You Will hear a part of my life~

Mulle tuli sellanen fiilis nyt että on aika. Mulla oli siis lokakuussa khrm.. erikoispostaus äänestys jossa eniten ääni sai "taustanipostaus". mun oli tarkotus kirjoittaa se aikoja sitten, mut kipeiden asioiden käsittely ei oo oikee mun juttu. Pohjustan tässä siis sitä että luin tuossa äsken erään kaverini postauksen josta jäin itse miettimään, mikä on koti? Mulla ei oo kokemusta rakastavasta perheestä eikä siitä turvallisesta kodista. Tästä sitten äsken lähti halu kirjotittaa nyt se erikoispostaus, Eli here we go~

Koska taustassa puhutaan aika pitkälti koko historiasta niin mennään ihan alkuun. Pyrin kirjoittamaan kaiken kuten asiat ovat täysin oleet, jättämättä mitään pois tosin on jotain asioita mitä en halua kaikille jakoon joten ne on skipattu suoraan pois.. Tästä tulee vaikeeta mut katotaan.

Eli siis, oon syntyny 27.10.(heiheivuosiluku) Lappeenrannan keskussairaalassa. Tietenkin on täysin loogista ettei ihminen paljoa ihan lapsuudestaan muista mut otan tässä jo huomioon et tosiaan, mulla on todella huono kaukomuisti. Yli puolet elämästäni on tosiaan sumun peittämää. Kumminkin, asuttiin punaisessa tiilitalossa keskellä Partalan peltoja meidän muorin, ukon ja kahden veljen kanssa. Meitä oli neljä lasta alun alkaen, mutta meidän perheen ikuinen tabu josta ainoa puhuja olen minä on se karu fakta että 15min miun jälkeen syntyi Antti, kuolleena. Kukaan ei oikeastaan saanu koskaan selville miksi kävi miten kävi mut näin vain oli. 

Mistä huomaa ettei meidän muori halunnut käsitellä faktaa että se menetti lapsen? Antti, miun pieni kaksoisveljeni on haudattu meidän sukuhautaan, mutta sen nimeä ei löydy kivestä ja ainakin mein ukon mukaan hautajaisia ei järjestetty koskaan. 

Sanottaanko näin että mun ensimmäiset muistikuvat alkaa siitä kun tutustuin ensimmäiseen kaveriini, Ne oli niitä vuosia ku vietettiin lapissa paljon aikaa. Meidän levi mökin toisen puoliskon perheellä oli miuta vuoden vanhempi poika, sama henkilö jonka kanssa kasvoin koko lapsuuteni, Tommi oli miun pisin ja ensimmäisen kaveri. Samoja aikoja leikin myös hänen serkun Maken kanssa. Niinä aikoina ku ei oltu lapissa nii vietetiin oikeesti aikaa tiiviisti veljieni kanssa aikaa. 
Ala-aste ajoista en muista paljoakaan. Sen verran kyl et, yleensä aina kun jotain tapahtu nii miuta syytettiin. kaikki oli aina miun vika, kuten se on edelleen. Lopulta sit siirryin viidennelle luokalle pienist piireistä isompaan kouluun keskustaan. Kuviteltiin aluks että päätös vaihtaa oli hyvä ehkä se ei ollukkaan. Nimittäin miuta alettiin aika nopeesti kiusaa sit siks koska olin erilainen. Tollanen ristiinkasvatettu maalaisjuntti. Jaksoin sitä kuudennenluokan jouluun asti koska miulla oli kaveri joka ymmärs. Sit se joutu vakavan masennuksen takia osastolle ja mie jäin yksin. Muistain vieläkin sillo keväällä miten jouduin oikeesti puhutteluun ja jälkkään koska olin alottanu tappelun. 
Miulla oli vaan lopulta menny hermot ja oli vetäny yhtä mein luokkalaista turpaan, se loppu siihen että havahduin että sen toisen kädet on tosiaan mun kurkulla enkä saa happea. ja sehän oli kokonaan siis mun vika, ei kenenkään muuun. sain mitä ansaitsin.

Sit seiskalla se alko tosiaan pahenemaan henkisen lisäks fyysiseks kiusaamikseks. Muistan jotenkin vielä kirkkaasti sen ku vajosin pahimpaan masennus kauteeni, kuin ilkeeltä se tuntuu nyt sanoa niin en voi unohtaa sitä ensimmäistä kertaa miltä kylmä puukko tuntu iholla... Lopulta sit kaiken huipentumana se selvis mein äitille, ja syy oli tietenkin miun. Mitäs en osannu pitää puoliani ja mitäs olin "erilainen". Sitten miuta puukotettiin. Onnistuin yllättävän hyvin peittämään sen eikä mein porukat tiedä siitä vieläkään. Koulussa noille viitattiin kintaalla, eihän meillä. Ei, vaan se oli se masentunut erilainen lapsi joka puukotti itseään. Vasemman lapaluun viereen kyllä, varmasti mulla taipuu käsi sinne -.-

No mutta kumminkin, onnistuin koulun kuraattorin kautta saamaan siirron pois. Alotin helmikuussa sit mein lähi yläasteella, mein luokka oli yhdistetty. Miut luonnollisesti laitettiin sille luokalle joka sisäls miun 1-4lk luokan ja sen lisäks mustolan ja nuijamaan saman ikäset. 

Muistan vieläkin ku astuin siihen luokkaan, päätin että nyt se ei alkais taas. Ujuttauduin massaan ja olin kuten muut. Meitä oli kuuden hengen porukka missä hengattiin. Siitä huolimatta se alko uudestaan. 

Muistaakseni se oli kans jotain sitä helmi/maaliskuu vaihetta ku aloin seurustella ensimmäisen kerran. Toden Totta, jotenkin Make oli jaksanu jauhaa sen oletettavuudesta aina, miks miuta nyt huvittaa se että taitaa kertoa aika paljon miusta että Tommi oli varmaan yksi umpihomoimpia ihmisiä jota tunsin ja silti oltiin yhdessä.... melkeen vuosi. Se oli yksi syy miksi miun vanha porukka kääntyä mua vastaan. lopulta miut eristettiin porukasta ja olin lappeenrannassa täysin yksin. On se jännä miten en enää alistuis siihen mitä sillon tein, mie nimittäin yrittäessäni päästä takas porukkaan salasin suhteeni. Siitä huolimatta rakkaus saa ihmisen tekemään outoja asioita. Kun koulut loppu seiskan kevätjuhlassa, tilanne oli liian paha eikä siihen ollu paluuta. 

 Sit ne vakavimmat ongelmat alko kotona. Mut heitettiin pihalle, sain huudot päin naamaa että miksi se oli Antti joka kuoli eikä minä. Asuin reilun kuukauden vähän missä sattuu. Suurimman osan kesää olin sen ajan pelastajani kanssa. Olin alotanu huhtikuussa "työt" erään mein lähellä asuvan pariskunnan tallilla. Sarppa ja Pentti oli ne jotka pelasti miut sinä kesänä, Olin niillä suurimman osan hoitamassa hevosia ja sitä vastaan sain asua niillä. nyt ku mietin nii se olin lähin paikka "kotia" mitä miulla on ikinä ollu. Sarianna oli miulle ku isosiskon ja läheisen ystävän välimuoto ja tosiaan vietetiin aikaa myös hevosmaailman ulkopuolella. hah, 8-vuotta ei silloin ollu myöskään mikään ongelma. Sarianna oli myös eka ihminen joka hyväksyi Tommin sellaisenaan kuin se oli. Nyttemmin en oo kuullu viime kesän jälkeen Sariannasta mitään.. Sit sossut otti yhteyttä mei muorii. Ne oli saanu kuulla miun enon kautta että olin poissa kotoa ja miut oli otettava takaisin. Se oli joskus heinäkuun lopussa, sittemmin aloin pelkäämään koulun alkua. En halunnu palata.

Mut silloin sain sen yhden kommentin mein teatteri porukan yheltä tyypiltä joka oli mein luokalla "kuules sulla on myös mut, ja Samuli!" Vietin suurimman osan kasia sit Hennan kanssa, Hennan kautta sit tutustuin myös nähin vuotta nuorempiin meidän kanssa samassa koulussa oleviin nuijamaalaisiin. joihin liittyi myös ihminen jonka kanssa olin kans ollu hyvissä väleissä lapsena. Nimittäin pikkuserkkuni Jossu.

Muistan kans sen että Henna oli miun tukena ku Tommi muutti perheensä kanssa takaisin Ruotsiin mistä sen perhe oli alunperin kotoisin. Lopulta sit ei nähty kuukausiin ja asiat alko menee meillä aika päin mäntyä. En ois jaksanu sitä, sit tapahtui se kaamea asia huhtikuun alussa. Make soitti miulla yks torstai ääni paksuna ja särkyvänä. Tommi oli joutunu leikkaukseen eikä se ollu selvinny. 

Mie sorruin, en oo ollu ikinä niin pahassa jamassa ku sillon. Olin niin pohjalla ku ihminen vaan voi olla. Lopulta sit en tiiä mitä kävi mut ne joiden kanssa olin kasilla ollu eniten, hävis vähän miun ympäriltä. Aloin olee koko ajan enemmän tulevien ystävieni kanssa. Olin porukassa jossa ne ei tienny mitä miun sisällä tapahtu, mut silti ne oli jotenkin tukena.

Ihan toukokuun lopussa olin alkanu käsittelee asioita ja olin ehkä vähän paremmalla suunnalla. En kyl mitenkään nousemassa  vielä. Jotenkin jännä että on tilanne varmaan minkä muistan aina, koska se oli meidän ensimmäinen puheenaihe. Olin ollu tallilla ku Hilma (Sarpan suomehevonen) potkas miuta ku olin hakemassa omaa poniani laitumelta. 

Myöhemmin illalla irc-galleriassa. miulle melkeen vieras ihminen tuli puhumaan miulle. Sinä iltana Nea astui kunnolla miun elämään. Viikko ennen kevätjuhlaa alettiin olee oikeesti kavereita. On jotenki jännä muistaa edelleen miten Nea tokas miulle "tuntuu typerältä etten nää sua huomenna. Ehti jo tottua että nähään joka päivä".

Ennenku huomasinkaan niin kesäki oli ohi. Vietin oikeesti melkeen joka päivä aikaa Nean kanssa, alettiin jakaa toisillemme enemmän ku olin ikinä jakanu kenellekkään. Tai. Tommia lukuunottamatta. Nean seura sai miut unohtaamaan sen aukon minkä Tommin kuolema jätti. Silti yhä silloin ku olin yksin nii itkin itseni uneen miettien että miks en vois olla kuollut. Olla taivaissa Antin ja Tommin kanssa. Mut tosiaan, ennen juhannusta oli ripari jossa oltiin Hennan kanssa. Tutustuttiin ihan huipputyyppeihin ja vietetiin oikeesti hyvää aikaa. Mut sit tuli se päivä ku mulle soitettiin noin leirin puolesta välistä tuntemattomalla numerolla. Linjan toisessa päässä oli Joanna, Maken tyttöystävä. Itkun seastan en erottanu muuta ku et Make on kuollu ja Ville joutunu sairaalaan. Myöhemmin selvis et Ville oli aineissa menny pelleilee ku Make oli ollu rassaa auto. Bensatankki oli räjähtäny. 

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta ku mie itkin julkisesti. Miulle iski sen puhelun jälkeen todella ontto fiilis, muistan vaan etäisesti miten kävelin tuosan toiselle puolen mis Henna oli pelaa pingistä Miron ja Topiaksen kanssa. Muistan vaan ku Henna kysy et mitä on tapahtunu. Riitti et sanoin "Make on kuollu" enkä voinu enää estää itteeni. Se oli tosiaan yks elämäni kauheimpia iltoja. 

Mut kumminki, sit alko koulu. Olin luullu kesällä edenneeni oman tilani kanssa mut se oli vaan pahentunu.. Aloin turvautuu teatteriin mut siitä ei seurannu mitään hyvä, huomasin vaan miten olin jääny sielläkin yksin. Todellinen rikki ja rakastettu. 

Niihin aikoihin kans mein perheessä oli asiat todella huonosti. Olin alkanu erkaantumaan veljistäni, mein ukon syrjähyppy paljastu ja muori oli päättäny "suoristaa nuorimmaisen". 

Jos totta puhutaan niin sillon ajattelin että millään ei oo väliä. Hoidin miulle kuuluvat tehtävät ja koulun ohella myös työt. Ehkä pienet hyvät asiat miun elämässä silloin oli Nea, Melody ja mein pien kouluporukka.

Jotenkin vaan ne sai miut ajattelmaan muuta. Koulussa huomas että Nean kohdalla olin löytäny elämääni ihmisen joka hyväksy miut täysin, ja oli miun tukena. Sen lisäks jotenkin tuntu et kaikki elämässä unohtu ku olin jätkien kanssa. Jauhettiin Anttonin kanssa välillä narutosta ja cossaamisesta. Muutoinkin, tuntu et parempi puheen aihe oli miettiä tosiaan presidentin vaaleja tai muistella "oi miten pentuna pelatiin Slytä". Antton, Iiro, Roope ja Lassi pelastivat miun perukoulu ajan tosiaan. Vaikka heitettiin paskaa läppää toisistamme ja välillä se jopa kirpas niin silti hyväksyttiin toisemme sellasena ku oltiin. Paras porukka ikinä. 

Meillä oli jo sillon kesällä alkanu jotain juttuu Nean kanssa, mut sit alettiin seurustella maaliskuussa 2013. 

Eihä meilläkään aina mitään helppoa ollu mut tehtiin parhaamme. Huhtikuussa yhen viikonlopun aikana sit tutustuin paremmin Nean kavereihin joista tuli kans osa miun elämää. Jo pelkän ajomatkan stadiin aikana Pavusta tuli miun "velisuoli". Meillä oli paljon yhteistä ja tosiaan meistä tuli hyviä kavereita. Vietettiinkin aikaa ku naiset lähti sovittaa vaatteita nii harhailtii Pavun kaa ympäri sitä keskusaluetta ja kierreltiin, viettäen sitä "miesten aikaa" ja sittemmin myös lauantai iltana Annyeong partyilla. "Hei kattokaa mun syöpäkäärylettä"

Tosin jo sillon miuta kalvo ajatus kaiken kaatumisesta. Yhteishaku oli tehty aikoja sitten ja odotettiin kesäkuussa tulvia tuloksia. Saisin tietää että jatkaisinko matkaani tuntemattomaan eli Mikkeliin. 

Tulokset tuli ja kaiketi se on aika selvää että pääsin paukkulaan?

Kesää tuli sit vietettyä monenlaisissa merkeissä ja otettin kans lopussa Annyt uusiks. Sit tultiinkin koulun alkuun ja mie suuntasin kohti Mikkeliä. Näihin aikoihin miun ja Nean tilanne alko kärjistyy. Mie yritin, Nea yritti. Mut mikään ei auttanu. Mie en halunnu satuttaa sitä enää. Koulua oli menny kolme viikkoa kunnes myö erottiin. Sen jälkeiset viikon oli jos suoraan sanon niin täyttä helvettiä.  

Kumminkin, huomsin viikoilla viihtyväni Mikkelissä ja viikonloput oli täyttä helvettiä olla Lappeenrannassa. Siinä ohella tuli sit aloitettua teatteri uusiks. Mentiin alunperin sinne Ellin, Suvin ja Tuulin kanssa. Aluks Suvi lopetti ku se menin sen TOPin kaa päällekkäin ja sit lopetti Tuuli koska sitä ei vaan huvittanu. Myö ollaan jatkettu edelleen Ellin kaa ja jatketaan yhä. Jos totta puhutaan niin silloin miuta ei oikeestaan kiinnostanu se teatteri yhtään, jatkoin vaan koska Elli ei halunnu jäädä yksin. Sit lokakuun lopussa oli syysloma. Koko loman vietin muorin vahvistaessa mun huonoa itsetuntoa ja miettien et jaksaako palata kouluun, sillon mietin lopettamista tosiaan. Syysloman jälkeen meillä oli heti sillon viikonloppuna la sekä su teatteriharkat (6h per päivä) ja tutustuttiin teatterilaisiin paremmin. Meistä tais sillon tulla yhtenäisempi porukka. Sillä samaisella viikolla tutustuin myös Krisuun paremmin. 

Jos totta puhutaan se viikonloppu muutti paljon. Yhtäkkiä havahduin et olin saanu hyviä ystäviä opistolta ja teatterista. Sitten onki tää marraskuu ja alku joulukuuta.Turha niistä sen enempää.

Tämä kaikki on siis johtanu tähän päivään, tähän Santtuun joka nyt istuu Suomen Nuoriso-opiston asuntolan huoneessaan kirjoittamassa postausta blogiinsa.

Oikeesti tää postaus on todella sekava! jotenka. Toi on aika pääpiirteisesti selostettu, mut hei kommentilla kiitos. Haluun tietää lukiko kukaan tätä oikeesti loppuun?

 Tätä ei ollu helppo kirjottaa mut laitan nyt uutta kyselyä peliin, eli eri aiheita mitä tästä nous niin mistä kirjotan tarkemmin. 

Eikä tän postauksen kirjoittamiseen ees menny ku melkeen kaks tuntia! :D 

KOMMENTTEJA !! Ja kaikki vastaamaan kyselyyn. See ya!

Sayõnara!

Santtu kuittaa~

ps.älkää kysykö mistä mut siis tajusin että tasan tarkkaan kolme ihmistä on nukkunu miun vieressä pienessä sängyssä niin etten oo ahdistunu siitä. tai no, ne on ne kolme ihmistä jotka on ainoat jotka on ees ikinä nukkunu miun kaa samassa sängyssä o.O kaks ekaa taitaa olla helposti pääteltävissä mutta kolmannesta sanon vaan sen että henkilö itse varmaan tunnistaa itsensä. 

Oon ollu aina sellanen ihminen etten helposti päästä ihmisiä lähelleni, meinaan siis fyysisesti, traumojen takia. Mut miulla on tää ongelma, kun kerran päästän jonkun ihmisen lähelle nii miun on tosi vaikea päästää sitä pois. tai no siis, se koskee todella paljon. Ensimmäisen ihmisen "päästäminen" koskee yhä todella paljon, mutia kahta en oo päästäny pois. Tokasta onki ollu jo paljon juttua mut kolmannen jätän selittämättä. En alota siitä aiheesta koska muuten tää postaus ei loppuis ikinä :o 

Okeei, nyt. Moro!

pps. ja joo tosiaan tää teksti on kans siks tosi sekava koska blogger kettuile koko aja -.-

I don't look to the future anymore. Only to the past~

KARMIA - Artficial Sacrifice

Day after day every memory of everything hurts
Emptiness that fills your soul's too heavy to carry
And the rapid heartbeat that wont last for long
Will stop moving eventually and make you so...

Bleeding and frail
Lost from the way of life
Soul like a veil
Made of tears and cries

Rusting away
Scattering like sand
Words that mean nothing
You just can't understand
You are nothing but...

Just an anomaly in the system
Bound to exist in this life
Keeping the emotions hidden from the world
Last attempt to purify the old memories inside
Lost and alone suffering as the artificial sacrifice
Corroding...

No-one will let you get out of this place
Rest now so you can still fight 'til the end
Heart that is beating the rhythm of death
Once will raise up and scream out final cry

Day after day every memory of everything hurts
Emptiness that fills your soul's too heavy to carry
And the rapid heartbeat that wont last for long
Will stop moving eventually and make you see...

End of the road
End of everything good
A simple sun ray
A myth of a modern day?

Rotting away
Just so hollow inside
Words that mean nothing
You just can't understand
You are nothing but...

Just an anomaly in the system
Bound to exist in this life
Keeping the emotions hidden from the world
Last attempt to purify the old memories inside
Lost and alone suffering as the artificial sacrifice
Corroding...

 

Joku vois sanoa että miun elämän tapa on suoraan sanoen perseestä :D

Mitä kävi? miten tää vuos meni näin nopeesti? vuos sitten tähän aikaan pohdin kaikkea maan ja taivaan välillä, omaa jaksamistani sun muuta ja kauhulla odotin parin viikon päästä alkavaa riparia. Paljon on muuttunu tän vuoden aikana, opin tuntemaan jotain ihmisiä paremmin ja yllättäen näistä tulikin miun elämän kannalta todella tärkeitä, vasta painona sille sit puolestaan jotain ihmisiä hävis miun elämästä aika pysyvästi. Aikasemmin odotin tätä koulun loppua tai yli päättään "Loppua" aiemmin paljon enemmän, nyt ku se tapahtu ja siit on jo muutamia päiviä. en tiiä olo on jotenkin outo. Kuulin sunnuntaina et koska Evira tekee uudistuksia ens vuodelle, miun on etittävä laidunkauden jälkeen möllille uus talli paikka, sen lisäks ens viikolla tulee tulokset et pääsinkö minne opiskelemaan. Se suuri kysymys, jäänkö lepraan vai lähdenkö Mikkeliin. Siitä huolimatta kun tää kesä on ohi nii moni asia tulee muuttumaan. Miks ajan pitää kulua niin pirun nopeesti? mie en haluu tätä, haluun kyl muutosta mut silti ei. ei nyt ku oon just ja just saanu kaiken melkeen reilaan. huoh, miksi miksi? no asialle ei voi minkään. on se jännä et yritän muistella mennyttä täs niinkin jännästi et kuuntelen jotain pari vuotta vanhaa soittolistaa media playeristä.

 

mitäs täs parin viime viikon aikana onkaan käyny? hmm, no koulut loppu. sen jälkeen oon lahnannu ja hoitanu Mölliä, Tiistaina vietettiin jätkien kaa miesten iltaa. Pelattiin vanhoja klassikoita pleikkarilla Crashia, Hugoa ja Slytä. ja sit katottiin The Avengers leffa. Oli muuten aika epic ilta :3 meinas vatsalihakset revetä ku seurattiin Anttonin kaa vierestä ku Lassi jahtas Iiroa kärpäslätkän kanssa :D ja sit oon ollu nyt eilen ja tänää päivemmällä kaukaalla muorilla hoitaa koiraa.

Huomenna sit ootetaan kaiholla jos mei Milanoon tilaus tulis :3 hitto ois pitäny laittaa se  sil nopeammalla tilauksella -.- ollaan nimittäin menos lauantaina Nean kaa Hyvinkäälle vuosittain järjestettävään Hypecon tapahtumaan :3 Oon inspannu itteni siihen et kuvaan siel joten varmaan tulee aika jännäistää materiaalia, olis nimittäin tarkotus tehä tällänen "Shidory & Daikichi seikkailee: HYPECON" juttu eli lyhyesti sanottuna kuvata pätkiä ja ottaa iha kuvia ja koota niistä sit vähä niiko videopäivyri. eihän sitä tiiä jos innostun ja teen Vlogi päivityksen tännekki ;) Tosin mietin et mitä siitä tulee koska Cossaan ite Narutosta tota Sasuke Uchihaa.... Vittuilen siis vapaasti kaikille :D Jos joku Hypeen meniä eksyy tänne nii voi tulla sit vapaasti moikkaa :D

 

Ja nyt ku alotin hype selityksen nii voin vapaasti alkaa huutaa ilosta :D nimittäin ta dumz hypen loppuhuipentuma illalla juhlistuu Karmian ja Jenlaynin keikkaan ! Sitä on odotettu ku kuuta nousevaa ja hitto vie viimein pääsen näkee ne livenä :3 ooh laalallalalal. yay :3

 

kaks vuotta ja nyt se on ohi, huipentui kansallisteatterin isolle näyttämölle. Kiitos kaikesta<3 ja lainaten Arttua, muistakaa! Perhettä ei jätetä!<3

Mutta joo ennenku tää reipastuu tästä, ja kirjotan jonku saakelin pitkän postauksen sii lopetan tähän ja siirryn kattoo jos telkkarista tulis jotain perin jännäisää :D

 

Sayõnara!

Santtu kuittaa~

My head is so confused~

Aattelin sit pakottaa itteni kirjottaa näin "Pitkästä aikaa". Otan sitten koska ei oikeen ollu inspistä niin mallia muista ja teen oman tyyliseni postauksen vuodesta 2012. Uskomatonta se vuos meni jo? Uusi vuosi uudet kujeet eikös näin? ehkä ehkä, who knows.... kumminkin.

Tammikuu:
Sanotaanko vaikka näin että en muista paljoa, aiemmista blogi teksteistäkään ei oo hyötyä koska en kirjottanu viel sillo :p Muttan niin suurinpiirtein se oli silloin sitä että uusi vuosi silloin meni Joutsenossa Jannilla pelaten monopolia ja amppuen raketteja, muistaakseni käytiin tammikuussa aika paljon Möllin ja Binskun ja Jannin kaa maastoilemassa. Koulussa yritin pärjätä, toki toi kouluvuos oli miulla yks raskaimmista koska se oli sitä pahinta aikaa ku miuhu kohdistu sitä ns. hiljaista kiusaamista mitä kukaan ei oikeen huomannu. Tosin kaiketi ku lukuvuos oli lähempänä loppua nii olin alkanu jo tutustumaan paremmin näihin retuihin joiden kaa hengaan nykyään koulussa all the time. Muistaakseni viime vuonna kyl olin enemmän varmaan tuolloinkin niin Jossun ja niiden kanssa. Ainiin! meillä tais olla riparin starttipäivä piiluvassa nii tammikuussa :D

Helmikuu:
 Sekavaa sekavaa, Kaiketi aika samoissa merkeissä mentiin ku tammikuussaki........ En tosiaan muista.

Maaliskuu:
 häpeäkseni myönnän että nyt mietin että mikä kuu tulee helmikuun jälkeen :P Apua!! kaiketi mietin samoissa piireissä ku kaks aiempaakin, en oikeestaan muista :D blurr. erikoista.

Huhtikuu=
Ainoo mikä siltä ajalta on kai jääny on se et huhtikuun loppupuolella miul alko poniajokurssin teoria tunnit ja sit joskus kuun puolessa välissä miu osastokutsu melkeen tuli käyttöön... tosin kun ne soitti sielt et ne ottais miut nyt sisään niin mie kieltäydyin. Oliks se tosiaan huhtikuussa O.o täyty sen olla. koska muistelin et se oli jotakuinki vapun aikaa koska meil oli menossa ve vapun erikoisviikko jutut sillo.... Ja toki se yks trauma on tolta ajalta. 13pv Sain kuulla Tommin kuolleen. ei siitä sen enempään, miehä sanoin se on tabu...

Toukokuu
: Jaa'a jaa'a Toukokuu tais alkaa olee miulla jo vähä helpompi kuukaus, koulu lähesty loppua ja silleen. Muistaakseni se oli jotain Toukokuun loppupuolta ku Olin melkeen reisipaketissa ku erehdyin menee hilman ja möllin leikkien väliin ja sain kaviosta. Samaisena päivänä puhuin Nean kaa ensimmäisen kerran. Tosiaan onnen potku... :DOn myönnettävä et nyt ku ajattelen sitä nii kiletamättä hymyilen täällä ku idiootti, sain elämääni sen ihmisen josta tuli miulle kultaakin kalliimpi. Vaik en sitä oikeen ääneen osaa sanoa nii Nea tiedä että sie oot miulle tärkee pelkällä sillä että hengität tämän maailman ilmaa<3 Ja Acu oli siin jossain talikasvain leikkauksessa kans toukokuussa. Ja meillä oli toki Rikki Ja Rakastetun esitykset toukokuussa koska harkat loppu kans jotain niitä aikoja.

Kesäkuu
: hmmm... aah, kesäkuu, hengasin paljon Nean kanssa ja talleilin paljon. Sit oli kans se 9pv ihanuss kaukana täältä jota ripariksi kutsuttiin. Bah se oli kyl myönnettävästi oikein mukavaa aikaa :D Kesäkuu taiski olla siinä että alkukuukaus odotettiin pelolla riparia, sit oli ripari ja sit kaivattiin riparia. näin kaiketi. Toki tätäkin aikaa pimens se tieto minkä sain riparin aikana Maken pois menosta.

Heinäkuu:
Kesällä ajoin ekat starttini sit,  muistaakseni heinäkuun alku puolella Juvalla Willellä, muutenkin heinäkuu oli aika ravi täytteinen ja olin paljon Nean kanssa ja silleen pidin hauskaa vielä kun voin. Kesä tuntuu jotenkin niin kaukaiselta ja uskomattomalta nyt kun sitä miettii. Oli jotenkin helpompi olla mut en tiiä.

Elokuu:
 Se koulu alko taas, Jotenkin se ei ollu nii paha ku luulin, tuntu helpolta olla taas noitten retujen kanssa, porukalla olo tuntu melkeen siltä että siinä välissä ei ois ees ollu mitään parin kuukauden taukoa.Sain kans lasit muistaakseni elokuussa, maailmasta tuli avarampi paikka :p toki siinäkin kuussa oli omat haasteensa..

Syyskuu:
 olin kaks viikkoa tetissä Lisa-Aeg tilalla. Se oli kyl hauskaa aikaa :p Muistan tolta kuukaudelta aika paljon sen et meinasin räjähtää siitä vihasta ja raivosta minkä diktaattori aiheutti koska en sillon ollu viel oppinu siedättää sitä... en kyl vieläkään. ja sit olin ihan hiton väsyny koko ajan...

Lokakuu:
Aloin silloin tosissaan miettiä niitä jatkosuunnitelmia. ja niin, Rikki ja Rakastettu tuotiin kansan eteen taas silloin. Näihin aikoihin muistaakseni aloin saamaan näitä pelottavampia poissaolo kohtauksia mitkä päättyivät yleensä pahemmin kun normaalisti.

Marraskuu:
 esityksiä oli aika reppaasti kuun alussa, Sitten oli se paratiisi eli maata näkyvissä festari turussa. aah se oli ihanaa<3 ens vuon uusiks :D koska uskaltaisitko sinä halata lappeen marttia? :D Ja sit sain sen perhanan ajoluvan 22 päivä :3 Ja meillä tuli 27pv Möllin kanssa vuosi täyteen.Marraskuu oli omalla tavallaan rankka kuukausi mut sit siinä oli kans hyviä puolia..

Joulukuu:
 Blurr joulukuusta ei oikeen löydy mitään aihetta. Periaattessa riittää ku lukee miun edellisen postauksen nii tietää siitä jo pääpiirteet.

Noniin siinä oli miun vuosi 2012 suurimmilta osin.... Väsymyksen ja tokkuran ja asioiden poissulkemisen takia blokkas ajatukset moneen kertaan niin pahasti et tost puuttuu paljonkin asioita. :D Sitä voisin yrittää mennä nukkumaan... monen tunnin päästä. Huomenna kumminkin on taas pitkä päivä.. jeah. no..

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

Samuli Putro - Tavalliset Hautajaiset

On timanttinen taito mulla pistää tunteet piirongin alle.Mä elän täällä Pohjois-Suomessa, en tunne lapseni isää.
Aikuinen on aamunkoitto, ilta vanhapiika.
Kun katson ulos ikkunasta, näen kahden yksilön silmin.
Mä näen miten vuodet kiihdyttävät vauhtiaan, se on outoa.Kun kodissani kuulen vieläkin vauvan itkua joskus.
Kumpikaan ei meistä itke, vaan se lienee kaikua.
Takaa neljän vuosikymmenen tai hetkinen, niitä viisi on...
Mä nuorempana tanssahtelin, ja olin pöytätennismestari.
luojan kiitos takanapäin.Ne ovat ajat ovat
Olin kovin vietävissä, kuin kevytrakenteinen varpunen.
En erottanut hurmaavutta viekkaudesta.
Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja jos mahdollista kolme kynttilää.
Ei mitään suurta eikä mahtipontista, voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia.
Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit.Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja, ne sateen sattuessa täytyy suojata.

En pojastani toivo julkkista tai suurta Helsingin herraa.
Ne leikit ovat liian kierot, olen itse kerran ne nähnyt.
Virheenä en silti koe sitä yhden illan auvoa.Kun pelireissun yhteydessä oli rakkaus suojaamatonta.
Mä hetkellisen onnen koin, ja sitä olen säilyttänyt.
Kuin teinityttö fritsuliinaa ihollansa.
Vaikka moni säälii mua, mä hymyilen ja kiitän luojaa pojasta ja sisäisestä valosta.

Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja jos mahdollista kolme kynttilää.
Ei mitään suurta eikä mahtipontista, voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia.
Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit.
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja, ne sateen sattuessa täytyy suojata.

Toki tää on pieni yhteisö, ja ihminen on perso juoruille.
Minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin.
Tehdään tämä selväks kerralla, on ollut elämäni ainutkertaista.
Ja mahtunut on sakkaa sekaan puhtaan lähdeveden.

Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja jos mahdollista kolme kynttilää.
Ei mitään suurta eikä mahtipontista, voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia.
Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit.Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja, ne sateen sattuessa täytyy suojata

 

 

Erikoinen valinta kyllä,,, tuli äsken radiosta joten aattelin laittaa.

Take me where the angels fall~

Jatkoin siivoustani näin ollen kun vedetään hatusta oli katsottu ja Nea lähtenyt. Okei, se tyssäs suoraan siihen että pöydällä olevia tavaroita läpi käydessä törmäsin mein riparin leirilehtee. Hetkellisesti kohtasin kaipuun siihen aikaan selatessani lehteä läpi, kunnes jaksoin tunkea sen tunteen takaisin siihen pieneen mustaan laatikkoon ja heittää avaimen pois. Yllättävä kaipuu pääsi yllättämään. Sitten törmäsin Iirolta takaisin saamaani Kätkijät anime leffaan minkä toki olin repusta ottanu pois ja jättänäy lähimmälle tasolle eli pöydälle. Pohdin tässä just että vois pitää nyt yöllä anime maratoonin ja kattoo ainaki ton kätkijät, liikkuva linna, totoro ja prinsessa mononoke, mitkä taitaa olla ainoot mitkä miulla just nyt on kotona. sit toki + jos jaksan niin vois kattoo uusiks ton tuulen laakson Nausicaän minkä ostin tossa..... viime viikolla isoskoulutuksen jälkeen. Tajusin taas yhen seikan. tänä viikonloppuna oon saanu kerranki nukkua, vaik kävinki molempina päivinä töissä. mut ens viikolla en saa- tai lauantaista en tiiä mut sunnuntaina on taa isossunnuntai tiloilla klo 12 ja pitäis sinne jaksaa sit raahautua. whee~ tajusin just et Isosleiri lähestyy epäilyttävästi ja siihen on enää 3vk mikä menee lentäessä ens viikko koulussa ja sit 2vk tetissä. Hallelujah :D Päästään hillumaan piiluvaan. Joissain määrin oon ilone että se on just piiluvassa eikä tuosassa. Tuosa oli mein lp4 paikka ei sinne voi mennä :P okei oon idiootti mut oonki aina tykänny piiluvasta enemmä, älkää kysykö en tiiä miks.

menee hienosti

ei mene enää

Meillä oli vähän retu meno tänää... töistä tullessa käytiin hakemassa Nea ja retuiltiin aluks tässä, youtubesta katottiin hevosvideoita ja sit Jenlaynin Traconista kuvattuja videoita. Häiritsee edelleen että koska Yuralla oli huppu päässä suurimmilta osin mitä nähtiin niin vieläkö sillä on ne ihanan pitkät hiukset päässä vai onks se hävittäny ne (?) klsfhjeksdk ja sit mentiin tallille. Ohjasajoin Möllin koska ajamaan ei pääse, kärryt edelleen aika pahasti mutkalla. Ja sit palattiin tänne ja jäädettiin videoita Traconista ja kuvia tän vuoden ja viime vuoden desuconista. yh mulle on alkanu hahmottuu se cossi idea jo, desu on kolmepäiväinen eli, perjantaita en tiiä, lauantaina ollaan varmaan kigurumeissa (teen varmaan nausicaästa Teton koska tui c:) ja sunnuntaina jos Nea tekee ittelleen jonku mekkosen nii pukeudun koiraks ja se hankkii mulle hihnan ja niittipannan... ehee hauskaa eikö vain? perjantaille silti haluun jonkun kunnon cossin, harkitsen Soul Eaterin Death Sychteä mut sit en sellai jaksais sitä. Emt, kai se jossain välis selviäääääääää....

Retuilua? saatiin matskua siihen

Sayõnara
Santtu kuittaa~
KARMIA - Enigma & Breaking Benjamin - Dear Agony
ps. sori aika hevosaiheiset kuvat mut anyway ei voi minkään ;)

Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
,sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

 

Ekana ku tätä biisiä kuuntelin (en tiiä miten eksyin Seremedystä Juha Tapioon) Miulle tuli mieleen tasan tarkkaan yks ihminen. Nea tää on osoitettu sulle c: Sori ku purin sua mut aina välillä on pakko :D ;)

 

yritin ladata tähä videota mut ei sit :( olisin halunnu osottaa miten retuja ollaan ft nea mut blogger ei suostu lataamaan :(



 

Everything is meant to be okay~

Miulle kävi tänää jotain tosi outoa. (blogimaani on palannu taas ainaki) Yleisesti ottaen ku mie saan paniikkikohtauksen nii sille on hyvä syy, liika ihmisä, ahistava ajatus tai jotai sellasta. tänää se iski vaa yhtäkkiä. Okei perus juttuun oon ollu taas ihanan kaksisuuntaisen mielialahäiriöni maanisessa vaiheessa, maaninen joo mut siis kakssuuntanen, bipolaarinen oireyhtymä, Maanis-depressio vai mikä hitto se ikinä onkaan. toisin sanoen oon käyttäytyny AD/HD maisesti heilunu, ollu täynnä virtaa ja puhua pälättäny ja niin edelleen, mikä on tosi ä r s y t t ä v ä ä. mie nimittäin näinä hetkinä menetän kontrollin täysin enkä voi henkisellä psyykkellä olla millään tavalla 'vastuussa' omista tekemisistäni. mie vaa teen ja riehun ilman mitään syytä. ja kadun kaikkea näin jälkeenpäin ku oon alkanu rauhottuu. koska miun MD ei oo ku lievä eikä sellai järkyn paha nii miul ei oo sitä että se on joko maaninen tai masennus vaan miul on näitä välimuotoja mitkä ei oikeen oo kumpaakaa. täl hetkel oon siinä tilas ja miut inhottaa taas iha sikana mite oon tänää tääs hyöriny.  Varmasti oon ärsyttän monia ja silleen, mut sori en voi minkään sille et mikää ei auta ku kontrolli häviää. ja verrattuna miun depressio hetkiin, maaninen on paljon vaikeempi miu hallita mitä se on.
Osittain se on kans siinä et miulle on jääny koulukiusatun taustastani, suoranainen pakkomielle yrittää miellyttää ihmisiä. äh en tiiä. pohdin tänää sinne myllysaareen polkiessa koska oletettavasti oli luvassa loistava päivä mitä se oliki nii vois kirjottaa pitkästä aikaa jostain hyvistä jutuista. keksinki jotain mut ei tee mieli kirjottaa niist enää ku fiilis hävis.

haudattin toi yks hiekkaan... se ite halus !

Kuten sanoin miulla on ollu hieno päivä. oltiin ripariporukalla myllysaares (ja myöhemmi satamas), koko porukka ei ollu mut ainaki sellai et iha hauskaa oli, pelattii (huonolla menestyksellä) lenttistä ja iha vaa hengattiin. mie ainaki viihdyin, meil on ollu miust ihana porukka jota tulee oikeesti ikävä. mut hitto vieköö siinä vaiheessa ku porukkaa oli tosiian jo hävinny istutiin siinä muutaman (kahden) mein leirin isosen kaa viel sataman siin nurtsil nii, en tiiä... mie tunsin sen jotenki et koht alan hyperventiloida ja aloinki sit pistää omia kamoja kasaa sillei et. MIE LÄHEN, moro.
oli vaan pakko päästä pois. Hiemanko ihmiset katto ku lähin polkee sielt just sen näkösenä et joku on kuollu tai olisin ite saamas jonku sydärin. mie en tiiä mistä se kohtaus tuli, mut jotenki tuli vaan sellane olo et pakko. päästä. pois. toi oli nimittäin eka kerta ku se tulee tolleen ilman mitään syytä minkä keksisin. huoh. potuttaa joo. kumminki, jees tulla kotii talo tyhjänä. pojat jossain kuuses, ukko kavereinensa harrikkareissus ja muori ei oo tullu vielkää. outoa. kello on lähemmäs puolta yötä eikä se oo viel palannu. se sano sillo vähä enne kasii ku se soitti et se menee käymää satamas miu kummin kaa mut eipä siitä oo sen jälkee kuulunu. okei, ei haittaa tosiaan et le diktator ei oo paikalla mut silti, se ei oo soittanu o_O ihmeen vapautunu fiilis. mut koputan puuta, se ilmestyy kumminki kohta... hmph

mutta joo, siinä kai tänää. oon aatellu vähentää tätä bloggaamista ku tuntuu et kirjotan koko aja. -.-

Santtu kiittää ja kuittaa~
Dr. Dre - I need a doctor & Eminem - MockingBird

ps. on pidettävä pientä mainostusta koska näemmä täällä käy ainaki vähän porukkaa niin pistetään sit nää tähän postaukseen. (löytyy myös sivuboksista, ja noi on linkkejä)
IRC-Galleria~
se toinen blogi= Ravatessa roiskuu
Twitter
ja
Formspring (formi on sit sellanen paikka jos joku ei tiiä että siel niiko kysytään ihmisiltä asioita c: )

 Santun terevetuloa 'kotiin' komitea (Masa ja Tane)

I Walk this lonely road~

Goodbye my friend~

Miulla on kaikin puolin tarpeeton olo. Oon juoksennellu tänää ympäriinsä vaan ja ainoastaan sen takia että ehtisin tallille kaikkien pakollisten asioitten takia, mut empä ehtiny -.-

Khrm, Kävin tänää Imatral kaverin rippijuhlissa, alko ahistaa yhes välis, toki vieraita ihmisiä ja silleen. Sit viel ku siinä niitten ah niin mukavaan kaksioon ilmesty ne niitten isoset ja vissiin joku tommone nuoriso-ohjaajan tyyppine nii oli siel ihan kivan ahasta. Totesin kans selvän faktan ku tietenkin ite vähän aikaa sitten rippikouluni käyneenä aloin vertaamaan khrm, Imatran isosia, meidän LP4n rakkaisiin isosiin... Sen ainaki toteen et meijän isot oli vanhempia ja kokeneempia... ainaki siltä näytti ja MEIJÄN ISOSET LAULAA RYHMÄNÄ PALJON PAREMMIN c: eh eli kaikin puolin oon ilonen etten oo imatralainen. Tuli siinä toki kans omaa leiriä ikävä ku luin kaverin leirilehtee ja kuuntelin niitä kaverin ja sen isosten juttuja. Sniif* mut onha pian se meijän ripari miitti nii pääsen näkemään niitä. Tai ainaki toivon et pääsen, päivää ei oo viel päätetty nii... En oo varma oonko kunkkareis starttaas et ehinkö. Eipä siel varmaa ees huomattais miun poissaoloa.. kummikaa..

Olo ei oo mitenkää ilonen täl hetkel, puhuin tänää kaverin kaa puhelimes, itkettii yhes ja sillee. meijän molempien pitkä aikane kaveri haudattiin tänään. Ikävöin tyyppiä ihan hitosti, varsinki nyt ku yks toinen kaveri soitti vaan ilmottaakseen et se ei haluu enää kuulla miusta mitään ja et mein kaveruus on ohi. Oon ny koneelle tultuani soitattanu youtubesta vaa jotai nyyhkybiisejä ja miettiny sitä mihin kaikki tyypit katoaa. Näinä päivinä taas aattelen sitä miten mein pojat tekee kaiken yleensä yhdessä ja niil on aina toisensa, ei oo Attea ilman Petteriä eikä toisinpäin. Pakettiratkaisu noi kaksoset. Kaikin puolin kaipaan Anttia suuresti, miks miul ei voi olla sitä toista puolta ku noillaki on ? Ei oo reilua että se riistettiin miulta...

ääh, voisimpa vaa vaipua ikuiseen uneen. kaikki olis itteni ja muittenki puolesta sit vaan niin paljon helpompaa.

Kumminki, innostuin viime yönä taas piirtämään...

seee on olevinaan pingu... :p

en tainnu oikee panostaa noihi jalkoihi ...

Ton piirsin äsken ja viel leftillä.. (huomio, oon molempikätinen)

Yh, en tiiä miks ees yritän piirtää ku en osaa '-.-

I am a dreamer and when I wake,
You can't break my spirit - it's my dreams you take.
And as you move on, remember me,
Remember us and all we used to be
I've seen you cry, I've seen you smile.
I've watched you sleeping for a while.
I'd spend a lifetime with you.
I know your fears and you know mine.
We've had our doubts but now we're fine,
And I love you, I swear that's true.
I cannot live without you.
Sua ikuisesti kaivaten,
 näin kun et enää ole jakamssa tämän maailman murheita ja tuskia meidän kanssamme,
Monen vuoden yhteinen historia loppui siihen päivään kun sinä lähdit luotamme,
 Hyvästi rakas ystävä. Vielä me kohdataan~ James Blunt - Goodbye my lover

I'm seeing the stars of the death~

Sanotaan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ja on kaks asiaa mitä kaipaan.

1.Riparille

2.laivalle/ruotsii

¨












Ja asioihin on ratkaisut. Nään Jpn huomenna koska leffaan ja niille ft.myös pari muuta tyyppiä. Ja sit on Ripari miitti. onneks!

Sit on kans asioita joita panikoin

(kuvassa eve) 3. Startti perjantaina ft.Wille

4.toi tuli eile. päättävät tuol siit leikkauksesta...



Juu'u tätä taas :p haluun kirjottaa mut ei oo mitää mist kirjottaa.
biisit: Iron Maiden - Be quick or be dead & Iron Maiden - Paschendale

I can feel the night sky in my heart~

tsijaah omistan tääs kirjotusvimman -.- yääh, meil oli tänää konfis +toki ne rippijuhlat. dgjkhgiksdfkl kyl joo nyt on vähä rich bitch olo mut kumminki. on jotenki turta olo ku ne on ny ohi, enkä välttis nää enää kaikkii mei leiriläisii :( ja sit toi miu ongelma sen isoskoulutuksen suhtee, osa miust huuta et teen ison virheen jos meen ja osa huutaa et jos en menis nii kävis huonosti. joten oon ny vähä 50/50 tilantees + toi et täs on kaks vaihto ehtoo mihi mennä joko joutsenoo tai lappeesee. että kumpi vai kampi ja niin edellee. hittolaine -.-

ääh olo on muutenki jotenki toivoton. hyvin se konfis meni tänää, ja kas kummaa en pillittäny ku joku seko pentu siel kuten luulin ja sit juhlis oli vähä semmone olo et ei vittu en kestä. ja sainki parit ahistuskohtaukset. joista toine oliki aika helevetin paha ..... juu angstaan taas ku selittelen tääl, belive me,  I don't have a life! joo..... ja joo kuulostipa taas hyvält ku isoset (+muu riparipoppoo) tuli käymää siin yhes välis, hähhähhää miul on videol ku vähä lauleskeltii +se yks vamu tilanne ku meinasin oikeesti ruveta itkee koska ripari ohi :( sit mei le diktator jäi miettimää vähä että mitä vittua ku meidän aah niin ihanat Pasi (apuohjaaja) ja Simo (isonen) funtsivat yhes välis et miltä miun ja Sepon (se miu ns. oma isone) lapset näyttäis.... kuten oon todennu, ne on jättäny taas vaihteeks järkensä roskii!
Kumminkii, tahon takas riparille ja koska se ei oo mahollist nii haluun ainaki nähä koko porukan viel! koska muuten sniif* ikävä on oikeesti jotenki oudon iso. en sit tiiä oonks muuten vaa sekasi kooska tää ei tosiaa oo miult ollenkaa normaalia o.O koska istun normaalisti yksinäni ja vittuilen muille nii se et kaipaan jotai ihmisii on jotenki über outoa !

juu oon ny vähä pahal tuulel, päätä särkee ihan hitosti ja sit olo on jotenki niin megasuper epäsosiaaline et ku puhun fbs ja meses parien tyyppien kaa nii ne on ny jo varmaa iha et mikä vittu tota yht taas vaivaa. Juu en jaksa vastata mitenkää erityisesti tai ees innostuu siit et meil on tiistain teatteripoppoon miitti, se oli varmaa suurin odotus enne riparii mut jotenki en vaa jaksais ny mitää kunnon lössii ku tulee automaattisesti mei truely awesome LP4 mielee! ääh taas kauheeta itku potku raivaria kaipaan koska en taas osaa purkaa tätä paskaa fiilistä... justiinsa näin taas ..... -.-



Huoh ja totesin taas et näemmä kukaa ei ymmärrä miks kaipaan sitä hyvää porukkaa nii paljo, Ira on iha kileis ku luen tota leirilehtee koko aja uudestaa ja uudestaa ja katon kuvia ja videoit. juttelin kans Ryoun kaa mut sekää ei oikee ymmärrä koska se ei näemmä ollu viihtyny oikee omallaa....
joten päättelen täst et koska en itekkää ymmärrä tätä nii ei kukaa muukaa tajuu tai voi muistella sitä ihanaa leiriä... kaikki muut taiskii olla vipoin päivin aika pitkälti sellai et "jee kotii! vihdoin, vähä mahtavaa!" ku taas mie en tosiaankaa halunnu tänne takasi.. joo ja vitut. oon hiljaa enneku täst tulee nii sikamegaüber pitkä et kyllästyn itekki..........
ps. näillä mennään tämä ilta: The Rain - Hulluutta & The Saturdays - I Miss Missing You
Elämä oli nii paljo helpompaa ku kaipasin välil vaa teatteripalloja joita näin joka viikko ja joskus enemmänki ku nyt et kaipaan ihmisii joita en varmaa ees enää nää. jotenki oletan etten tuu enää isosiikaa näkee, tai no riippuu toki siit isosjutust mut kumminki.... epäilen liikaa omaa kyvykkyyttäni isoseks.
pps. lisäilen mahd. tänää uuden postauksen mis on pelkästää kuvii tält päivält, riippuu löydäks järkkärin usbin....

djaa. en tiiä miten tää kuva liittyy mihinkää mut todettiin kaverin kaa että kärsin hellyydenkipeydestä -.-

Rakas Raksu Poksuni Ira<3

ja näin miut oli kuvattu leirilehtee.. jotenki tuntuu et noist ei mikää pidä paikkansa...

sooo fucking brilliant~

Juu minä taas, ja tuo jonne Ira c:
kivaha se on kuunnella ku yks soitattaa tos jotai ihme biisei ja äskenki hoilas jotai:
"vielä on es jäljellä, viel on jäljellä hyvii pärinöitä, vielä voit löytää tölkinkin, viel imaisun saat!" juu'u voi hyvä luoja tuon kaa taas :p
aijjai rupeen panikoimaa tota huomista, olo on muutenki jotenki turta, koska nyt ku oon koton nii kaikki maholliset pillerit on vedetty joita en saanu le diktatorin yliannostus pelossa ottaa leirille. joten olo on oikeesti aika jäätävä ku on otettu kaikki maholliset rauhottavat, mielialalääkkeet jne. vittu -.- miten sitä voi olla ilone ja "vauhdikas" (niiko tos miu leiril muitte kirjotetus lapus lukee) ku siut on vittu turrutettu pillereil? kngsfjiklghoasklfjmvknfgi, haistakaa huilu ! okei pitää palkata joku potkii miut kirkos etten sammu tai jää jäätää siel -.- hemmetti sentää.
mut jooo käytiin äsken diktaattorin määräyksest Iran kaa juoksees peltojen läpi ja hakees jotai hiton lupiineit... oikeesti mitä järkee? jotai saakelin rehuja, ketä kiinnostaa ? ei miut ainakaa! vaik kieltämät meil oli retu meno siel ojas ku kerättii niit

Ira: KATO täl on seisokki! voi vittu tää on lörppä!
Mie: .... mieti ny ku joku kuulis mitä tääl kuuluu!
Ira: ei haittaa, kato taas yks seisokki! paitsi et sil on lörppä pää XDD

juu retardin on meno.... sitä pitäis mennä nukkuu, jotta jaksais huomen herätä hitto seiskalt... miul ei ees oo mitään hajua minne miu pitää mennä sinne kirkkoo! sinne ylös mis mei albat on vai minne!? argh, voi olla et koht potkasen tyhjää....

äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää hermot meneeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee o.O argh, nyt oon hiljaa taas ku rupeen kirjottaa liikaaaaaaa -.-

Santtu kiittää ja kuittaa teijänki hermot. ^.^

Emotions, what are they?

LP4<3

njaa'a. mitäs täs ny keksis... Miul oli äske hyvä inspis mist kirjottaa, mut se hävis välittömästi ku kävin Le Diktatorin määräyksestä raahaamas parit tuolit ulos... Mikä järki siin oli ku ne tuli ukon kaa kumminki peräs valittaen et kannan niit väärin? huoh -.- jotenki toivosin et nuo rippijuhlat olis vaa mahd. nopeesti ohi nii pääsisin viettää kesää... ainii. toki juhlien jälkee siivotaa taas ihan hitosti, saan viettää armiaassa yksinäisyydessäni viikon ja lähetään sit suuntaa sukulaisten (pikku-serkku, sen äiti ja toisen pikku-serkun tyttöystävä) kaa ruottii. viel viime kuun alkuun asti olin iha jee et lähetää ruotsii wuhuu, nyt se on taas tää perus, evvvk ei taho onks pakko? asenne (sama mikä miul oli enne riparille lähtöö). Toki ehin melkee toivoo et olisin nähny yht miu parhaimmist kavereist ku ne olis sillo ollu sukuloimas siel (kaveri asuu lapis joten en nää nii usein) muuut ei. Ihanasti veti mielen synkeeks tos riparin loppu puolel (18.6.12 tarkka päivämäärä) ku kaveri soittaa itku kurkus et jätkä oli ja menny tappamaa ittensä.... Miks täs aina käy näin? kaikki miu rakkaat on alkanu häviämää yks kerrallaa, kuka muuttaa jonnekki perseesee ja unohtaa kokonaa ja kuka kuolee. tää oli nyt kolmas täs puolen vuoden sisäl. :( nottt nice.


"Jokaiselle meille on syntyessämme määrätty kuolemamme aika, kenellä se on lähempänä ja kenellä kauempana" näin on miulle sanottu ja uskon et mie ja Jonski ollaan sit mein porukan seuraavat. Nehä on väittäny et heikot häipyy eka ja sit vast vahvat, hokannu et ei pidä paikkansa koska jos se menis sellai nii mie en olis enää kirjottaa tääl. Joo se hyvän olon tunne ja niin edelleen katos jo nyt minkä ripari ja ne hyvät tyypit oli saanu aikaa, oon palannu tähän miu normaalin for ever alone elämääni.

In my ignored life, i can feel only sorrow and pain.

If my life wouldn't be in vain, I could keep on living.

But now, nobody wount miss me when I'm gone.

Slowly, in this silent way,

I'll throw everything away

I will fall into Lawless Darkness.

Joo kuten huomaa miun blogin nimel on myös merkitys...

Aah ikävä pöytäfutis matseja<3

Joo sitä vois vaik mennä kattoo Nightmare on the elmstreetin tällee vaihteeks, jos sen kattominen vaik onnistuin... Viime yön silent hilln kattominen nimittäi ei menny iha putkee ku rupesin lauleskelee siel "Have you ever seen a penguin company, if you look at me a penguin you will see" se ei ihan toiminu kauhuleffan kaa... :D

Mut joo... nii musaa tänää menny näillä: 

Avril Lavigne - Wish You Were Here (koska valtava ikävä) & Megadeth - Whose life (is it anyways?)

Hey guys, why so serious?

Oon miettiny täs pääni puhki et mille myö oikee revettii o.O Voeha tuplamakupirtelö<3

I need a hero~

Wii~ oon palannu taas! byääh suoraan sanoen itken tääl ku ripari loppu (joo sanoin et kuolen ku joudun sinne mut anyway) gbfdhjfksfnjkgsodfj  Joduin hyvästelee kaikki hiton hyvät tyypit ja isoset ja kaikki ! okei joo tuun näkee suurinta osaa viel koska ritsala is very big school... mut suurin osa joista pidin ei todellakaan ollu ritsalast! ääh. tää on taas hankalaa, Kiitos oi iso Simo ku siun takia kuuntelen tääl ny gospelia. aah oon nii ihastunu taas<3 :p sekava elämä joo.

Mein parsa ryhmä<3 I will miss you all! (paitsi Niko & Miro, koulussa nährään)

Sinä kesänä
Oltiin rippileirillä
Tuuli kulki missä tahtoi
Painoi selkäsi seinään
Sait'synnit tunnustaa
Ja padot lähti murtumaan
Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan

Olo on jotenki outo, mie oon ryvenny yksin tääl korves ja olin nii varma et miu henkinen olo ei kestä tota 9pv yli 20 ihmisen kanssa 24/7 mut ny myönnän olleeni väärässä... Olo ei vois olla parempi, hyvä luoja en muista millon viimeeks oon voinu olla noin tosissaan oma itteni ku riparilla. hey ILY you guys! tulee nimittäin ihan hiton moinen ikävävävää... juu, myönnän et miul meni vähän liian lujaa siel, mut en tiiä. olo oli vaa nii vapautunu, vaik eipä tää kauhee todellisuus kestäny kumminkaa poissa... sain unihalvaus kohtauksen tietoisesti 2kert. yöllä ja kämppikset taiski huomata sen... Muutoinki en oikee nukkunu missää välis, aah kiitos vanhojen tuttujen painajaisten. täl hetkel sanoisin et 1. haluun takas riparille ja 2. en haluu mitään muuta ku kerranki nukkua kunnolla, koska tosiaan viime kerrasta taitaa olla koht 3 kuukautta ainaki (selasin tota lääkärin määräämää unipäivist just) 

Mut joo riparist viel et. Sen lisäks et ihmiset oli mahtavii nii mei ryhmä oli niin ihana et iha tulee kyynel silmää ku muistelen mei retuilua siel :( geh paitti et miust jotenki tuntuu et mein rakas isonen ei oikeen tykänny yleisesti meist... ja epäilen hyvin vahvasti et se inhos miuta... njaa on sanottava et kuten oon sanonu nii 'if you like me, then show it to me. If you hate me then show you'r hate to me.' vaik kyl se silti ain tuntuu ikävält. mut kaikkii ei voi miellyttää ja sen ainaki opin tos leiril. 

Tein ittelleni lupauksen. Ja aijon myös pitää siit kiinni, nimittäin lupasin ittelleni et tuli vastaan mitä tahansa nii mie en enää anna kenenkää painaa miuta samaan tilaan mis oon ollu jo liian monta kertaa. Mie oon mie ja thats it. face it or not i don't care anymore. 

Miul on arpeni, enkä häpeä niitä. 

ääh. meinasin just saaha sydärin ku mein nuoriso-ohjaaja(vai mikä lie onkaa) Martti soitti miulle äsken.. geh olin unohtanu miun kameran Tuosaan, siis sinne leirikeskukseen mis oltiin. pitänee käyrä huomen hakee se tiloilt. 
ihmettelen etten oikeesti saanu ton leirin aikan ku kaks kertaa reilumman kokosen ahistuskohtauksen (joista toine oli vaa poissaolokohtari) toine tuli sillo ku mein piti olla yksin rukoilees... meinaan et olo muuttu hetkeks semmoseks et oli lähel etten hypänny siit hiton kalliolt alas ja toine se poissaolo kohtaus tuli yhten päivän enne ruokaa (vai oliks se kahvi o.O) ku oltii Annin kaa laituril kuuntelees musaa... mun ryhmän isone joutu hakee meijät sielt (anni kuunteli musaa koval eikä kattonu kelloo) ja mie kärsin sen koko 15min siit et yks havainto oli et kuuntelin musaa kello oli jotai 15 yli ja seuraava oli ku anni tökkäs miut et pitää lähtee.. kelloki oli sillo jo puol o.O

dodii nyt vaikenen koska le diktaattori kutsuu töihin... -.-

Santtu Kiittää ja kuittaa ja sanoo see ya! ^.^

Tän hetken biisit: The Rain - Tuuli Kulkee & Skillet - Wishpers in the dark

Se erittäin vammaisen tuntune leikki :)

Ekan illan iltahartaus, oli nii kaunista et itkettää :(

ps. olo on jotenki outo, voipi olla et ihastuin tos leirin aikana mut oon vähä sekasin ny muutenki, mun koko elämä muuttu, nii mitä voi luulla?

pps.mun kilpakortti tuli tänää, joten oon ny virallisesti poniraviohjastaja (ei toki aloteta mistään pienistä vaa kaveri just ilmotti et miut on ilmotettu Wiltsun kaa kuninkuusraveihi 21.7...)

Sun salaisissa haaveissas
Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu
Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas
Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu
Minä rakastan sua niin että sattuu

 Sammuu loiste kynttilöiden
Tuuli laulaa ikävöiden
Hetki kaikkein kaunein kohta muisto vain on
Tuli hiipuu nuotiossa
Käsi ystävän on poissa
Sisälläsi kaipaus soi sammumaton