Kevät tulee!

Näin kevään kunniaksi kaivoin vanhan järkkärini kaapista ja kuvailin vähän, aloittaen tässä sisällä ja siirtyen sitten Aoin kanssa vähän nauttimaan kevät auringosta.
Lupaan yrittää kirjoittaa enemmän ja jopa muutamia vlog ideoita oon tässä kyhäilly mut nyt uuden energian ja kevään kunniaksi KISSAKUVIA

Nuuh nuuh

Kuivatin chisu herralle vähän oksia

Kevään kunniaksi blondi ja dip dye

AURINKOA

tää oli jotenki onnistunut otos

iu siellä oli koira

valoa<3

Takaisin sisälle

You really did not see that coming

Ollu vähä kiirettä, en oo pahemmin ehtiny vaa rauhottua aloilleni ees sitä pientä hetkeä et olis ehtiny blogaamaan.
Töissä on kiirettä, elukat aiheuttaa lisä duunia nyt ku kesä lähestyy, koulu aiheuttaa kiirettä sekä kaikki muuki elämässä. huoh...

mutta tosiaan!
Harjottelussa on mennyt ihan hyvin ja huomenna on arviointipalaveri, vähän kuumottelee..

Mainitsin perheen uudesta tulokkaasta Zimmeristä viime postauksesta ja herra onki nyt alkanu kotiutuu aika hyvin tänne, kissatki jätti sen aikalailla rauhaan parin päivän tuijottelun jälkeen. Nessu rakastaa nukkua sen häkin päällä ja annanki sen olla siinä koska se ei häiritse poikaa.

pää lyö niin pahasti tyhjää etten ihme ja kumma saa mitään kirjoitettavaa aikaseks joten eiköhän mennä kuvilla like sometimes i do since i'm lazy as fuck.

Chincilla's everywhere

Aivan mahtavaa huomenta!

Mulla on ollu energisyysviikko nyt meneillään osittain pienen tulevan perheenlisäyksen vuoksi!
Kävin maanantaina pienryhmäpäivän jälkee Eean kanssa moikkaa Deviä ja sit lähettii sen kaverille kattoo chinchilloja ku Janette kasvattaa niitä, iskin siellä sit silmäni yhteen reppanaan josta ei turkinpurennan vuoksi voi koskaan tulla näyttelychinsua vaik se muuten oiski täydellinen kandidaatti kisoihin. Tein sit siitä ja sen kumppanista diilin ja jahka saan kamat kasaan chinsuja varten nii Zimmer muuttaa mulle! :3 Tosiaan sen kumppani saapuu sit parin kuukauden päästä kuha se on eka putkauttanu ja vierottanu pentueensa..

Zimmer

Silvia

On muute aika villii ku siin maanantain vaa randomisti todettii et se Silvia on tosiaan tiineenä, siinä sit pideltii vuoronperää käsiä sen mahalla ja tunnusteltii ku pikku chinsut potkii. On uute oikeesti tosi erikosien tuntusta!

Mutta joo, mun pitkäaikanen unelma saada jyrsijä toteutuu viimein tuplana!

Ihaninta täs on viel se et Janskun mukaa Zimmer on yleensä tosi arka uteliaisuudesta huolimatta uusia ihmisiä kohtaan mut miut se hyväksy melkeen välittömästi, kiipeili hartioilla ja nakers korvia ja sit ku enne lähtöö pyörähettii siin viel nii se tuli heti luukulle tervehtii.

Huomaatteko et mulla meneillää näist pikkukavereist tämmöne lapsentyyppine intoilu :D

Mutta joo

Muutoin kuuluu kans hyvää, aurinko paistaa ja linnut laulaa tääl risukasassaki!

Palattii Ylvan kanssa viime viikolla yhteen enkä vois olla onnellisempi, sen lisäks harkassa menee hyvin, lähetin tänää koululle ja ohjaajalleni näyttösuunnitelman ja parit työhakemuksetki.

Oon ollu toimelias näin keskiviikon kunniaksi.

Seuraavan kerran varmaa palailen Zimmerin tulon myötä kirjoittamaan mutta until then

See ya!

It's always darkest before the dawn

SO! Oon harrastanu uuden vuoden lupauksia niin pitkään ku muistan, enkä mitää lässynlää etsin rakkauden bullshittiä vaan ihan oikeita tavoitteita vuodelle. Mun ongelma kyl rehellisesti on vaa siinä et joko jossain välissä vaa unohan ne tai sit kiinnostus yhtään yrittää katoaa.
Joka vuosi kans lupaan yrittää panostaa niihin, let's see if this year I finally get them done.

New years resolutions 2016

1. Quit smoking
Tätä tuskin tarttee kauheesti selitellä. oon lähteny nyt jo vähentää, astmaatikkona ja muutenkin keuhko-ongelmaisena en tiiä mikä järki koko hommassa on tähänkää mennes ollu, mut nyt oon päättäny ottaa itteeni niskasta kiinni

2. Valmistu amiksesta
Tällä hetkellä valmistumisen pitäis tapahtua ajallaan toukokuun lopussa, as in saan kaikki rästit tehtyä ja tehtävät lähetettyä, sekä jäljellä olevat harjoittelut suoritettua kunnialla loppuun.

3. Matkusta ulkomaille
Tallinnaan matkasta on ollu jo kavrujen kaa puhetta, sekä mutsi on kyselly perinteisestä kesäreissusta. Tarkotuksena on kumminki vähä nostaa leveleitä tulevalle vuodelle, tavoite on siis käydä vähintään kolmessa eri maassa ja niistä ainaki yhen täytyy olla kokonaan uusi. Toi uus maa on tässä se haaste ihan vaan koska, joo... On tässä pennusta asti tullu reissattua aikas paljon.

4. Get your f*cking shit together man
tarvitseeko selittää..

5. Käy Rollossa sukuloimassa ja trippi Leville
Oon srly ollu tosi huono viimesee viitee vuotee käymää lapissa ja aattelin nyt, ku oon tässä hiljalleen saanu suhteitani pappaan kuntoon jo vähän, et olis aika yrittää vähä maakunta matkaillakki. Levin mökilläki olis aika jees käydä once in a while

6. Osallistu vähintään 2 cosplay kisaan
Tänki homman suhteen on pitäny jo pidempää ryhdistäytyy, maybe now it's finally time for it

7. 3 täysin uutta cossia
Siteeraan edellisenn kohdan perusteluja

8. Aloita käymään salilla
Tarkotus on ollu jo pidempää joten jos sitä nyt lähtis etenee varsinki ku f24/7 avaa tiksii täs kuussa uuden salinsa. Jayn kanssa ollu jo puhetta et alettas yhes käydä ainaki välil

9. Uusi sohva
Herran jumala mun nykyne sohva pitäs tuhota, se on karmees kunnos ja se on karmeen näköne ja kaikke. huhhuh

10. Ensimmäinen leima!
Oon finally päättäny minkä mun tatuointi suunnitelmist aion ottaa ensin ja mihin. Siitä varmaa saisin aikaseks ihan omankin postauksen mut heh, oon päättäny nyt jo alotellaa keräilee tota tatuiointi kassaa kasaan ja heti ku se alkaa olee kerätty ni eiku varaa aikaa!!

Siinä siis mun tän vuoden lupaukset.
Taputan myös itseäni selkään sillä  tulipahan tässä hommattua se kunnollisempi videokamera! Tilasin netistä ja se hopefully tulee joko ens viikon lopus tai sitä seuraaval viikol.. Sormet vaa ristii et se on nii hyvä ku olin ymmärtäväni.

Jesspas, tällä viikolla oon jo ehtiny käymää töis, ollu kipeenä ja hakenu kaverille kanin nurmijärvelt. Loppu viikko menee töis ja perjantain viihteelle ^^

God haluaisin vain nukkua

New year, same bullshit

Holá! Parin kuukauden kirjottelu tauon jälkeen teen paluun (taas) videon muodossa jolla yritän vakuutella ainaki itteni että yritän pitää tätä sivua yllä. Pahoittelut jo etukäteen :D
Laatu on perinteinen -10/10. kerranki ääni toimi jopa melkee hyvin mut sit kuvanlaatu ja valaistu kusi kaiken muun. Forgive me, suunnitelmissa on kunnon videointilaitteiston hommaaminen kuha ryöstän pankin.

Voisin nyt yrittää harkita sitä kunniallsita nukkumaan menemistä mutta... We'll see about that!

Stay tuned, I'll be back!

Halloween is coming

On ollu taas niin kiire kaiken kanssa etten oo ihan varma että kestääkö pää. Viimesen kuukauden sisään on ollu autokoulu, muutto, pakkaaminen, kaverisuhteet, nyttemmin tauolle jäänyt parisuhde ja kaikki ne kiireet mitä tuleva valmistuminen pitää sisällään....
Inssi ei mennyt ekalla läpi mutta huomennä pääsen jo yrittämään uusiksi. Tiistaina käytiin pienellä porukalla dtm'ässä ja voisin kyllä sanoa että en oo enää varma mitä ajatella :'D Don't get me wrong ilta oli mahtava ja oli hauskaa, seuraavana aamuna ja myönnettävästi jo kotiin (note koti meinaa kaverin kämppää) lähtiessä kirosin itseäni, avuttomuuttani ja pihalla oloani. Ehkä se tästä vielä, lauantaina luvassa on uusia tuulia ja alias Wingwomanini tulee Mikkelistä :D Lupauduin jo auttaa sitä ettii stadin "kuumimman kollin" jostai.

En tiedä mitä kirjottaa, mun päässä hakkaa miljoona asiaa mitkä pitäs selvittää mutten halua. Oon myös taas löytäny itsestäni asioita mistä en tiiä tykkäänkö vai en. Paineet on kovat monen asian suhteen. Eilen oli myös ehkä jossain määrin vähän hämmentävää, kaverilta krapulassa lähdettyäni nimittäin hyppäsin OMAN autoni kyytiin, broidi tosiaan toi mun synttärilahjan tänne. Samalla sit tuli ukko ja toinen broidi koska ne haki samalla mun kuukaus sitte pöllityn mopon ja vei sen korjattavaks Lepraa.. Mopon haettua mentiin sit Jäken Martinaa syömää ja jokainen tilas oluen, tasottava oli tarpeen. Jotenki tilanne oli vähä koomilline mut oli iha mukavaa, naureskeltii vaa ku ukko oli sitä mieltä ettei se tilanne voi olla mahdolline et vastaha me oltii seurakunnan kerhossa viipottamassa ja nyt me istutaan sen kaa oluella. Time flies!

Siitä sitte mentii mun luo kahville ja jauhettii paskaa, Atte kans luovutti Paskatin molemmat avaimet ja ton omistajuuspaperin minkälie minkä vien huomen sit katsastuskonttorille samal ku meen suorittaa sitä inssiä.

Ja jos joku miettii et mitä vittua mä valitan valmistumisen tuomasta stressistä vaikka en näemmä ees käy enää koulussa, niin tosiaaan. Hain tiistaina ittelleni sairaslomaa ja maanantaina meen hakee sille jatkoa käymällä juttelee koulupsykan kanssa. Jippii...

Tän kummemmin en ny taas osaa tai jaksa kirjottaa. Taidan lähtee syömää ja keittää kahvia että jos tästä vaikka ehkä jopa alkais heräilee, sit pitäs viel käydä ostaa savukkeita koska mysteerisesti koko aski meni baari-iltana.. Siitä sit viel ajotunnille ja ilta menee pakatessa.

old but gold <3

ugh

It takes courage to grow up and become who you really are~

Reilu kuukaus vierähti nopeesti. Paljon olis ollu kirjotettavaa mut aikaa ja motivaatiota en oo kyenny löytämän.

Lyhyesti sanoen kuukauteen on mahtunu kavereita, niin uusia ku vanhoja, koulua, muutto hommia, conittamista, työhakemusten lähettelyä kaikkialle ja jopa yks työhaastattelu josta tuliki voitto kotiin. Mulla on ollu tosi vähän koulupäiviä hyväksilukujen takia ja ne harvat päivät ku on ollu koulua nii on ollu ihan mukavia, motivaatio kouluun lähtöön ja opiskeluun on vaan kadonnu. Thank goodness täs on enää tää viikko, sit alkaa kahen viikon loma, sit on taas kaks viikko koulua ja sit alkaa työharjottelu joka mun kohalla kestää koko loppu kevään. Work work work.

Kämppikset on ihan normaaleja

Kauheesti en oo uusiin luokkalaisiin tai muutenkaa uusiin ihmisiin silleen tutustunu, muutamiin pidempiaikaisiin tuttuihin vähän paremmin ja sillee. eniten oon ilonen siitä et vaik muutin pois Mikkelistä nii kaverit jäi. Ei mee päivääkään ettei Mirva laita viestiä jostai viasta ja Saaran kanssa laitetaan samaa paskaa jatkuvasti kuten ennenkin. Eli muutto teki sen minkä pitikin, kykenin jättämään mun elämää myrkyttäneet ihmiset taakseni ja pitämään ne tärkeät yhä lähelläni. Tuskaa tässä on toki ollu, päivääkään ei nimittäin mee ilman etten kerran ees huomais pysähtyväni miettiämään ikävääni Saaran luokse tai miettiväni et miten kiva ois nähä sitä taas. Se on onneks ihan pian korjattavissa, meen nimittäin viettämään lomani sen luo ja sit ku niil on loma nii se tulee tänne. Puoleentoista kuukauteen kun ei oo nähny nii ikävää ei voi sanoin kuvailla.

Täs on muuten mei joulukuusi... Petteriki sala kuvattu

Jotain muistoja jäi Paukkulasta

En pysty ees sormineni laskee monta työhakemusta oon laittanu kuluneen kuukauden aikana. Tasan tarkkaan yhdestä tuli vastaus ja sieltä kuoriuduinkin eilen yhtenä palkattuna, eka vuoro on launtaina ja myönnän että jännittää. Mun työnkuvahan on siis että mennään yhen toisen nuoren kanssa käymään kahessa Vantaan hoivakodissa vetämässä muistisairaille vanhuksille virkistystoimintaa.

Mietin tässä parran kasvattamista xd

Kissat on kans kasvanu hirveesti, mun pikkusista on kuoriutunu aikuisia naisia. haaaaaah not. Yhtä idiootteja, yhtä ärsyttäviä ja yhtä hermoja raastavia kuin aina ennenkin, kokoa on tullu lisää ja Aoi on alkanu pitämään kauheaa meteliä jatkuvasti. Syynä varmaan se et se on oppinu vastaamaan ku sille puhuu, kumminkin kämppikseni Noran kanssa höpötetään niille jatkuvasti.

Mulla on ollu kans tässä kuluneen kahen kuukauden aikana maaninen vaihe menossa joka onneks alkaa nyt hiljalleen lievittymään ja alan palaamaan normi elämään, ihan kiva saada vähän ajatuksia järjestykseen ilman et lauseet pysähtyy siihen et orava juoksee puussa. Seesteistä vaihetta on tosiaan kaivattu ihan sairaasti.

Mulla on kans HYKSin lääkäri käynnit alkanu tässä joku aikaa sitte, alkaneet ja loppuu kans kohta. Psykologin kanssa viimenen tapaaminen on ens viikolla ja saan varmaan tietää prosessin loppu aikataulun kans ihan parin viikon sisään. En voi kuvailla miten pikku hiljaa oon alkanu rentoutuu ton asian kanssa, valmis diagnoosi on kohta mullaki eikä tarvii enää selitellä asioita pitkien kaavojen kautta. Vuosien taistelu joka alko syntymästä alkaa pikkuhiljaa olla loppuun taisteltu ja mulla on vahva tuntemus omasta selviytymisestä.
Ei sen kummempia nyt helmikuun alusta, yritän muistaa kirjottaa taas vähän useemmin....
Seuraavaan kertaan sitten! MATA NE!

Do not speak to me of dragon fire~

Hiljaiseloa, kiirettä, juoksentelua ja sairaalloista stressiä. Sitä mun kulunu kuukaus(vai kaks) on ollu. On pitäny tehä kouluhommia miljoona, hoitaa asunto asioita ja miljoonaa muuta. Kouluhommat tuli viime tippaan tehtyä ja viimeset kurssit kirjattu opintorekisteriin, eropaperit kirjotettu, uus vuokrasoppari kirjotettu ja kämppä purettu laatikoihin. Oikeestaan ainoot rauhalliset hetket jollon oon jättäny nää stressit pois on ollu ku ollaan hypätty Saaran kanssa rakkaaseen keski-maahan mahdollisesti viimeitä kertaa ja jääty sinne, Battle of the five armies tuli nähtyä kahdesti ja sen ohella ollaan istuttu, katottu vanhoja hobitteja/LOTReja ja kyylätty behind the scenesejä. Aina välillä tuli siis leijailtua siellä maailmassa, kaukana kaikesta tästä kiireestä, mut sit aina iski raakatotuus ja kiire alko taas.
Ainii ja sit on vielä joulu ja sen tuoma kiire. Se on onneks ollu rennompi ku edellisinä vuosina, vein kissat mummolle ja oon ite äitillä joka ihme kumma kerranki päätti ottaa joulun rennommin, ainakin vielä..... Lahjat on hankittu ja pitäis enää paketoida.
Ja se joulukiinnostus/fiilis skippas mun yli taas tänä vuonna, haluisin vaan nukkua ja istua pää pilvissä, tehdessä tulee vaa mieleen et parin päivän jälkeen on nokka kohti mikkeliä, Kamojen siirtäminen autoon ja suunta kohti uutta kaupunkia, uutta kotia. Sit menee viikko ja alkaa koulu, uudet ihmiset uusi paikka. Ei vittu mihi oon itteni taas sotkenu.
Sinänsä odotan innolla, sinänsä en. Tosiaan eniten ehkä stressaa nyt se että eilen tuli kelasta kirje.
Koska mun mutsilla oli nii korkeet tulot viime vuonna, mä menetin koko opintotukeni. Sinne hävis kaikki mun rahat ja nyt oon vähä peloissani et mitä teen.
Porukoilta tuskin tulee tulemaan paljoo mitää tukea tähän asiaan, mutsi ku luki sen kirjeen nii se vaan tokas et mun on lähdettävä töihin.
En halua
Ahdistaa niin vaan helvetisti koko ajatus ja musta on tuntunu eilisestä asti et oon nyt niin lähellä et pää räjähtää tän kaiken keskellä. Ilmeisesti mutsille ei riitä et joudun selviytyy uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa vaan siihe soppaa pitäs heittää vielä stressi työpaikan ettimisestä ja sit jos se löytyy nii niistä töistä....
Argh, en voi muuta sanoa.

Lee Pace, one of my ultimate favorite actors :3

Rise Like A Phoenix~

Olin alottanu tän kirjottamisen jo keskellä viikkoa ku sattu taukoa ohjaamisesta leirillä.
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.

Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.

#salilekasalilvika ja arvon liikkatuntilunssijat 8-luokalla
Ikävä sua Henna <3

"Kaikki on kivaa" "Jee mulla on energiaa" "oon vaa tälläne luonnostaan pirteetyyppi" "ääh älä välitä nyt musta, ad/hd on kiva juttu"

Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.

"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"

Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.

Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?

Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.

Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.

Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.

Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia" 
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.

Vietinki sit suurimman osan ylä-aste vuosista siinä masennus pöllyssä. Kasilla yks päivä eräs mei luokkalaine hokas mun viiltojäljet enkä ehtiny tehä mitää ku se pisti havaintonsa kiertoon. Sillon sain uudelleen kuulla olevani huomiohuora ja angsti paska jne.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"

Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.

Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk


Vittu että on pitkä postaus :'D

Kiusaajat sai haistaa pitkän paskan
sillä hetkellä ku tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni.
Mulla oli elämässäni elämisen arvoinen ihminen.
Nea oon pahoillani etten voinu siltikään olla lopullisesti sun vierellä
mut oot edelleen mun hyvä kaveri enkä haluu että mietitään pahalla
niitä meidän yhteisiä aikoja.
People change and some people just drift away fom each other

Riuttala kuvia sun muita tulossa soon koska haen sen muistikortinsiirtäjän ens viikolla!
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D

Santtu kuittaa~

can I sleep now?

Mun arki on tosiaan ollu aika laimee tällä viikolla.... Oon yrittäny epätoivoisesti nukkua, sit oon ollu Saaran kanssa (hitto en oo kummemmin muita sit nähny o.O), pelannu ja käyny tallilla. Sekä toki ollu kissojen kanssa. Aoi on kotiutunu hyvin mut se on erikoistarkkailussa koska epäilen et se ei oo täysin terve. Pahin pelko on FIP(kissojen vatsakalvotulehdus) koska se näyttää siltä että se on nielly tennispallon kokonaisena. Ei voi muuta ku seurata.
Ainii jotai poikkeusta oli arkirytmissä, TÄNÄÄN SIIVOSIN PERKELE. Kämppä ei oo koskaan ollu näi siisti oikeesti, ja sit Mirva kävi kahvilla. Siinä meni lepposasti jutellessa se reilu kolmetuntia. Oli kiva nähä muitaki välillä ja varsinki ku löydettiin yhtenäisiä ajatuksia sillo kaheksan viikon työharjottelun aikaan.

 Yhtä pitkään mielessä ollutta juttua oon kans miettiny. Nimittäin koulua. Oh god no, nyt on kesä mut ei voi minkään. En nimittäin tosiaan tiiä et onko tässä alassa sittenkin sitä mikä pitäis mielenkiinnon, tai kestääkö miun pää tätä. Kasvatusaineet ja stuff like that kiinnostaa mut ehkä se kiinnostus on enemmänkin teoreettista... Mietin sillo ysillä muuteki hakuja tehdessä että haenko alalle mikä kiinnostaa ehkä enemmän mut en tiiä kestääkö pää vai alalle joka kiinnostaa ja josta kokemuksesta tiiän että pärjäisin. Valitsin sen joka kiinnosti enemmän mut enää en tiiä. Oon tosiaan tullu siihen tulokseen että mietin rauhassa nyt yhteishakuun asti ja isken haun sitte Livialle ja Hyrialle ja katon sit ens kesänä et jos pääsen jompaankumpaan maatalouslinjalle että otanko paikan vastaan vai oonko päässy johonki heavensgod vaiheeseen ja päätän jatkaa valmistumiseen tällä alalla.
Kakkosvuos kumminki kertoo aika paljon meistä ja valitusta ammatista koska erikoistumis aineet alkaa.
En tiiä, turhauttaa stressaa ja ääh.
seriously, mulla on tulossa nyt tälle vuodelle silmäleikkaus (ei laser vaa isompi), ne kuukausikäynnit töölössä, kaks työharjottelua, koulua ylipäätään ja siinä samalla pitäis pitää pää kasassa. Tuntuu että nyt jo ku yritän saada kaikkee ponin liikutukset, kissojen hoidon, oman terveyden ja miljoonan muun asian kasassa nii en tosiaa nää kavereita (paitis Saaraa), en oo jutellu muualla asuville (enkä kyl muillekkaa) kavereille pitkään aikaan saatika sit kaivanu ompelukonetta or stuff like that varmaa kuukautee. ja sitä enne kuukauden keskityin töihin. eli koko kesänä.

Ajatuksen juoksuni viimeset kaks kuukautta
lol this is my whole life

Turhauttaa. Eniten ehkä se että cossit on kesken ja tracon lähestyy, haluisin nähä kavereita tai ees puhuu ihmisille mut en saa mitää aikaseks. Sit tietenkin nyt on menossa taas yks niitä parin kuukauden jaksoja ku en saa nukkuttua yhtään. tympäsevää ku koko ajan väsyttää, Saaraki jo sano tänään siitä et se pelkää tehneensä jottain ku "mökötän" mut tosiaan tuntuu että mun aivot ei toimi ja kaikki on jäässä.

eipä tarvinnu kirjottaa postausta yksin

Asiasta kolmanteen, Aoi just ryömi pitkällään keittiöstä tähä miu eteen ton viitisen metriä.. Näytti tyhmälle, outo eläin.

matti raukka luulee olevansa pieni...

oh god, puhukaa mulle ihmiset en saa ite aikaseks ees avattua kännykällä chattia o.O

Black veil brides - Ritual

Praying for what your heart brings

Thoughts of escape and bloodshot eyes

You're barely sleeping, no longer dreaming

Now what you do to feel alive

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Singing songs of the old days

Try to remember what's gone by

Stronger in new ways

Don't care what they say,

This is your life

It's time to rejoice

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Our destiny is what we learned

Together wanting something more

Their misery and demons burn

A feeling that's worth fighting for

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Becoming one with our ritual

Really nyt on torstai ja oon nukkunu koko tän kuluneen viikon aikana yhteensä ehkä 10tuntia. tässähän on siis ollu neljä yötä, jos siis lasketaan su-ma kans. Pidemmällä aikajaksolla en ees haluu aatella ku tätä tosiaa on jatkunu tosi pitkään

Näin viime yönä pitkästä aikaa lyhyen unen.. 

Olin junnuSasuke, uni alko ja eteni ihan täysin sen kohtauksen mukaan missä Sasuke tulee kotii ja löytää perheensä Itachin tappamana. Kaikessa sekavuudessaan se vaa päättyy siihen että karjasen Itachille "Nii-San mikset herättäny mua jooga tunnille?!" mihin Itachi vastas "Santtu pieni sä oot tarpeeks vanha heräämään ite, ja meen nyt tekee meille päivällistä" Heräsin siihe et Itachi häipy ja pamautti oven kiinni. 

Eli samaiseen todellisuus ääneen mikä tuli siitä että pennut jahtas toisiaan ja nessu juoksi ovea päin. 

Really? WTF joo moi