She's my best friend

On ollu tosi rankka viikko.. Kaikki alko torstaina ku kyyditsin yhtä kaveria ympäri vantaata ja tuusulaa ku se itki ja yritti saada parisuhdettaan kuntoon ja kaikkea, sit meni perjantai ja lauantai suht rauhassa ja sunnuntaina tuli mutsi koiran kanssa kylään. aamusta mun imuri meni rikki ja sit pyöittiin ympäriinsä etsien uutta.

Illalla siivotessa unohin ikkunan auki ja utealias nessu sit kiipes siitä ulos ja putos kaikki kolme kerrosta..
Paniikin omaisesti etin sitä ulkoa kaks tuntia enneku löysin sen talon kulmalta lehtikasasta piilosta. Raukka oli iha peloissaan, siinä sitten sain Eean kuskiks ja lähdettiin kiidättää sitä tammiston eläinsairaalaan.
Siellä se tutkittiin tarkkaan läpi ja lopulta rauhotettiin ja röntgenkuvattiin. Selvittiin onneks suurimmaks osas säikähdyksellä, Nessu ei menny shokkiin, ei ollu murtanu luita ja elimet oli kunnossa. Haabat puhdistettiin ja sidottiin ja lähtiessä hoitaja pakkas viel antibiootit, kipulääkkeet ja haavojen sidontatarvikkeet.
Se selviää.

Nessu on ny ollu tosi väsyny tän pari päivää ja onha se ymmärrettävää. Oon vaa nii onnelline et kaikki käänty parhain päin!


Näistä tunnelmista lähden kohta kohti jumboa kerää viimesiä tavaroita chinsu häkkiä varten, niin tosiaan! mulle muuttaa tänään uusi tulokas, Chinchilla uros Zimmer :3

En jaksa tapella tähän kuvia ku alkaa tulee kiire joten seuraavan kertaan!

You're the only one for me~

Huhhuh, ollu nii rankka pari viikkonen ettei oo aikaa ollu oikee mihinkään ylimääräseen. Oon ny päässy suht hyvin töihin kiinni ja sillee on ollu mukavaa. Päivät on vaa tosi pitkiä ja kuluttavia että kun lopulta pääsee kotiin nii ei jaksa sormeekaa kunnolla liikauttaa.

Mä sain nyt lopullisen mielenterveysdiagnoosini maanantaina ja sen mukaan mua vaivaa nykyään estynyt-depressiivinen persoonallisuushäiriö. Oon siis masennukseen herkästitaipuva ja sitä kautta normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa äärimmäisen estynyt ja kaikkea muuta mukavaa.

Nyt oon istunu tätä aamua duunipaikalla kirjottamassa aluks näyttösuunnitelmaa ja sit tehny äikän etätehtäviä, ja tietty lähettänyt opintosuoritusotteen erillishaussa hakemaani koulutukseen. hain siis stadin amikseen audiovisuaalisen viestinnän liikkuvan kuvan ja valokuvausen linjoille varuilta jos en sit tonne korkeaan tai yliopistoon pääse. Ennakkotehtävä pitäs vielä tehdä ja lähettää.

Jotenki en saa aikaseks kirjotettuu mitään kunnollista ku pää lyö tyhjää, noh jos sitä lähtis vaikka hakemaan ruokaa ja palais sit noitte tehtävien päriin.

See ya!

Life is a bitch, so learn how to fuck it

Viikko on kulunu iha usvassa, oon painanu töitä ja ja vapaa-ajan viettäny koomasesti nii väsyneenä etten oo pystyny ees nukkumaan. Perjantaina sit hyppäsin junaan ja nyt oon Lappeenrannassa, Sunnuntaina on sit suunta kohti kotia takas.
Oon täs kuvaillu klippejä, eli ens viikolla on luvassa viikonloppu lappeenrannassa video! wupwup

Uutta harjottelupaikkaa ja kesätöitä oon yrittäny hommata ja tosiaan panostanu niite viesteje laittamiseen... Mutta eipä mistää oo taaskaa kuulunu mittää. God dammit että pitää olla taas hankalaa.

On hyvä yrittää kehittää kirjotus ideaa täs samal ku kirjottaa, pysähyn vaa välillä tuijottamaan ruutua mitään tekemättä ja jäädyn. Aiheita olis mut mistään ei oikeen saa otetta et mitää sais aikaseks.

Viettelin viime lauantaina yksinäistä iltaa kera netflixin

Kouluhommiaki oon yrittäny puuhailla, harkan arviointisuunnitelman lähetin, OET-osaamisen viimesen tehtävän kirjotin puhtaaks ja lähetin... mut muihin rästeihin en oo päässy puuttumaan. Ruotsin tehtäviä en saa ennen ens jaksoa, äikän ope ei sit lopulta koskaa laittanu mulle niit tehtäviä enkä oo jaksanukkaa ees kysellä niitä ja fyssa/kemia opee pitäis ottaa viel ylipäätää yhteyttä. huoh.. Mitää ei jaksais mut ois vähän niiku pakko.

Ens kuun yukiconki painaa jo pikkasen päälle, lauantain cossi on viimeistelyä vaille valmis ja sunnuntai on ehkä puoles välis, materiaaleja pitäs lähtee hommaa mut äh ei vaan jaksais.

Hommasin ittelleni kans ukulelen täs kuluneel viikol ja aloin jo vähä teistailee miten se soittaminen sujuis näin parin vuoden tauon jälkeen, vähän oli hakoteil eikä otteet toimi nii nopeesti ku ne on enne toiminu.. Harjotusta harjotusta ja toki on tilanne vähä eri ku ei se soitin kummnkaa mikää kitara ole. Vaihtoehtoja ei vaan kauheesti ole nyt ku toi ranne on edellee aika arka.

Mutta tällästä tällä viikolla, vähän simppelimpää ja perinteisempää postausta!

It's always darkest before the dawn

SO! Oon harrastanu uuden vuoden lupauksia niin pitkään ku muistan, enkä mitää lässynlää etsin rakkauden bullshittiä vaan ihan oikeita tavoitteita vuodelle. Mun ongelma kyl rehellisesti on vaa siinä et joko jossain välissä vaa unohan ne tai sit kiinnostus yhtään yrittää katoaa.
Joka vuosi kans lupaan yrittää panostaa niihin, let's see if this year I finally get them done.

New years resolutions 2016

1. Quit smoking
Tätä tuskin tarttee kauheesti selitellä. oon lähteny nyt jo vähentää, astmaatikkona ja muutenkin keuhko-ongelmaisena en tiiä mikä järki koko hommassa on tähänkää mennes ollu, mut nyt oon päättäny ottaa itteeni niskasta kiinni

2. Valmistu amiksesta
Tällä hetkellä valmistumisen pitäis tapahtua ajallaan toukokuun lopussa, as in saan kaikki rästit tehtyä ja tehtävät lähetettyä, sekä jäljellä olevat harjoittelut suoritettua kunnialla loppuun.

3. Matkusta ulkomaille
Tallinnaan matkasta on ollu jo kavrujen kaa puhetta, sekä mutsi on kyselly perinteisestä kesäreissusta. Tarkotuksena on kumminki vähä nostaa leveleitä tulevalle vuodelle, tavoite on siis käydä vähintään kolmessa eri maassa ja niistä ainaki yhen täytyy olla kokonaan uusi. Toi uus maa on tässä se haaste ihan vaan koska, joo... On tässä pennusta asti tullu reissattua aikas paljon.

4. Get your f*cking shit together man
tarvitseeko selittää..

5. Käy Rollossa sukuloimassa ja trippi Leville
Oon srly ollu tosi huono viimesee viitee vuotee käymää lapissa ja aattelin nyt, ku oon tässä hiljalleen saanu suhteitani pappaan kuntoon jo vähän, et olis aika yrittää vähä maakunta matkaillakki. Levin mökilläki olis aika jees käydä once in a while

6. Osallistu vähintään 2 cosplay kisaan
Tänki homman suhteen on pitäny jo pidempää ryhdistäytyy, maybe now it's finally time for it

7. 3 täysin uutta cossia
Siteeraan edellisenn kohdan perusteluja

8. Aloita käymään salilla
Tarkotus on ollu jo pidempää joten jos sitä nyt lähtis etenee varsinki ku f24/7 avaa tiksii täs kuussa uuden salinsa. Jayn kanssa ollu jo puhetta et alettas yhes käydä ainaki välil

9. Uusi sohva
Herran jumala mun nykyne sohva pitäs tuhota, se on karmees kunnos ja se on karmeen näköne ja kaikke. huhhuh

10. Ensimmäinen leima!
Oon finally päättäny minkä mun tatuointi suunnitelmist aion ottaa ensin ja mihin. Siitä varmaa saisin aikaseks ihan omankin postauksen mut heh, oon päättäny nyt jo alotellaa keräilee tota tatuiointi kassaa kasaan ja heti ku se alkaa olee kerätty ni eiku varaa aikaa!!

Siinä siis mun tän vuoden lupaukset.
Taputan myös itseäni selkään sillä  tulipahan tässä hommattua se kunnollisempi videokamera! Tilasin netistä ja se hopefully tulee joko ens viikon lopus tai sitä seuraaval viikol.. Sormet vaa ristii et se on nii hyvä ku olin ymmärtäväni.

Jesspas, tällä viikolla oon jo ehtiny käymää töis, ollu kipeenä ja hakenu kaverille kanin nurmijärvelt. Loppu viikko menee töis ja perjantain viihteelle ^^

God haluaisin vain nukkua

New year, same bullshit

Holá! Parin kuukauden kirjottelu tauon jälkeen teen paluun (taas) videon muodossa jolla yritän vakuutella ainaki itteni että yritän pitää tätä sivua yllä. Pahoittelut jo etukäteen :D
Laatu on perinteinen -10/10. kerranki ääni toimi jopa melkee hyvin mut sit kuvanlaatu ja valaistu kusi kaiken muun. Forgive me, suunnitelmissa on kunnon videointilaitteiston hommaaminen kuha ryöstän pankin.

Voisin nyt yrittää harkita sitä kunniallsita nukkumaan menemistä mutta... We'll see about that!

Stay tuned, I'll be back!

Halloween is coming

On ollu taas niin kiire kaiken kanssa etten oo ihan varma että kestääkö pää. Viimesen kuukauden sisään on ollu autokoulu, muutto, pakkaaminen, kaverisuhteet, nyttemmin tauolle jäänyt parisuhde ja kaikki ne kiireet mitä tuleva valmistuminen pitää sisällään....
Inssi ei mennyt ekalla läpi mutta huomennä pääsen jo yrittämään uusiksi. Tiistaina käytiin pienellä porukalla dtm'ässä ja voisin kyllä sanoa että en oo enää varma mitä ajatella :'D Don't get me wrong ilta oli mahtava ja oli hauskaa, seuraavana aamuna ja myönnettävästi jo kotiin (note koti meinaa kaverin kämppää) lähtiessä kirosin itseäni, avuttomuuttani ja pihalla oloani. Ehkä se tästä vielä, lauantaina luvassa on uusia tuulia ja alias Wingwomanini tulee Mikkelistä :D Lupauduin jo auttaa sitä ettii stadin "kuumimman kollin" jostai.

En tiedä mitä kirjottaa, mun päässä hakkaa miljoona asiaa mitkä pitäs selvittää mutten halua. Oon myös taas löytäny itsestäni asioita mistä en tiiä tykkäänkö vai en. Paineet on kovat monen asian suhteen. Eilen oli myös ehkä jossain määrin vähän hämmentävää, kaverilta krapulassa lähdettyäni nimittäin hyppäsin OMAN autoni kyytiin, broidi tosiaan toi mun synttärilahjan tänne. Samalla sit tuli ukko ja toinen broidi koska ne haki samalla mun kuukaus sitte pöllityn mopon ja vei sen korjattavaks Lepraa.. Mopon haettua mentiin sit Jäken Martinaa syömää ja jokainen tilas oluen, tasottava oli tarpeen. Jotenki tilanne oli vähä koomilline mut oli iha mukavaa, naureskeltii vaa ku ukko oli sitä mieltä ettei se tilanne voi olla mahdolline et vastaha me oltii seurakunnan kerhossa viipottamassa ja nyt me istutaan sen kaa oluella. Time flies!

Siitä sitte mentii mun luo kahville ja jauhettii paskaa, Atte kans luovutti Paskatin molemmat avaimet ja ton omistajuuspaperin minkälie minkä vien huomen sit katsastuskonttorille samal ku meen suorittaa sitä inssiä.

Ja jos joku miettii et mitä vittua mä valitan valmistumisen tuomasta stressistä vaikka en näemmä ees käy enää koulussa, niin tosiaaan. Hain tiistaina ittelleni sairaslomaa ja maanantaina meen hakee sille jatkoa käymällä juttelee koulupsykan kanssa. Jippii...

Tän kummemmin en ny taas osaa tai jaksa kirjottaa. Taidan lähtee syömää ja keittää kahvia että jos tästä vaikka ehkä jopa alkais heräilee, sit pitäs viel käydä ostaa savukkeita koska mysteerisesti koko aski meni baari-iltana.. Siitä sit viel ajotunnille ja ilta menee pakatessa.

old but gold <3

ugh

Minäkö päästäni terve?

"Kirjotan viel sen kokonaisen tekstin tästä ja laitan sen Minnalle. Mun osalta onnea loppu käynteihin ja nähdään toivottavasti parin kuukauden päästä hoitokokouksessa!" 
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?

Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.

Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.

Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!

Do not speak to me of dragon fire~

Hiljaiseloa, kiirettä, juoksentelua ja sairaalloista stressiä. Sitä mun kulunu kuukaus(vai kaks) on ollu. On pitäny tehä kouluhommia miljoona, hoitaa asunto asioita ja miljoonaa muuta. Kouluhommat tuli viime tippaan tehtyä ja viimeset kurssit kirjattu opintorekisteriin, eropaperit kirjotettu, uus vuokrasoppari kirjotettu ja kämppä purettu laatikoihin. Oikeestaan ainoot rauhalliset hetket jollon oon jättäny nää stressit pois on ollu ku ollaan hypätty Saaran kanssa rakkaaseen keski-maahan mahdollisesti viimeitä kertaa ja jääty sinne, Battle of the five armies tuli nähtyä kahdesti ja sen ohella ollaan istuttu, katottu vanhoja hobitteja/LOTReja ja kyylätty behind the scenesejä. Aina välillä tuli siis leijailtua siellä maailmassa, kaukana kaikesta tästä kiireestä, mut sit aina iski raakatotuus ja kiire alko taas.
Ainii ja sit on vielä joulu ja sen tuoma kiire. Se on onneks ollu rennompi ku edellisinä vuosina, vein kissat mummolle ja oon ite äitillä joka ihme kumma kerranki päätti ottaa joulun rennommin, ainakin vielä..... Lahjat on hankittu ja pitäis enää paketoida.
Ja se joulukiinnostus/fiilis skippas mun yli taas tänä vuonna, haluisin vaan nukkua ja istua pää pilvissä, tehdessä tulee vaa mieleen et parin päivän jälkeen on nokka kohti mikkeliä, Kamojen siirtäminen autoon ja suunta kohti uutta kaupunkia, uutta kotia. Sit menee viikko ja alkaa koulu, uudet ihmiset uusi paikka. Ei vittu mihi oon itteni taas sotkenu.
Sinänsä odotan innolla, sinänsä en. Tosiaan eniten ehkä stressaa nyt se että eilen tuli kelasta kirje.
Koska mun mutsilla oli nii korkeet tulot viime vuonna, mä menetin koko opintotukeni. Sinne hävis kaikki mun rahat ja nyt oon vähä peloissani et mitä teen.
Porukoilta tuskin tulee tulemaan paljoo mitää tukea tähän asiaan, mutsi ku luki sen kirjeen nii se vaan tokas et mun on lähdettävä töihin.
En halua
Ahdistaa niin vaan helvetisti koko ajatus ja musta on tuntunu eilisestä asti et oon nyt niin lähellä et pää räjähtää tän kaiken keskellä. Ilmeisesti mutsille ei riitä et joudun selviytyy uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa vaan siihe soppaa pitäs heittää vielä stressi työpaikan ettimisestä ja sit jos se löytyy nii niistä töistä....
Argh, en voi muuta sanoa.

Lee Pace, one of my ultimate favorite actors :3

Rise Like A Phoenix~

Olin alottanu tän kirjottamisen jo keskellä viikkoa ku sattu taukoa ohjaamisesta leirillä.
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.

Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.

#salilekasalilvika ja arvon liikkatuntilunssijat 8-luokalla
Ikävä sua Henna <3

"Kaikki on kivaa" "Jee mulla on energiaa" "oon vaa tälläne luonnostaan pirteetyyppi" "ääh älä välitä nyt musta, ad/hd on kiva juttu"

Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.

"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"

Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.

Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?

Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.

Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.

Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.

Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia" 
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.

Vietinki sit suurimman osan ylä-aste vuosista siinä masennus pöllyssä. Kasilla yks päivä eräs mei luokkalaine hokas mun viiltojäljet enkä ehtiny tehä mitää ku se pisti havaintonsa kiertoon. Sillon sain uudelleen kuulla olevani huomiohuora ja angsti paska jne.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"

Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.

Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk


Vittu että on pitkä postaus :'D

Kiusaajat sai haistaa pitkän paskan
sillä hetkellä ku tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni.
Mulla oli elämässäni elämisen arvoinen ihminen.
Nea oon pahoillani etten voinu siltikään olla lopullisesti sun vierellä
mut oot edelleen mun hyvä kaveri enkä haluu että mietitään pahalla
niitä meidän yhteisiä aikoja.
People change and some people just drift away fom each other

Riuttala kuvia sun muita tulossa soon koska haen sen muistikortinsiirtäjän ens viikolla!
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D

Santtu kuittaa~

can I sleep now?

Mun arki on tosiaan ollu aika laimee tällä viikolla.... Oon yrittäny epätoivoisesti nukkua, sit oon ollu Saaran kanssa (hitto en oo kummemmin muita sit nähny o.O), pelannu ja käyny tallilla. Sekä toki ollu kissojen kanssa. Aoi on kotiutunu hyvin mut se on erikoistarkkailussa koska epäilen et se ei oo täysin terve. Pahin pelko on FIP(kissojen vatsakalvotulehdus) koska se näyttää siltä että se on nielly tennispallon kokonaisena. Ei voi muuta ku seurata.
Ainii jotai poikkeusta oli arkirytmissä, TÄNÄÄN SIIVOSIN PERKELE. Kämppä ei oo koskaan ollu näi siisti oikeesti, ja sit Mirva kävi kahvilla. Siinä meni lepposasti jutellessa se reilu kolmetuntia. Oli kiva nähä muitaki välillä ja varsinki ku löydettiin yhtenäisiä ajatuksia sillo kaheksan viikon työharjottelun aikaan.

 Yhtä pitkään mielessä ollutta juttua oon kans miettiny. Nimittäin koulua. Oh god no, nyt on kesä mut ei voi minkään. En nimittäin tosiaan tiiä et onko tässä alassa sittenkin sitä mikä pitäis mielenkiinnon, tai kestääkö miun pää tätä. Kasvatusaineet ja stuff like that kiinnostaa mut ehkä se kiinnostus on enemmänkin teoreettista... Mietin sillo ysillä muuteki hakuja tehdessä että haenko alalle mikä kiinnostaa ehkä enemmän mut en tiiä kestääkö pää vai alalle joka kiinnostaa ja josta kokemuksesta tiiän että pärjäisin. Valitsin sen joka kiinnosti enemmän mut enää en tiiä. Oon tosiaan tullu siihen tulokseen että mietin rauhassa nyt yhteishakuun asti ja isken haun sitte Livialle ja Hyrialle ja katon sit ens kesänä et jos pääsen jompaankumpaan maatalouslinjalle että otanko paikan vastaan vai oonko päässy johonki heavensgod vaiheeseen ja päätän jatkaa valmistumiseen tällä alalla.
Kakkosvuos kumminki kertoo aika paljon meistä ja valitusta ammatista koska erikoistumis aineet alkaa.
En tiiä, turhauttaa stressaa ja ääh.
seriously, mulla on tulossa nyt tälle vuodelle silmäleikkaus (ei laser vaa isompi), ne kuukausikäynnit töölössä, kaks työharjottelua, koulua ylipäätään ja siinä samalla pitäis pitää pää kasassa. Tuntuu että nyt jo ku yritän saada kaikkee ponin liikutukset, kissojen hoidon, oman terveyden ja miljoonan muun asian kasassa nii en tosiaa nää kavereita (paitis Saaraa), en oo jutellu muualla asuville (enkä kyl muillekkaa) kavereille pitkään aikaan saatika sit kaivanu ompelukonetta or stuff like that varmaa kuukautee. ja sitä enne kuukauden keskityin töihin. eli koko kesänä.

Ajatuksen juoksuni viimeset kaks kuukautta
lol this is my whole life

Turhauttaa. Eniten ehkä se että cossit on kesken ja tracon lähestyy, haluisin nähä kavereita tai ees puhuu ihmisille mut en saa mitää aikaseks. Sit tietenkin nyt on menossa taas yks niitä parin kuukauden jaksoja ku en saa nukkuttua yhtään. tympäsevää ku koko ajan väsyttää, Saaraki jo sano tänään siitä et se pelkää tehneensä jottain ku "mökötän" mut tosiaan tuntuu että mun aivot ei toimi ja kaikki on jäässä.

eipä tarvinnu kirjottaa postausta yksin

Asiasta kolmanteen, Aoi just ryömi pitkällään keittiöstä tähä miu eteen ton viitisen metriä.. Näytti tyhmälle, outo eläin.

matti raukka luulee olevansa pieni...

oh god, puhukaa mulle ihmiset en saa ite aikaseks ees avattua kännykällä chattia o.O

Black veil brides - Ritual

Praying for what your heart brings

Thoughts of escape and bloodshot eyes

You're barely sleeping, no longer dreaming

Now what you do to feel alive

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Singing songs of the old days

Try to remember what's gone by

Stronger in new ways

Don't care what they say,

This is your life

It's time to rejoice

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Our destiny is what we learned

Together wanting something more

Their misery and demons burn

A feeling that's worth fighting for

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Becoming one with our ritual

Really nyt on torstai ja oon nukkunu koko tän kuluneen viikon aikana yhteensä ehkä 10tuntia. tässähän on siis ollu neljä yötä, jos siis lasketaan su-ma kans. Pidemmällä aikajaksolla en ees haluu aatella ku tätä tosiaa on jatkunu tosi pitkään

Näin viime yönä pitkästä aikaa lyhyen unen.. 

Olin junnuSasuke, uni alko ja eteni ihan täysin sen kohtauksen mukaan missä Sasuke tulee kotii ja löytää perheensä Itachin tappamana. Kaikessa sekavuudessaan se vaa päättyy siihen että karjasen Itachille "Nii-San mikset herättäny mua jooga tunnille?!" mihin Itachi vastas "Santtu pieni sä oot tarpeeks vanha heräämään ite, ja meen nyt tekee meille päivällistä" Heräsin siihe et Itachi häipy ja pamautti oven kiinni. 

Eli samaiseen todellisuus ääneen mikä tuli siitä että pennut jahtas toisiaan ja nessu juoksi ovea päin. 

Really? WTF joo moi

Been there, done that Italy~ teksti postaus

Meinasin alkaa kirjottaa jo eilen illalla tullessani kotiin mut lentoväsymys vei voiton joten kirjottelen nyttten.
Lennettiin Bergamoon lauantai iltana, eka epäonni iski ku kuulutettiin että kone on 35min myöhässä. Meillä siis majotusken sisäänkirjaus meni jonku takii yheltä kiinni joten aika meni tosi tiukalle. Noh päästiin sit kumminkin hyvissä ajoin hotellille ja heti nukkumaan. Aamulla herätessä horkassa oli selkä kipee ja jaloilla kylmä, huone oli muute hyvä mut tosiaan sänky oli turkasen kova ja iha sika lyhyt. :D Aamiaine oli kans tosi säälittävä.

Lähettiin sit heti aamulla varhain seikkailee Bergamoon, yläkaupunki oli nopeesti kävelty ja todettiin vaan että paljon oli ihmissillä koiria mukana. Ylipäätään siis kulttuuriero siinä että ne ihmiset oikeesti kulki koirinensa siellä kaupoissa ja ravintoloissa ja se oli iha normaalia. Haluisin nähä ihmisten ilmeen ku kävelisin täällä jonnekki ravintolaa Acun kanssa !
Noh, siinä sitten sen perhanan siestan (eli paikat kiinni yhen aikoihi) aikaan päätettiin hakee kamat ja siirtyy veronaan jossa mei seuraava majotus olis loppu loman. Noh.... Mentiin siinä sitten juna-asemalle ja sille jee ehitää tohon kohta lähtevään junaa, ostettiin liput ja kipitettii laiturille. Juna oli tosi rähjäsen näköne ja oltii sille wtf mis kaikki ihmiset, noh. kysyttiin sit joltai naiselta et lähteeks tää tästä ja se vaa totes jotain tyyliin "this train is not going to leave for a long time". Lähettii sit kattoo et oltiinko katottu laituri väärin ja joo oltiin väärällä. No sit löydettiin se oikea paikka ja vähän aikaa siinä oltua sit piti kysyä joltai hepulta et miks tää juna ei näytä lähtevän. Tää ukko sit totes jotain poliisista ja "strike"stä eli jäätiin miettii et joko tääl on meneillään lakko tai sit joku isku. Mentiin sit kysyy ihan customer servicestä et mitä kettua tääl tapahtuu ja se muija kehtas sanoa että se yks ei ny mee mut menkää seuraavalla.
Istuttiin sit puol toist tuntia siin hemmetin laiturilla ja MITÄÄN EI TAPAHTUNU. ykskää juna ei liikkunu koko aikana, turhauduttiin ja lähettii kadun toiselle puolelle bussiasemalle jos sillee mentäis. Siin sit viimein selvis että joo lakko on menossa ja jatkuu iltaan asti. Hypättiin sit ohjeitten mukaan bussiin, mentiin lentoasemalle ja sieltä kiirellä bussiin joka meni Bresciaan. Sielt sit finally selviydyttiin hetken hapuilun jälkeen bussiin joka meni Veronaan. Ainoo vaa että se saatanan bussi kiers kaikki pikku kylät siinä matkalla ja onnistuimme siis istua bussissa yli kolme tuntia ja matkaahan oli vaan sen 65km..........

Päästiin veronaan sillo illalla joskus puolen ysin aikaa ja sit ku lähettii kävelee hotellille nii eksyttii.... Matkaa assalta hotelille oli sit oikeesti kilsa ja onnistuttii siihen käyttää tunti. Goddammit siinä sit koko päivän nälässä olleinna tapeltiin koko matka ja tuntu et kaikki menee heti perseeleen. Hotellissa oli onneks sit iha helvetin hyvä pizzeria ja saatiin ruokaa ja nukkumaan.

Maanantai käytettiin Veronan tutkimiseen. Kierrettiin paikat läpi ja todettiin että Verona on oikeesti aika kiva paikka. Kannattaa käydä!
Tiistai käytettiin siihen että hypättiin junaan ja käytiin Venetsiassa. Ei ollu uponnu veteen vielä :D Venetsia on tosi kaunis vanhanaikanen paikka ja oli tosi siistii käydä siellä. Venetsiaa tosin katottii vaa sen verran et käveltiin yli kaks tuntia karttaa seuraten Marcon aukiolle, otettiin siin pari kuvaa ja sit kylttejä seuraten käveltiin puol tuntia takas. Ihmisiä oli iha sikana oli jo kans iha sika kuuma. Soijas aika pahasti.
Tultiin sit junalla takas Veronaan käytiin syömäs ja mentii hotellille pakkaamaan. Seuraavana aamuna sit päätettiin varata aikaa Bergamoon palaamiselle. Hypättiin aamulla junaan ja mentiin sillä Bresciaan ja siitä ostetttin liput bussiin joka meni suoraa Bergamon lentokentälle. Istuttiin sit Bresciassa seuraavaa odotellessa kaks tuntia pelaten korttia. Lentokentälle sit päästessä todettiin että turhaan varattiin aikaa ku kerran meni sujuvasti ja oltiin sit neljä tuntia siin perhanan kentällä ennen lähtöä. Ja konekki oli 20min myöhässä.

Oli aika tuskasta istuu kolme tuntia koneessa kahen venäläisen kanssa koska eikös vierekkäiset paikat ookki aika yliarvostettuja?

Noh, reissusta on selvitty mut en usko lähteväni ihan heti... Vähän on jotenki outo olo koko hommasta ja nyt haluun vaa nauttia loppu lomasta ja rauhassa. Lauantaina tosin lähetää tervehtii velipoikia armeijaan ja käymään pitkästä aikaa mei kesämökillä. Sen jälkee haluun pitää mieluusti matkaa lepraan ja matkaa perheeseen ja kerätä omaa päätäni takas kasaan tulevaa lukuvuotta varten!

Seuraavaan postaukseen tulee sit kuvat!

Kiitos Ramppikuume, Kiitos Kankaanpää!

Lyhyt postaus näin "tauolla" olon kunniaksi. Tosiaan blogi jatkaa yhä tauolla, mutta ajattelin nyt kun sain inspiraation niin jakaa kuulumisia.

Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!

Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon  vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.

Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.

Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.

Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.

Left to right
Elli  - Maria
Simppa - Sheikki
Kata - Jukka-Marko
Minä - Misaki

Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.

Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.

Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook

Well, I'm not happy with myself~

Keinot lievittää stressiä ja auttaa omaa jaksamistaan?? Jossain elämäni vaiheessa en suonu tollasille ajatuksille mitään, mutta tosiaan. Alettuani opiskelemaan kasvatusalaa nii nää asiat on ollu aika keskeisiä. Meillä loppu just elämänkulun kurssi ja sen yks keskeisimpiä aiheita oli mm. stressi, kulttuuriperimä ja jaksaminen.
Mein tentissäkin oli muistaakseni viimeisenä kysytty siitä että miten omaa vointiian voi ylläpitää ja auttaa itseään jaksamaan.
Henkilökohtaisesti oon ite ollu aina niitä ihmisiä jotka miettii ensin muita ja kaikki mahdolliset naapurin mummot ensin enneku suo omalle jaksamiselle ajatustakaan (osa syy kai miks oon tällä alalla.....). Mut tosiaan, miten autat muita, kun et itekää jaksa omaa elämääs?? Oon viime viikkoina stressannu kaikkee muuta, tulevia tenttejä, cosseja joiden pitäis valmistua mut mitään en oo alottanu, kavereitani, taas koulua, asumista, Melodyn liikuttamista ja ollu huolissani yhestä tärkeästä kaverista joka on valitettavasti ajautunu taas sille tielle mistä olisin halunnu sen pelastaa mut en kyenny siihen. Ainii ja vaikka luetellut asiat on pelkkä jäävuoren huippu nii oon kans ollu huolissani isäni jaksamisesta. Eli missä välissä miettiä itseään? Ei sille oo oikee ollu aikaa.
Näiden kaiken seurauksena eilen, olin suoraan sanoen aika heikon paikan edessä. Istuin opistolla, kirjottamisesta ja tentteihin lukemisesta ei tullu yhtään mitään ku pää ei kestäny kasassa, yritin siinä sitten hallita sitä rauhoittamalla itteäni (katoin siis varmaa miljoona jaksoa Soul Eateria.....) mut tuntu ettei mikään vaan auta. Illalla sit lopulta päätin antaa olla ja menin "nukkumaan" jo aika ajoissa. Huonoin seurauksin. Nyt pelottavalta tuntuva ajatus, mut se että eilen se mikä miun mielentäytti oli se että mitä mie teen täällä? Oon ollu hyödytön kaiken suhteen mitä oon yrittäny ja oon onnistunu pilaamaan muidenkin elämiä, vaan yrittämällä olla niissä. Pohdin syvintä syvyyttäni siitä miten kukaan ei varmasti tajuais miun olemassaoloa enneko olisin kuollu, tai poissa tai jotain. Kävin läpi mielessäni kaikki ne vanhat suunnitelmat mitä tein päättäkseni oman eloni, mut lopulta tartuin vaan kynään ja paperiin.

Tänään ku on tullu oltua koulun penkillä, juteltua ihmisten kanssa, käyny tappelees ponin kaa tallilla ja juossu kiirellä bussiin, käyny kaupassa kavereitten kanssa ja kattonu sitä yhtä sarjaa mikä edelleen on miun kestosuosikki (Durarara!! nyt ja aina), sekä lukenu huomiseen tentiin, nii viime yö tuntuu jopa pelottavalta. I know tässä on sama asia ku mitä mun entinen psykologi jakso hokea, miu pitäis seurata omaa jaksamistani ja muistaa se ettei miu kannata olla liian pitkään yksin. Vaikka viihdyn yksin, nii viihdyn kans seurassa. Välillä minun ku ihan kenen tahansa on hyvä olla ja viettää aikaa yksin, mut siitä huolimatta seura tekee hyvää.
En vaan osaa edelleenkään pyytää ihmisiä olemaan miun kanssa tai mitään muutakaan. Ja sit ku oon tarpeeks pitkään ollu yksin, nii seuraan lähteminen vaatii taas niin paljon enemmän.
Mutta joo, tulevasta viikosta voin sanoa että taitaa olla vähän enemmän tekemistä.
Huomenna mennään luokkavierailulle Mikkelin etsivän nuorisotyön toimeen tonne olkkariin, sit yrittäjyyden tentin jälkeen meillä on viimeinen esitys (ainakin nyt vähään aikaan), ja sen jälkeen ainakin olis suunnitelmissa että Mimmi tulee opistolle ja katotaan miun pari viikkoa sitte tehtyä löytöä eli ikivanhaa animea sovitusta nimeltä The Legend Of Zelda. Keskiviikkona on se joku icetapahtuma keskustassa minne mei luokalta lähtee yks ryhmä kisaamaan (oon ite vähä niiko jäsenenä curling osuudessa, ja muutoin varalla), sit torstaina kai kamoja kasaan ja silleen. Perjantaina onki nokka kohti lappeenrantaa (ajattelin tehä viimein ne muokkaukset mun vanhaan kigurumiin ja stailata yhtä peruukkia joka tulee oletettavasti mun Hiroki cossiin) ja lauantaina tulee laumaa pällejä Lepraan!

Argh! Mulla on ongelma.
Koska tuo reuhka jota hiuksiksi kutsutaan
kasvaa ihan tajuttoman nopeasti.
se on nyt liian pitkä ettei kestä pystyssä omineen
mut liian lyhyt ettei lakka tai muut auta....
sdghasjkldklsjdk Turhadun :D

Eli nyt oon ottanu omat jaksamiseni ees vähäks aikaa huomioon, joten kai voin lopettaa tän postauksen tähän ja jatkaa Durararan katsomista... eiku siis kokeeseen lukua... eiku piti soittaa faijalle.... tai jotain :D ehkä vois jo mennä nukkuu... Vanhusta väsyttää :(

Mut ihan mielenkiinnosta, heitän kysymystä. Sinä joka nyt luet tätä, kommenttia kehiin. Miten SINÄ edistät omaa jaksamistasi? Mitkä keinot ootte huomannu toimivan ku pitäis piristää omaa itseään? :)

Drrr!!ssä on vaan niin paljon asiaa.
se ei oo vaan anime, se on taivaallinen anime!

Sayõnara!
Santtu kuittaa tältä osin~

She's the type who's naturally liked by everybody, totally opposite of me~

Yllättäen huomaan että oon langennu taas katsomaan Junjou Romanticaa. Kakkos kausi tuli katottua putkeen sen jälkeen ku tulin tallilta. Huoh, mulla ei taida oikeesti olla elämää. Nukun, käyn koulussa, meen tallille paitsi tiistaisin ku on harkat ja sit istuksin asuntolassa kattomassa animea. Oon täysin hävittäny mun sosiaalisen elämän, tai siis. Onko mulla koskaan ees ollu sellasta? Ei kai.
Huomenna pitäis lähtee tosin Elinan synttäreille, mutta kattoo ny saako tää lurjus itseään ylös ja kokoamaan itsensä. Meen kumminki koulun jälkeen suoraan tallille ja lauantaina on kans pakko mennä heti päivästä tallille ku on valosaa. Sitä paitsi, ku oon taas vajonnu tähän epäsosiaaliseen vaiheeseeni nii en oo oikee hyvää seuraa. Tai häiritsen vaa tunnelmaa ku istun yksinäni miettimässä et mitä teen siellä.
Nonnii, huomaako? keksisin varmaa miljoona tekosyytä miks olis parempi etten näyttäis itseäni paikalla mut taas, toisin päin. Näkisin kavereita? olisin poikkeavasti sosiaalinen? Viettäisin hyvää aikaa? Nope, en vaan saa itseäni siihen pisteeseen että oikeesti uskoisin sitä, pessimisti perkele. Syyttäisin itseäni kumminkin ku olisin taas ollu nii paskiainen ja jättäny menemättä, loukkaavaahan se on. äh, en taas tiiä. Olo on aika turha.

Mut hei! tein tänään tosiaan jotain poikkeavaa, koska meillä ei ollu ku yrittäjyyden tunnit aamusta nii suunnattii sit Mirvan kanssa aluks lähemäen koululle, josta tuli kieltävä ja sit launialan koululle mistä saatin ehkä. Eli siis TOP-asioita käytiin hoitaas ja paikkoja kyselemässä. Mut sit turhaudun taas, jos paikkaa ei tuu Launialastakaan nii en tiiä minne meen. Paikat loppuu kesken, enkä keksi mitään. Stressaan ja hermoilen sitä jo nyt ihan tajuttomasti. Joku paikka olis kumminki keksittävä ja se paikka olis keksittävä Mikkelistä...




asdfghjklkjfdrghj Jos oikeesti oon rehellinen siitä mitä miulla pyörii päässä nyt, nii hmm. En oikeen osaa taaskaan muotoilla sitä. Turhauttaa? Masentaa? Stressaa? Väsyttää? Ahdistaa? Syrjäyttää? SYRJÄYTTÄÄ?!? onks se ees sana.... no kumminki. Kaikki on vähän ristiriidassa keskenään. Haluun hoitaa opiskeluni hyvin mut samalla haluun vaa jäädä sänkyy nukkumaan. Haluun olla kavereitten kaa ja olla sosiaalinen mut kumminki haluisin vaa jäädä pimeyteen yksin syrjäytymään. Ja sit miul on tää ikuinen vakava ongelma. Kun en puhu, en kysy, en mitään. Miulla on suht hankalaa tallilla tällä hetkellä koska en puhu kenenkään kanssa, en vaan saa suutani auki. Sit kai yks syy miks oon koko ajan yksin on, et en vaan osaa kysyä ketään mihinkään, tai kysyä että pääsenkö mukaan.
Jos joku haluis olla miu kaa nii kai joku kysyis, right? tai siis miu pitäis kysyy? vai äh, ku en vaa tiiä. Tää on itseasiassa aika pitkälti ekoja kertoja ku mietin näin, oon tottunu omaan yksinäisyyteeni. Ei siinä, on miulla ollu melkeen aina ainaki jotain kavereita. Mut yleensä seki on se et ollaan kyl koulul porukassa ja jos jotai sellast on. Mut niiko muutoin? Miul on ollu elämässäni oikeesti ehkä vaan pari ihmistä joiden kanssa oon sillee ollu, hei mennäänkö kahville? tai leffaa? tai hengataanko vaa?

Ehkä siks oon luovuttanu elämäni Melodyn käsiin.. siis kavioihin. Siltä ei tarvii kysyä, se odottaa miuta tallilla, se odottaa vain miuta. Meillä on yhteinen kieli vaikkei sellai puhuta. Melodystä näkee miten onnellinen se on ku saavun paikalle. Se häslää, se luottaa, se rakastaa eikä petä ikinä. Sen kanssa ollessa miun ei ikinä tarvii pelätä sanovani tai tekeväni jotain väärää joka ajais sen miun luota pois, sillä niin pitkään ku osoitan sille miten paljon arvostan sitä nii se antaa anteeks kaikki miu hölmöilyt. Melody on ainoa asia joka pysyy miun elämässä kun kaikki muut hylkää.

Nonii mut joo, mulla katos muuten vähän hiuksia tuossa sunnuntaina. Näyttääkö ihan järkyltä?
(vasen kuva parin viikon takainen ja oikealla oleva otettu eilen 12.2)

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

ps. kai avauduin asiasta ennenkin, joten jos kiinnostaa nii selaa postauksia taakse päin, mut huomaa taas että Löydän itsestäni liika samaa mitä JRn Hiroki Kamijoussa on. (Otsikko yks sen quote, He's muutettu vaan She's.ks... Alkuperäisesti Hiroki puhunu Nowakista mutta noh, jätetään se siihen)
Tämä klassinen johtaakin siihen että terve, mimicon suunnitelma taas uusiks. Rin pysyy mutta koska ei tuu olemaan aikaa kumminkaan nii toinen cossini vaihtuu Aobasta vähemmin tunnistettavaan mutta miulle tärkeään hahmoon eli kyseessä olevaan herraan.

Versio vielä vähän auki.
Joko casual Hiroki(eli se opettajalook) tai sit herra pipomies (lol minkä nimen se sai D:)

Would you stay by my side the rest of our lives?

Päässä pyörii miljoona asiaa mistä haluisin kirjoittaa, mut kai on vaan aloitettava siitä mikä on päällimmäisin ja toivottava ettei postaus veny liikaa :D

Eilinen oli omalla tavallaan aika jännäisä kokemus, olin siis toiseksi vanhimman serkkuni Miikan häissä, auts, Miikka ehti ennen Pekkaa avioon mut kaiketi Pekalla ei mikään kiire ole.
Kirkko osuus oli hoidettu nopeasti ja on sanottava että serkkupoika näytti olleen tosi hermona, mut morsian Eila oli oikeesti äärimmäisen kaunis. Vaikka normaalisti en ajattele tollasia asioita nii on se kerran elämässä oltava talon naisväen kanssa samaa mieltä että Eila oli tosiaan loistossa. :)

Meinaan siis c'moon kuka jaksais kattoo miu lärviä loppu ikänsä

"loppujuhla" oli kans hoidettu tosi hyvin, klassisen vaimonryöstön ohella oli parituntemusta, hääbingoa ja live musiikkia. Sitä se on ku on suku täynnä muusikoita, enkä edelleenkään pyörrä sanojani siinä että kun puhutaan musikaalisista esikuvista, nii Miikka on edelleen mun ykkönen. Se esitti illan aikaan muutaman cover biisin ja sen ohella omia tuotoksiaan ja kyllä. Miikka on mei suvun stara eikä sitä voi kukaan kieltää.
Ilta tosin vähän alko loppua kohden karkaamaan käsistä ja lopulta oltiin sit keskimmäisen serkun Hannan kanssa tukemassa Pekkaa joka yritti pysyä kännissä pystyssä ja tökkimässä kaksosten lisäks meidän enoa Kampsua ettei ne sammu. Pekka lupaili siinä ohessa kovasti että kun se suuri päivä tulee kun mie täytän 18 nii se vie miut lappiin kuunnon ryyppy reissulle. haha, iha ku tulis tapahtumaan. Kampsu kans lupas tulla käymään Mikkelin kautta seuraavan kerran ku suuntaa Lappiin.
No mutta joo, kokonaisuudessaan ilta oli ihan kivaa vaihtelua mut se sisäls paljon ahdistusta ja miun haukkumista. Sitä se on ku oot suvun musta lammas, yks oli ainaki siinä että Kampsu moitti miuta koko illan siitä että oon "lopettanu" kitaran soiton. Se on tuskaa itellekki mut päätin siinä sitten Miikan bändin Dante's Riotin soittaessa että miulla ei oo enää vaihtoehtoja, hain siis tänään kitarani sedältäni, vien sen mukanani Mikkeliin ja miun on jossain määrin voitava nyt jatkaa.

¨Nonnii, nyt on häistä puhuttu.. Jos olisin äärimmäisen tarkkaa kuvausta päivästä tehny nii olisin varmaa saanu aikaiseksi miljoona postausta mut pidentää lyhyenä :D
Fufu, no kumminki mitäs tässä. Oon ollu keskiviikko illasta asti Lappeenrannassa, torstain tuli tosiaan käytyä keskustassa ostamassa mamma petalar tyyliin vaatteita, perjantain häät ja tänään kävin sit tsekkaa mei ukon uuden kämpän. On muuten loistava :3 en jaksa oottaa hiihtolomaa koska hyökätään osalla mei teatteriporukkaa sillo sinne ! Wuhuu :3
Mut nii, muutoin oon tääl kaiken liikenevän ajan pelannu Kingdom Heartsia ja Narutoa eteenpäin. Oi sitä onnea ku viimein pääs pelaamaan!!
Huomenna on sit suuntana Mikkeli, onneks..

Mua kyl huvitti eilen yks asia, eikä tää ollu ees eka kerta. Kävin kysymässä eilen Miikan bestmanilta et onks niillä alkoholittomia juomia missä, ja oikeesti. Jouduin melkeen 10minuuttia vakuuttelemaan sitä että kyllä, olen alaikänen. Oli pakko sit myöhemmin illalla kysyä siltä että kui  vanhaks se miuta luuli ja vastaus oli et se on aina luullu (ja kuulemma meidät nähtyään luuli vielä enemmän) et mie ja kaksoset ollaan kolmoset. Eli vielä tarkentaakseen se tosiaan luuli että mie täytän kans tänä vuonna 20. :D Sama kävi itseasiassa myöhemmin illasta vielä ku juttelin aikani kuluksi Pekan ja Eilan venäjällä asuvan veljen kanssa (Ilja ei puhunu btw suomea joten keskustelu käytiin venäjä/enkku sekoituksella) ja Pekka meinas kuolla nauruun ku Ilja hämmenty aika pahasti ku totesin sille että hei, en voi ottaa tota sun tarjoamaa koskenkorva shottia koska olen alaikäinen.

Mä myönnän sen. Miust on ehkä jopa kiva ku ees joku joskus pitää miuta todellisuutta vanhempana. Ja jos jatkan asiaa tällä linjalla nii eilisen pitkän keskustelun Miikan kanssa jälkeen tajusin etten ehkä oo ainut vähän kummallinen tässä suvussa. Koska tosiaan löydettiin toisistamme niin paljon yhteisiä piirteitä että huhhuh, molemmilla on vähän erityisesti avautumisen osalta ongelmia. Mie en mieluusti puhu ongelmistani kellekkään tai edes osaa, se on yks suurimpia syitä miks kirjotan blogia, sit sekä minä että Miikka kirjoitetaan kans sävellyksiä. Mut kaikista yllättynein olin ku Miikka paljasti et kaikista suurin yhteinäinen asia meillä on tuo ikäkompleksi.
Miikka sano että "miun ikäsenä" (meillähän on 10-vuotta ikäeroa) se oli aika samassa tilanteessa.
Mie vihaan yhtenä asiana eniten maailmassa sitä ku miulle kommentoidaan miun iästä, oon niitä ihmisiä joille ikä tosiaan on vaan numero. Suurin osa miun ikäsistä juoo, polttaa, rellestää jne. Mie oon vaan yksinkertaisesti niin tylsä etten nää niissä mitään järkeä, ja jos totta puhutaan nii just siks yleensä jos vaan mahdollista pidän ikäni omana tietonani koska sillon oon huomannu et ihmiset enemmänki kohtaa ja kohtelee miuta miuna eikä niiden olettamuksien pohjalta että "hei tuo on 16, se on varmaan tällänen ja tällänen"
bläh, ottaa tästä ny selvää. Mut sama juttu on kans sen suhteen ku jotkut kohtelee miuta ikäni takia lapsena. Yritän kohdata asian huumorilla mut joskus se tosiaan on vaikeaa. Helpommin nauran asialle jos kyseinen henkilö tosiaan on miuta vanhempi (reilusti ja jos se tosiaan on vitsailua) Mut sillon miulla kyllä on pinna aika tiukassa, ku jotkut maksimissaan miuta VUOTTA vanhemmat perusteinit alkaa hyppimään miun nenille sillä ikäkortilla. (miulla tosiaan on yks tällänen kaveri joka sitä tekee ja on ollu tosiaan aika vaikee olla lyömättä sitä joka kerta.)
Sama juttu kun muutama ihminen jotka on itseasiassa miuta sen vuoden NUOREMPIA alkaa vinee siitä et oon olevinani ku joku aikuinen ku ei meillä oo ku vuos ikäeroa jne. Mut ei, se on vaan miun luonne. Mie oon noteerannu ittestäni sen kyllä että en oo massaa siinä että ajattelen yleensä paljon pidemmälle seurauksia ku monet miun entisistä saman ikäisistä kavereista.

Mut joo, kai en oo kypsempi tai mitään, oon vaan tylsä.

dfghjklkjhgfderghk Nyt tuli kyl niin random postaus mistä ei kai saa mitään selväää ä ä ä ä ää  mut laitetaan LPRn piikkiin. lol lmao

Sayõnara!
Tylsä kuittaa~
ps. Vähä reilu kuukausi Sekai-ichi Hatsukoi Movien julkasuun!!! Jos siis muistan sen päivämäärän oikein :D
pps. Miksei elämä voi olla ku mangassa/animessa? huoh, näitä elämän suuria kysymyksiä.

I'm Home Again~

On ollu iha kiva olla ilman teatterimeikkejä ja sitä glitteriä :D

Halusin tehä postauksen mutta koska tuliki vähän kiire nii tää jää nyt lyhyeen ja vähän vähempi tekstiseen :) Tajusin nimittäin just ku avasin tän uuden tekstin tähän että kello on kohta 11, pitäis vielä siivota ja syödä enneku Petteri tulee. Velipoika tulee siis käymään tänään Mikkelissä koska meidän serkku pitää sen polttarit täällä. Ens perjantaina on sit suuntana pitkästä aikaa lappeenranta ja häät!
Mutta asiaan, Muori toi miulle viikko sitten tuon (kummallisesti puuttuneen) BVBn levyn mikä oli tullu postissa, oon sitä tässä nyt kuunnellu koko viikon ja vanhojen klassikoiden kuten Knives and Pens ja Carlolynin lisäks sieltä nous yks uus suosikki. Kyseessä on siis tää Black Veil Bridesin ensimmäinen levy We Stitch These Wounds.

Black Veil Brides - The Mortician's Daughter

I open my lungs dear
I sing this song at funerals... no rush.
These lyrics heard a thousand times, just plush.
A baby boy you've held so tightly,
This pain it visits almost nightly
Missing hotel beds, I feel your touch.

I will await dear, a patience of eternity, my crush.
A universe so still.
No rust.
No dust will ever grow on this frame,
One million years, and I will say your name.
I love you more than I can ever scream.

We booked our flight those years ago,
I said I loved you as I left you.
Regrets still haunt my hollow head,
But I promised you I will see you again, again.

I sit here and smile dear.
I smile because I think of you and I blush.
These bleeding hollow dials, this fuss.
A fuss is made of miles and travels
Roadways are but stones and gravel.
A bleeding heart can conquer every crush.

We booked our flight those years ago
You said you loved me as you left me.
Regrets still haunt your saddened head,
But I promised you that I will see you.

We booked our flight those years ago
I said I loved you as I left you
Regret's no longer in my head,
But I promised you and now I'm home again, again, again, I'm home again, again, again.

I'm home again.

Oon nytki kuunnellu tota The Mortician's Daughteria koko aamun :3 Mutta jos totta puhutaan nii oon nyt laiska kirjottaa joten jotain mitä ei ole pitkään aikaan oikee ollu kunnolla.

KUVIA! Kuvathan kertoo ennemmän kuin tuhat sanaa...

Random kuva, Muistatko Jossu vielä tämän kesän?

asdfghjk, haluun oikeesti soittamaaaaaa

kuolin :'''D

Miss you <3

LOPPUHUOMIO. Löin eilen viimein lukkoon mun Mimicon cossisuunnitelmat ja nehän on damdamdam

Rin Matsuoka sarjasta Free! Iwatobi swim club

Aoba Seragaki pelistä DRAMAtical Murder

Aoba on tosin vähän auki vielä, riippuu ihan budjetista ett ehtiikö se tulla valmiiks mut yritetään :)