työharjottelun aikaan.Yhtä pitkään mielessä ollutta juttua oon kans miettiny. Nimittäin koulua. Oh god no, nyt on kesä mut ei voi minkään. En nimittäin tosiaan tiiä et onko tässä alassa sittenkin sitä mikä pitäis mielenkiinnon, tai kestääkö miun pää tätä. Kasvatusaineet ja stuff like that kiinnostaa mut ehkä se kiinnostus on enemmänkin teoreettista... Mietin sillo ysillä muuteki hakuja tehdessä että haenko alalle mikä kiinnostaa ehkä enemmän mut en tiiä kestääkö pää vai alalle joka kiinnostaa ja josta kokemuksesta tiiän että pärjäisin. Valitsin sen joka kiinnosti enemmän mut enää en tiiä. Oon tosiaan tullu siihen tulokseen että mietin rauhassa nyt yhteishakuun asti ja isken haun sitte Livialle ja Hyrialle ja katon sit ens kesänä et jos pääsen jompaankumpaan maatalouslinjalle että otanko paikan vastaan vai oonko päässy johonki heavensgod vaiheeseen ja päätän jatkaa valmistumiseen tällä alalla.
Kakkosvuos kumminki kertoo aika paljon meistä ja valitusta ammatista koska erikoistumis aineet alkaa.
En tiiä, turhauttaa stressaa ja ääh.
seriously, mulla on tulossa nyt tälle vuodelle silmäleikkaus (ei laser vaa isompi), ne kuukausikäynnit töölössä, kaks työharjottelua, koulua ylipäätään ja siinä samalla pitäis pitää pää kasassa. Tuntuu että nyt jo ku yritän saada kaikkee ponin liikutukset, kissojen hoidon, oman terveyden ja miljoonan muun asian kasassa nii en tosiaa nää kavereita (paitis Saaraa), en oo jutellu muualla asuville (enkä kyl muillekkaa) kavereille pitkään aikaan saatika sit kaivanu ompelukonetta or stuff like that varmaa kuukautee. ja sitä enne kuukauden keskityin töihin. eli koko kesänä.
 |
| Ajatuksen juoksuni viimeset kaks kuukautta lol this is my whole life |
Turhauttaa. Eniten ehkä se että cossit on kesken ja tracon lähestyy, haluisin nähä kavereita tai ees puhuu ihmisille mut en saa mitää aikaseks. Sit tietenkin nyt on menossa taas yks niitä parin kuukauden jaksoja ku en saa nukkuttua yhtään. tympäsevää ku koko ajan väsyttää, Saaraki jo sano tänään siitä et se pelkää tehneensä jottain ku "mökötän" mut tosiaan tuntuu että mun aivot ei toimi ja kaikki on jäässä.
 |
| eipä tarvinnu kirjottaa postausta yksin |
 |
| matti raukka luulee olevansa pieni... |
Praying for what your heart brings
Thoughts of escape and bloodshot eyes
You're barely sleeping, no longer dreaming
Now what you do to feel alive
Rise up and celebrate your life
We're not alone in our ritual
Sing for what you feel inside
Becoming one with our ritual
Singing songs of the old days
Try to remember what's gone by
Stronger in new ways
Don't care what they say,
This is your life
It's time to rejoice
Rise up and celebrate your life
We're not alone in our ritual
Sing for what you feel inside
Becoming one with our ritual
Our destiny is what we learned
Together wanting something more
Their misery and demons burn
A feeling that's worth fighting for
Rise up and celebrate your life
We're not alone in our ritual
Sing for what you feel inside
Becoming one with our ritual
Becoming one with our ritual
Really nyt on torstai ja oon nukkunu koko tän kuluneen viikon aikana yhteensä ehkä 10tuntia. tässähän on siis ollu neljä yötä, jos siis lasketaan su-ma kans. Pidemmällä aikajaksolla en ees haluu aatella ku tätä tosiaa on jatkunu tosi pitkään
Näin viime yönä pitkästä aikaa lyhyen unen..
Olin junnuSasuke, uni alko ja eteni ihan täysin sen kohtauksen mukaan missä Sasuke tulee kotii ja löytää perheensä Itachin tappamana. Kaikessa sekavuudessaan se vaa päättyy siihen että karjasen Itachille "Nii-San mikset herättäny mua jooga tunnille?!" mihin Itachi vastas "Santtu pieni sä oot tarpeeks vanha heräämään ite, ja meen nyt tekee meille päivällistä" Heräsin siihe et Itachi häipy ja pamautti oven kiinni.
Eli samaiseen todellisuus ääneen mikä tuli siitä että pennut jahtas toisiaan ja nessu juoksi ovea päin.
Really? WTF joo moi
lauantai 12. heinäkuuta 2014
But if I'm far from home~
Pikapostaus pakkaamisen lomassa!
Kävin torstaina viemässä kissat Saaruskan luo hoitoon, Matti pällisteli talon ympäri, tutki Saaran norjalaisen Topin tarkasti läpi vaikka vanha herra sähis ja löys tiensä ruoka kipolle. Nezumi puolestaan pelkäs ja täris mut nyt kuulemma leikkii nuorikko Empun kanssa menemään iha viimestä päivää. Matti on ainut joka on vähän tehny ongelmia, se oletettavasti pelkää Emppua vanhojen traumojen takia (emppu siis muistuttaa ulkoisesti mei mummon vanhaa vihasta kissaa) ja suojelee pentua siltä. Eli toisin sanoen murisee ja kyttää toista ja tänään oli kuulemma käyny kiinni... Toivotaan että sen pahemmaks ei kumminkaan mee koska vähän hankala hankkia Matille pariks päiväks hoitoa muualta lyhyellä ajalla toiselta puolelta eurooppaa. Tosin voisin pyyttää et Matti vietäis sit takas miu kämpille mut se meinais et Saaran pitäis käydä sitä erikseen hoitamassa :/ hankalaa ton vanhan herran kanssa, en ois ikinä uskonu että siitä nössöstä kuoriutuis sellane apina.
Eilen tuli sit näin Leprassa olevana käytyy pesees sopimuksen mukaan lapsuuden kotini ikkunat, oli aika maalaisfiilis soitattaa musiikkia ylikovalla keskellä peltoja :D Sen lisäks kävin kattoo sikalalla mei uusia pieni karvasia kissan pentuja ja maalaamassa ukon kanssa sen puuvaja loppuun. Oli aika letkeetä, siin samalla ku oottelin että ukko tarkistaa ruokkijan jne. raaputtelin kissoja ja tekasin alun yhteen tulevaan proppiin. Sen vaan voi tyytyväisenä sanoa että oli huippufiilis tehä "töitä" pitkästä aikaa! Meinaan siis maalata vajaa ja puuhommia. Jauhettiin kans pitkästä aikaa ukon kaa kaikkee turhaa ja mutsin kämpille palatessa oli aika hyvä fiilis. Tuntu että joku olis loksahtanu mei välillä ja se parin vuoden päällä ollu jännite ois vähän väljentyny mut who knows.
Tänään tuli sit pakattua loput kamat Italiaan lähtöä varten ja käytyä sukuloimassa nopeesti. Käytiin siis muorin kanssa mun enolla ja paikalla oli myö mei mummo ja kaks mun serkuista. Oli ihan mukava jutustella rennosti siinä kahvia juodessa ja koin aika moisen piristyksen ku toinen serkuistani joka siis asuu stadissa ehdotti että otetaan tavaks käydä vaikka kahvilla nyt ku alan käymää siellä hyksin takia kerran kuukaudessa. Ottaen huomioon etten oo koskaa ollu lähene kenenkään serkkuni kanssa ikäeron vuoks nii tuntu tosi hyvälle että ees yks haluu yrittää. Ottaen huomioon että tässä "täydellisessä" suvussa me kaks ollaan ne mustat lampaat jotka ei tunnu mitenkään sopivan tähän joukkoon...
Positiivessa mielellä matkaan ja palataan viikon päästä kuulumisiin Italiasta!
Ciaó!
Kävin torstaina viemässä kissat Saaruskan luo hoitoon, Matti pällisteli talon ympäri, tutki Saaran norjalaisen Topin tarkasti läpi vaikka vanha herra sähis ja löys tiensä ruoka kipolle. Nezumi puolestaan pelkäs ja täris mut nyt kuulemma leikkii nuorikko Empun kanssa menemään iha viimestä päivää. Matti on ainut joka on vähän tehny ongelmia, se oletettavasti pelkää Emppua vanhojen traumojen takia (emppu siis muistuttaa ulkoisesti mei mummon vanhaa vihasta kissaa) ja suojelee pentua siltä. Eli toisin sanoen murisee ja kyttää toista ja tänään oli kuulemma käyny kiinni... Toivotaan että sen pahemmaks ei kumminkaan mee koska vähän hankala hankkia Matille pariks päiväks hoitoa muualta lyhyellä ajalla toiselta puolelta eurooppaa. Tosin voisin pyyttää et Matti vietäis sit takas miu kämpille mut se meinais et Saaran pitäis käydä sitä erikseen hoitamassa :/ hankalaa ton vanhan herran kanssa, en ois ikinä uskonu että siitä nössöstä kuoriutuis sellane apina.
Eilen tuli sit näin Leprassa olevana käytyy pesees sopimuksen mukaan lapsuuden kotini ikkunat, oli aika maalaisfiilis soitattaa musiikkia ylikovalla keskellä peltoja :D Sen lisäks kävin kattoo sikalalla mei uusia pieni karvasia kissan pentuja ja maalaamassa ukon kanssa sen puuvaja loppuun. Oli aika letkeetä, siin samalla ku oottelin että ukko tarkistaa ruokkijan jne. raaputtelin kissoja ja tekasin alun yhteen tulevaan proppiin. Sen vaan voi tyytyväisenä sanoa että oli huippufiilis tehä "töitä" pitkästä aikaa! Meinaan siis maalata vajaa ja puuhommia. Jauhettiin kans pitkästä aikaa ukon kaa kaikkee turhaa ja mutsin kämpille palatessa oli aika hyvä fiilis. Tuntu että joku olis loksahtanu mei välillä ja se parin vuoden päällä ollu jännite ois vähän väljentyny mut who knows.
Tänään tuli sit pakattua loput kamat Italiaan lähtöä varten ja käytyä sukuloimassa nopeesti. Käytiin siis muorin kanssa mun enolla ja paikalla oli myö mei mummo ja kaks mun serkuista. Oli ihan mukava jutustella rennosti siinä kahvia juodessa ja koin aika moisen piristyksen ku toinen serkuistani joka siis asuu stadissa ehdotti että otetaan tavaks käydä vaikka kahvilla nyt ku alan käymää siellä hyksin takia kerran kuukaudessa. Ottaen huomioon etten oo koskaa ollu lähene kenenkään serkkuni kanssa ikäeron vuoks nii tuntu tosi hyvälle että ees yks haluu yrittää. Ottaen huomioon että tässä "täydellisessä" suvussa me kaks ollaan ne mustat lampaat jotka ei tunnu mitenkään sopivan tähän joukkoon...
Positiivessa mielellä matkaan ja palataan viikon päästä kuulumisiin Italiasta!
Ciaó!
torstai 10. heinäkuuta 2014
Autiotalo haaste ja jokamaunrakeita
Viime viikonlopulta tulossa vielä ihan perjantain sekoiluvideo mut alotetaan näillä "haasteilla"
Nea oli siis täällä viikonlopun ja testattiin läpi Kaverini lontoosta tuomat jokamaunrakeet ja sit käytiin tsekkaa yks Mikkelin autiotalo.
Että sellasta. Eihän tän postauksen kokonaiseen kirjottamiseen menny ku kolme päivää :D Vähän kesti latailla noita videoita
Nea oli siis täällä viikonlopun ja testattiin läpi Kaverini lontoosta tuomat jokamaunrakeet ja sit käytiin tsekkaa yks Mikkelin autiotalo.
Että sellasta. Eihän tän postauksen kokonaiseen kirjottamiseen menny ku kolme päivää :D Vähän kesti latailla noita videoita
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Mikä on kesäloma....?
Kolme viikkoa mennyt töissä, töissä ja töissä. Oon ohjaajana lastenleireillä missäs muuallakaan kuin Paukkulassa. On joo ollu ihan mukavaa hommaa, omien ongelmiensa kanssa tosin mut..... niinhän se aina on ku muiden ihmisten parissa tekee töitä. Mut ongelmista on selvitty ja työkaverit on ollu mukavia ja meillä on ollu hauskaa.Kolme kesäloma viikkoa on kulunu kans kissojen kanssa. Matti palas siis nyt takas kotiin ja mukana tuli kans tuo uus pentu. Taisin jo mainita asiasta :D nojaa.
TÄNÄÄN ON OLLU MUUTEN IHAN VITUN HYVÄ PÄIVÄ.
Aamulla panikoin että mitä vittua, pikku kissa oli pudottanu mun pilleriboxin lattialle, kansi auki ja kaikki lattialla. Ei se onneks ollu mitään näemmä syöny koska nyt se riehuu ihan normaalisti. Änkee siis koneelle ja riehuu mikä on oikeesti ihan vitun ärsyttävää.... Mutta niin, töissä oli suht rentopäivä (eli santtu almost sleeping jne) töitte jälkeen mentiin Nitan kaa käymään artsin takana olevalla röökipaikalla (olen syöpäseuralainen) soitin siinä samalla New eralle ja sain Lauran kiinni jonka kanssa sovittiin että meen sinne puolentunnin päästä. Tän jälkeen lähin sit kiireellä kämpille ruokkii karvat, laitoin Saaralle viestin ja lamaannuin. Normaalisti ku tuun kotiin niin mitään ei oo tullu, tai sit iha vaa mainoksia. Tänään ekana katoin että jes yks pari viikko sitte tilaamani peruukki tuli ja mainokset pöydälle heittäessä välist putos kirje. Tässä on nyt 10kk odotettu. ekat 8kk turhaan ja 2kk sitte sain tietää et lähete Helsinkiin on viimein tehty ja tänään. TÄNÄÄN tuli vastaus. joudun tosin yrittää siirtää sitä koska se aika ei käy mun huoltajalle mut sovittiin että parin viikon lykkäys on maksimi. jos menee pidemmälle nii sit ei peruuteta.
Ooon vaan niin motherfuckin happy. Ainii ja siitä new erasta. Sain viimein otettua sen toisen huulikorun :3 joten tosiaan, ollu ihan vitun hyvä päivä!
 |
| Peruspäiväongelmavittusaatana en voi mun pituudelle mitään |
JA myönnän että oli aika orpo olo ku ei tullu kirjotettuu :D
kuulumisiin ^^
Sayõnara!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)