Näytetään tekstit, joissa on tunniste animea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste animea. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. syyskuuta 2014

Some peace and harmony~

Nukkuvia kissoja, rauhassa makoileva koira ja hiljaisuus.
Tästä on mun torstai tehty. Ei oikeesti.
Nukkuvat kissat, koira mököttää jossain ja popitin äske veljieni kotiteatterilla dupsteppiä ja nyt lagaan sohvalla ja katon duppinaattoreita. Yritän siis kerätä päätäni enneku viikonloppuna on suunta kohti Tamperetta. On kyllä oikeesti hyvin rauhottavaa kattoo ku kissat vetelee unia tos vieres :)

Pikku episodilta ei toki voitu välttää kun tulin paikalle kera kissat. Tulin aluks äitille ku aateltiin et joo Acu pärjää kyllä kissojen kaa, nehä on Nessun kaa kavereita. Siinä sit illemmasta tultiin kotio, käytiin kattoo mun enon uutta koiraa (IHANA) ja sit ku tultii takas nii Acu ja Nezumin nurkkan ja fuck. Tappelu siitä synty ja sen verra hermoilla oltii et päätettiin tuoda kissat maaseudun rauhaan. Nyt onneks tultii tänne Acun kanssa ja kaikki on ok. Ne pärjää keskenään hyvin.
Mattiki tuli takas joten yay, se apina ku on pari viikkoa hiihdelly vähä mis sattuu.

Tässähän on siis meneillään tälläne lepposa lomaviikko :D Osa meidän luokkaa on ollu repovedellä vaeltamassa tällä viikolla ja ne ketkä ei menny nii tekis rästi hommia. Niitähän mulla ei ole joten lomaaa:))

Tosin pitäis HOPSia kirjottaa ja sillee. Ei sen kummempia.

MUTTA NYT palaan löysän laiskuuteeni ja jatkan mämmi kunniaan Miekkataito onlinen kattomista.  Anime maraton kuulostaa aika suunnitelmalle :3


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

kiikuna kaakun rajalla, puolimielet hajalla~

The Lawless Darkness jää tauolle. En osaa sanoa kuinka pitkäksi aikaa vai loppuuko kokonaan. Syy olkoon nyt suuri salaisuus, en jaksa alkaa sitä enää sen pahemmin valottamaan.

MUTTA

Jatkaa omaa kirjoitteluani vielä josssain muodossa, alan pitämään 90%sta cosplay blogia, kattoo ny miten kestän aiheessa mutta tarkoitus olis pitää sitä blogia aiheena tämä otakuiluni, eli cosplayta, animea, mangaa, coneilua ja muuta random pölinää aiheen monesta laidasta
--> linkki siihen jos kiinnostaa on tuossa Be Different, Be You

Ja, mahdollisesti jatkan kirjoittelua Ravatessa Roiskuun puolella yhä, jos joltain on sekin menny ohi nii kyseessä on siis vanha tauolla ollut raviblogini. Melodyn päähänpistot alkaa siis mahdollisesti löytää tiensä taas sinnekkin :)
--> Ravatessa Roiskuu

sepä se siinä sitten.

Sayõnara, Mata ne!
Santtu kiittää kahdesta vuodeesta ja kuittaa~

torstai 27. helmikuuta 2014

You have to feel the art, and the true art is an EXPLOSION~

Olen edennyt elämässä! eiku.... Cosplayssa! Mut kai se on elämä jollain tapaa :D Sain täs siis kuluneella viikolla muuttamis hommien ohella kauheen energialatauksen.

Testing
Alotin muotoilemalla (saakeli sitä karvan määrää) Hirokia varten päättämäni peruukin, otan käyttöön saman jota käytän Yanasessa ("käytin" cosplay-tanssiaisissa). Väri on aavistuksen väärä, mut saa kelvata. Leikkelin sitä siis ja ohensin aika reippaasti. Hitto se on vieläkin ihan karseen tuuhea, mut pitää seuraavaks ottaa aineet litistämiseen käyttöön koska muuten siinä ei oo sitä hiusta enää yhtään! Sit kattelin vähän kokonaisuutta, housut on sen suhteen vähän auki. Jos muistan nimittäin oikein nii Hirokilla taitaa yleensä olla ruskeat farkut jalassa, mun vaihtoehdot on joko olla välittämättä siitä ja mennä perus mustissa, tai käyn Aten vaatelaatikolla viemässä ne sen :D Muihin hommiin nimittäin menee niin paljon tota rahaa ettei oo rahaa hankkia niitä..... :/
Original




tossa on ehkä puolet siitä lopullisesta määrästä :D
Peruukin ohella alotin yhen ikuisuus projektini, jonka olis itseasiassa tarkotus valmistua tänä vuonna coniin. khrm.... Siis Kakashin ANBU-version. Sain siis aikaan yhessä illassa ees jonku näköset käsisuojat, tai ne valkoset jutut mitkä lie... niihin sattu kankaat olee valmiina ja pahvia löyty (mitä nyt muutto kamoja jäi yli) Mallailin ne ja ompelin sit kiinni. Kaikella järjellä niitten kuuluis olla pidemmät, mut innostuin tekee sillo joten joko käytän ne kumminki tai sit teen uudet jossain välissä.

Kaavapaperi kiinni kankaaseen

Ku ne oli jotenki ommeltu nii teippasin vähän pahvia ettei se hohda läpi :3 näyttää hölmöltä :D

Tollaset niistä tuli mut kattoo ny mitä teen

Alotin kans sit vähän aivotyöskentelyä muuhunkin, Selailin siis ebaytä peruukkien suhteen, ahahahahaha omalla tukalla ei enää cosseja tehdä, siis millä tukalla? mutta siis, sen lisäks pohdin sitä Rin Matsuokan toteutusta ja tulin siihen tulokseen että jahka saan rahatilanteen vakautettua niin suunta vie kangaskauppaan.

Aivot raksuttaa, mitäs muuta. No testasin vähän vajaata kokonaisuutta tulevasta Shizuo Heiwajima cossista, peruukki puttuu ja rusetti mut muutoin se onki valmis. :3
Yritin olla vakava


+meinasin kuolla nauruun. Oon suunnitellu sitä vanhaa teto-kigurumiani sillä että muutan sen edessä olevan karvareuhkan osittain niskan puolelle ja eteen kolme isohkoa "teko"karvanappia. Ongela on siinä et haluun sen puvun eka jotta voin mallata, muuutttt se on edelleen Traconin jäljiltä Nealla joten.... Noh, haen sen huomenna ja sit joku kiva päivä teen ne muutokset.
Oli ihan pakko :DD
Toi on aika valtaisa tosiaan ja sen kaa on tosi vaikee elää ku se on koko ajan eessä, siks teen siitä erilaisen
Monesti pyöritetty kuva, mut siis tossa se kigu näkyy (häntä on piilossa ja ilman karvaa)
Se oli Traconin tokana päivänä Oonalla päällä ja ekana päivänä Nealla.


Suunnittelin pienesti vähän tulevaa vuotta, kaikki on tosin aika auki vielä. Riippuu miten saan mei porukkaa motivoitua, mut koska mimicon on ainakin edessä niin siihen oli suunnitelmat.
Muut mietinnässä olevat conit taitaa olla Desucon, Hypecon ja Tracon. Vielä siis tällä vuodella. Nuokaan ei oo varmoja mut suunnitelmia on aina hyvä tehä. Yritin kans tässä yhtenä päivänä kattoa vähän jotain sitä luokkaa että mitä cosseja mihinkin.

Eli siis.
Mimicon: Rin Matsuoka & Hiroki Kamijou
Desucon: Kakashi Hatake, ?? ja ??
Hypecon: Shizuo Heiwajima
Tracon: Yuu Yanase, Izaya Orihara(?)

Vaihtuvat varmaan vielä :D sitähän ei koskaan tiiä. Miulla ku tunnetusti innostus hyppää ja laskee aina vähän väliä, mut toivotaan ny et saisin tähän jotain tasaannusta ees!

Muita hahmoja mitä oon miettiny mut en oo kyl tainnu ees alottaa muuten ku mietinnällä nii on
(edelleen) Cheshire Cat - Pandora Hearts
Edward Elric - Fullmetal Alchemist
Levi - Shingeki No Kyojin

Ja vakavassa pohdinnassa
Deidara - Naruto.

Levi on suunnitelma tasolla ja toteutuu ehkä kesädesussa, Edward on ollu vaan pikku pohdinta samoin kun Cheshire, Chessun valmistus tosin aloitettu (korvat ja häntä on valmis) mut hävitin intoni sen tekemiseen joten se on vähän auki. Sit on Deidara.. Oon miettiny sen tekemistä todella pitkään mut en oo saanu mitään aikaseks. Mutta seriously, Deidara on hahmo jonka tosiaan voisin toteuttaa. Innostus sen tekemiseen nimittäin palas koska alotin tän ikuisuus projektini nimeltä katso viimein Naruto Shippudenit loppuun..
Koska ollakseni rehellinen nii Deidara on yks miun suosikki animehahmoista
Ollu siitä asti ku alotin oman otakuiluni, vaikka en narutolla sitä alottanukkaa :D 

Mutta joo, tässä nyt vähän cossaamisen suhteen kuulumisia. Palaan nyt muuttohommien valmisteluun, 2 päivää! Lauantaina otetaa sit Masan kaa nokka kohti Mikkeliä ja meidän uutta ihanaa yksiötä :3

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

Selasin tumbleria ja löysin tän. Kuolen nauruun :D

maanantai 17. helmikuuta 2014

Well, I'm not happy with myself~

Keinot lievittää stressiä ja auttaa omaa jaksamistaan?? Jossain elämäni vaiheessa en suonu tollasille ajatuksille mitään, mutta tosiaan. Alettuani opiskelemaan kasvatusalaa nii nää asiat on ollu aika keskeisiä. Meillä loppu just elämänkulun kurssi ja sen yks keskeisimpiä aiheita oli mm. stressi, kulttuuriperimä ja jaksaminen.
Mein tentissäkin oli muistaakseni viimeisenä kysytty siitä että miten omaa vointiian voi ylläpitää ja auttaa itseään jaksamaan.
Henkilökohtaisesti oon ite ollu aina niitä ihmisiä jotka miettii ensin muita ja kaikki mahdolliset naapurin mummot ensin enneku suo omalle jaksamiselle ajatustakaan (osa syy kai miks oon tällä alalla.....). Mut tosiaan, miten autat muita, kun et itekää jaksa omaa elämääs?? Oon viime viikkoina stressannu kaikkee muuta, tulevia tenttejä, cosseja joiden pitäis valmistua mut mitään en oo alottanu, kavereitani, taas koulua, asumista, Melodyn liikuttamista ja ollu huolissani yhestä tärkeästä kaverista joka on valitettavasti ajautunu taas sille tielle mistä olisin halunnu sen pelastaa mut en kyenny siihen. Ainii ja vaikka luetellut asiat on pelkkä jäävuoren huippu nii oon kans ollu huolissani isäni jaksamisesta. Eli missä välissä miettiä itseään? Ei sille oo oikee ollu aikaa.
Näiden kaiken seurauksena eilen, olin suoraan sanoen aika heikon paikan edessä. Istuin opistolla, kirjottamisesta ja tentteihin lukemisesta ei tullu yhtään mitään ku pää ei kestäny kasassa, yritin siinä sitten hallita sitä rauhoittamalla itteäni (katoin siis varmaa miljoona jaksoa Soul Eateria.....) mut tuntu ettei mikään vaan auta. Illalla sit lopulta päätin antaa olla ja menin "nukkumaan" jo aika ajoissa. Huonoin seurauksin. Nyt pelottavalta tuntuva ajatus, mut se että eilen se mikä miun mielentäytti oli se että mitä mie teen täällä? Oon ollu hyödytön kaiken suhteen mitä oon yrittäny ja oon onnistunu pilaamaan muidenkin elämiä, vaan yrittämällä olla niissä. Pohdin syvintä syvyyttäni siitä miten kukaan ei varmasti tajuais miun olemassaoloa enneko olisin kuollu, tai poissa tai jotain. Kävin läpi mielessäni kaikki ne vanhat suunnitelmat mitä tein päättäkseni oman eloni, mut lopulta tartuin vaan kynään ja paperiin.

Tänään ku on tullu oltua koulun penkillä, juteltua ihmisten kanssa, käyny tappelees ponin kaa tallilla ja juossu kiirellä bussiin, käyny kaupassa kavereitten kanssa ja kattonu sitä yhtä sarjaa mikä edelleen on miun kestosuosikki (Durarara!! nyt ja aina), sekä lukenu huomiseen tentiin, nii viime yö tuntuu jopa pelottavalta. I know tässä on sama asia ku mitä mun entinen psykologi jakso hokea, miu pitäis seurata omaa jaksamistani ja muistaa se ettei miu kannata olla liian pitkään yksin. Vaikka viihdyn yksin, nii viihdyn kans seurassa. Välillä minun ku ihan kenen tahansa on hyvä olla ja viettää aikaa yksin, mut siitä huolimatta seura tekee hyvää.
En vaan osaa edelleenkään pyytää ihmisiä olemaan miun kanssa tai mitään muutakaan. Ja sit ku oon tarpeeks pitkään ollu yksin, nii seuraan lähteminen vaatii taas niin paljon enemmän.
Mutta joo, tulevasta viikosta voin sanoa että taitaa olla vähän enemmän tekemistä.
Huomenna mennään luokkavierailulle Mikkelin etsivän nuorisotyön toimeen tonne olkkariin, sit yrittäjyyden tentin jälkeen meillä on viimeinen esitys (ainakin nyt vähään aikaan), ja sen jälkeen ainakin olis suunnitelmissa että Mimmi tulee opistolle ja katotaan miun pari viikkoa sitte tehtyä löytöä eli ikivanhaa animea sovitusta nimeltä The Legend Of Zelda. Keskiviikkona on se joku icetapahtuma keskustassa minne mei luokalta lähtee yks ryhmä kisaamaan (oon ite vähä niiko jäsenenä curling osuudessa, ja muutoin varalla), sit torstaina kai kamoja kasaan ja silleen. Perjantaina onki nokka kohti lappeenrantaa (ajattelin tehä viimein ne muokkaukset mun vanhaan kigurumiin ja stailata yhtä peruukkia joka tulee oletettavasti mun Hiroki cossiin) ja lauantaina tulee laumaa pällejä Lepraan!

Argh! Mulla on ongelma.
Koska tuo reuhka jota hiuksiksi kutsutaan
kasvaa ihan tajuttoman nopeasti.
se on nyt liian pitkä ettei kestä pystyssä omineen
mut liian lyhyt ettei lakka tai muut auta....
sdghasjkldklsjdk Turhadun :D


Eli nyt oon ottanu omat jaksamiseni ees vähäks aikaa huomioon, joten kai voin lopettaa tän postauksen tähän ja jatkaa Durararan katsomista... eiku siis kokeeseen lukua... eiku piti soittaa faijalle.... tai jotain :D ehkä vois jo mennä nukkuu... Vanhusta väsyttää :(

Mut ihan mielenkiinnosta, heitän kysymystä. Sinä joka nyt luet tätä, kommenttia kehiin. Miten SINÄ edistät omaa jaksamistasi? Mitkä keinot ootte huomannu toimivan ku pitäis piristää omaa itseään? :)
Drrr!!ssä on vaan niin paljon asiaa.
se ei oo vaan anime, se on taivaallinen anime!

Sayõnara!
Santtu kuittaa tältä osin~

lauantai 15. helmikuuta 2014

Once again, I Can't return to those memories~

Neutraali. sillä vois kai kuvata nyt tätä tunnetta. Sain eilen kuulla että pääsen muuttamaan viimein pois opistolta ihan omaan käppään tossa maaliskuun ekana päivänä! Fiilis on siltä osin katossa, vähän tosin surettaa koska jätän samalla nää ihanat ihmiset täältä, mut kyllähän myö vielä toistemme naamoja tuijotetaan koulussa, nii nou hätä :) Sain siis asunnon tosta MOAS 14 kerrostalosta, 2km koululta ja ihan Launialan alakoulun läheltä. Nyt vielä sormet ristiin että pääsen sinne TOPpii nii ei oo pitkä matka :D Sen lisäks sit ku mei muori on lähdössä viikoks jonnekki (iha ku tietäsin minne, mut juhlistaa kaverinsa 50vuotisia) nii se tuoki Acun mun luo siks aikaa. Ollu vähä itsensä syyttelyä tässä ku en oo Lappeenrannassa käyny ja koira raukka on kuulemma miuta kovasti odotellu. Noh, se pääsee sitten Mikkelin uusien hajujen maailman pian!




Nyt tuli kans varmistettua että suunattaan, millä porukalla? ainaki joidenki kanssa 22.-24.2 Lappeenrantaan viettämään hiihtoloman alkua, muutoin vietän sitten viikon keräten kamojani Lappeenrannassa (kolmesta vitun paikasta, Mutsilta, Faijan uudesta kämpästä ja sit lapsuudenkodistani) ja haetaan avaimet, kirjotetaan soppari jne. 1pv muutto ja lomahan oliki jo siinä. Ens viikko sit menee varmaan siinä ku selvitän sitä TOP-asiaa ja vähän siistin huonettani nii ei tarvii sit kaikkea siivota muuttaessa kerralla. Pitää kumminki tehä täst asuntolahuoneesta se luovutussiivous :/

Pari viimeistä päivää on menny siinä, ku oon vetäny särkylääkkeitä, selkä kettuilee taas ja käyny tallilla. Huomenna vietän sit sen täydellisen en tee mitään päivän. aion oikeesti vaan maata sängyssä, kattoo animea ja olla miettimättä ens viikkoa. Meillä on nimittäin edessä ihan pirusti tenttejä. tai siis ettiikka, psykologia, yrittäjyys ja oisko ollu viel jotain muuta ja sit niitten lisäks tiistaina esitys.

Kuuntelen tässä randomilla jotain oikeesti vanhaa soittolistaa. tai kuuntelin, nyt kuuntelen Jukka Pojan "älä tyri nyt" biiisiä toistolla. En voi sanoa ku et tuo muistoja mieleen. Muistan oikeesti sen ku kuuntelin sitä aikoinaan toistolla kotona ihan vaan siks koska mei ukko vihaa Jukka Poikaa. Osittain kans popitin sitä koska ne lyriikat on miulle aika no, en tiiä "henkilökohtaiset". Se oli just sitä aikaa, just enne mei porukoitten eroa, sitä aikaa ku valinnan teko läheni, jäädä vai lähteä? Kai olin sillo viel aika pahasti masentunu nii no, sitä se on. Mut en tiiä, musiikki on miulle ollu aina tärkeää.
Se oliki aika pitkän pohdinnan tulos ku mein piti valita joku itselle tärkeä runo tai kappale äikän tunnille, esittää se ja kertoa syy että miks just se. Kävin mielessäni varmaan miljoona biisiä,
Jukka Poika - Älä tyri nyt
Haloo Helsinki - Avautumisraita & Lähtövalmiina
The Script - Six Degrees Of Separation
The GazettE - Burial Applicant
(ex) Kagrra, - Sakura Zukiyo & Utakata
Isshi - Shirakuen (KATTOKAA TOI VIDEO, Rip. Isshi)

Jukka Poika sai jo selityksensä mut sit muista voin sanoa lyhyesti. Haloo Helsinki on silleen miulle tuttu pitkältä ajalta koska se lukeutuu mein muorin suosikkeihin. Tutustuttiin sit viime kesän kuressaaren reisulla Nean kanssa varsin hyvin tähän niitten uusimpaan levyyn, avautumisraita siks koska sen lyriikat on vaan jotain. en tiiä, siinä on muutama sellanen kohta mikä on ollu aika osuva, esimerkiks siinä parin ootteeseen mainitaan tuo "bussimatka 110km" samaa matkaa oon nyt monesti kulkenu Lappeenranta-Mikkeli väliä. Lähtövalmiina siks, että kolme päivää siitä ku palattiin Virosta viime kesänä, olin Piiluvan leirillä isosena ku mei ukko soitti viimeisenä aamuna että mummi on kuollu viime yönä. Se tiedettiin että sillä ei oo pitkään enää aikaa, mei mummilla oli siis alzheimer, mut se jätti miulle silti tyhjän kohdan sydämeen. Vaikka en oo koskaan puhunu kunnolla mei mummin kanssa (se menetti sen kyvyn jo kauan enne ku olin syntyny) nii silti yks niistä harvoista asioista mitä muistan lapsuudestani oli mei mummin leveä hymy ja se miten vaikka ilman puhekykyä se nauro vielä pitkään.
Six Degrees of Separation oli se biisi minkä lopulta valitsin. Jossain määrin ehkä se kuvastaa sitä mitä ihminen, minä myöskin käy läpi kun parisuhde loppuu. Mut muutenkin, muistan kans sillo ku ekoja kertoja kuulin tän nii se oli samaa aikaa ku lopulta tuli varmennus että Juuson lumeen sammuminen ja lopulta kuoleminen ei ollu vahinko vaan se oli tehny sen tarkoituksella. Joten tällä biisi oli kaks merkitystä miulle.
Aah miu all time favourite, Burial Applicant. Yksinkertaisesti, lyriikat kertoo tarinaa lapsesta jonka vanhemmat vaikka ne kasvatti sen ja huolehti siitä, nii eivät rakastaneet sitä. Tarina etenee yksinkertaisesti niin että ikinä saamatta rakkautta tää lapsi lopulta sit saatuaan isältään synttärilahjaks haulikon nii tappaa ne sen vanhemmat ja hautaa ne. En kai voi sanoa ku et loppukohtausta lukuunottamatta pystyn hyvin oman perhetaustani takia ymmärtämään mitä Ruki on hakenu Burial Applicantin lyriikoilla.
Sit on Kagrra ja Isshi, nää kaks voi niputtaa siks yhteen koska Isshi oli Kagrra,n vocalisti enneku ne hajos. Mut nii, Sakura Zukiyo on vähä Burial Applicantin vastakohta, tässä "tarina" kertoo siitä miten lapsi katuu sitä vanhemmalla iällä ettei ikinä ollu kunnon lapsi vanhemmilleen, kertonu miten rakasti niitä ja oli onnellinen siinä perheessä. Tai tarkalleen se kertoo surullista tarinaa siitä miten sen huomas liian myöhään, tajus sen entisen onnellisuuden vasta silloin kun ne sen vanhemmat oli jo kuollu.
Utakatan lyriikoita en silleen vedä tähän, ne on kauniit, surulliset ja osuvat. Mut syy miks se biisi on mulle tärkee on se että Utakata oli ensimmäinen J-Rock biisi minkä kuulin sillo viis vuotta sitte ku aloin kuuntelemaan tätä genreä. Kagrra, ja erityisesti utakata oli sillo ne ensimmäiset joten se on jääny vielä tähänki
päivään.
Siis jos joku ei tajunnu nii, TÄTÄ miestä.
oi että, miksen voi näyttää yhtä hyvältä! :/
RIP. Isshi
Shirakuen..! Voi että, rakastan tätä biisiä, rakastan tätä miestä! Kai sen voi sanoa niin että Kagrra,n hajottua olin nii onnellinen siitä että miun suuri idoli ja se ihminen jota nuorempana katsoin jumaloiden ylöspäin jatkoi musabisnestä. Isshi jatko siis soolouralle (shiki-project) ja Shirakuen oli valitettavasti ainoa biisi jonka se julkas. Sanat on kauniit mut en haluu siiteerata niitä sen enempää (kvg), kuuntelin kans Shirakuenia toistolla kuukausia sillo ku julkistettiin että Isshi on kuollu. Oikeesti, Isshi on ollu varmaan ainoa muusikko tai julkkis jonka kuolema järkytti miut, ainoa miun ihannoinnin kohde jonka kuolema surettaa miuta edelleen. Isshi oli miulle tosiaan muuki kun vaa musiikillinen esikuva, se oli kaikki mitä haluaisin itse olla "aikuisena".

Ihme hehkutus tossa lopussa :D Mut kumminki, tulipa tähänkin postaukeen taas mittaa. Taidanpa tästä lähteä nukkumaan ! vähän väsyttää :3

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
ps. jos ette siis tajunnu, nii biisejen nimissä on linkit. käykää kuuntelee :)

torstai 13. helmikuuta 2014

She's the type who's naturally liked by everybody, totally opposite of me~

Yllättäen huomaan että oon langennu taas katsomaan Junjou Romanticaa. Kakkos kausi tuli katottua putkeen sen jälkeen ku tulin tallilta. Huoh, mulla ei taida oikeesti olla elämää. Nukun, käyn koulussa, meen tallille paitsi tiistaisin ku on harkat ja sit istuksin asuntolassa kattomassa animea. Oon täysin hävittäny mun sosiaalisen elämän, tai siis. Onko mulla koskaan ees ollu sellasta? Ei kai.
Huomenna pitäis lähtee tosin Elinan synttäreille, mutta kattoo ny saako tää lurjus itseään ylös ja kokoamaan itsensä. Meen kumminki koulun jälkeen suoraan tallille ja lauantaina on kans pakko mennä heti päivästä tallille ku on valosaa. Sitä paitsi, ku oon taas vajonnu tähän epäsosiaaliseen vaiheeseeni nii en oo oikee hyvää seuraa. Tai häiritsen vaa tunnelmaa ku istun yksinäni miettimässä et mitä teen siellä.
Nonnii, huomaako? keksisin varmaa miljoona tekosyytä miks olis parempi etten näyttäis itseäni paikalla mut taas, toisin päin. Näkisin kavereita? olisin poikkeavasti sosiaalinen? Viettäisin hyvää aikaa? Nope, en vaan saa itseäni siihen pisteeseen että oikeesti uskoisin sitä, pessimisti perkele. Syyttäisin itseäni kumminkin ku olisin taas ollu nii paskiainen ja jättäny menemättä, loukkaavaahan se on. äh, en taas tiiä. Olo on aika turha.

Mut hei! tein tänään tosiaan jotain poikkeavaa, koska meillä ei ollu ku yrittäjyyden tunnit aamusta nii suunnattii sit Mirvan kanssa aluks lähemäen koululle, josta tuli kieltävä ja sit launialan koululle mistä saatin ehkä. Eli siis TOP-asioita käytiin hoitaas ja paikkoja kyselemässä. Mut sit turhaudun taas, jos paikkaa ei tuu Launialastakaan nii en tiiä minne meen. Paikat loppuu kesken, enkä keksi mitään. Stressaan ja hermoilen sitä jo nyt ihan tajuttomasti. Joku paikka olis kumminki keksittävä ja se paikka olis keksittävä Mikkelistä...




asdfghjklkjfdrghj Jos oikeesti oon rehellinen siitä mitä miulla pyörii päässä nyt, nii hmm. En oikeen osaa taaskaan muotoilla sitä. Turhauttaa? Masentaa? Stressaa? Väsyttää? Ahdistaa? Syrjäyttää? SYRJÄYTTÄÄ?!? onks se ees sana.... no kumminki. Kaikki on vähän ristiriidassa keskenään. Haluun hoitaa opiskeluni hyvin mut samalla haluun vaa jäädä sänkyy nukkumaan. Haluun olla kavereitten kaa ja olla sosiaalinen mut kumminki haluisin vaa jäädä pimeyteen yksin syrjäytymään. Ja sit miul on tää ikuinen vakava ongelma. Kun en puhu, en kysy, en mitään. Miulla on suht hankalaa tallilla tällä hetkellä koska en puhu kenenkään kanssa, en vaan saa suutani auki. Sit kai yks syy miks oon koko ajan yksin on, et en vaan osaa kysyä ketään mihinkään, tai kysyä että pääsenkö mukaan.
Jos joku haluis olla miu kaa nii kai joku kysyis, right? tai siis miu pitäis kysyy? vai äh, ku en vaa tiiä. Tää on itseasiassa aika pitkälti ekoja kertoja ku mietin näin, oon tottunu omaan yksinäisyyteeni. Ei siinä, on miulla ollu melkeen aina ainaki jotain kavereita. Mut yleensä seki on se et ollaan kyl koulul porukassa ja jos jotai sellast on. Mut niiko muutoin? Miul on ollu elämässäni oikeesti ehkä vaan pari ihmistä joiden kanssa oon sillee ollu, hei mennäänkö kahville? tai leffaa? tai hengataanko vaa?

Ehkä siks oon luovuttanu elämäni Melodyn käsiin.. siis kavioihin. Siltä ei tarvii kysyä, se odottaa miuta tallilla, se odottaa vain miuta. Meillä on yhteinen kieli vaikkei sellai puhuta. Melodystä näkee miten onnellinen se on ku saavun paikalle. Se häslää, se luottaa, se rakastaa eikä petä ikinä. Sen kanssa ollessa miun ei ikinä tarvii pelätä sanovani tai tekeväni jotain väärää joka ajais sen miun luota pois, sillä niin pitkään ku osoitan sille miten paljon arvostan sitä nii se antaa anteeks kaikki miu hölmöilyt. Melody on ainoa asia joka pysyy miun elämässä kun kaikki muut hylkää.

Nonii mut joo, mulla katos muuten vähän hiuksia tuossa sunnuntaina. Näyttääkö ihan järkyltä?
(vasen kuva parin viikon takainen ja oikealla oleva otettu eilen 12.2)

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

ps. kai avauduin asiasta ennenkin, joten jos kiinnostaa nii selaa postauksia taakse päin, mut huomaa taas että Löydän itsestäni liika samaa mitä JRn Hiroki Kamijoussa on. (Otsikko yks sen quote, He's muutettu vaan She's.ks... Alkuperäisesti Hiroki puhunu Nowakista mutta noh, jätetään se siihen)
Tämä klassinen johtaakin siihen että terve, mimicon suunnitelma taas uusiks. Rin pysyy mutta koska ei tuu olemaan aikaa kumminkaan nii toinen cossini vaihtuu Aobasta vähemmin tunnistettavaan mutta miulle tärkeään hahmoon eli kyseessä olevaan herraan.

Versio vielä vähän auki.
Joko casual Hiroki(eli se opettajalook) tai sit herra pipomies (lol minkä nimen se sai D:)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Would you stay by my side the rest of our lives?

Päässä pyörii miljoona asiaa mistä haluisin kirjoittaa, mut kai on vaan aloitettava siitä mikä on päällimmäisin ja toivottava ettei postaus veny liikaa :D

Eilinen oli omalla tavallaan aika jännäisä kokemus, olin siis toiseksi vanhimman serkkuni Miikan häissä, auts, Miikka ehti ennen Pekkaa avioon mut kaiketi Pekalla ei mikään kiire ole.
Kirkko osuus oli hoidettu nopeasti ja on sanottava että serkkupoika näytti olleen tosi hermona, mut morsian Eila oli oikeesti äärimmäisen kaunis. Vaikka normaalisti en ajattele tollasia asioita nii on se kerran elämässä oltava talon naisväen kanssa samaa mieltä että Eila oli tosiaan loistossa. :)

Meinaan siis c'moon kuka jaksais kattoo miu lärviä loppu ikänsä
"loppujuhla" oli kans hoidettu tosi hyvin, klassisen vaimonryöstön ohella oli parituntemusta, hääbingoa ja live musiikkia. Sitä se on ku on suku täynnä muusikoita, enkä edelleenkään pyörrä sanojani siinä että kun puhutaan musikaalisista esikuvista, nii Miikka on edelleen mun ykkönen. Se esitti illan aikaan muutaman cover biisin ja sen ohella omia tuotoksiaan ja kyllä. Miikka on mei suvun stara eikä sitä voi kukaan kieltää.
Ilta tosin vähän alko loppua kohden karkaamaan käsistä ja lopulta oltiin sit keskimmäisen serkun Hannan kanssa tukemassa Pekkaa joka yritti pysyä kännissä pystyssä ja tökkimässä kaksosten lisäks meidän enoa Kampsua ettei ne sammu. Pekka lupaili siinä ohessa kovasti että kun se suuri päivä tulee kun mie täytän 18 nii se vie miut lappiin kuunnon ryyppy reissulle. haha, iha ku tulis tapahtumaan. Kampsu kans lupas tulla käymään Mikkelin kautta seuraavan kerran ku suuntaa Lappiin.
No mutta joo, kokonaisuudessaan ilta oli ihan kivaa vaihtelua mut se sisäls paljon ahdistusta ja miun haukkumista. Sitä se on ku oot suvun musta lammas, yks oli ainaki siinä että Kampsu moitti miuta koko illan siitä että oon "lopettanu" kitaran soiton. Se on tuskaa itellekki mut päätin siinä sitten Miikan bändin Dante's Riotin soittaessa että miulla ei oo enää vaihtoehtoja, hain siis tänään kitarani sedältäni, vien sen mukanani Mikkeliin ja miun on jossain määrin voitava nyt jatkaa.

¨Nonnii, nyt on häistä puhuttu.. Jos olisin äärimmäisen tarkkaa kuvausta päivästä tehny nii olisin varmaa saanu aikaiseksi miljoona postausta mut pidentää lyhyenä :D
Fufu, no kumminki mitäs tässä. Oon ollu keskiviikko illasta asti Lappeenrannassa, torstain tuli tosiaan käytyä keskustassa ostamassa mamma petalar tyyliin vaatteita, perjantain häät ja tänään kävin sit tsekkaa mei ukon uuden kämpän. On muuten loistava :3 en jaksa oottaa hiihtolomaa koska hyökätään osalla mei teatteriporukkaa sillo sinne ! Wuhuu :3
Mut nii, muutoin oon tääl kaiken liikenevän ajan pelannu Kingdom Heartsia ja Narutoa eteenpäin. Oi sitä onnea ku viimein pääs pelaamaan!!
Huomenna on sit suuntana Mikkeli, onneks..

Mua kyl huvitti eilen yks asia, eikä tää ollu ees eka kerta. Kävin kysymässä eilen Miikan bestmanilta et onks niillä alkoholittomia juomia missä, ja oikeesti. Jouduin melkeen 10minuuttia vakuuttelemaan sitä että kyllä, olen alaikänen. Oli pakko sit myöhemmin illalla kysyä siltä että kui  vanhaks se miuta luuli ja vastaus oli et se on aina luullu (ja kuulemma meidät nähtyään luuli vielä enemmän) et mie ja kaksoset ollaan kolmoset. Eli vielä tarkentaakseen se tosiaan luuli että mie täytän kans tänä vuonna 20. :D Sama kävi itseasiassa myöhemmin illasta vielä ku juttelin aikani kuluksi Pekan ja Eilan venäjällä asuvan veljen kanssa (Ilja ei puhunu btw suomea joten keskustelu käytiin venäjä/enkku sekoituksella) ja Pekka meinas kuolla nauruun ku Ilja hämmenty aika pahasti ku totesin sille että hei, en voi ottaa tota sun tarjoamaa koskenkorva shottia koska olen alaikäinen.

Mä myönnän sen. Miust on ehkä jopa kiva ku ees joku joskus pitää miuta todellisuutta vanhempana. Ja jos jatkan asiaa tällä linjalla nii eilisen pitkän keskustelun Miikan kanssa jälkeen tajusin etten ehkä oo ainut vähän kummallinen tässä suvussa. Koska tosiaan löydettiin toisistamme niin paljon yhteisiä piirteitä että huhhuh, molemmilla on vähän erityisesti avautumisen osalta ongelmia. Mie en mieluusti puhu ongelmistani kellekkään tai edes osaa, se on yks suurimpia syitä miks kirjotan blogia, sit sekä minä että Miikka kirjoitetaan kans sävellyksiä. Mut kaikista yllättynein olin ku Miikka paljasti et kaikista suurin yhteinäinen asia meillä on tuo ikäkompleksi.
Miikka sano että "miun ikäsenä" (meillähän on 10-vuotta ikäeroa) se oli aika samassa tilanteessa.
Mie vihaan yhtenä asiana eniten maailmassa sitä ku miulle kommentoidaan miun iästä, oon niitä ihmisiä joille ikä tosiaan on vaan numero. Suurin osa miun ikäsistä juoo, polttaa, rellestää jne. Mie oon vaan yksinkertaisesti niin tylsä etten nää niissä mitään järkeä, ja jos totta puhutaan nii just siks yleensä jos vaan mahdollista pidän ikäni omana tietonani koska sillon oon huomannu et ihmiset enemmänki kohtaa ja kohtelee miuta miuna eikä niiden olettamuksien pohjalta että "hei tuo on 16, se on varmaan tällänen ja tällänen"
bläh, ottaa tästä ny selvää. Mut sama juttu on kans sen suhteen ku jotkut kohtelee miuta ikäni takia lapsena. Yritän kohdata asian huumorilla mut joskus se tosiaan on vaikeaa. Helpommin nauran asialle jos kyseinen henkilö tosiaan on miuta vanhempi (reilusti ja jos se tosiaan on vitsailua) Mut sillon miulla kyllä on pinna aika tiukassa, ku jotkut maksimissaan miuta VUOTTA vanhemmat perusteinit alkaa hyppimään miun nenille sillä ikäkortilla. (miulla tosiaan on yks tällänen kaveri joka sitä tekee ja on ollu tosiaan aika vaikee olla lyömättä sitä joka kerta.)
Sama juttu kun muutama ihminen jotka on itseasiassa miuta sen vuoden NUOREMPIA alkaa vinee siitä et oon olevinani ku joku aikuinen ku ei meillä oo ku vuos ikäeroa jne. Mut ei, se on vaan miun luonne. Mie oon noteerannu ittestäni sen kyllä että en oo massaa siinä että ajattelen yleensä paljon pidemmälle seurauksia ku monet miun entisistä saman ikäisistä kavereista.

Mut joo, kai en oo kypsempi tai mitään, oon vaan tylsä.

dfghjklkjhgfderghk Nyt tuli kyl niin random postaus mistä ei kai saa mitään selväää ä ä ä ä ää  mut laitetaan LPRn piikkiin. lol lmao

Sayõnara!
Tylsä kuittaa~
ps. Vähä reilu kuukausi Sekai-ichi Hatsukoi Movien julkasuun!!! Jos siis muistan sen päivämäärän oikein :D
pps. Miksei elämä voi olla ku mangassa/animessa? huoh, näitä elämän suuria kysymyksiä.




torstai 30. tammikuuta 2014

I'll be waiting for the day, when I can smile again~

Pohdin tuossa äskettäin että miten mie aikoinani käytin Lappeenrannassa iltani niin taidokkaasti, ettei näille masistelu illoille ollu aikaa.
Harrastukset. En voi tosiaan sanoa että vanha olo, mut tuntuu jotenki et joidenki harrastusten alottamisesta on ikuisuus. Jotkut kestää edelleen ja jotkut loppu.

Jos mietin elämääni nii vois todeta että teatteri on ollu miulle enemmänki ku elämäntapa, en oo ihan sata varma mut tänä vuonna taitaa tulla se 11-vuotta täyteen. 11 pitkää vuotta siitä kun alotin ekan kerran
Estradin musateatteri ryhmässä. 11-vuotta sisältäen valmiita tekstejä kuten mm. Peppi Pitkätossu ja Lasten Dracula sekä omia tekstejä kuten Tulex vai Jääx? ja Rikki & Rakastettu. Vuosia Estadin listoilla mukana teatteri puolen lisäks bändilinjalla ja niillä muutamilla koreografia tunneilla mitä määrättiin kärpäsviikoilla. Ja nyt tää viimeisin "vuosi" täällä Mikkelissä. Ihan erilaisessa ilmapiirissä ja ihan erilaisessa ryhmässä ku koskaan ennen.

Toinen pitkään kestäny harrastus taitaa olla hevoset.
laskeskelin äsken et siitä ku ekan kerran menin ratsastustunneille nii on 7-vuotta. Verrattuna siihen et olin estradilla vakiokävijä nii talleja oon vaihtanu aika saakelin monta kertaa. Kiersin kaikki Lappeenrannan isoimmat (metsälä, Kiwigo, HUBS) ja sit niitä pienempiä (simola, rapon ja parit yksärit), kunnes alunperin vakiinnutin paikkani kolme vuotta sitten Sarpalta josta löysin sen ajopuolen. Sekin harrastus taitaa olla aika elämäntapa, onhan kumminkin tuo oma kavioeläin ollu ajantuhlaajana kohta 2½-vuotta :3

Mitä muuta? En voi laskea enää kahta kolmeksi koska siitä on kohta 2-vuotta ku sain tietää etten oletettavasti voi koskaa enää soittaa kunnolla. Kiitos sen yhden ainoan kerran ku putosin Melodyn selästä sen perhanan aidan päälle ja otin kädellä vastaan.. Mulla meni ranne pysyvästi sellaseen kuntoon että se ei kestä soittamista, jos se pahenee nii se voidaan leikata mut tässä jamassa ei vielä. Mutta muutoin, kävin ekan kerran kitara ja basso tunneilla sillo samoihi aikoihi ku alotin teatterin. Enkä voi sanoa muuta ku unelmoin yhä siitä päivästä ku pääsisin takas soittamaa. Musiikki on kumminki todella tärkeä osa miu elämää ja koska lainaten entistä musanopettajaani kuulostan kuolevalta lehmältä nii soittaminen on ollu vähän niiko ainut vaihtoehto :/

Tässäkään postauksessa vissii mitää järkeä ollu :D Tekasimpa nyt jotain perus angstaamisen sijaan. mut tosiaan, Voin kyllä sanoa että tää paikallaan olo ja yksinään oleminen ei oo kauheen hyvä ollu miu mielenterveydelle vaik näitä ns. vapaita iltoja onki ollu vaa pari. Hauska nähä sit jos viimein pääsen muuttaa omaan kämppään et mitä siitä tulee.. Paras vaihtoehto toki olis jos en muuttais kumminkaa kokonaa yksin, mut hitot mihinkää soluun haluu tuntemattomien kaa >.< Mut tosin oon nii paska ihmine et iha ku joku muka haluis asuu miu kaa !
Ois aika unelma :3

Nojaa, Never give in!

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
Punaset hiukset + Hullu + psykopaatti + "undertaker" + Aseena kitara = Santun uusin 2D rakkaus :3
Luulin aluks Deadman Wonderlandia tylsäks animeks mut olin väärässä, Genkaku on vaa täydellinen :3

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

The End Is Near, But We're Still Standing Here~

Mietin hetken et kerranki elämässä tapahtuu jotain, mut sit ajatelin kumminki et olisin voinu jättää siitä huolimatta eilis illan kokematta... Mutta siis juu.

Ollu ny torstaista asti esityksiä. Kivat fiilikset on ollu ku päässy lavalle kunnolla pitkästä aikaa, tää on just sitä mitä rakastan ja mitä haluun tulevaisuudessa tehdä.
Siitä huolimatta morkaan itteäni koko ajan, kyllähän sitä voi tykätä asiasta mitä tekee, mut ei se kerro ootko hyvä vai et. Miulla menee sanat solmuun ja ku yritän onnistua niissä tanssipätkissä nii näytän kalalta kuivalla maalla. Huoh en tiiä....
Illat oon muutoin viettäny vaa opistolla maaten ja animea kattoen, paitsi eilisen.

Syystä ei oo varmaa mut iltahan meni siinä että kolmelta oli eka esitys, mei muoriki oli sitä kattomassa ja miun teki oikeesti mieli lyödä päätä seinään koska sen näki kunnolla miten se häpes miuta... kuten aina. Ekan ja tokan esityksen välissä oli sit parin tunnin tauko, syötiin, hengattiin ja laitettiin paikat takas kondiksee. Toka esitys alko klo 19.00. Sillo tais alkaa ekat oireet, just enne esitystä miul oli pieniä hengitys ongelmia ja tuntu et silmissä heitti vähä. Kuvittelin sen olevan jotain paniikkikohtauksen alkuoiretta mut varmuutta ei oo. Olin vähän pilvessä viel ku menin lavalle, mut sit ku päästiin mun monologin kohalle nii se vanha draivi tuli takas ja esitys meni lopulta hyvin.
Koska vaihteeks esiinnyttiin ensin nii  meillä oli sit nopea 15min aikaa vaihtaa vaatteet, pestä meikit ja kipittää yleisön sekaan kattoo toisen ryhmän esitystä. Joku puol tuntia niitten esityksen alkamisen jälkeen aloin huomata et kaulaa ja korvien takaosia alko kutittaa ja tuntu siltä et korvat alkaa palaa. En sillo viel miettiny muuta ku et "ei hitto, en voi raapia ku koht pitää mennä koko poppoon loppukumarruksiin"
Jossain vaiheessa huomasin sit et käsiä ja kylkiä alko hiljallee kutittaa kans. En sitä sen pahemmin ajatellu, mut sit kummarrusten jälkeen ku mentiin pukkariin keräämää tavaroita nii huomasin valaistuksessa et miun käsivarret oli täynnä ihottumaa ja ne oli muuttunu iha punasiks. Siinä sit parin muun kanssa katottii et ei hitto se on levinny aika laajalle. (huomaa että olin lievässä shokissa jo sillo koska en saa yhtää päähäni et ketä siel enää oli.) Joku lähti sit hakemaa mei ohjaajaa, vähä oli hölmö olo ku Naziaa lähetää ettii ja toisen ryhmän ohjaaja Kati saapuu paikalle. Siinä sit Kati lähti ettimää poistuvan yleisön joukosta sairaanhoitajaa ja sit Naziaki löydettiin.
Miul ei oo paljoo mitää tietoa mitä sit alko tapahtumaan. Muistan sen verran et sain siltä paikalle tulleelta sairaanhoitajalta jonku antihistamiinin ja sit soitettii 112. Jossain vaiheessa jouduin itekki puhuu sinne htäkeskuksee mut en oikee mitää osannu sanoo ku aloin olee jo vähän hysteerine. Siinä sit lopulta ootettiin ambulanssia jota Petra meni tien reunaan vastaan.
Seuraava paniikki tuli siitä että ensihoitajat saapu paikalle ja jouduin sinne ambulanssiin. Ne mittas sydäntä, kuumeen ja verenpaineen ja kyseli kaikenlaista ja lopulta sit päättivät että miut on vietävä päivystykseen. Olin ihan paniikissa ku se ambulanssi lähti liikkeelle. Mut sit kävi jotain, en oo ihan varma tarkalleen mut ku se ensihoitaja totes että miun tiedoissa lukee se lääkärikammo nii siitä tyypistä tuli, en tiiä mut jotenki lämpimämpi. Se yritti rauhottaa miuta ja jutteli niitä näitä ja sit sairaalalle tultaessa se vei miut sinne sisälle ja yritti jopa tarjota niille hoitajille et se tulee miu mukaan, ees siks aikaa et miu ohjaaja ja ne muut tulee paikalle. Ei ne hoitajat sitä päästäny ja sit jouduin lähtee sen toisen hoitajan mukaan. Se sit siel hoitohuoneessa kyseli kaikki ne tiedot uusiks ja mitä oli tapahtunu jne. ja lopulta anto miulle nieltävän kortisolin ja jonku antihistamiinin. Lähetti sit aulaan mihi muut oli jo tullu ja sano et jos alkaa ahdistaa henkee nii on tultava koputtaa.
Menin sit siihe aulaa mihin Nazia, Elli-Noora, Petra ja Leevi oli tullu. Olin siinä sit niitten kaa puhuttiin siit jotai ja vähä muistaki jutuist. Jossain välissä siihen tuli joku hoitaja sit tuomaa miulle jonku uuden lääkkeen.

Se hoitaja oli vissii just ehtiny poistuu ja olin jo nielly sen antihistamiinin ku aluks alko tuntuu et miul on kurkussa joku pala, mut se ei lähteny nielemällä pois. Sen jälkee sit seuraava mitä havaitsin oli et taivuin kaksin kerrroin haukkomaan happea ja kuulin ku muut veti paniikissa kyselemään että oksennanko mie. Lopulta sain epätoivosesti todettua etten saa happea, Elli lähti kauheella vauhdilla sit sinne hoitaja huoneeseen ja ainoo mitä pystyin tekemään oli itkemään. Ainoo ajatus mikä miulle tuli oli et tähänkö mie kuolen. Tukehdun näin lähelle apua. Seuraavaks havaitsin miten makaan paareilla ja miuta työnnetään pois. Sit ku ne paarit pysähty nii yhtäkkiä miu ympärillä on kauheesti porukkaa, yks tökkää tiputus piikkiä toho käteen, yks tunkee miulle kurkusta alas uutta antihistamiinia ja loput kaks kyselee ne samat jutut ku aiemminki. Sit se yks hoitaja lykkää miulle käteen jonku laitteen ja käskee laittaa sen suuhun. Se laitto koneen päälle ja happi alko kulkee. Sain siis lisähappea. sen jälkeen miut siirretää käytävä paikalle ja käsketää odottaa. Vähän ajan päästä se hoitaja tulee sit Nazian kanssa paikalle.
Se hengityskone otettii sillo irti koska se suoneen tuleva kortisol liuos autto jo et sain jo ite happea.

Eipä siinä illassa kai muuta erikoista sit ollu. Makasin kahteen asti tipassa siinä, Nazia hääti muut sit kotia nukkumaan kai joskus 23 aikaa ja se jäi ite miu seuraks. Ne pitivät miuta siellä lopulta tarkkailussa ja tipassa kahteen asti ja koska olo oli jo täysin normaali silloin nii ne anto ohjeet selvittää mitä siinä ruuassa oli, vahvat antihistamiinit ja kortisolia mukaan ja muistutuksen että jos se uusii nii heti soitto 112. Joten tulin sit viettämään yöni opistolle.
Edelleen on olo vähän töks ja tuntuu et se kaikki oli vaan pahaa unta, mut selvittiin ja tilanne on nyt vakaa. Suunnitelin tässä just että vois lähtee potkimaan Elliä että lähetää kauppaan ja kai sit vaan makaa tän saikku/vapaapäivän kattoen leffoja. Huomenna sit taas yks esitys ja tiistaina kaks.

Yhden asian kumminkin opin tuosta tilanteesta ku tuntu et tukehtuu ja elämä loppuu siihen. Pitäis oppia nauttimaan elämästä ja vaalimaan niitä ihmisiä jotka välittää susta.
Ehkä opin sen kunnolla joku päivä, mut nyt eletään päivä kerrallaan!
Ja suuri kiitos teille jotka olitte eile miun tukena, niin whatsappin kautta ku paikalla, ootte kaikki tärkeitä

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
ps. oon tänään liian laiska ettimään kuvia joten sori :/

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Aivot ei keksi tälle ees hyvää otsikkoa...

Blääh, intoa ja energiaa taas enemmä ku voi jakaa. Ei helvetissä.
Eilen tuli ilmotus ettei päästä Starlightiin työharjotteluun joten mennään sit yhteistuumin Jannen ja Heikin kaa torstaina kysymää olkkarista. Jos ei siltäkää natsaa nii meen sit varmaa Saksalan Päiväkotiin (?) kysymään. Onks se ees päiväkoti :D okei joku tarha mikälie.
Kumminki, oon tällee extemporee nyt kipeenä. Eilen kesken tokan läpimenon sain onneks tosin suht lievän migreeni kohtauksen ja eilis ilta on sit suurimmilta osin ihan sumun peitossa. tänään sit ollu varmaan kuumetta, ei oo tullu mitattua mut tuskin se mitään näyttäis, miulla ku nii harvoin oikeesti nousee kuume.

Alunperin muori ei suostunu laittaa Leppäkorvelle viestiä et jäisin pois elämänkulun ja psykologian tunneilta joten kävin sit ite luokassa ilmiantamassa itseni ja Leppäkorpi anto mulle sit diat ja sano että opettelen "kriisit" ite sieltä.
Sellai harmittaa koska aihe oli oikeesti tosi mielenkiintone mut luen näit dioja ny sit ite tääl. Illalla on kumminki kenraali ja alle 24h päästä enska joten en voi vaarantaa kuntoani näi lähellä esityksiä.

Tulin sit aamusta takas huoneeseeni ja kävin nukkumaan.. Oli aika hämmentävää herätä sit lopulta ku olin tosiaa nähny jotain ihan random houreunta.
Unen alussa oltiin kauheella paniikilla oltu Artiumin pukkarissa tekemässä meikkejä ku mei ohjaaja juoksee paikalle huutaen että mitä myö kuhnitaan ja et pitäis olla jo lavalla. Sen jälkee huomaan et joku vaa työntää miut siihe käytävälle joka onki muuttunu suoraan lavaks. Seison siis spotissa ihan lukossa tietämättä mitä tehä, sit kuulen mun entisen ohjaajan huutavan yleisöstä "Santtu miehä sanoin ettei siusta voi tulla hyvää näyttelijää" Samalla katon miten muut mei ryhmäläiset tuijottaa miut sillee "nonnii tietty se meni epäonnistumaa"
Sit saan lopulta jostain pätkästä tekstiäni kiinni ja alotettuani sönkkää sitä, paikalle astelee (en ymmärrä miks) Alois Trancy (Kuroshitsujista) joka heittää mua haarukalla ja toteaa että oon aivan paska, minkä jälkeen tunnen ku joku heittää pussin miun pään yli ja miut raahataan pois.
Just enneku heräsin nii joku huus jostain et "Nonnii otetaa sit seuraava, hei tää on jo loistava verrattuna tohon edelliseen luuseriin".



Että joo, näillä fiiliksillä on kiva lähtee kenraaliin tänää....

Miust on jotenki jännä et viime esitysten aikaan olin ihan järkyssä kunnossa, teki mieli oksentaa koko aja ja voin sanoa että "stressin lievittäjiä" meni monta. Nyt olo on jotenki erilainen, ehkä luottavainen? Oletettavammin ite mokaan, tai no oon oma surkea ja huono itseni lavalla mut luotan siihen että meidän ryhmä osaa ja hoitaa homman kotiin. en sit tiiä mistä tää paine johtuu, en vaan taas osaa sietää itseäni.

öm öm, ö.ö
eipä tässä taida oikeen muuta olla.

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
btw, pieni mainostus mut on jännä huomata miten mun tumblr blogi taitaa kertoa fiiliksistä enemmän ku mikään muu. -->Boy Behind The Mask

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

I wish you could see, that I'm okay. That I am moving on~

Anime lataa joten Santtu alkaa kirjoittaa. Tappelen tässä itseni kanssa, en haluis taas alottaa uutta sarjaa, mut silti päätin että nyt prkl alotan. Eli Highschool of the dead on latauksessa nyt. Yks kaveri kerran mainitsi sen olevan hyvä ja Iiro katto sitä eilen mainiten sen olleen hyvä joten ajattelin että nojaa jos ny vilkasen.

Ollu ihan jännä viikko. Koulut alko taas ja tajusin että kerrankin sellasia aineita että viihyn taas koulussa! Meillä vaihtuu siis aina lomien jälkeen jakso ja nyt alkaneessa on just Psykologiaa, Äikkää, Elämänkulkua, Etiikkaa jne. Ja muutenkin meillä on Tiusasta kahta ainetta joten yay, Tiusanen on siis mein äikänopettaja joka on iha huippu :3 Keskiviikkona siis alko, illasta käytiin sit Heikin kanssa ostaas mulle se linkkikortti (wuhu tuli Mikkeliläinen olo) ja sit käytiin Nuorisokahvila Starlightis kysyy TOP (työssä oppiminen) Paikkaa. ja dam dam daaam taidettiin päästä :3 Minna sano puhuvansa ohjaajien kokouksessa asiasta vielä mut sano et aika varmaa ois et päästää. JA Minna sattumoisin on mimiconin pääjärjestäjä, katos kehveli mei TOP-jakso sattuu olee samaa aikaa conin kanssa JOTEN hyvällä tuurilla pääsen hommiin tai ainakin töihin sen järjestelyn suhteen :3
Minna ainaki vaikutti iloselta siit et sais starlightii orjan jolla on aiempaa con-kokemusta :D

Torsaina oli sit loman jälkeen ekat teatteriharkat, meno oli aika vauhdikasta ja kuulumiskierros veiki yli tunnin :D Harkkojen jälkeen sit Elina ja Räiskä tuli viel opistolle venaa kyytiä.
Perjantaina kävin sit tallilla, Mölli on hyvin kotiutunu Mikkeliin ja se on siel shetujen keskel kuningatar ku kerranki muita isompi ! Sit sen jälkee istuttii leffahuoneel Jessen kaa, katottii simpsoneita ja anime pätkiä (Epic fightit Naruto Shippudenista ja Bleachist) Ja sit se pakotti miut kattoo One pieceä...
Lauantaina sit mentiin Elinan kaa tallille ajamaan Mölli ja sit katottii meil hauskoja eläinvideoita. PASI!! ja taivaalla oli murha. Sit mentiin illemmasta Venlalle mis istuttiin iltaa teatteri porukan voimin ja suurin osin jäätiin sit yöks sinne.
Tänään sit Muori ja Mummo tuli koiran kanssa tuomaan miun talvitakin Lappeenrannasta ja sain sit ilmasta safkaa :3 Hermot siinä kyllä meinas mennä mut onneks niit ei tarvinnu kestää ku sen puoltuntia. Nyt oon sit pessy pyykkiä ja ladannu tota animea, yritin ladata tota Dramatical murder peliä netistä tähä koneesee mut dammit ku toi windows 8 ei vissii oikee haluu pyörittää sitä :(


Argh ! Mulla on oikeesti koko ajan sellanen fiilis et haluis lähtee tekee uutta cossia tai ylipäätään lähtee joko conii tai sit photoshoottaa jonnekki porukal :( dammit ku mul ei tosiaan oo tääl Mikkelis mitään mitä voisin tehä ja ilmeisimmin mun aiempi coni porukka on nyt feidannu mut. Kiitos taas tästäkin, Yritin parhaani et mun muutto ei vaikuttais vanhoihi kaverisuhteisiin mut jaa näemmä sit ei. Mainitsin lomalla et musta tuntuu että mulla on koko elämä siirtyny Mikkeliin mut en kyl ihan ois uskonu et menetän kaiken.

NUV13B, paras luokka ikinä!
Mietin elokuussa katkerana sitä et se oli nyt tässä, olin uskonu/toivonu et mun ernu-jengi kestää (Nea, Papu, Manaatti jne) ja et mei perus poppoo (Antton, Iiro & Lassi) hajoaa. Näin käviki aluks mut entä nyt? Loman jälkeen, siis loman jonka jopa vietin LAPPEENRANNASSA nii mei vanha jätkäporukka on taas palannu pitämään yhteyttä ja puhutaan päivittäin, mut sit ne joiden kanssa oon tottunu "seikkailemaan", valloitettiin stadia, coneja jne. nii on kadonnu. Kysy että voiko nähdä nii vastaus on "emt, kattoo jos ei oo muuta" tai sit ei haluta nähdä ollenkaan. Oon turhautunu, on mulla muutama coneissa käyny kaveri Mikkelissäki mut ei se silti oo sama. Sinänsä en haluis mut en tiiä onko mun cossaajan ura lähellä loppua taas, se on tosiaan kiduttavan inhottavaa harrastaa sitä periaatteessa yksin. Oon jo aika varma että sanon tässä sayõnarat mein loistaville ryhmäcosplay suunnitelmille.

äh en tiiä, masentaa, ahdistaa ja surettaa. Ihmiset on vaikeita, enkä kyl oo itekää sen helpompi.
Olo on vaan taas se sama et alkaa menee siihen et kaikki katoaa, pääsin siitä pelosta jossain vaiheessa eroon mut nyt se on taas palaamassa. Tuskinpa menee pitkään kunnes oon taas ulkopuolinen, poissa kaikista porukoista ja kaikkien kavereiden hylkäämä. Eikos se oo niin että ei kahta ilman kolmatta ?

Sayõnara..
Santtu kuitaa~

Yhen cosplay kuvan jälkeen lisään mut yhä pitenevään listaan taas yhden hahmon.
Dramatical murder - Aoba



I wonder where you are
Hope it's not too far
When will we meet?
The smile on your face
Just like the old days
Your beautiful heartbeat
You gave me a good start
You gave me your heart
I'll never lose that part
Tracon 2013
What happened to the old good times?
I think you hear me
I think you're right here
That's why I have no fear
I wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
That I am moving on
Can you see me?
Can you see me?
I still remember
Sat on your shoulders
I was too tired to walk
Laughing together
Spring Sunday weather
Ice cream and just small talk
I wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
That I am moving on
Can you see me?
Can you see me?
I wish I could see that
You're okay

Waiting there for me
I wish I could see that
You're okay
Please just let me know
I wish I could see that
You're okaySmiling back at me
I wish I could see that

You're still here
Watching over me
Can you see me?

tiistai 7. tammikuuta 2014

koska rantakuntoon 2100~

ENSI HUOMIO. postaus ei perustu mihinkäää tutkimuksiin vaan puhtaasti omiin havainoihini eli ruikutus mun näkökulmasta muualle kiitos :)

Enpä ees enää muista mistä tää ajatus tuli, mut tänään huomasin kaupasta tullessani miettivän monelle ihmiselle jotain ehkä jopa arkipäiväistä asiaa, asiaa jota en oo ite kyl pahemmin "seurannu" viime aikoina. (väli huomiona jeejee oon palannu tänää mikkeliin ja oli piristävää käydä yksinää graanil kaupas)

Tämä asiahan on siis kuntoilu. Itteäni se ei oo pahemmin liikuttanu viime aikoina, koska en haluu takas vanhaan kierteeseeni, mut silti tulin siihen tulokseen että hyvä aihe kirjoittaa. JA hyvä aihe liittää cosplay mukaan. Kirjoittaja itse ei tietenkään kärsi conkuumeesta ja juuri äsken kattonu Tracon 8n videoita miettien että vielä toukokuuhun asti odotettava.

Mutta siis, katsotaan asiaa yleisesti. Tiedän ihmisiä jotka eivät liiku kuin sen minkä on pakko, kävelevät siis paikasta toiseen tosin valiten sen kulkuneuvon jos on mahdollista. (ja nyt sit otan heti huomioitavaksi että puhutaan just KUNTOILUSTA ei siitä että onko laiha vai ei, koska laihuus ei kerro kunnosta mitään) Sitten on niitä ihmisiä jotka harrastavat liikuntaa ihan mieluusti ja vapaallakin valitseva mieluummin sen liikkuvamman muodon. Sitten tullaan sohvaperunoista toiseen äärilaitaan. äärilaitaa on kahdenlaista, tai ainakin valitettavasti vain näihin olen itse törmännyt.
 tyyppi 1) liikkuu huomattavasti enemmän kuin normaali pulliaiset, harrastaa liikuntaa monilla eri keinoilla jne. mutta tämä tyypi harrastaa sitä samalla huolehtien hyvinvoinnistaan ja lepäämällä tasaisesti, liikkuu siis siksi että pitää siitä.
tyyppi 2) Kaikki samat kuin tyypissä yksi, eli liikkuu suht paljon MUTTA jättää huomioimatta kehon muut tarpeet (ei siis kunnolla edes hyödy siitä liikunnasta..), jättää levon joskus jopa välistä väittäen sen olevan turhaa ja liikkuu/kuntoilee vain koska haluaa olla laiha/hyvännäköinen jne. Tyyppi 2sta voisin siis verrata ihmiseen joka myö yleisesti sairastaa jotain mielenterveydellistä sairautta.

Voinki siis hyvin valaista nyt tän suhteen perhetaustaani, meillä on siis ollu aina tosi "liikkuva" perhe. Urheilua on tuputettu pienestä pitäen ja kaikki liikkuu muutenkin.
Mein muori on se todellin tehopakkaus, se käy ite ohjatussa jumpassa/zumbassa/kahviksessa 2-3krt viikossa ja sen lisäks käy juoksemassa melkeen joka päivä ja pyöräilee jotain 80km lenkkejä kesäisin. (hullu nainen jos multa kysytään) Sit se tietenkin liikuttaa meijän piskiä monta kertaa päivässä, Acu reppana vaan ei aina kestä sen menossa mukana :/
Sit on nää mei bodarit, molemmat isoveljeni ramppaavat salilla melkeen päivittäin, tekevät raskasta ruumiillista työtä mein maatilalla ja sen lisäks Atte ainaki nostelee puntteja ja penkiltä kotonaki (Se hankki toissa vuonna sellaset oikee kotiiki o.O). Mut ne on just hyvällä tavalla bodareita, vetävät proteiinia ja huolehtivat välipäivistä ja seuraavat syömistään.
Ukko on sit... no ukko :D se käy pari kertaa viikkoon salilla, eikä muuta mut sit se kumminkin tekee päivittäin aika ruummiillista työtä ku tollane jyväjemmari on. Mut tosin mitä muuta voi uskoa? Meijän isä on ollu alkoholisoitunu nii pitkää ku jaksan muistaa ja se on pahentunu täs parin viime vuoden aikana et en ihmettele ettei oikee kuntoilu kelpaa.

Sit tullaan tähän mein perheen mustaan lampaaseen eli minuun :D En käy salilla, en lenkkeile enkä sit kuntoilun eteen tee sillee oikeee mitään. Tällä hetkellä. Miulla tosin liikkumisen hoitaa tuo hevonen joka liikuttaa miut 3-5kertaa viikossa ja sen lisäks se et kävelen päivässä aika paljon. Nuorempana tuli harrastettua vähän kaikkea ku oli enemmän aikaa ja innostusta, tuli kokeiltua tietty kaikki jalikset, jääkiekko, sähly, pesis jne. ei niistä oikee mitää jääny. Jääkis menee penkkiurheiluna ja pesis on muutoin ihan jees :D Ratsastus on ainoo mikä on jatkuvana harrastuksena seurannu tänne asti.

Oon nähny tätä kuntoilua tässä parin vuoden aikana aika erikoisistakin näkökulmista ja välillä melkeen hakannu päätä seinään ihmisten typeryydelle asian suhteen. Miksi ihmisen täytyy näännyttää itseään ja juosta ympyrää ulkona hiestä märkänä jotta voisi olla "hyvännäköinen"?
Hyvä on, myönnän että ymmärrän joissain määrin. Itelläni todettiin Ortoreksia (Siis anoreksian kaltainen mutta enemmänkin siihen menevä että ihminen katsoo tarkaan että varmasti syö terveellisesti) vajaa puoltoista vuotta sitten ja sen lisäks siihen aikaan itsetunto oli alhaalla ja kaikkee muuta. Sitä tosiaan tuli purtua porkkanaa ja juostua ympyrää. nykyään tajuaa olleensa idiootti silloin, mut ei kumminkaan.

Pitikö tän liittyä joten Cossaamiseen? Juu nyt alkaa liittyä

Samoihin aikoihin kun tuo ortoreksia todettiin niin olin alkanu perehtymään cossaamiseen yhden kaverini kautta. Jos siis totta puhutaan nii olin kyl kuullu hommasta aiemminki mut jos myönnän täysin nii olin pitäny sitä täytenä tyttöjen juttuna, ei mulla riittäny miehisyys siihe :D Sittemmin ku tutustuin Masayoshiin nii aloin ymmärtää sitä vähän tarkemmin.
Mulla meni oikeesti todella pitkään et ees alotin miettimään että entä jos minäkin? Olin tuohon aikaan (kylläkin enää) lievästi ylipainoinen ja todellakin ajattelin et ei hitto, jos alottaisin nii haluun kans olla hyvä siinä mitä teen. Joten ajauduin siihen samaan kierteeseen mitä oon kuullu monilta kanssa-cossaajiltani. Keskitin aikaani enemmän siihen että mitä tuli syötyä tai syönkö ollenkaan ja sit liikuin paljon, ponin-raukka alko yhtäkkiä liikku kahta tuntia päivässä ja animen katsomista siivitti päivittäiset lihaskuntotreenit.
Olin päässy jopa parissa kuukaudessa jo aika hyvään kuntoon ja olin jo miettiny ekaa cossiani. Lopulta sit meneminen jäi ku en ois ikinä saanu ketään kaveriks. Itsetunto ja pää ei tosiaan ois kestäny lähtee yksinään.

Sit meillä alko kehkeytyy pienessä porukassa uusien ihmisten kanssa että hei, miten on jos lähdetään coniin? Huomasin yllättäin lisänneeni kuntoiluani enemmän ja stressasin ihan sikana. Tämän seurauksena sitten varmaan Nea huomas coniin lähtöä edeltävänä yönä miten marssin kaks kertaa jääkaapille "juomaan maitoa". Kuntoilin siis jopa unissani o.O stressi levis käsiin melkeen kirjaimellisesti kun vaivalla ja työllä (seriously oon avuton tekemään mitään) tehty Sasuke cossin paidaan selkään tuleva uchiha logo ei ollut kuivunut ajoissa joten ei cossia coniin............... Kieltämättä se sit ehkä autto nii ei tarvinnu nii panikoidan et näyttääkö se hyvält.
Sama höösi tuli käytyä myös ennen viimeisintä coniani eli Tracon 8a, cossi tuli tosin valmiiksi mut se oman kehon hyvännäköisyys-stressi hävisi vasta conipaikalle tultaessa, sit vaan stressasin sitä että näytän idiotiilta koska keskijakaus :D tulipa vietetty yolo-viikonloppu ku aurinkolasit päässä.

Nykypäivään tultaessa sit mietin just et tuskin tuo on mihinkään muuttunu, nyt en kuntoilua stressaa. Yritän vaan hoitaa selkäni kuntoon et pystyisin ees kävelemään normaalisti. Oletettavasti kumminkin ennen toukokuuta iskee se ei vittu nyt lenkille. Sitä ennen toki se klassinen "oh my ei mul oo ees cossia"
Oi tätä elämää! Mut en kyl vaihtais tätä pois.

Joten siis lopetan tän äärettömän pitkän seputuksen kannustukseen.
Kaikki arvon toverit elämänsä tiellä, niin cossaajat ku tavantallaajat. Älkää oikeesti olko nii ankaria itsellenne, itsestään välittävä ihminen on kaunein asia maailmassa.
Ja cossaajat, kyse on aika pitkälti harrastuksesta, tehkää sitä mikä tuntuu hyvältä, jos pitää alkaa armottomalle laihikselle yhen hahmon takia nii miettikää uudelleen onko se sen arvoista?
Itse seison sanojeni takana että tulen aina stressaamaan siitä että olen liian tukeva tai melkeinpä aina LIIAN LYHYT cossattaviin hahmoihini, mutta aion pitää kiinni siitä että teen cossin jossa on mukava olla ja on sellainen hahmo josta pidän.
Voin ainakin vannoa teille että katson ylöspäin aina ensin niitä ihmisiä jotka viihtyvät cossissaan ja näyttävät sen että cosplay ei ole niin vakavaa hommaa. Panostakaa siihen mitä rakastatte, mutta älkää unohtako pitää hauskaa!

Näihin tunnelmiin siis, Sayõnara!
Santtu kuittaa~


ps. Oon itseasiassa huomannu et en itsessäni enää niinkää kiinnitä siihen huomiota että onko hahmo laihempi kuin minä vaan enemmänkin siihen pituuteen :D dammit, mutta ei. en oo valinnu Edward Elriciä tai Leviä cossilistalleni siks että ne on lyhyitä vaan siks et tykkään hahmoista !
Mitä miun postaus oli ilman yhtä masentavaa kuvaa Edistä?