New year, same bullshit

Holá! Parin kuukauden kirjottelu tauon jälkeen teen paluun (taas) videon muodossa jolla yritän vakuutella ainaki itteni että yritän pitää tätä sivua yllä. Pahoittelut jo etukäteen :D
Laatu on perinteinen -10/10. kerranki ääni toimi jopa melkee hyvin mut sit kuvanlaatu ja valaistu kusi kaiken muun. Forgive me, suunnitelmissa on kunnon videointilaitteiston hommaaminen kuha ryöstän pankin.

Voisin nyt yrittää harkita sitä kunniallsita nukkumaan menemistä mutta... We'll see about that!

Stay tuned, I'll be back!

Do not speak to me of dragon fire~

Hiljaiseloa, kiirettä, juoksentelua ja sairaalloista stressiä. Sitä mun kulunu kuukaus(vai kaks) on ollu. On pitäny tehä kouluhommia miljoona, hoitaa asunto asioita ja miljoonaa muuta. Kouluhommat tuli viime tippaan tehtyä ja viimeset kurssit kirjattu opintorekisteriin, eropaperit kirjotettu, uus vuokrasoppari kirjotettu ja kämppä purettu laatikoihin. Oikeestaan ainoot rauhalliset hetket jollon oon jättäny nää stressit pois on ollu ku ollaan hypätty Saaran kanssa rakkaaseen keski-maahan mahdollisesti viimeitä kertaa ja jääty sinne, Battle of the five armies tuli nähtyä kahdesti ja sen ohella ollaan istuttu, katottu vanhoja hobitteja/LOTReja ja kyylätty behind the scenesejä. Aina välillä tuli siis leijailtua siellä maailmassa, kaukana kaikesta tästä kiireestä, mut sit aina iski raakatotuus ja kiire alko taas.
Ainii ja sit on vielä joulu ja sen tuoma kiire. Se on onneks ollu rennompi ku edellisinä vuosina, vein kissat mummolle ja oon ite äitillä joka ihme kumma kerranki päätti ottaa joulun rennommin, ainakin vielä..... Lahjat on hankittu ja pitäis enää paketoida.
Ja se joulukiinnostus/fiilis skippas mun yli taas tänä vuonna, haluisin vaan nukkua ja istua pää pilvissä, tehdessä tulee vaa mieleen et parin päivän jälkeen on nokka kohti mikkeliä, Kamojen siirtäminen autoon ja suunta kohti uutta kaupunkia, uutta kotia. Sit menee viikko ja alkaa koulu, uudet ihmiset uusi paikka. Ei vittu mihi oon itteni taas sotkenu.
Sinänsä odotan innolla, sinänsä en. Tosiaan eniten ehkä stressaa nyt se että eilen tuli kelasta kirje.
Koska mun mutsilla oli nii korkeet tulot viime vuonna, mä menetin koko opintotukeni. Sinne hävis kaikki mun rahat ja nyt oon vähä peloissani et mitä teen.
Porukoilta tuskin tulee tulemaan paljoo mitää tukea tähän asiaan, mutsi ku luki sen kirjeen nii se vaan tokas et mun on lähdettävä töihin.
En halua
Ahdistaa niin vaan helvetisti koko ajatus ja musta on tuntunu eilisestä asti et oon nyt niin lähellä et pää räjähtää tän kaiken keskellä. Ilmeisesti mutsille ei riitä et joudun selviytyy uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa vaan siihe soppaa pitäs heittää vielä stressi työpaikan ettimisestä ja sit jos se löytyy nii niistä töistä....
Argh, en voi muuta sanoa.

Lee Pace, one of my ultimate favorite actors :3

Set me free from the earth~

Kirjotusmotivaatio ollu taas vähän pohjassa. Ollu taas vaa niin paljon kaikkea.
Mutta joo. HEI sivupalkkiin on nyt lisätty kysely, käykää vastaamassa! yritän tässä sen avulla vähä lisätä tätä bloggaais motivaatiota :D

Silmäleikkaus on nyt takana päin, se oli viime viikolla ja menihä siinä semmone viikko että sain ees kunnolla silmän auki, nyt on loistava huomata ku molemmat silmät on auki et karsastus on poissa ja ainoa ongelma mikä jäi on se et pitäs näemmä lähtee tota kaukonäköö kattoo optikolle, vähä on se huonontunu näemmä. Leikkausha meni kaikinpuolin näemmä hyvin ja nyt vaa stressataa et näinköhä nuo "itsesulavat" tikit sulaa kunnolla tuonne silmään :S kaihertaa kyl säännöllisesti ja sillee mut parin viikon päästä pitäis alkaa olee normalisoitunu tuo leikkausjälkiki. Silmä verestää toki edellee ja sillee mut well, mitä muutakaan voi kuvitella ku silmä leikattu auki.

En oo täs syyslomal mitää kauheen järkevää tehny, oleillu vaa ja tänää tein jotai kouluhommia alta pois. Kauheesti tuntuu et kaikkea pitäs tehä mut mitään ei saa aikaan ku motivaatio on mitä on.. ei voi minkää. Kohta taas koulun penkille nii jos sillo sit sais tätä motivaatioo takas !

Tänään tällee lyhyesti ja simppelisti koska ei oikee oo mitää mist kirjottaa.

Mata ne! ja vastatkaa toho kyselyy!
Santtu kuittaa~

Rise Like A Phoenix~

Olin alottanu tän kirjottamisen jo keskellä viikkoa ku sattu taukoa ohjaamisesta leirillä.
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.

Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.

#salilekasalilvika ja arvon liikkatuntilunssijat 8-luokalla
Ikävä sua Henna <3

"Kaikki on kivaa" "Jee mulla on energiaa" "oon vaa tälläne luonnostaan pirteetyyppi" "ääh älä välitä nyt musta, ad/hd on kiva juttu"

Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.

"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"

Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.

Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?

Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.

Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.

Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.

Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia" 
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.

Vietinki sit suurimman osan ylä-aste vuosista siinä masennus pöllyssä. Kasilla yks päivä eräs mei luokkalaine hokas mun viiltojäljet enkä ehtiny tehä mitää ku se pisti havaintonsa kiertoon. Sillon sain uudelleen kuulla olevani huomiohuora ja angsti paska jne.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"

Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.

Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk


Vittu että on pitkä postaus :'D

Kiusaajat sai haistaa pitkän paskan
sillä hetkellä ku tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni.
Mulla oli elämässäni elämisen arvoinen ihminen.
Nea oon pahoillani etten voinu siltikään olla lopullisesti sun vierellä
mut oot edelleen mun hyvä kaveri enkä haluu että mietitään pahalla
niitä meidän yhteisiä aikoja.
People change and some people just drift away fom each other

Riuttala kuvia sun muita tulossa soon koska haen sen muistikortinsiirtäjän ens viikolla!
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D

Santtu kuittaa~

Been there, done that Italy~ teksti postaus

Meinasin alkaa kirjottaa jo eilen illalla tullessani kotiin mut lentoväsymys vei voiton joten kirjottelen nyttten.
Lennettiin Bergamoon lauantai iltana, eka epäonni iski ku kuulutettiin että kone on 35min myöhässä. Meillä siis majotusken sisäänkirjaus meni jonku takii yheltä kiinni joten aika meni tosi tiukalle. Noh päästiin sit kumminkin hyvissä ajoin hotellille ja heti nukkumaan. Aamulla herätessä horkassa oli selkä kipee ja jaloilla kylmä, huone oli muute hyvä mut tosiaan sänky oli turkasen kova ja iha sika lyhyt. :D Aamiaine oli kans tosi säälittävä.

Lähettiin sit heti aamulla varhain seikkailee Bergamoon, yläkaupunki oli nopeesti kävelty ja todettiin vaan että paljon oli ihmissillä koiria mukana. Ylipäätään siis kulttuuriero siinä että ne ihmiset oikeesti kulki koirinensa siellä kaupoissa ja ravintoloissa ja se oli iha normaalia. Haluisin nähä ihmisten ilmeen ku kävelisin täällä jonnekki ravintolaa Acun kanssa !
Noh, siinä sitten sen perhanan siestan (eli paikat kiinni yhen aikoihi) aikaan päätettiin hakee kamat ja siirtyy veronaan jossa mei seuraava majotus olis loppu loman. Noh.... Mentiin siinä sitten juna-asemalle ja sille jee ehitää tohon kohta lähtevään junaa, ostettiin liput ja kipitettii laiturille. Juna oli tosi rähjäsen näköne ja oltii sille wtf mis kaikki ihmiset, noh. kysyttiin sit joltai naiselta et lähteeks tää tästä ja se vaa totes jotain tyyliin "this train is not going to leave for a long time". Lähettii sit kattoo et oltiinko katottu laituri väärin ja joo oltiin väärällä. No sit löydettiin se oikea paikka ja vähän aikaa siinä oltua sit piti kysyä joltai hepulta et miks tää juna ei näytä lähtevän. Tää ukko sit totes jotain poliisista ja "strike"stä eli jäätiin miettii et joko tääl on meneillään lakko tai sit joku isku. Mentiin sit kysyy ihan customer servicestä et mitä kettua tääl tapahtuu ja se muija kehtas sanoa että se yks ei ny mee mut menkää seuraavalla.
Istuttiin sit puol toist tuntia siin hemmetin laiturilla ja MITÄÄN EI TAPAHTUNU. ykskää juna ei liikkunu koko aikana, turhauduttiin ja lähettii kadun toiselle puolelle bussiasemalle jos sillee mentäis. Siin sit viimein selvis että joo lakko on menossa ja jatkuu iltaan asti. Hypättiin sit ohjeitten mukaan bussiin, mentiin lentoasemalle ja sieltä kiirellä bussiin joka meni Bresciaan. Sielt sit finally selviydyttiin hetken hapuilun jälkeen bussiin joka meni Veronaan. Ainoo vaa että se saatanan bussi kiers kaikki pikku kylät siinä matkalla ja onnistuimme siis istua bussissa yli kolme tuntia ja matkaahan oli vaan sen 65km..........

Päästiin veronaan sillo illalla joskus puolen ysin aikaa ja sit ku lähettii kävelee hotellille nii eksyttii.... Matkaa assalta hotelille oli sit oikeesti kilsa ja onnistuttii siihen käyttää tunti. Goddammit siinä sit koko päivän nälässä olleinna tapeltiin koko matka ja tuntu et kaikki menee heti perseeleen. Hotellissa oli onneks sit iha helvetin hyvä pizzeria ja saatiin ruokaa ja nukkumaan.

Maanantai käytettiin Veronan tutkimiseen. Kierrettiin paikat läpi ja todettiin että Verona on oikeesti aika kiva paikka. Kannattaa käydä!
Tiistai käytettiin siihen että hypättiin junaan ja käytiin Venetsiassa. Ei ollu uponnu veteen vielä :D Venetsia on tosi kaunis vanhanaikanen paikka ja oli tosi siistii käydä siellä. Venetsiaa tosin katottii vaa sen verran et käveltiin yli kaks tuntia karttaa seuraten Marcon aukiolle, otettiin siin pari kuvaa ja sit kylttejä seuraten käveltiin puol tuntia takas. Ihmisiä oli iha sikana oli jo kans iha sika kuuma. Soijas aika pahasti.
Tultiin sit junalla takas Veronaan käytiin syömäs ja mentii hotellille pakkaamaan. Seuraavana aamuna sit päätettiin varata aikaa Bergamoon palaamiselle. Hypättiin aamulla junaan ja mentiin sillä Bresciaan ja siitä ostetttin liput bussiin joka meni suoraa Bergamon lentokentälle. Istuttiin sit Bresciassa seuraavaa odotellessa kaks tuntia pelaten korttia. Lentokentälle sit päästessä todettiin että turhaan varattiin aikaa ku kerran meni sujuvasti ja oltiin sit neljä tuntia siin perhanan kentällä ennen lähtöä. Ja konekki oli 20min myöhässä.

Oli aika tuskasta istuu kolme tuntia koneessa kahen venäläisen kanssa koska eikös vierekkäiset paikat ookki aika yliarvostettuja?

Noh, reissusta on selvitty mut en usko lähteväni ihan heti... Vähän on jotenki outo olo koko hommasta ja nyt haluun vaa nauttia loppu lomasta ja rauhassa. Lauantaina tosin lähetää tervehtii velipoikia armeijaan ja käymään pitkästä aikaa mei kesämökillä. Sen jälkee haluun pitää mieluusti matkaa lepraan ja matkaa perheeseen ja kerätä omaa päätäni takas kasaan tulevaa lukuvuotta varten!

Seuraavaan postaukseen tulee sit kuvat!

I'm Home Again~

On ollu iha kiva olla ilman teatterimeikkejä ja sitä glitteriä :D

Halusin tehä postauksen mutta koska tuliki vähän kiire nii tää jää nyt lyhyeen ja vähän vähempi tekstiseen :) Tajusin nimittäin just ku avasin tän uuden tekstin tähän että kello on kohta 11, pitäis vielä siivota ja syödä enneku Petteri tulee. Velipoika tulee siis käymään tänään Mikkelissä koska meidän serkku pitää sen polttarit täällä. Ens perjantaina on sit suuntana pitkästä aikaa lappeenranta ja häät!
Mutta asiaan, Muori toi miulle viikko sitten tuon (kummallisesti puuttuneen) BVBn levyn mikä oli tullu postissa, oon sitä tässä nyt kuunnellu koko viikon ja vanhojen klassikoiden kuten Knives and Pens ja Carlolynin lisäks sieltä nous yks uus suosikki. Kyseessä on siis tää Black Veil Bridesin ensimmäinen levy We Stitch These Wounds.

Black Veil Brides - The Mortician's Daughter

I open my lungs dear
I sing this song at funerals... no rush.
These lyrics heard a thousand times, just plush.
A baby boy you've held so tightly,
This pain it visits almost nightly
Missing hotel beds, I feel your touch.

I will await dear, a patience of eternity, my crush.
A universe so still.
No rust.
No dust will ever grow on this frame,
One million years, and I will say your name.
I love you more than I can ever scream.

We booked our flight those years ago,
I said I loved you as I left you.
Regrets still haunt my hollow head,
But I promised you I will see you again, again.

I sit here and smile dear.
I smile because I think of you and I blush.
These bleeding hollow dials, this fuss.
A fuss is made of miles and travels
Roadways are but stones and gravel.
A bleeding heart can conquer every crush.

We booked our flight those years ago
You said you loved me as you left me.
Regrets still haunt your saddened head,
But I promised you that I will see you.

We booked our flight those years ago
I said I loved you as I left you
Regret's no longer in my head,
But I promised you and now I'm home again, again, again, I'm home again, again, again.

I'm home again.

Oon nytki kuunnellu tota The Mortician's Daughteria koko aamun :3 Mutta jos totta puhutaan nii oon nyt laiska kirjottaa joten jotain mitä ei ole pitkään aikaan oikee ollu kunnolla.

KUVIA! Kuvathan kertoo ennemmän kuin tuhat sanaa...

Random kuva, Muistatko Jossu vielä tämän kesän?

asdfghjk, haluun oikeesti soittamaaaaaa

kuolin :'''D

Miss you <3

LOPPUHUOMIO. Löin eilen viimein lukkoon mun Mimicon cossisuunnitelmat ja nehän on damdamdam

Rin Matsuoka sarjasta Free! Iwatobi swim club

Aoba Seragaki pelistä DRAMAtical Murder

Aoba on tosin vähän auki vielä, riippuu ihan budjetista ett ehtiikö se tulla valmiiks mut yritetään :)

Like the phantomrider, I'm dying tonight~

Yosh, se on nyt ohi. esitykset nimittäin. En oikeestaa tiiä mitkä on fiilikset.. Helpottunu? Väsyny? Onnellinen? Masentunu?
jos totta puhutaan nii miu fiilikset on iha sekasi, periaatteessa huokaan helpotuksesta koska ei tarvii hyppiä koko aja ympäriinsä, mut taas sit sellai masentaa koska se oli sit tässä. Kuvaavin on varmaan se mitä muutama muuki sano eli, "Mitä nyt?"
Kaks viikkoa treenattiin ja esitettiin vain yhdellä vpeellä ja nyt pitäis olla vapaana ens tiistaille, sillo jatkuu taas perusharkat. Hah, mitä teen? tallille on mentävä, pääsen vähä tuulettaa ajatuksiani mut muutoin sit en tiiä. Huomaa kai et oon vähä puusta pudonnu. Glitteriä on kaikkialla ja silmät huutaa hoosiannaa koska  kuivuus. Lupauduin lähtee viel Jannen kaa kauppaan, sen jälkeen jos vaikka ehtis pysähtyä.
En kyl tiiä kannattaako koska eilen siinä kävi jo huonosti. Oli meinaa oikeesti päällä aika harvinaisen paha ilta-angsti sit lopulta. Vähä samaa fiilistä nytki.

Sehän se on, tässäkö se oli? Nähdään nyt vaan kerran viikkoon ja muutoin that's it. Mua pelottaa jos oikeesti sanon sen ääneen, en odottanu mitään pysyvää ku liityin tähän ryhmään mut nyt ku esitysten ja yhdessä tekemisen euforia on laskenu nii tilalle on tullu se sama vanha ontto fiilis. Ollaanko me kumminkaan loppujen lopuksi muuta ku teatteriryhmä? Vai onko meistä muka tullu toisillemme läheisempiä. Oon pessimisti asian suhteen kuten aina ennenkin, luulin mein olevan tiivis ryhmä jo viimeeks mut mitä kävi R&Rlle? Myö hajottii, viimene vuos yhessä ei ollu enää kivaa tekemistä yhdessä vaan se oli yht helvettiä suurimmalle osalle meistä. Yks ajatus kans mikä pysäytti miut tänää melkeen kokonaan oli se, että mietin  vakavissani että yrittäisin hakea terkan kautta itteni taas psykan juttusille.
Ja toinen mikä tässä just huolettaa on se että tiiän, että kevään jälkeen mulle tää oli tässä. Jos olisin vahvempi nii voisin ihan vaan sen takia että pidän ryhmästä ja tosta menosta muutenki. Mut loppujen lopuks, oon oppinu näiden kuukausien aikana ittestäni taas jotain uutta. Mie en tosiaan oo yks näistä ihmisistä joiden kanssa oon tätä prokkista tehny. En kykene samaistumaan, ja jos totta puhutaan nii en edes halua. Vielä enemmän se näky nyt ku vietettiin aikaa mei rinnakkaisryhmän kanssa, mie en kuulu tänne.

On ollu asioita joita en oo ees ajatellu, asioita joista oon halunnu eroon ja sit liityn ryhmään missä ne on niille arkea. Mie en tiiä, mut jos saan kerättyä pääni kasaan nii ehkä miulla viimein on kanttia alkaa elää kuten miun kuuluu, kuten mie ite haluan.
Koska miulla ei oo muutakaan nii miun on nyt vaan kyettävä seisomaan omilla jaloillani.

Välissä oli pieni nosebleed ;;_;;

Toinen on se että oon ollu viimeset pari päivää ärimmäisen kyrpiintynyt eräiden (kyllä puhun monikossa) ihmisten toimintaan. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä miuta ärsyttää se että jotkut eivät tosiaan osaa ajatella nenäänsä pidemmälle ja jos siitä mainitsee nii aletaa leikkiä marttyyriä. Miulle valitetaan jatkuvasti "huonoista vastauksista", siitä miten satutan erästä koko ajan ja sit siitä että "voisit ajatella välillä muitakin". Anteeks? Millo miusta on tullu joku yli-ihminen. Viimeeks ku tarkistin nii ihan vaan ihminen mieki oon, ihminen joka murtuu, ihminen johon koskee, IHMINEN JOLLA ON TUNTEET. Mie en oo  tietääkseni tässä maailmassa siks et keskittäisin kaikki ajatukseni ja tekoni siihen että olisin joku eloton nukke joka ei muuta sano ku voi voi ja voi että, miten voin auttaa.
Miulla on omat ongelmani, omat asiani joista selvitä, oma ELÄMÄNI josta yritän selvitä kunnialla ja ennen kaikkea omat ajatukseni asioihin. Tiiän että tästä tulee kohta taas noottia että "anteeks en mie tarkottanu" mut sit se jatkuu taas, ei oo eka kerta. Mut sanon nyt jo valmiiks, MIUTA EI VITTU KIINNOSTA. Mie autan ja tuen mieluusti miulle tärkeitä ihmisiä ja muitakin, mut mie en pysty kaikkeen ja ennen kaikkea oon hiljattain oppinu et miun ei kuulu tehdä mitään mikä on ohi miun omien kykyjen.
En haluu olla ilkee tai paskamainen ketään kohtaan, ja vaikka se kuulostaa tosi itsekeskeiselt nii miun on vaan jossain tilanteissa ajateltava omaa parastani. JA neuvoisin muitaki tekemään välillä niin, tai sit jos on ongelmia nii miettiä mitä ite voi asialle tehä eikä tulla valittaa miulle ku en tee mitään.

"Minä olen kokonaan väärä, Minua ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Jokin juttu oli mennyt vitusti pieleen"

Kolmeen lauseeseen tiivistettynä, yks kirja osas kertoa paremmin ku mie itekkää mitä tunnen sisälläni. Kuulen monesti siitä miten jotkut ei tykkää ittestään, "oon liian lihava", "miulla on ruma naama" Mut ootteko koskaan ajatellu että maailmassa on meitä jotka olla täysin "vääriä"? Kun kaikki mitä siussa on, vartalo, ulkonäkö, muiden asenne eli helposti sanoen KAIKKI on väärin. Aivan päin mäntyä. Harva oikeesti ymmärtää millasta helvettiä se on. Oon tavannu muutaman joiden luulin ymmärtävän, mut osoittautu vääräks se uskomus. 

Ainoo mitä mieleen mahtuu on se yks lause "Miuta ei kuuluis edes olla olemassa" 

Se on yhtä helvettiä, voin sen sanoa.

Olen avautunut joten lähden toveri Jannen kanssa kauppaan--~

Sayõnara!

I wish you could see, that I'm okay. That I am moving on~

Anime lataa joten Santtu alkaa kirjoittaa. Tappelen tässä itseni kanssa, en haluis taas alottaa uutta sarjaa, mut silti päätin että nyt prkl alotan. Eli Highschool of the dead on latauksessa nyt. Yks kaveri kerran mainitsi sen olevan hyvä ja Iiro katto sitä eilen mainiten sen olleen hyvä joten ajattelin että nojaa jos ny vilkasen.

Ollu ihan jännä viikko. Koulut alko taas ja tajusin että kerrankin sellasia aineita että viihyn taas koulussa! Meillä vaihtuu siis aina lomien jälkeen jakso ja nyt alkaneessa on just Psykologiaa, Äikkää, Elämänkulkua, Etiikkaa jne. Ja muutenkin meillä on Tiusasta kahta ainetta joten yay, Tiusanen on siis mein äikänopettaja joka on iha huippu :3 Keskiviikkona siis alko, illasta käytiin sit Heikin kanssa ostaas mulle se linkkikortti (wuhu tuli Mikkeliläinen olo) ja sit käytiin Nuorisokahvila Starlightis kysyy TOP (työssä oppiminen) Paikkaa. ja dam dam daaam taidettiin päästä :3 Minna sano puhuvansa ohjaajien kokouksessa asiasta vielä mut sano et aika varmaa ois et päästää. JA Minna sattumoisin on mimiconin pääjärjestäjä, katos kehveli mei TOP-jakso sattuu olee samaa aikaa conin kanssa JOTEN hyvällä tuurilla pääsen hommiin tai ainakin töihin sen järjestelyn suhteen :3
Minna ainaki vaikutti iloselta siit et sais starlightii orjan jolla on aiempaa con-kokemusta :D

Torsaina oli sit loman jälkeen ekat teatteriharkat, meno oli aika vauhdikasta ja kuulumiskierros veiki yli tunnin :D Harkkojen jälkeen sit Elina ja Räiskä tuli viel opistolle venaa kyytiä.
Perjantaina kävin sit tallilla, Mölli on hyvin kotiutunu Mikkeliin ja se on siel shetujen keskel kuningatar ku kerranki muita isompi ! Sit sen jälkee istuttii leffahuoneel Jessen kaa, katottii simpsoneita ja anime pätkiä (Epic fightit Naruto Shippudenista ja Bleachist) Ja sit se pakotti miut kattoo One pieceä...
Lauantaina sit mentiin Elinan kaa tallille ajamaan Mölli ja sit katottii meil hauskoja eläinvideoita. PASI!! ja taivaalla oli murha. Sit mentiin illemmasta Venlalle mis istuttiin iltaa teatteri porukan voimin ja suurin osin jäätiin sit yöks sinne.
Tänään sit Muori ja Mummo tuli koiran kanssa tuomaan miun talvitakin Lappeenrannasta ja sain sit ilmasta safkaa :3 Hermot siinä kyllä meinas mennä mut onneks niit ei tarvinnu kestää ku sen puoltuntia. Nyt oon sit pessy pyykkiä ja ladannu tota animea, yritin ladata tota Dramatical murder peliä netistä tähä koneesee mut dammit ku toi windows 8 ei vissii oikee haluu pyörittää sitä :(


Argh ! Mulla on oikeesti koko ajan sellanen fiilis et haluis lähtee tekee uutta cossia tai ylipäätään lähtee joko conii tai sit photoshoottaa jonnekki porukal :( dammit ku mul ei tosiaan oo tääl Mikkelis mitään mitä voisin tehä ja ilmeisimmin mun aiempi coni porukka on nyt feidannu mut. Kiitos taas tästäkin, Yritin parhaani et mun muutto ei vaikuttais vanhoihi kaverisuhteisiin mut jaa näemmä sit ei. Mainitsin lomalla et musta tuntuu että mulla on koko elämä siirtyny Mikkeliin mut en kyl ihan ois uskonu et menetän kaiken.

NUV13B, paras luokka ikinä!

Mietin elokuussa katkerana sitä et se oli nyt tässä, olin uskonu/toivonu et mun ernu-jengi kestää (Nea, Papu, Manaatti jne) ja et mei perus poppoo (Antton, Iiro & Lassi) hajoaa. Näin käviki aluks mut entä nyt? Loman jälkeen, siis loman jonka jopa vietin LAPPEENRANNASSA nii mei vanha jätkäporukka on taas palannu pitämään yhteyttä ja puhutaan päivittäin, mut sit ne joiden kanssa oon tottunu "seikkailemaan", valloitettiin stadia, coneja jne. nii on kadonnu. Kysy että voiko nähdä nii vastaus on "emt, kattoo jos ei oo muuta" tai sit ei haluta nähdä ollenkaan. Oon turhautunu, on mulla muutama coneissa käyny kaveri Mikkelissäki mut ei se silti oo sama. Sinänsä en haluis mut en tiiä onko mun cossaajan ura lähellä loppua taas, se on tosiaan kiduttavan inhottavaa harrastaa sitä periaatteessa yksin. Oon jo aika varma että sanon tässä sayõnarat mein loistaville ryhmäcosplay suunnitelmille.

äh en tiiä, masentaa, ahdistaa ja surettaa. Ihmiset on vaikeita, enkä kyl oo itekää sen helpompi.
Olo on vaan taas se sama et alkaa menee siihen et kaikki katoaa, pääsin siitä pelosta jossain vaiheessa eroon mut nyt se on taas palaamassa. Tuskinpa menee pitkään kunnes oon taas ulkopuolinen, poissa kaikista porukoista ja kaikkien kavereiden hylkäämä. Eikos se oo niin että ei kahta ilman kolmatta ?

Sayõnara..
Santtu kuitaa~

Yhen cosplay kuvan jälkeen lisään mut yhä pitenevään listaan taas yhden hahmon.
Dramatical murder - Aoba

 Krista Siegfrids - Can you see me?

I wonder where you are
Hope it's not too far
When will we meet?
The smile on your face
Just like the old days
Your beautiful heartbeat

You gave me a good start
You gave me your heart
I'll never lose that part

Tracon 2013
What happened to the old good times?

I think you hear me
I think you're right here
That's why I have no fear

I wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
That I am moving on

Can you see me?
Can you see me?

I still remember
Sat on your shoulders
I was too tired to walk
Laughing together
Spring Sunday weather
Ice cream and just small talk

I wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
That I am moving on

Can you see me?
Can you see me?

I wish I could see that
You're okay
Waiting there for me
I wish I could see that
You're okay
Please just let me know

I wish I could see that
You're okaySmiling back at me
I wish I could see that
You're still here
Watching over me

Can you see me?