Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!
Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.
Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.
Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.
Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.
 |
| Left to right Elli - Maria Simppa - Sheikki Kata - Jukka-Marko Minä - Misaki |
Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.
Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.
Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook
