Pikapostaus pakkaamisen lomassa!
Kävin torstaina viemässä kissat Saaruskan luo hoitoon, Matti pällisteli talon ympäri, tutki Saaran norjalaisen Topin tarkasti läpi vaikka vanha herra sähis ja löys tiensä ruoka kipolle. Nezumi puolestaan pelkäs ja täris mut nyt kuulemma leikkii nuorikko Empun kanssa menemään iha viimestä päivää. Matti on ainut joka on vähän tehny ongelmia, se oletettavasti pelkää Emppua vanhojen traumojen takia (emppu siis muistuttaa ulkoisesti mei mummon vanhaa vihasta kissaa) ja suojelee pentua siltä. Eli toisin sanoen murisee ja kyttää toista ja tänään oli kuulemma käyny kiinni... Toivotaan että sen pahemmaks ei kumminkaan mee koska vähän hankala hankkia Matille pariks päiväks hoitoa muualta lyhyellä ajalla toiselta puolelta eurooppaa. Tosin voisin pyyttää et Matti vietäis sit takas miu kämpille mut se meinais et Saaran pitäis käydä sitä erikseen hoitamassa :/ hankalaa ton vanhan herran kanssa, en ois ikinä uskonu että siitä nössöstä kuoriutuis sellane apina.
Eilen tuli sit näin Leprassa olevana käytyy pesees sopimuksen mukaan lapsuuden kotini ikkunat, oli aika maalaisfiilis soitattaa musiikkia ylikovalla keskellä peltoja :D Sen lisäks kävin kattoo sikalalla mei uusia pieni karvasia kissan pentuja ja maalaamassa ukon kanssa sen puuvaja loppuun. Oli aika letkeetä, siin samalla ku oottelin että ukko tarkistaa ruokkijan jne. raaputtelin kissoja ja tekasin alun yhteen tulevaan proppiin. Sen vaan voi tyytyväisenä sanoa että oli huippufiilis tehä "töitä" pitkästä aikaa! Meinaan siis maalata vajaa ja puuhommia. Jauhettiin kans pitkästä aikaa ukon kaa kaikkee turhaa ja mutsin kämpille palatessa oli aika hyvä fiilis. Tuntu että joku olis loksahtanu mei välillä ja se parin vuoden päällä ollu jännite ois vähän väljentyny mut who knows.
Tänään tuli sit pakattua loput kamat Italiaan lähtöä varten ja käytyä sukuloimassa nopeesti. Käytiin siis muorin kanssa mun enolla ja paikalla oli myö mei mummo ja kaks mun serkuista. Oli ihan mukava jutustella rennosti siinä kahvia juodessa ja koin aika moisen piristyksen ku toinen serkuistani joka siis asuu stadissa ehdotti että otetaan tavaks käydä vaikka kahvilla nyt ku alan käymää siellä hyksin takia kerran kuukaudessa. Ottaen huomioon etten oo koskaa ollu lähene kenenkään serkkuni kanssa ikäeron vuoks nii tuntu tosi hyvälle että ees yks haluu yrittää. Ottaen huomioon että tässä "täydellisessä" suvussa me kaks ollaan ne mustat lampaat jotka ei tunnu mitenkään sopivan tähän joukkoon...
Positiivessa mielellä matkaan ja palataan viikon päästä kuulumisiin Italiasta!
Ciaó!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti