I will do everything that snow does in summer!

Alotin lomani kirjaimellisesesti näin....
Tulin töistä ja aloin heti siivoo iha himona

se ois sit LOMA

Neljän viikon leiri putki tosiaan päätty tänään ja well guys, I'm exhausted! Viikot oli yllättävän rankkoja ja nyt aijon loppu kesän antautua levolle (ok en oikeesti ees) Huomasin että kun teet töitä ilman taukoja parhaimmillaan sen 7.30-16.15 niin kyllä sitä sit kämpille tultua tuli vaan kaaduttua maahan kissojen tallottavaks. Se on ehkä se syy miks tuo pikkunen kehitti tosi ärsyttävän tavan kiskoa mua hiuksista.....





Muutoin oon tosiaan ollu aika pitkälti siis kotona ja Paukkulassa, nukkuna ja ohjannu. Mut sit juhannuksen tuli tosiaan oltua kotona. Ha ha, vanhuksia oli koko viikonlopun täällä ja tosiaan tuli niitten kanssa oltua ja sit kaveri oli kolmena päivänä käymässä Savonlinnasta. Oli kiva nähä vaik juttujen laatu oliki taas nii 10/10 :DD

tuntuu et tän kuvan ottamisesta on ikuisuus...
joskus talvella oli kivaa ja hieno hattu leprassa

Sit on ollu taas aikalailla work work work ja torstaina olin sit helsingissä. Suomeksi sanottuna syy miksi rakas karvaperseponini (toivottavasti) menee noin vuodeksi yhelle mei perhe tutulle ylläpitoon, nii on siinä että alan jatkossa käymään kerran kuukaudessa HYKSin töölönosaston erikoisnuorisopsykiatrian osastolla. wipiii ja silleen. Tulee olee tosi kiva oikeesti ku joudun tän puolestavuodesta-vuoteen menee sinne ain istuu eri tyyppien kaa pariks tunniks käymään läpi ikäänkuin "mun elämäntarinaa". Ylilääkärin ensikäynnin arvion mukaan saisin varmaan diagnoosin pääni terveydestä siinä kevät/syksy 2015 aikana mut oletettavasti keväällä jo, ellen siis ala hankalaks.
Ekalla kerralla tossa käytiin läpi pääpiirteisesti "nopeesti" vähän jo mun taustoja ja oli myönnän aika tuskallista muistella ääneen sitä kaamea kasiluokkaa, sitä aikaa ku olin pohjalla. Vittu Saatana ja sillee.

Mutta niin, Heinäkuun suunnitelmissa ei oikee oo muuta ku se italian reissu puolessa välissä ja ennen sitä olis käytävä silmälääkärissä Leprassa (jee saan ehkä jo tietää millo mut leikataa) ja sit Espoossa kesän pakko conissa. :3 muutoin nukun ja käytän viimeiset aikani vähään aikaan Möllin kanssa. Ja toki yrittäen kasvattaa tuosta uudesta mukulasta hyvä käytöksistä ja kilttiä nuorta naista, not!
Tuossa tuo juoksee pöydillä ja hyökkäilee viattoman Matin kimppuun.... Lapset ei oo helppoja, ei vaikka miten karvaisia olisivatkin...

Mutta, ei sen kummempia.

ottaisitko metrin verran kissaa?
Tämä eläin on mitattu olevan 95cm pitkä

Sayõnara!

kiikuna kaakun rajalla, puolimielet hajalla~

The Lawless Darkness jää tauolle. En osaa sanoa kuinka pitkäksi aikaa vai loppuuko kokonaan. Syy olkoon nyt suuri salaisuus, en jaksa alkaa sitä enää sen pahemmin valottamaan.

MUTTA

Jatkaa omaa kirjoitteluani vielä josssain muodossa, alan pitämään 90%sta cosplay blogia, kattoo ny miten kestän aiheessa mutta tarkoitus olis pitää sitä blogia aiheena tämä otakuiluni, eli cosplayta, animea, mangaa, coneilua ja muuta random pölinää aiheen monesta laidasta
--> linkki siihen jos kiinnostaa on tuossa Be Different, Be You

Ja, mahdollisesti jatkan kirjoittelua Ravatessa Roiskuun puolella yhä, jos joltain on sekin menny ohi nii kyseessä on siis vanha tauolla ollut raviblogini. Melodyn päähänpistot alkaa siis mahdollisesti löytää tiensä taas sinnekkin :)
--> Ravatessa Roiskuu

sepä se siinä sitten.

Sayõnara, Mata ne!
Santtu kiittää kahdesta vuodeesta ja kuittaa~

Well, I'm not happy with myself~

Keinot lievittää stressiä ja auttaa omaa jaksamistaan?? Jossain elämäni vaiheessa en suonu tollasille ajatuksille mitään, mutta tosiaan. Alettuani opiskelemaan kasvatusalaa nii nää asiat on ollu aika keskeisiä. Meillä loppu just elämänkulun kurssi ja sen yks keskeisimpiä aiheita oli mm. stressi, kulttuuriperimä ja jaksaminen.
Mein tentissäkin oli muistaakseni viimeisenä kysytty siitä että miten omaa vointiian voi ylläpitää ja auttaa itseään jaksamaan.
Henkilökohtaisesti oon ite ollu aina niitä ihmisiä jotka miettii ensin muita ja kaikki mahdolliset naapurin mummot ensin enneku suo omalle jaksamiselle ajatustakaan (osa syy kai miks oon tällä alalla.....). Mut tosiaan, miten autat muita, kun et itekää jaksa omaa elämääs?? Oon viime viikkoina stressannu kaikkee muuta, tulevia tenttejä, cosseja joiden pitäis valmistua mut mitään en oo alottanu, kavereitani, taas koulua, asumista, Melodyn liikuttamista ja ollu huolissani yhestä tärkeästä kaverista joka on valitettavasti ajautunu taas sille tielle mistä olisin halunnu sen pelastaa mut en kyenny siihen. Ainii ja vaikka luetellut asiat on pelkkä jäävuoren huippu nii oon kans ollu huolissani isäni jaksamisesta. Eli missä välissä miettiä itseään? Ei sille oo oikee ollu aikaa.
Näiden kaiken seurauksena eilen, olin suoraan sanoen aika heikon paikan edessä. Istuin opistolla, kirjottamisesta ja tentteihin lukemisesta ei tullu yhtään mitään ku pää ei kestäny kasassa, yritin siinä sitten hallita sitä rauhoittamalla itteäni (katoin siis varmaa miljoona jaksoa Soul Eateria.....) mut tuntu ettei mikään vaan auta. Illalla sit lopulta päätin antaa olla ja menin "nukkumaan" jo aika ajoissa. Huonoin seurauksin. Nyt pelottavalta tuntuva ajatus, mut se että eilen se mikä miun mielentäytti oli se että mitä mie teen täällä? Oon ollu hyödytön kaiken suhteen mitä oon yrittäny ja oon onnistunu pilaamaan muidenkin elämiä, vaan yrittämällä olla niissä. Pohdin syvintä syvyyttäni siitä miten kukaan ei varmasti tajuais miun olemassaoloa enneko olisin kuollu, tai poissa tai jotain. Kävin läpi mielessäni kaikki ne vanhat suunnitelmat mitä tein päättäkseni oman eloni, mut lopulta tartuin vaan kynään ja paperiin.

Tänään ku on tullu oltua koulun penkillä, juteltua ihmisten kanssa, käyny tappelees ponin kaa tallilla ja juossu kiirellä bussiin, käyny kaupassa kavereitten kanssa ja kattonu sitä yhtä sarjaa mikä edelleen on miun kestosuosikki (Durarara!! nyt ja aina), sekä lukenu huomiseen tentiin, nii viime yö tuntuu jopa pelottavalta. I know tässä on sama asia ku mitä mun entinen psykologi jakso hokea, miu pitäis seurata omaa jaksamistani ja muistaa se ettei miu kannata olla liian pitkään yksin. Vaikka viihdyn yksin, nii viihdyn kans seurassa. Välillä minun ku ihan kenen tahansa on hyvä olla ja viettää aikaa yksin, mut siitä huolimatta seura tekee hyvää.
En vaan osaa edelleenkään pyytää ihmisiä olemaan miun kanssa tai mitään muutakaan. Ja sit ku oon tarpeeks pitkään ollu yksin, nii seuraan lähteminen vaatii taas niin paljon enemmän.
Mutta joo, tulevasta viikosta voin sanoa että taitaa olla vähän enemmän tekemistä.
Huomenna mennään luokkavierailulle Mikkelin etsivän nuorisotyön toimeen tonne olkkariin, sit yrittäjyyden tentin jälkeen meillä on viimeinen esitys (ainakin nyt vähään aikaan), ja sen jälkeen ainakin olis suunnitelmissa että Mimmi tulee opistolle ja katotaan miun pari viikkoa sitte tehtyä löytöä eli ikivanhaa animea sovitusta nimeltä The Legend Of Zelda. Keskiviikkona on se joku icetapahtuma keskustassa minne mei luokalta lähtee yks ryhmä kisaamaan (oon ite vähä niiko jäsenenä curling osuudessa, ja muutoin varalla), sit torstaina kai kamoja kasaan ja silleen. Perjantaina onki nokka kohti lappeenrantaa (ajattelin tehä viimein ne muokkaukset mun vanhaan kigurumiin ja stailata yhtä peruukkia joka tulee oletettavasti mun Hiroki cossiin) ja lauantaina tulee laumaa pällejä Lepraan!

Argh! Mulla on ongelma.
Koska tuo reuhka jota hiuksiksi kutsutaan
kasvaa ihan tajuttoman nopeasti.
se on nyt liian pitkä ettei kestä pystyssä omineen
mut liian lyhyt ettei lakka tai muut auta....
sdghasjkldklsjdk Turhadun :D

Eli nyt oon ottanu omat jaksamiseni ees vähäks aikaa huomioon, joten kai voin lopettaa tän postauksen tähän ja jatkaa Durararan katsomista... eiku siis kokeeseen lukua... eiku piti soittaa faijalle.... tai jotain :D ehkä vois jo mennä nukkuu... Vanhusta väsyttää :(

Mut ihan mielenkiinnosta, heitän kysymystä. Sinä joka nyt luet tätä, kommenttia kehiin. Miten SINÄ edistät omaa jaksamistasi? Mitkä keinot ootte huomannu toimivan ku pitäis piristää omaa itseään? :)

Drrr!!ssä on vaan niin paljon asiaa.
se ei oo vaan anime, se on taivaallinen anime!

Sayõnara!
Santtu kuittaa tältä osin~

Once again, I Can't return to those memories~

Neutraali. sillä vois kai kuvata nyt tätä tunnetta. Sain eilen kuulla että pääsen muuttamaan viimein pois opistolta ihan omaan käppään tossa maaliskuun ekana päivänä! Fiilis on siltä osin katossa, vähän tosin surettaa koska jätän samalla nää ihanat ihmiset täältä, mut kyllähän myö vielä toistemme naamoja tuijotetaan koulussa, nii nou hätä :) Sain siis asunnon tosta MOAS 14 kerrostalosta, 2km koululta ja ihan Launialan alakoulun läheltä. Nyt vielä sormet ristiin että pääsen sinne TOPpii nii ei oo pitkä matka :D Sen lisäks sit ku mei muori on lähdössä viikoks jonnekki (iha ku tietäsin minne, mut juhlistaa kaverinsa 50vuotisia) nii se tuoki Acun mun luo siks aikaa. Ollu vähä itsensä syyttelyä tässä ku en oo Lappeenrannassa käyny ja koira raukka on kuulemma miuta kovasti odotellu. Noh, se pääsee sitten Mikkelin uusien hajujen maailman pian!




Nyt tuli kans varmistettua että suunattaan, millä porukalla? ainaki joidenki kanssa 22.-24.2 Lappeenrantaan viettämään hiihtoloman alkua, muutoin vietän sitten viikon keräten kamojani Lappeenrannassa (kolmesta vitun paikasta, Mutsilta, Faijan uudesta kämpästä ja sit lapsuudenkodistani) ja haetaan avaimet, kirjotetaan soppari jne. 1pv muutto ja lomahan oliki jo siinä. Ens viikko sit menee varmaan siinä ku selvitän sitä TOP-asiaa ja vähän siistin huonettani nii ei tarvii sit kaikkea siivota muuttaessa kerralla. Pitää kumminki tehä täst asuntolahuoneesta se luovutussiivous :/

Pari viimeistä päivää on menny siinä, ku oon vetäny särkylääkkeitä, selkä kettuilee taas ja käyny tallilla. Huomenna vietän sit sen täydellisen en tee mitään päivän. aion oikeesti vaan maata sängyssä, kattoo animea ja olla miettimättä ens viikkoa. Meillä on nimittäin edessä ihan pirusti tenttejä. tai siis ettiikka, psykologia, yrittäjyys ja oisko ollu viel jotain muuta ja sit niitten lisäks tiistaina esitys.

Kuuntelen tässä randomilla jotain oikeesti vanhaa soittolistaa. tai kuuntelin, nyt kuuntelen Jukka Pojan "älä tyri nyt" biiisiä toistolla. En voi sanoa ku et tuo muistoja mieleen. Muistan oikeesti sen ku kuuntelin sitä aikoinaan toistolla kotona ihan vaan siks koska mei ukko vihaa Jukka Poikaa. Osittain kans popitin sitä koska ne lyriikat on miulle aika no, en tiiä "henkilökohtaiset". Se oli just sitä aikaa, just enne mei porukoitten eroa, sitä aikaa ku valinnan teko läheni, jäädä vai lähteä? Kai olin sillo viel aika pahasti masentunu nii no, sitä se on. Mut en tiiä, musiikki on miulle ollu aina tärkeää.
Se oliki aika pitkän pohdinnan tulos ku mein piti valita joku itselle tärkeä runo tai kappale äikän tunnille, esittää se ja kertoa syy että miks just se. Kävin mielessäni varmaan miljoona biisiä,
Jukka Poika - Älä tyri nyt
Haloo Helsinki - Avautumisraita & Lähtövalmiina
The Script - Six Degrees Of Separation
The GazettE - Burial Applicant
(ex) Kagrra, - Sakura Zukiyo & Utakata
Isshi - Shirakuen (KATTOKAA TOI VIDEO, Rip. Isshi)

Jukka Poika sai jo selityksensä mut sit muista voin sanoa lyhyesti. Haloo Helsinki on silleen miulle tuttu pitkältä ajalta koska se lukeutuu mein muorin suosikkeihin. Tutustuttiin sit viime kesän kuressaaren reisulla Nean kanssa varsin hyvin tähän niitten uusimpaan levyyn, avautumisraita siks koska sen lyriikat on vaan jotain. en tiiä, siinä on muutama sellanen kohta mikä on ollu aika osuva, esimerkiks siinä parin ootteeseen mainitaan tuo "bussimatka 110km" samaa matkaa oon nyt monesti kulkenu Lappeenranta-Mikkeli väliä. Lähtövalmiina siks, että kolme päivää siitä ku palattiin Virosta viime kesänä, olin Piiluvan leirillä isosena ku mei ukko soitti viimeisenä aamuna että mummi on kuollu viime yönä. Se tiedettiin että sillä ei oo pitkään enää aikaa, mei mummilla oli siis alzheimer, mut se jätti miulle silti tyhjän kohdan sydämeen. Vaikka en oo koskaan puhunu kunnolla mei mummin kanssa (se menetti sen kyvyn jo kauan enne ku olin syntyny) nii silti yks niistä harvoista asioista mitä muistan lapsuudestani oli mei mummin leveä hymy ja se miten vaikka ilman puhekykyä se nauro vielä pitkään.
Six Degrees of Separation oli se biisi minkä lopulta valitsin. Jossain määrin ehkä se kuvastaa sitä mitä ihminen, minä myöskin käy läpi kun parisuhde loppuu. Mut muutenkin, muistan kans sillo ku ekoja kertoja kuulin tän nii se oli samaa aikaa ku lopulta tuli varmennus että Juuson lumeen sammuminen ja lopulta kuoleminen ei ollu vahinko vaan se oli tehny sen tarkoituksella. Joten tällä biisi oli kaks merkitystä miulle.
Aah miu all time favourite, Burial Applicant. Yksinkertaisesti, lyriikat kertoo tarinaa lapsesta jonka vanhemmat vaikka ne kasvatti sen ja huolehti siitä, nii eivät rakastaneet sitä. Tarina etenee yksinkertaisesti niin että ikinä saamatta rakkautta tää lapsi lopulta sit saatuaan isältään synttärilahjaks haulikon nii tappaa ne sen vanhemmat ja hautaa ne. En kai voi sanoa ku et loppukohtausta lukuunottamatta pystyn hyvin oman perhetaustani takia ymmärtämään mitä Ruki on hakenu Burial Applicantin lyriikoilla.
Sit on Kagrra ja Isshi, nää kaks voi niputtaa siks yhteen koska Isshi oli Kagrra,n vocalisti enneku ne hajos. Mut nii, Sakura Zukiyo on vähä Burial Applicantin vastakohta, tässä "tarina" kertoo siitä miten lapsi katuu sitä vanhemmalla iällä ettei ikinä ollu kunnon lapsi vanhemmilleen, kertonu miten rakasti niitä ja oli onnellinen siinä perheessä. Tai tarkalleen se kertoo surullista tarinaa siitä miten sen huomas liian myöhään, tajus sen entisen onnellisuuden vasta silloin kun ne sen vanhemmat oli jo kuollu.
Utakatan lyriikoita en silleen vedä tähän, ne on kauniit, surulliset ja osuvat. Mut syy miks se biisi on mulle tärkee on se että Utakata oli ensimmäinen J-Rock biisi minkä kuulin sillo viis vuotta sitte ku aloin kuuntelemaan tätä genreä. Kagrra, ja erityisesti utakata oli sillo ne ensimmäiset joten se on jääny vielä tähänki
päivään.

Siis jos joku ei tajunnu nii, TÄTÄ miestä.
oi että, miksen voi näyttää yhtä hyvältä! :/
RIP. Isshi

Shirakuen..! Voi että, rakastan tätä biisiä, rakastan tätä miestä! Kai sen voi sanoa niin että Kagrra,n hajottua olin nii onnellinen siitä että miun suuri idoli ja se ihminen jota nuorempana katsoin jumaloiden ylöspäin jatkoi musabisnestä. Isshi jatko siis soolouralle (shiki-project) ja Shirakuen oli valitettavasti ainoa biisi jonka se julkas. Sanat on kauniit mut en haluu siiteerata niitä sen enempää (kvg), kuuntelin kans Shirakuenia toistolla kuukausia sillo ku julkistettiin että Isshi on kuollu. Oikeesti, Isshi on ollu varmaan ainoa muusikko tai julkkis jonka kuolema järkytti miut, ainoa miun ihannoinnin kohde jonka kuolema surettaa miuta edelleen. Isshi oli miulle tosiaan muuki kun vaa musiikillinen esikuva, se oli kaikki mitä haluaisin itse olla "aikuisena".

Ihme hehkutus tossa lopussa :D Mut kumminki, tulipa tähänkin postaukeen taas mittaa. Taidanpa tästä lähteä nukkumaan ! vähän väsyttää :3

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
ps. jos ette siis tajunnu, nii biisejen nimissä on linkit. käykää kuuntelee :)

She's the type who's naturally liked by everybody, totally opposite of me~

Yllättäen huomaan että oon langennu taas katsomaan Junjou Romanticaa. Kakkos kausi tuli katottua putkeen sen jälkeen ku tulin tallilta. Huoh, mulla ei taida oikeesti olla elämää. Nukun, käyn koulussa, meen tallille paitsi tiistaisin ku on harkat ja sit istuksin asuntolassa kattomassa animea. Oon täysin hävittäny mun sosiaalisen elämän, tai siis. Onko mulla koskaan ees ollu sellasta? Ei kai.
Huomenna pitäis lähtee tosin Elinan synttäreille, mutta kattoo ny saako tää lurjus itseään ylös ja kokoamaan itsensä. Meen kumminki koulun jälkeen suoraan tallille ja lauantaina on kans pakko mennä heti päivästä tallille ku on valosaa. Sitä paitsi, ku oon taas vajonnu tähän epäsosiaaliseen vaiheeseeni nii en oo oikee hyvää seuraa. Tai häiritsen vaa tunnelmaa ku istun yksinäni miettimässä et mitä teen siellä.
Nonnii, huomaako? keksisin varmaa miljoona tekosyytä miks olis parempi etten näyttäis itseäni paikalla mut taas, toisin päin. Näkisin kavereita? olisin poikkeavasti sosiaalinen? Viettäisin hyvää aikaa? Nope, en vaan saa itseäni siihen pisteeseen että oikeesti uskoisin sitä, pessimisti perkele. Syyttäisin itseäni kumminkin ku olisin taas ollu nii paskiainen ja jättäny menemättä, loukkaavaahan se on. äh, en taas tiiä. Olo on aika turha.

Mut hei! tein tänään tosiaan jotain poikkeavaa, koska meillä ei ollu ku yrittäjyyden tunnit aamusta nii suunnattii sit Mirvan kanssa aluks lähemäen koululle, josta tuli kieltävä ja sit launialan koululle mistä saatin ehkä. Eli siis TOP-asioita käytiin hoitaas ja paikkoja kyselemässä. Mut sit turhaudun taas, jos paikkaa ei tuu Launialastakaan nii en tiiä minne meen. Paikat loppuu kesken, enkä keksi mitään. Stressaan ja hermoilen sitä jo nyt ihan tajuttomasti. Joku paikka olis kumminki keksittävä ja se paikka olis keksittävä Mikkelistä...




asdfghjklkjfdrghj Jos oikeesti oon rehellinen siitä mitä miulla pyörii päässä nyt, nii hmm. En oikeen osaa taaskaan muotoilla sitä. Turhauttaa? Masentaa? Stressaa? Väsyttää? Ahdistaa? Syrjäyttää? SYRJÄYTTÄÄ?!? onks se ees sana.... no kumminki. Kaikki on vähän ristiriidassa keskenään. Haluun hoitaa opiskeluni hyvin mut samalla haluun vaa jäädä sänkyy nukkumaan. Haluun olla kavereitten kaa ja olla sosiaalinen mut kumminki haluisin vaa jäädä pimeyteen yksin syrjäytymään. Ja sit miul on tää ikuinen vakava ongelma. Kun en puhu, en kysy, en mitään. Miulla on suht hankalaa tallilla tällä hetkellä koska en puhu kenenkään kanssa, en vaan saa suutani auki. Sit kai yks syy miks oon koko ajan yksin on, et en vaan osaa kysyä ketään mihinkään, tai kysyä että pääsenkö mukaan.
Jos joku haluis olla miu kaa nii kai joku kysyis, right? tai siis miu pitäis kysyy? vai äh, ku en vaa tiiä. Tää on itseasiassa aika pitkälti ekoja kertoja ku mietin näin, oon tottunu omaan yksinäisyyteeni. Ei siinä, on miulla ollu melkeen aina ainaki jotain kavereita. Mut yleensä seki on se et ollaan kyl koulul porukassa ja jos jotai sellast on. Mut niiko muutoin? Miul on ollu elämässäni oikeesti ehkä vaan pari ihmistä joiden kanssa oon sillee ollu, hei mennäänkö kahville? tai leffaa? tai hengataanko vaa?

Ehkä siks oon luovuttanu elämäni Melodyn käsiin.. siis kavioihin. Siltä ei tarvii kysyä, se odottaa miuta tallilla, se odottaa vain miuta. Meillä on yhteinen kieli vaikkei sellai puhuta. Melodystä näkee miten onnellinen se on ku saavun paikalle. Se häslää, se luottaa, se rakastaa eikä petä ikinä. Sen kanssa ollessa miun ei ikinä tarvii pelätä sanovani tai tekeväni jotain väärää joka ajais sen miun luota pois, sillä niin pitkään ku osoitan sille miten paljon arvostan sitä nii se antaa anteeks kaikki miu hölmöilyt. Melody on ainoa asia joka pysyy miun elämässä kun kaikki muut hylkää.

Nonii mut joo, mulla katos muuten vähän hiuksia tuossa sunnuntaina. Näyttääkö ihan järkyltä?
(vasen kuva parin viikon takainen ja oikealla oleva otettu eilen 12.2)

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

ps. kai avauduin asiasta ennenkin, joten jos kiinnostaa nii selaa postauksia taakse päin, mut huomaa taas että Löydän itsestäni liika samaa mitä JRn Hiroki Kamijoussa on. (Otsikko yks sen quote, He's muutettu vaan She's.ks... Alkuperäisesti Hiroki puhunu Nowakista mutta noh, jätetään se siihen)
Tämä klassinen johtaakin siihen että terve, mimicon suunnitelma taas uusiks. Rin pysyy mutta koska ei tuu olemaan aikaa kumminkaan nii toinen cossini vaihtuu Aobasta vähemmin tunnistettavaan mutta miulle tärkeään hahmoon eli kyseessä olevaan herraan.

Versio vielä vähän auki.
Joko casual Hiroki(eli se opettajalook) tai sit herra pipomies (lol minkä nimen se sai D:)

I'll be waiting for the day, when I can smile again~

Pohdin tuossa äskettäin että miten mie aikoinani käytin Lappeenrannassa iltani niin taidokkaasti, ettei näille masistelu illoille ollu aikaa.
Harrastukset. En voi tosiaan sanoa että vanha olo, mut tuntuu jotenki et joidenki harrastusten alottamisesta on ikuisuus. Jotkut kestää edelleen ja jotkut loppu.

Jos mietin elämääni nii vois todeta että teatteri on ollu miulle enemmänki ku elämäntapa, en oo ihan sata varma mut tänä vuonna taitaa tulla se 11-vuotta täyteen. 11 pitkää vuotta siitä kun alotin ekan kerran

Estradin musateatteri ryhmässä. 11-vuotta sisältäen valmiita tekstejä kuten mm. Peppi Pitkätossu ja Lasten Dracula sekä omia tekstejä kuten Tulex vai Jääx? ja Rikki & Rakastettu. Vuosia Estadin listoilla mukana teatteri puolen lisäks bändilinjalla ja niillä muutamilla koreografia tunneilla mitä määrättiin kärpäsviikoilla. Ja nyt tää viimeisin "vuosi" täällä Mikkelissä. Ihan erilaisessa ilmapiirissä ja ihan erilaisessa ryhmässä ku koskaan ennen.

Toinen pitkään kestäny harrastus taitaa olla hevoset.
laskeskelin äsken et siitä ku ekan kerran menin ratsastustunneille nii on 7-vuotta. Verrattuna siihen et olin estradilla vakiokävijä nii talleja oon vaihtanu aika saakelin monta kertaa. Kiersin kaikki Lappeenrannan isoimmat (metsälä, Kiwigo, HUBS) ja sit niitä pienempiä (simola, rapon ja parit yksärit), kunnes alunperin vakiinnutin paikkani kolme vuotta sitten Sarpalta josta löysin sen ajopuolen. Sekin harrastus taitaa olla aika elämäntapa, onhan kumminkin tuo oma kavioeläin ollu ajantuhlaajana kohta 2½-vuotta :3

Mitä muuta? En voi laskea enää kahta kolmeksi koska siitä on kohta 2-vuotta ku sain tietää etten oletettavasti voi koskaa enää soittaa kunnolla. Kiitos sen yhden ainoan kerran ku putosin Melodyn selästä sen perhanan aidan päälle ja otin kädellä vastaan.. Mulla meni ranne pysyvästi sellaseen kuntoon että se ei kestä soittamista, jos se pahenee nii se voidaan leikata mut tässä jamassa ei vielä. Mutta muutoin, kävin ekan kerran kitara ja basso tunneilla sillo samoihi aikoihi ku alotin teatterin. Enkä voi sanoa muuta ku unelmoin yhä siitä päivästä ku pääsisin takas soittamaa. Musiikki on kumminki todella tärkeä osa miu elämää ja koska lainaten entistä musanopettajaani kuulostan kuolevalta lehmältä nii soittaminen on ollu vähän niiko ainut vaihtoehto :/

Tässäkään postauksessa vissii mitää järkeä ollu :D Tekasimpa nyt jotain perus angstaamisen sijaan. mut tosiaan, Voin kyllä sanoa että tää paikallaan olo ja yksinään oleminen ei oo kauheen hyvä ollu miu mielenterveydelle vaik näitä ns. vapaita iltoja onki ollu vaa pari. Hauska nähä sit jos viimein pääsen muuttaa omaan kämppään et mitä siitä tulee.. Paras vaihtoehto toki olis jos en muuttais kumminkaa kokonaa yksin, mut hitot mihinkää soluun haluu tuntemattomien kaa >.< Mut tosin oon nii paska ihmine et iha ku joku muka haluis asuu miu kaa !

Ois aika unelma :3

Nojaa, Never give in!

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

Punaset hiukset + Hullu + psykopaatti + "undertaker" + Aseena kitara = Santun uusin 2D rakkaus :3

Luulin aluks Deadman Wonderlandia tylsäks animeks mut olin väärässä, Genkaku on vaa täydellinen :3

You Will hear a part of my life~

Mulle tuli sellanen fiilis nyt että on aika. Mulla oli siis lokakuussa khrm.. erikoispostaus äänestys jossa eniten ääni sai "taustanipostaus". mun oli tarkotus kirjoittaa se aikoja sitten, mut kipeiden asioiden käsittely ei oo oikee mun juttu. Pohjustan tässä siis sitä että luin tuossa äsken erään kaverini postauksen josta jäin itse miettimään, mikä on koti? Mulla ei oo kokemusta rakastavasta perheestä eikä siitä turvallisesta kodista. Tästä sitten äsken lähti halu kirjotittaa nyt se erikoispostaus, Eli here we go~

Koska taustassa puhutaan aika pitkälti koko historiasta niin mennään ihan alkuun. Pyrin kirjoittamaan kaiken kuten asiat ovat täysin oleet, jättämättä mitään pois tosin on jotain asioita mitä en halua kaikille jakoon joten ne on skipattu suoraan pois.. Tästä tulee vaikeeta mut katotaan.

Eli siis, oon syntyny 27.10.(heiheivuosiluku) Lappeenrannan keskussairaalassa. Tietenkin on täysin loogista ettei ihminen paljoa ihan lapsuudestaan muista mut otan tässä jo huomioon et tosiaan, mulla on todella huono kaukomuisti. Yli puolet elämästäni on tosiaan sumun peittämää. Kumminkin, asuttiin punaisessa tiilitalossa keskellä Partalan peltoja meidän muorin, ukon ja kahden veljen kanssa. Meitä oli neljä lasta alun alkaen, mutta meidän perheen ikuinen tabu josta ainoa puhuja olen minä on se karu fakta että 15min miun jälkeen syntyi Antti, kuolleena. Kukaan ei oikeastaan saanu koskaan selville miksi kävi miten kävi mut näin vain oli. 

Mistä huomaa ettei meidän muori halunnut käsitellä faktaa että se menetti lapsen? Antti, miun pieni kaksoisveljeni on haudattu meidän sukuhautaan, mutta sen nimeä ei löydy kivestä ja ainakin mein ukon mukaan hautajaisia ei järjestetty koskaan. 

Sanottaanko näin että mun ensimmäiset muistikuvat alkaa siitä kun tutustuin ensimmäiseen kaveriini, Ne oli niitä vuosia ku vietettiin lapissa paljon aikaa. Meidän levi mökin toisen puoliskon perheellä oli miuta vuoden vanhempi poika, sama henkilö jonka kanssa kasvoin koko lapsuuteni, Tommi oli miun pisin ja ensimmäisen kaveri. Samoja aikoja leikin myös hänen serkun Maken kanssa. Niinä aikoina ku ei oltu lapissa nii vietetiin oikeesti aikaa tiiviisti veljieni kanssa aikaa. 
Ala-aste ajoista en muista paljoakaan. Sen verran kyl et, yleensä aina kun jotain tapahtu nii miuta syytettiin. kaikki oli aina miun vika, kuten se on edelleen. Lopulta sit siirryin viidennelle luokalle pienist piireistä isompaan kouluun keskustaan. Kuviteltiin aluks että päätös vaihtaa oli hyvä ehkä se ei ollukkaan. Nimittäin miuta alettiin aika nopeesti kiusaa sit siks koska olin erilainen. Tollanen ristiinkasvatettu maalaisjuntti. Jaksoin sitä kuudennenluokan jouluun asti koska miulla oli kaveri joka ymmärs. Sit se joutu vakavan masennuksen takia osastolle ja mie jäin yksin. Muistain vieläkin sillo keväällä miten jouduin oikeesti puhutteluun ja jälkkään koska olin alottanu tappelun. 
Miulla oli vaan lopulta menny hermot ja oli vetäny yhtä mein luokkalaista turpaan, se loppu siihen että havahduin että sen toisen kädet on tosiaan mun kurkulla enkä saa happea. ja sehän oli kokonaan siis mun vika, ei kenenkään muuun. sain mitä ansaitsin.

Sit seiskalla se alko tosiaan pahenemaan henkisen lisäks fyysiseks kiusaamikseks. Muistan jotenkin vielä kirkkaasti sen ku vajosin pahimpaan masennus kauteeni, kuin ilkeeltä se tuntuu nyt sanoa niin en voi unohtaa sitä ensimmäistä kertaa miltä kylmä puukko tuntu iholla... Lopulta sit kaiken huipentumana se selvis mein äitille, ja syy oli tietenkin miun. Mitäs en osannu pitää puoliani ja mitäs olin "erilainen". Sitten miuta puukotettiin. Onnistuin yllättävän hyvin peittämään sen eikä mein porukat tiedä siitä vieläkään. Koulussa noille viitattiin kintaalla, eihän meillä. Ei, vaan se oli se masentunut erilainen lapsi joka puukotti itseään. Vasemman lapaluun viereen kyllä, varmasti mulla taipuu käsi sinne -.-

No mutta kumminkin, onnistuin koulun kuraattorin kautta saamaan siirron pois. Alotin helmikuussa sit mein lähi yläasteella, mein luokka oli yhdistetty. Miut luonnollisesti laitettiin sille luokalle joka sisäls miun 1-4lk luokan ja sen lisäks mustolan ja nuijamaan saman ikäset. 

Muistan vieläkin ku astuin siihen luokkaan, päätin että nyt se ei alkais taas. Ujuttauduin massaan ja olin kuten muut. Meitä oli kuuden hengen porukka missä hengattiin. Siitä huolimatta se alko uudestaan. 

Muistaakseni se oli kans jotain sitä helmi/maaliskuu vaihetta ku aloin seurustella ensimmäisen kerran. Toden Totta, jotenkin Make oli jaksanu jauhaa sen oletettavuudesta aina, miks miuta nyt huvittaa se että taitaa kertoa aika paljon miusta että Tommi oli varmaan yksi umpihomoimpia ihmisiä jota tunsin ja silti oltiin yhdessä.... melkeen vuosi. Se oli yksi syy miksi miun vanha porukka kääntyä mua vastaan. lopulta miut eristettiin porukasta ja olin lappeenrannassa täysin yksin. On se jännä miten en enää alistuis siihen mitä sillon tein, mie nimittäin yrittäessäni päästä takas porukkaan salasin suhteeni. Siitä huolimatta rakkaus saa ihmisen tekemään outoja asioita. Kun koulut loppu seiskan kevätjuhlassa, tilanne oli liian paha eikä siihen ollu paluuta. 

 Sit ne vakavimmat ongelmat alko kotona. Mut heitettiin pihalle, sain huudot päin naamaa että miksi se oli Antti joka kuoli eikä minä. Asuin reilun kuukauden vähän missä sattuu. Suurimman osan kesää olin sen ajan pelastajani kanssa. Olin alotanu huhtikuussa "työt" erään mein lähellä asuvan pariskunnan tallilla. Sarppa ja Pentti oli ne jotka pelasti miut sinä kesänä, Olin niillä suurimman osan hoitamassa hevosia ja sitä vastaan sain asua niillä. nyt ku mietin nii se olin lähin paikka "kotia" mitä miulla on ikinä ollu. Sarianna oli miulle ku isosiskon ja läheisen ystävän välimuoto ja tosiaan vietetiin aikaa myös hevosmaailman ulkopuolella. hah, 8-vuotta ei silloin ollu myöskään mikään ongelma. Sarianna oli myös eka ihminen joka hyväksyi Tommin sellaisenaan kuin se oli. Nyttemmin en oo kuullu viime kesän jälkeen Sariannasta mitään.. Sit sossut otti yhteyttä mei muorii. Ne oli saanu kuulla miun enon kautta että olin poissa kotoa ja miut oli otettava takaisin. Se oli joskus heinäkuun lopussa, sittemmin aloin pelkäämään koulun alkua. En halunnu palata.

Mut silloin sain sen yhden kommentin mein teatteri porukan yheltä tyypiltä joka oli mein luokalla "kuules sulla on myös mut, ja Samuli!" Vietin suurimman osan kasia sit Hennan kanssa, Hennan kautta sit tutustuin myös nähin vuotta nuorempiin meidän kanssa samassa koulussa oleviin nuijamaalaisiin. joihin liittyi myös ihminen jonka kanssa olin kans ollu hyvissä väleissä lapsena. Nimittäin pikkuserkkuni Jossu.

Muistan kans sen että Henna oli miun tukena ku Tommi muutti perheensä kanssa takaisin Ruotsiin mistä sen perhe oli alunperin kotoisin. Lopulta sit ei nähty kuukausiin ja asiat alko menee meillä aika päin mäntyä. En ois jaksanu sitä, sit tapahtui se kaamea asia huhtikuun alussa. Make soitti miulla yks torstai ääni paksuna ja särkyvänä. Tommi oli joutunu leikkaukseen eikä se ollu selvinny. 

Mie sorruin, en oo ollu ikinä niin pahassa jamassa ku sillon. Olin niin pohjalla ku ihminen vaan voi olla. Lopulta sit en tiiä mitä kävi mut ne joiden kanssa olin kasilla ollu eniten, hävis vähän miun ympäriltä. Aloin olee koko ajan enemmän tulevien ystävieni kanssa. Olin porukassa jossa ne ei tienny mitä miun sisällä tapahtu, mut silti ne oli jotenkin tukena.

Ihan toukokuun lopussa olin alkanu käsittelee asioita ja olin ehkä vähän paremmalla suunnalla. En kyl mitenkään nousemassa  vielä. Jotenkin jännä että on tilanne varmaan minkä muistan aina, koska se oli meidän ensimmäinen puheenaihe. Olin ollu tallilla ku Hilma (Sarpan suomehevonen) potkas miuta ku olin hakemassa omaa poniani laitumelta. 

Myöhemmin illalla irc-galleriassa. miulle melkeen vieras ihminen tuli puhumaan miulle. Sinä iltana Nea astui kunnolla miun elämään. Viikko ennen kevätjuhlaa alettiin olee oikeesti kavereita. On jotenki jännä muistaa edelleen miten Nea tokas miulle "tuntuu typerältä etten nää sua huomenna. Ehti jo tottua että nähään joka päivä".

Ennenku huomasinkaan niin kesäki oli ohi. Vietin oikeesti melkeen joka päivä aikaa Nean kanssa, alettiin jakaa toisillemme enemmän ku olin ikinä jakanu kenellekkään. Tai. Tommia lukuunottamatta. Nean seura sai miut unohtaamaan sen aukon minkä Tommin kuolema jätti. Silti yhä silloin ku olin yksin nii itkin itseni uneen miettien että miks en vois olla kuollut. Olla taivaissa Antin ja Tommin kanssa. Mut tosiaan, ennen juhannusta oli ripari jossa oltiin Hennan kanssa. Tutustuttiin ihan huipputyyppeihin ja vietetiin oikeesti hyvää aikaa. Mut sit tuli se päivä ku mulle soitettiin noin leirin puolesta välistä tuntemattomalla numerolla. Linjan toisessa päässä oli Joanna, Maken tyttöystävä. Itkun seastan en erottanu muuta ku et Make on kuollu ja Ville joutunu sairaalaan. Myöhemmin selvis et Ville oli aineissa menny pelleilee ku Make oli ollu rassaa auto. Bensatankki oli räjähtäny. 

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta ku mie itkin julkisesti. Miulle iski sen puhelun jälkeen todella ontto fiilis, muistan vaan etäisesti miten kävelin tuosan toiselle puolen mis Henna oli pelaa pingistä Miron ja Topiaksen kanssa. Muistan vaan ku Henna kysy et mitä on tapahtunu. Riitti et sanoin "Make on kuollu" enkä voinu enää estää itteeni. Se oli tosiaan yks elämäni kauheimpia iltoja. 

Mut kumminki, sit alko koulu. Olin luullu kesällä edenneeni oman tilani kanssa mut se oli vaan pahentunu.. Aloin turvautuu teatteriin mut siitä ei seurannu mitään hyvä, huomasin vaan miten olin jääny sielläkin yksin. Todellinen rikki ja rakastettu. 

Niihin aikoihin kans mein perheessä oli asiat todella huonosti. Olin alkanu erkaantumaan veljistäni, mein ukon syrjähyppy paljastu ja muori oli päättäny "suoristaa nuorimmaisen". 

Jos totta puhutaan niin sillon ajattelin että millään ei oo väliä. Hoidin miulle kuuluvat tehtävät ja koulun ohella myös työt. Ehkä pienet hyvät asiat miun elämässä silloin oli Nea, Melody ja mein pien kouluporukka.

Jotenkin vaan ne sai miut ajattelmaan muuta. Koulussa huomas että Nean kohdalla olin löytäny elämääni ihmisen joka hyväksy miut täysin, ja oli miun tukena. Sen lisäks jotenkin tuntu et kaikki elämässä unohtu ku olin jätkien kanssa. Jauhettiin Anttonin kanssa välillä narutosta ja cossaamisesta. Muutoinkin, tuntu et parempi puheen aihe oli miettiä tosiaan presidentin vaaleja tai muistella "oi miten pentuna pelatiin Slytä". Antton, Iiro, Roope ja Lassi pelastivat miun perukoulu ajan tosiaan. Vaikka heitettiin paskaa läppää toisistamme ja välillä se jopa kirpas niin silti hyväksyttiin toisemme sellasena ku oltiin. Paras porukka ikinä. 

Meillä oli jo sillon kesällä alkanu jotain juttuu Nean kanssa, mut sit alettiin seurustella maaliskuussa 2013. 

Eihä meilläkään aina mitään helppoa ollu mut tehtiin parhaamme. Huhtikuussa yhen viikonlopun aikana sit tutustuin paremmin Nean kavereihin joista tuli kans osa miun elämää. Jo pelkän ajomatkan stadiin aikana Pavusta tuli miun "velisuoli". Meillä oli paljon yhteistä ja tosiaan meistä tuli hyviä kavereita. Vietettiinkin aikaa ku naiset lähti sovittaa vaatteita nii harhailtii Pavun kaa ympäri sitä keskusaluetta ja kierreltiin, viettäen sitä "miesten aikaa" ja sittemmin myös lauantai iltana Annyeong partyilla. "Hei kattokaa mun syöpäkäärylettä"

Tosin jo sillon miuta kalvo ajatus kaiken kaatumisesta. Yhteishaku oli tehty aikoja sitten ja odotettiin kesäkuussa tulvia tuloksia. Saisin tietää että jatkaisinko matkaani tuntemattomaan eli Mikkeliin. 

Tulokset tuli ja kaiketi se on aika selvää että pääsin paukkulaan?

Kesää tuli sit vietettyä monenlaisissa merkeissä ja otettin kans lopussa Annyt uusiks. Sit tultiinkin koulun alkuun ja mie suuntasin kohti Mikkeliä. Näihin aikoihin miun ja Nean tilanne alko kärjistyy. Mie yritin, Nea yritti. Mut mikään ei auttanu. Mie en halunnu satuttaa sitä enää. Koulua oli menny kolme viikkoa kunnes myö erottiin. Sen jälkeiset viikon oli jos suoraan sanon niin täyttä helvettiä.  

Kumminkin, huomsin viikoilla viihtyväni Mikkelissä ja viikonloput oli täyttä helvettiä olla Lappeenrannassa. Siinä ohella tuli sit aloitettua teatteri uusiks. Mentiin alunperin sinne Ellin, Suvin ja Tuulin kanssa. Aluks Suvi lopetti ku se menin sen TOPin kaa päällekkäin ja sit lopetti Tuuli koska sitä ei vaan huvittanu. Myö ollaan jatkettu edelleen Ellin kaa ja jatketaan yhä. Jos totta puhutaan niin silloin miuta ei oikeestaan kiinnostanu se teatteri yhtään, jatkoin vaan koska Elli ei halunnu jäädä yksin. Sit lokakuun lopussa oli syysloma. Koko loman vietin muorin vahvistaessa mun huonoa itsetuntoa ja miettien et jaksaako palata kouluun, sillon mietin lopettamista tosiaan. Syysloman jälkeen meillä oli heti sillon viikonloppuna la sekä su teatteriharkat (6h per päivä) ja tutustuttiin teatterilaisiin paremmin. Meistä tais sillon tulla yhtenäisempi porukka. Sillä samaisella viikolla tutustuin myös Krisuun paremmin. 

Jos totta puhutaan se viikonloppu muutti paljon. Yhtäkkiä havahduin et olin saanu hyviä ystäviä opistolta ja teatterista. Sitten onki tää marraskuu ja alku joulukuuta.Turha niistä sen enempää.

Tämä kaikki on siis johtanu tähän päivään, tähän Santtuun joka nyt istuu Suomen Nuoriso-opiston asuntolan huoneessaan kirjoittamassa postausta blogiinsa.

Oikeesti tää postaus on todella sekava! jotenka. Toi on aika pääpiirteisesti selostettu, mut hei kommentilla kiitos. Haluun tietää lukiko kukaan tätä oikeesti loppuun?

 Tätä ei ollu helppo kirjottaa mut laitan nyt uutta kyselyä peliin, eli eri aiheita mitä tästä nous niin mistä kirjotan tarkemmin. 

Eikä tän postauksen kirjoittamiseen ees menny ku melkeen kaks tuntia! :D 

KOMMENTTEJA !! Ja kaikki vastaamaan kyselyyn. See ya!

Sayõnara!

Santtu kuittaa~

ps.älkää kysykö mistä mut siis tajusin että tasan tarkkaan kolme ihmistä on nukkunu miun vieressä pienessä sängyssä niin etten oo ahdistunu siitä. tai no, ne on ne kolme ihmistä jotka on ainoat jotka on ees ikinä nukkunu miun kaa samassa sängyssä o.O kaks ekaa taitaa olla helposti pääteltävissä mutta kolmannesta sanon vaan sen että henkilö itse varmaan tunnistaa itsensä. 

Oon ollu aina sellanen ihminen etten helposti päästä ihmisiä lähelleni, meinaan siis fyysisesti, traumojen takia. Mut miulla on tää ongelma, kun kerran päästän jonkun ihmisen lähelle nii miun on tosi vaikea päästää sitä pois. tai no siis, se koskee todella paljon. Ensimmäisen ihmisen "päästäminen" koskee yhä todella paljon, mutia kahta en oo päästäny pois. Tokasta onki ollu jo paljon juttua mut kolmannen jätän selittämättä. En alota siitä aiheesta koska muuten tää postaus ei loppuis ikinä :o 

Okeei, nyt. Moro!

pps. ja joo tosiaan tää teksti on kans siks tosi sekava koska blogger kettuile koko aja -.-

my only crime is honesty~

I find it hard to win
Back on the ground again
I feel like giving in
But you're my second wind

Don't you ever tire
Facing all my fires
I don't need no one but you right now
So, I say

Oh, my friend, you're holding out your hand
I take it like an oar from the depth
Hey, Lifesaver, I'm drowning in despair
But you're fighting for me right until the end.
You pull me back to land and save me once again

You help me wash away
The insane mistakes I made

Love you my darling<3

And I see it in your face
My only source of grace

No, I don't take for granted
All the time you've wasted
Making sacrifices for a fool
So, I say


You lift me higher,
You hold the fire,
You make me strong enough to stay
You lift me higher,
You hold the fire,
Made up stand tall
But without you I'd fall


You lift me higher,
You hold the fire,
You make me strong enough to stay!

Ohayoo ! tänään onkin luvassa kaks postausta. ajattelin eritellä cosplay postauksen ja tän perus jauhannan joten aloitetaan normaalilla :)

Long time no see ja silleen, viime viikko meni siinä että (maanantaina taisin kirjoittaa), tiistaina oltiin teatteriharkoissa Ellin kanssa, alettiin tekemään niitä rooleja :p Tämän hetkinen alkupohja miun roolille onkin niin tavallisuudesta poikkeava ku parikymppinen, mies joka on alkoholisoitunut baarimikko joka on töissä homobaarissa. Tosta homobaarista voidaankin siis päätellä myös se että vielä nimetön hahmoni on itsekkin homo :D mietin vähä tiistaina et wtf miten tästä tällänen tuli.. poikkeaa vähän R&R hahmostani Danielista... on siinä parikymppisessä homo-juopossa on jotain erilaista ku 7-vuotiaassa, keskiajalla eläneessä mertenkasvatissa :D mutta niin.
keskiviikkona.... löydettiin se perhanan monopoli alakerrasta... Sitä sit pelattiin melkeen koko päivä. tai oikeestaan, syömässä käymistä ja aamutunteja lukuunottamatta pelattiin koko päivä. Sama oli torstaina paitsi et meil oli ilmaisutaito illalla. Oli kyl taas aika jees meno :p
Perjantaina sit lähin kolmelta lappeenrantaan, ehin onneks näkee yht kaverii viel enneku lähin ku en ollu sitäkään nähny aikoihin.
lauantaina kävin sit tallilla, faijalla kattoos pikkukissoja (ei hitto ne on kasvanu) ja sit Nean kanssa abceella kaakaolla viel illalla. Tänään en sit muuta tehnykkä ku aamun lahnasin, kävin ajaa melodyn ja lähin 5min varoitusajalla serkkupuoleni synttäreille.... Sieltä sit kiireel äitille ku perus viikonloppu ruokailu med. äiti ja kaksoset. Näin taas jotain niin arvelluttavia kuvia Aten ja Petterin viikonlopusta että huhhuh :D Ja sain kuulla et mei mustan pennun uus omistaja Pökö oli päättäny nimetä mein pikku tytön Bruceks, ja sit se mei kirjava joka myöskin on narttu niin on nimetty Kaapoks.... Ihme ja kumma siinä oli mei tyttö pennut :D Thank godness Ninja jää meille, miu pikkumiestä ei miulta riistetä :D

Epämääräinen kissahöpötys vol.666 :p juu nii, ens viikon suunnitelmat on sit siinä että ma-to koulussa, perjantai vapaa ja sillon alkaaki syysloma :3 voin vaa löysäillä ja heittää aivot nurkkaan. Paitsi että ei, pitää lähtee ettii ittelleni harjoittelu paikkaa, sit pitää alkaa harjottelee sitä saakelin monologia ilmaisutaitoa varte ja sit viel alkaa vissii kehittää paremmin tota miu näytelmähahmoa. voi huoh...
Ainii, ja sit päästäänkin toteamaan ennen kouluun paluuta että jos vaikka olisin lähempänä hautaa, tajusin vast nyt et taas on vuos kulunu, koht on nimittäin 27pv :p oon vaa miettiny et reilu kuukaus ja miul ja Melodyllä on kaks vuotispäivä <3

Mutta joo, eipä miulla kai muuta. Alotan seuraavan postauksen kirjoittamisen ja Meen sit laittaa noit saakelin silmätippoja. Oon nimittäin antibioottikuurilla silmätulehduksen takia </3 yay me..

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
ps. tajusin muuten eilen että pimeässä ajaminen, hyvän musiikin soidessa on yllättävän rauhoittavaa. nimimerkillä seikkailin ympäri lepraa melkeen puoltoista tuntia mut sit tuli kylmä :/ ja piti lähtee tapaamaan Neaa. Mut onneks ehin sitäki nähä enne Mikkeliin paluuta!

Until you fade away~

SAIN TEHTYÄ SEN!!! tässä teille nyt se perhanan video postaus mitä oon yrittäny tehä jo aika monta kuukautta........ Anteeks, näytän ihan petolinnun perseeltä koska väsy ja oon kipeenä :/ Epämääräiset selitykset kunniaan ja kaikkea muuta. ~

Noni, siinä se oli. pkl... ääni kuulostaa ihan karmealta ja se kuulostaa kauheen korkeelta ain ku oon kipeenä :/

kumminkin

Sanyõnara!
Santtu kuittaa, tunkee pussin päähänsä ja lähtee etsimään housuja. eiku...

I Hope There's someone out there, Who Can Bring Me Back To You~

Yohio - On The Verge

I wake up in the morning feeling numb
There is a part of me missing

Something I can't see

I'm trapped inside a spiral of despair

Echoes of yesterday haunt me

Why am I still here?

Don't have the strength to carry on
Just make this end

Deep inside this jaded heart

Distant voices keep on calling

Without the hope that I once had
I am on the verge of falling

I'm living in a cage of my own design

But I'm still living now, ain't I?
Where did I go wrong?

I thought that it was normal to survive

Without someone to be there for you

Then why am I still here?

I'm searching for a way to end this tonight

I'm alive but I can't breathe

Every time I see myself

I can't seem to find an answer

The loneliness that I once felt

Gets me on the verge of falling

Deep inside this jaded heart

Distant voices keep on calling

Without the hope that I once had

I am on the verge of falling

Every time I see myself

I can't seem to find an answer

The loneliness that I once felt

Gets me on the verge of falling

There's nothing that can change the way I feel

Eihän mulla tässä muuta. Kirjottelen tässä HOPSia ja tulin äsken lauritsalasta. Kävin moikkaas Anttonia ja Lassia ja hakees yhen paidan Nealta. Kuvittelin et kestän sen kuten miehen kuuluu mut siitä huolimmata Nean näkeminen sai sen aikaan et miun teki oikeesti mieli heittäytyä lattialle itkemään ja kierimään, valittamaan että mikä meni pieleen? Mie tiiän kyllä mikä meni pieleen, ja se on yksin miun vika. En sano sitä itsesäälin takia tai minkään sellasen. Se on vaan karu fakta että se olin lopussa minä joka mokas, halusin tehdä viimeisen palveluksen Nealle ja poistua siinä mielessä sen elämästä, mut en vaan pysty siihen täysin.

Ja jos totta puhutaan niin syy miks en viime kesänä siirtäny Melodyä Mikkeliin tallille oli siinä että, ajattelin että jos meille tulee ero niin miulla on täällä jotain mikä pitää miut kiinni lappeenrannassa. Tiedän kyllä että Möllin ohi meni se tarve tulla takas lepraan ja nähä miun rakasta, mut koska sitä suhdetta ei enää ole nii, palaan joka viikonloppu tänne pakon vuoksi. Kulkemaan samoja vanhoja teitä, näkemään vanhoja tuttuja ihmisiä ja paikkoja, ja tuntemaan sen tyhjyyden ja kiusaamaan omaa sydäntäni. Teen sen vaan siks että tosiaan ansaitsen sen. Ja kuten sanoin, tää ei oo itsesääliä vaan karua faktaa.

No mutta kumminkin, jatkan ihan just HOPSin kirjoittamista, nii saan sen valmiiks ja duunaan sit jotain. Lähen tänään 16.35 bussilla takas Mikkeliin. Mitäköhän tää viikko tuo tullessaan? Toisin ku parina viime viikkona nii mie en jätä vaan osaa sydämestäni tänne vaan nyt se jää palasina melkeen kokonaan.

Auts, kuulostaapa kliseiseltä... :p Ei voi minkään.

Sayõnara!

Santtu kuittaa~



Don't you cry tonight, I still love you baby~

Menoa ja meininkiä. Tänään tuli sit käytyä Nean rippijuhlissa, oikeestaan olinki siel koko päivän.. Oli jotenkin äärimmäisen hämmentävää ku kävelin sen rehupuskan (Nean, Manaatin ja Thomaksen ruusut) kanssa keskustan läpi ja takaa kuuluu pari kertaa "ooo" tai "aww"... Saa luvan olla viimeinen kerta :D okei ens vuonna oon sit ite kirkossa ja kiertämässä muitten rippijuhlissa kun saatan isoskoulutukseni loppuun. Oli joo miu tarkotus käydä toisaallaki rippijuhlissa mut en sit jaksanu lähtee Nealta joten makoilin siellä.
jaja, no lauantai meni aika pitkälti siivotessa kämppää ja perjantai oli sit vähän omalaatusempi.. Oltiin nimittäin lähössä Nean kanssa ajamaan Melodyä, ei siitä sit sen enempää mut voin kertoa että se reissu päätty sit Ensi apuun........ Kukaan ei kuollu eikä mustelmia pahempia vammoja lopulta tullu (okei mie reväytin nilkkani, joka muistuttaa nyt enemmänkin halkoa)´.. Käytiin siellä ihan vaan siks et miun näkökulmasta siinä oli suuret ainekset et Nea sai aivotärähdyksen mut onneks ei. Ite saanu niitä jo niin monta et alkaa tosiaan tunnistaa niitä merkkejä. Mut voin sanoa että en oo eläessäni joutunu niin pahaan shokkiin että olin hiljaa koko tapahtuman kuten Nea asian sanoi.
On se oikeesti kauheaa seurata vierestä ku ponis lähtee vetämään kolmen ojan yli, kiitolaukassa, kärryt perässä jne. ja lopulta koko helahoito mukanaan kaatuu ojaan ja koko matkan tyttöystäväs kärryillä. Ite olin mystisesti menny just enne sitä korjaamaan valjastusta eli olin hypänny pois kärryiltä enneku se eläin meni sekasi.



Mutta niin, mitäs muuta. huomenna juhlistetaan Nean kanssa mei viiskuukautis päivää ja silleen, sit seuraavaks keskiviikkona tapaamaan Nuoriso psykiatrian yli-lääkäriä joka kirjottaa mulle viimein sen lähetteen HYKSiin :3 Sitä on odotettu. sit sit, lähtetään viikonlopuks pienellä porukalla stadiin. Sunnuntaina takas ja maanantaina Mikkeliin... Oon jo nyt paniikissa, pelkään ihan oikeesti et ryssin jotain ja lopetan kesken vaik en oikeesti haluais tai jotain.
Oon täs pohtinu tulevaisuutta muutenkin ja jollain periaattella tullu siihen tulokseen että en varmaan aio muutenkaan jäädä lappeenrantaan, Mikkeli antaa miulle edistyksen täältä pois pääsyyn ja oonki miettiny että valmistumisen jälkeen lähen ehkä jatkaa opiskelua tai töihin joko ulkomaille tai ainaki lähemmäs stadia. En helvetissä ihan Helsinkiin koska kallistaaaaaaaaa ja muutenkin. Ongelman vaan tuottaa se että en oo todellakaan luopumassa Melodysta ja jos pelkkä asumine on jo kallista nii lisätäänpä siihen viel hevosen ylläpito...

Pitäis vaan uskotella itteleen et kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin. Mut se on tosiaan aika vaikeeta.. Tiiän muutamia ihmisiä jotka on suoraan sanonu ettei ne haluu että lähen ja osa sit sanoo että hyvin se menee. Osittain kans sit mietin että nyt kun kerran lähen nii menetänkö kaiken mikä miulle on ollu täällä tärkeetä. Mikkelissä miulla ei oo muuta ku koulu, Lappeenrannassa on perhe, tyttöystävä, hevonen ja kaverit. Perheestä ja ponista nyt ei pääse eroon vaikka kirveellä uhkais, mut sit mitä käy miun ja Nean suhteelle tai kaveripiirilleni, varsinkin ku sitä sanotaan että kun peruskoulu loppu niin suurin osa suhteista katkeaa, myös osa niistä vahvimmista. Life sucks...
Sellanen throwback laite ois aika jees nytten, vois kelata ajan kesän alkuun, aikaan jolloin tää kaikki tuntu nii kaukaiselta..

Okei tulipa pitkä seputus, olen vajonnut taas valittamaan. Eikös se ole jo todettu että elämä on vaikeaa? Hai hai,

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

U don't say

You will not be able to change me~

YOHIO - Break the border

I am chasing the wind

I just want to be free

Sometime I'll be a bird who finds a tree

As white as snow

my dreams colored the sky

to make them see who I am

Ah...

I've always been strong

but I'm searching for answers

Right now

Believe in yourself and make them see

Reaching for the endless sky

Show the world that you're trying

You are growing stronger every day

Ah...

When you feel like you're alone

I am always here for you

Face the future only you can see

Promise me

I know that you're afraid

but you just have to find your way

When you are dreaming

you will find what you're searching for

Even though the days are passing

and they seem the same

Every time you make mistakes

rise your voice and say

"I'll walk along this road

no matter where it takes me"

You'll find who you are

if you just keep on dreaming

Right now

Erase all your doubts and fly away

Spread your wings into the sky

Make your life worth living now

Just become the one you wanna be

Ah...

Take a chance and go your way

Somewhere there's a place for you

Show me that your smile can change the world

we live in

Reaching for the endless sky

Show the world that you're trying

You are growing stronger every day

Ah...

When you feel like you're alone

I am always here for you

Face the future only you can see

Promise me

Spread your wings into the sky

Make your life worth living now

Just become the one you wanna be

Ah...

You will find what you're searching for

Show the world who you are born to be

Edward... Couldn't agree more

rhjfklasdlgjkflsdölj Huomenta. Oli joku idea mistä kirjottaa mut sit se hävis. fiuu sinne se lens. Mitäs tässä on tullu tehtyä, käytyä tallilla vaihtelevassa seurassa tai yksin ja sit... nukuttua ja laiskoteltua erakkona kotona. Ja tietenkin hermoiltua ja melkeen itketty sen suhteen että cosplay on maailman kamalin harrastus. nii i.. Jotain poikkeuksia päivän kulussa on ollu, kävin viime sunnuntaina kesärannassa tervehtimässä lapsiani ja paria isoskaveria, sit käytiin eilen pienellä porukalla kattoo toi Puhdistuksen Yö kauhuleffa jaj jajajajajaja siinä se oliki. Muutoin ei täs oo oikee mitään järkevää tullu tehtyä. Tänäänkin vaan kävin tallilla ja kävelyttäny koiraa, muutoin istunu kotona kuuntelemassa spotifystä YOHIOn Break the Border albumia ympäri ja ympäri. 

Mutta niin, mikäs se miun asia tänne olikaan... Piti niitä erikoispostauksia näemmä tehä kaks koska ne tais jäädä tasoihin :p Eli Videopostausta tulossa heti ku jaksan ja se karvaiset kaverit (oletettavasti myös karvattomat kaverit) postaus tulee sit kans jossain vaiheessa, heti siis ku jaksan älkää väsertää :D Kyllä olen laiska. Shame on Me. 

Mutta niin, poistin kans se cossaus kyselyn koska tulin siihen tulokseen että turhauduin, sehän tässä just piilee ongelmana. Panikoin sitä koulun alkamista niin että oon yrittäny purkaa sitä muihin asioihin ja tekemisiin, eli toisin sanoen oon yrittän alkaa suunnitellee sitä toista hahmoa Sasuken rinnalle. Mutta ongelma piilee siinä että oon huono keksimään loppujen lopuks hahmoa jonka tekeminen ei vaatis mitenkään erityisesti sen puvun OMPELEMISTA sun muuta tai ettei kauheesti menis rahaa jne. Ja sit viel se että turhauduin koska en tunnu innostuvan enää mistään hahmosta. Totesin että en jaksa alkaa Yuuta väsäämään koska en jaksa alkaa tilaa peruukkia tai hankkimaan piilareita, Ritsuka jäi koska loppujen lopuks tulin siihen tulokseen et Sasuke saa olla ainoa "LAPSI" josta teen cossin :p ikäkompleksi kyllä, ja mitä niitä muita ny olikaan. Jäin miettimään että jos sittenkin tekisin siitä Grellistä sen cossin mut sit tulin siihen tulokseen et helvetti en jaksa tilata sitä peruukkia :/ Miten näin yksinkertaisesta asiasta voi tulla näin suuri ongelma? huoh. Mutta niin, arvon lukijat. Jos tulee mieleen jotain hahmoja jostain sarjoista, peleistä, leffoista jne. niin arvostan todella jos jaksaa kommata ja ehdottaa niitä nii ehkä pääsisin tästä asiasta eteen päin :D 

Kivat raget vedetty täällä nimittäin taas Diktaattorin kanssa aiheesta cosplay. Se ku ei ymmärrä sitä pointtia että yritän purkaa sen koulun alkamiseen kohdistuvan pelkoni muihin juttuihin. Sen vakio lause on nimittäin ollu viime aikoina että "Turhaa juttua sie jotain tollasta mietit ku ois muitakin tähdellisempiä mietittäviä! Kuten vaikka koulu!" 

Nii en toki yritä tappaa ajatuksiani cosplayn kanssa vain siksi etten miettis koulua ja panikois just siks enemmän. 

oasfjiosjkdpöklasfkn Kauhee valituspostaus :D Pitäis taas vaan omien pienien ongelmien sijaan miettiä että tuolla jossain on kilppari joka on kääntyny selälleen eikä pääse ylös, paskat siis miun ongelmista :D 

Anygays... Unohdin mitä olin kirjoittamassa :D damn it. No okei, alan tekemään tutkimusta jos löytäisin ittelleni sen hahmon. 

Sayõnara!

Santtu kiittää ja kuittaa~

p.s. Se kauheat 12 päivää koulun alkuun... Perkeleen Elokuu.