Paljon on ehtinyt tapahtua ja bloggaaminen on siinä jäänyt. Oon tällähetkellä matkalla takasin Vantaalle, kävin hakemassa vihreän valon as in second opinion arvion Tampereelta. Asiat on edenny niiltä osin aika mallikkaasti sitten viime kevään.
Eläin määräkin on noussut, Kesäkuussa tyttöjen seuraan liittyi pieni herra Brutus jonka kaverin sisko löysi, aliravittuna ja viiden viikon ikäisenä rappukäytävästä hylättynä. Brutus tuli aluksi mun kissojen luo kasvamaan mutta jäikin sitten pitkän pohdinnan jälkeen mulle pysyvästi, herra kun osaa tuon sydänten valloittamisen. Koska yritän nyt aktivoitua taas kirjoittamaan niin tuutte varmasti Brudesta vielä kuulemaan!
Brutuksen lisäksi sinsu määrä on noussut, tuli tässä syksyllä/alkutalvesta käytyä parissa sinsunäyttelyssä ja harrastus otti sitä kautta uuden tuulen, oon nimittäin alkanut pikkuhiljaa kasvattamaan chinchilloja. Zimmerin seuraan liittyi aluks nuoret naaraat Harlequin ja Taira, sitten tuli eläkkeelle lemmikkikotiin aivan ihana mummeli Zoe ja nyttemmin sitten vielä mun uusi upea uros Rainbow, näiden omien lisäksi mulla on tällä hetkellä sijoituksessa kaverilta Rainbolla ja Tairalla kumppanit Esme ja Sombrero. Zimmerille tulee kans lähiaikoina vaimoke kunhan Juana ensin lisää vähän painoaan kotona.
Sinsu puuhista tulee kans varmaan uutta tekstiä!
Oon nyt vähän suunnitellut myös blogin nimen ja ulkonäön muutosta, The Lawless Darkness on palvellu mun päätä hyvin jo vuosia mut kun ajat muuttuu ja mä oon edenny elämässä aika kauas jo blogin alkujuurilta niin ehkä se on aiheuttanut tätä pientä haluttomuutta kirjoittaa. TLD on alottanu mulla yläasteella vakavan masennuksen kourissa ainoana paikkana johon oon kirjottanu tuntemuksiani ja mihin oon pelotta lasketellu kaiken paskan mitä elämässä on ollu.
Nyt kun elämä ei enää potki niin pahasti päähän on ehkä viimein aika katkasta se naru joka on pitäny mut kiinni menneisyydessä. Jos kerran aijon jatkaa porhaltamista eteenpäin niin on ehkä aika myös ottaa tänne muutosta.
Oon ollu aina kiintyny the lawless darkness nimeen mutta koska tosiaan ajat muuttuu, eikä mun kuulu elää menneisyydessa niin nyt on aika.
En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo mukanaan tälle blogille, jääkö tänne muutenkaan enää paljoa. Ravatessa roiskuu lopetti kun Mölli lähti ylläpitoon ja Madness Coslpay on kans jääny seisomaan mun ja Ylvan eron ja cosplay harrastuksen vähenemisen vuoksi. Saa siis nähdä jatkataako tämäkään, jos vaan saan motivaationi kasaan ja jatkumaan niin taistelen tän jatkamisen puolesta.
Kumminkin! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä pohtimaan!
Seuraavan kerran kirjoitan ehkä tietäen blogin tulevaisuudesta enemmän tai sitten en.
Mutta!
Näistä tunnelmista, Sayónara!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteita. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. tammikuuta 2017
torstai 10. syyskuuta 2015
Liebster awards challenge to break the silence
 |
| my feelings with my shitty computer |
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.
Eli kiitos Firith haaaaasteesta, ja kyseessähän on siis haaste jolla pyritään tuomaan lisää näkyvyyttä alle 200 seuraajan blogeille.
mennäänpä tästä kysymyksiin!
1. Mikä on kaikkein omituisin/hulluin asia, jota olet kokeillut?
kuva kertoo kaiken. ei ole kokeilu mutta paras mitä keksin on että päätin pitää tän paksukallosen marakatin. Ainaki elämä muuttu kerta heitolla, huumoria ja harmaita hiuksia
2. Jos olisit väri, mikä olisit ja miksi?
Punainen. Syynä ihan vaan se et punanen on aina ollu mun väri, oli sit kyse jostain tälläsestä tai hiusten väristä, punanen on mulle samalla tuttu ja turvallinen väri mut sit kuvastaa sellasta voimaa ja öö intohimoa (?) :D
Bassoon. Can't explain it, that's just how it is :D
Just nyt ekana tulee mieleen noi uudet palkkojen jne leikkauksia vastaan olevat mielenosotukset. (siitä kaiketi jo osoitettiinkin mieltä jos oikein muistan) tollasia asioita kohtaan ja nää perus pride jutut (yeah i know pride ei oo mielenosoitus)
Suklaa, kissat, kahvi, cosplay, leffat. POTTER (eiku)
tän lisäks mulla on vielä auki mun hevosblogi jota en kylkää enää kirjota ja aktiivisena on mun ja tyttöystäväni pitämä cosplay blogi (khrm Madness Cosplay)
LANIT tai siis kämppikseni seurassa keittiössä dataaminen. on mulla myös teetä ja jäätelöä. kissat pörrää hiirineen ympäriinsä. Rento koti-ilta = parasta just nyt
Saako tähän vastata että tylypahkaan? ai ei, no keski-maahan. ai ei. Lontoo. sinne on tavoite kumminkin suunnata ammatikorkeen jälkeen
Riippuu vähän. joskus saan sanottavani paremmin kirjoitettua mutta sitten taas kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Juuri kuvien kautta ainakin kaikki tietää miten paljon kissat valtaa mun elämää
Menisin potkasee Hitleriä perseelle. Ehkä en, en oikeestaan tiiä. Haluaisin vähän kaikkialle eniten ehkä muinaiseen egyptiin tai 1700-luvun ranskaan.
voi ei mä oon huono näissä.
ihminen, helposti innostuva, kiinnyn helposti (asiat,sarjat ihmiset jne kaikki basically), paska huumorintaju jaaaaaa eläinrakas.
Ja haastan
YLVA teet tämän madnesiin
(i have no friends) JOTEN SINÄ JOKA NYT LUET TÄTÄ ALAS TEKEE! (jos siis on alle 200 seuraajaa)
ja kysymykset
1. Kenet haluaisit maailmassa eniten tavata?
2. Jos saisit minkä vain eläimen, minkä haluaisit?
3. kerro itsestäsi fakta jota monet ei tiedä
4. Harry Potter, yay or nah?
5. kuvaile blogiasi neljällä lauseella
6. kuvaile itseäsi neljällä lauseella
7. viimeisin/juuri nyt soivat biisi?
8. jos voisit vaihtaa elämää päiväksi kenen tahansa kanssa kuka se olisi ja miksi?
9. mitä tulevaisuuden suunnitelmia/tavoitteita? (ei ole/en tiedä ei riitä)
10. mikä on ollut parasta tässä vuodessa?
11. kerro ja kuvaile elämäsi kolme tärkeintä IHMISTÄ
ja vielä päivityksen loppuun hieno video jota kämppikseni verkkokalvoilleni korvensi juuri
perjantai 27. helmikuuta 2015
lauantai 30. elokuuta 2014
Rise Like A Phoenix~
Olin alottanu tän kirjottamisen jo keskellä viikkoa ku sattu taukoa ohjaamisesta leirillä.
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.
Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.
"Kaikki on kivaa" "Jee mulla on energiaa" "oon vaa tälläne luonnostaan pirteetyyppi" "ääh älä välitä nyt musta, ad/hd on kiva juttu"
Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.
"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"
Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.
Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?
Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.
Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.
Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.
Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia"
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.
Vietinki sit suurimman osan ylä-aste vuosista siinä masennus pöllyssä. Kasilla yks päivä eräs mei luokkalaine hokas mun viiltojäljet enkä ehtiny tehä mitää ku se pisti havaintonsa kiertoon. Sillon sain uudelleen kuulla olevani huomiohuora ja angsti paska jne.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"
Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.
Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk
Vittu että on pitkä postaus :'D
Riuttala kuvia sun muita tulossa soon koska haen sen muistikortinsiirtäjän ens viikolla!
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D
Santtu kuittaa~
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.
Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.
 |
| #salilekasalilvika ja arvon liikkatuntilunssijat 8-luokalla Ikävä sua Henna <3 |
Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.
"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"
Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.
Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?
Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.
Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.
Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia"
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"
Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.
Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk
Vittu että on pitkä postaus :'D
 |
| Kiusaajat sai haistaa pitkän paskan sillä hetkellä ku tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni. Mulla oli elämässäni elämisen arvoinen ihminen. Nea oon pahoillani etten voinu siltikään olla lopullisesti sun vierellä mut oot edelleen mun hyvä kaveri enkä haluu että mietitään pahalla niitä meidän yhteisiä aikoja. People change and some people just drift away fom each other |
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D
Santtu kuittaa~
torstai 10. heinäkuuta 2014
Autiotalo haaste ja jokamaunrakeita
Viime viikonlopulta tulossa vielä ihan perjantain sekoiluvideo mut alotetaan näillä "haasteilla"
Nea oli siis täällä viikonlopun ja testattiin läpi Kaverini lontoosta tuomat jokamaunrakeet ja sit käytiin tsekkaa yks Mikkelin autiotalo.
Että sellasta. Eihän tän postauksen kokonaiseen kirjottamiseen menny ku kolme päivää :D Vähän kesti latailla noita videoita
Nea oli siis täällä viikonlopun ja testattiin läpi Kaverini lontoosta tuomat jokamaunrakeet ja sit käytiin tsekkaa yks Mikkelin autiotalo.
Että sellasta. Eihän tän postauksen kokonaiseen kirjottamiseen menny ku kolme päivää :D Vähän kesti latailla noita videoita
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)