What if you would know that it all ends tonight

And what if you would know that you can't win this fight?

Would you have regrets, someone to miss or

Friends to say goodbye?

Or would you tell the one you love it was 

the best time of your life?

Epärealistinen olo. Tuntuu että viime viikkoina kaikki on menny päin mäntyä, mut sit taas on ollu hyviä hetkiä ja sit ollaan menty taas pahemmalla ryminällä sitä kovaa puuta päin. On ollu tosi hyviä hetkiä, on ollu paskoja hetkiä, on ollu koulua, kavereita, seurustelua, peli-iltoja ja random retuilua. Ja tavoilleni uskollisena mukana on ollu myös sairaslomaa, lääketokkuraa, pelkoa ja päivystys-vierailua...

Just nyt on tokkuraisia pelonsekasia ajatuksia kera spotifyn, kissojen ja ihan sairaan pahan avuttomuuden tunteen. Kaikkea pitäis tehdä mut mitään en saa aikaseks. Haluisin vaan nukkua muttei nukuta. Nää on todellisia hetkiä ku haluaisin koiran, lähtisin vaan ulos pitkälle lenkille ja voisin olla ajattelematta näin päätä takovia asioita. Bipolaarinen miten nii??

Ehkä suurin asia tässä on nyt se että oon heittäytyny taas tunteettomaks. En voi sille minkään. Tällänen oon suurimman osan aikaa.

Oon yrittäny herättää ittessäni jotain tunteita, niin hyviä ku huonoja mut en oo vaa onnistunu. En tunne mitään vaik aattelen et yks mun harvoista kavereista lähtee ja muuttaa vantaalle alle kuukauden päästä, en koe mitään ku yks pitkäaikanen kaveri katkas välit, mulla on edessä ympristönvaihto eli muutto probably Järvenpäähä joulun jälkee tai yhtää mihinkää muuhunkaa. Musta on tullu turta taas, en vaa jaksais yhtään mitään. Turhautuminen ja jatkuva ärtymys on ehkä ainoot mitkä tunnen vahvasti, väsymys on sellane perusfiilis ettei se oo tunne enää ja jos oikeen mietin nii just nyt ainoa asia mikä herättää jotain positiivista on ku suunnitellaan meidän tulevaa ryhmäcossia.
What the hell is wrong with me again!
tai no, en voi sanoa väärin. Oon oikeestaan vähän jopa tyytyväinen tähän kumminkin. Eipähän tarvii pohtia turhia.

Nyt vähän toiseen aiheeseen mut selailin tumbleria postauskuvien toivossa ja törmäsin yhteen tekstiin josta aattelin jakaa tänne osan

Aseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalisen vetovoiman puutetta. Aseksuaalinen ihminen voi tuntea romanttista vetovoimaa mihin sukupuoleen tahansa tai ei kehenkään: romanttinen vetovoima on seksuaalisuudesta erillinen asia. Aseksuaali voi harrastaa seksiä tyydyttääkseen seksuaalisen himon eli libidon, mutta useat aseksuaalit eivät halua seksiä lainkaan. Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen.

Which translates roughly to:

Asexuality means lack of sexual attraction. Asexual person can experience romantic attraction to any or none of the genders as romantic attraction is separate to sexual attraction. Asexual can have sex to satisfy their sex-drive (libido), but many asexuals do not want sex at all. Asexuality is a sexual orientation.

PÄIVÄN PARAS TUMBLR POSTAUS minkä siis oon tänään nähny, en tiiä millo lie julkastu :D
Oon miettiny ikuisuuden miten tänki asian vois paremmin selittää ja tänään oli se hieno päivä että löysin sen täydellisen lyhyen kuvauksen!

Mutta se siitä tällä kertaa!
Aseksuaali bloggaajanne Santtu kuittaa tältä erää!

Rise Like A Phoenix~

Olin alottanu tän kirjottamisen jo keskellä viikkoa ku sattu taukoa ohjaamisesta leirillä.
Oon antanu vitutusväsymyksen tasaantua eli poistin alun mitä olin kirjottanu ja yritän nyt uudestaan.
Viime viikko oli raskas. Koulun alettua se vanha kunnon jaksamattomuusväsymys poistui hetkeksi ja mietinki et selviän tästä ja haha mitä mietin alanvaihtoa kesällä. Leirillä oli mukavaa ja molemmat uudet ykkösluokat oli omalla tavallaan huippuja.

Huomasin nostaneeni koulun alettua vanhan roolimaskin taas kasvoilleni.

#salilekasalilvika ja arvon liikkatuntilunssijat 8-luokalla
Ikävä sua Henna <3

"Kaikki on kivaa" "Jee mulla on energiaa" "oon vaa tälläne luonnostaan pirteetyyppi" "ääh älä välitä nyt musta, ad/hd on kiva juttu"

Paskan vitut sanon minä. Kävin tässä hiljattain tapaamassa helsingissä mun uutta sossua ja lyhyessä ajassa se osas kuvaillu mun pään sisällön paremmin ku kukaan muu.

"Oon ymmärtäny asian niin että nuorempana oot ollu sen tyyppinen että haluut muille onnea ja vaan halunnu että susta tykätään, koulukiusattuna olemisen ja masennuksen takia yläasteella sut leimattiin huomiohuoraks. Nykyään yrität tiedostamatta välttää sitä paskaa eli oot vähän niiku palannu 10- vuotta taaksepäin ja pelkäät että ihmiset ei hyvksy sua ittenäs"

Totta puhuen en oo ajatellu koko asiaa. Viime vuos oli ehkä yks elämäni parhaimpia, basically koska Paukkulassa on nii hyvä ryhmähenki. Mulle todettiin tänää ku kävin hakee kissat kotio että mun ei kannatta olla pitkiä aikoja yksin koska rupee masistelee turhan takia, mut entä jos asia on niin että tarviin sen yksinolon jotta voin laskea sen roolin maahan ja olla vaan, well Santtu?
Oon ihminen joka etäännyttä kaikki kaverinsaki pois koska en osaa olla. Ystävyys, seurustelu, perhesuhteet ja kaikki vaatii molemmin puolista kommunikointia ja yhteydenpitoa.
Mulle on sanottu että on ihailtavaa miten sosiaalinen oon ja miten helposti "hankin" kavereita. Nyt jos mietitään asiaa nii ei, tällähetkellä mun kaikki kaverit on suurinpiirtein paukkulalaisia, mun luokkakavereita. Sit mun Lappeenrannassa olevat kaverit on mun entisiä luokkakavereita ja lapsuudenkavereita pari. Nää ihmiset jotka on mun kavereita ilman tätä "koulusidosta" Eli Saara, Janina, Nea jne on KAIKKI tulleet ite puhumaan mulle.
Herrajumala oikeesti, vietin viikko sitten kolme vitun tuntia miettien et mitä teen ku pitäis soittaa Petterille et tuon kissat jo perjantaina.

Minkälainen nössö oikeesti viettää niin pitkän ajan miettien että pitäis soittaa omalle veljelleen?

Nyt nauran ittelleni, mitä oikee selitän? Vannoin lopettavani valittamisen koska mulla ei oikeesti oo syytä valittaa. Asiat vois olla huonomminki.
Sitä alkaa vaan nykyään pohtimaan asioita helpommin ja syvemmin ku on taas pitkästä aikaa yksin.

Koko tää ihme ajatus lähti itseasiassa siitä että luin tuosta "kutsumua" haastehöskästä.

Aloin heti pitämään tosta kampanjasta koska tosiaan, ite en usko vieläkään päässeeni täysin jaloilleni kaikkien niiten vuosien jälkeen, mutta parhaani oon tehny.
Kirjotin joskus viime vuonna täällä muistaakseni tarkemmin siitä mutta tosiaan. Oon kuluneen elämäni aikana vaihtanu koulua kahdesti, kerran ala-asteella ja sit seiskan puolessa välissä. Olin koulukiusattu jopa viimesessä koulussani kun "kaverit" päätti kääntyä mua vastaan.

Jos mietin omia peruskoulu vuosiani nii päällimmäisenä on ne nimitykset, vuosiin mahtuu paljon mutta ehkä ne eniten päähän kaikumaan jääneet on ne mitkä tuli sillo ku kävin vielä ISKn kakskielistä "ollaan niin vitun avoimia ja hyväksyviä" koulua. Sillon ku oltiin pienempiä nii tuntu pahalta ku jopa kaverit piti mua maalaisjunttina, mitä vanhemmiks kasvettiin nii sit aloin olee juntin lisäks homo, huomiohuora, kehari, outo, läski, heikko, pätkä, turha ja ties vielä mitä muuta. Olin se erilainen, olin se jolla ei ollu ketään puolellani joten olin heikko ja helppo uhri. Opettajille olin vaa se joka oli aina haastamassa riitaa, muille ne vaan sano "Ei se voi sille minkään, jotkut ad/hd lapset on luonnostaan väkivaltasia" 
Voin vannoa käsi sydämellä että en oo eläessäni alottanu yhtään tappelua. En oo vaa koska suostunu alentua olemaan puolustamatta itseäni.

Vietinki sit suurimman osan ylä-aste vuosista siinä masennus pöllyssä. Kasilla yks päivä eräs mei luokkalaine hokas mun viiltojäljet enkä ehtiny tehä mitää ku se pisti havaintonsa kiertoon. Sillon sain uudelleen kuulla olevani huomiohuora ja angsti paska jne.
Sitten tuli se kerta ku eräs "kaveri" livautti että käyn tapaamassa psykologia kerran viikossa, sen jälkee mua ei enää lähestytty. Siinä tilanteessa oli ehkä hyvä hetki sanoa että olin kerranki tyytyväinen että mut jätettiin rauhaan, olin "se hullu"

Mun elämä käänty ympäri ku ymmärsin ettei mun kaverit välittäny siitä maineesta. Meillä oli omat juttumme. Meillä kaikilla oli omat ongelmamme ja oltiin toistemme tukena. Antton, Iiro ja Lassi oli ensimmäiset jotka hyväksy mut ihan omana itsenäni.

Nykyään oon siihen tarpeeksi vahva etten enää masennu jos joku sanoo mulle pahasti, kavereitani puolustan henkeen ja vereen, mut on yks asia mitä miun pää ei kestä.
se on nimittäin väheksyminen.
Totesin joskus kaverille että vellon tääl yksinäni alemmuuskopleksissa ku Gazen livet ja Ruki on vaa yli-täydellinen.
Kaveri totes siihen että EN SAA tai VOI kärsiä alemmuuskompleksista kun ei mulla oo syytä ja että hän saa koska näyttää rumalta.
En tiiä tosiaan että olisko toi pitäny ottaa kehuna vai miten, mut mulle se ei tosiaan ollu.
asdfghjkluygbnk


Vittu että on pitkä postaus :'D

Kiusaajat sai haistaa pitkän paskan
sillä hetkellä ku tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni.
Mulla oli elämässäni elämisen arvoinen ihminen.
Nea oon pahoillani etten voinu siltikään olla lopullisesti sun vierellä
mut oot edelleen mun hyvä kaveri enkä haluu että mietitään pahalla
niitä meidän yhteisiä aikoja.
People change and some people just drift away fom each other

Riuttala kuvia sun muita tulossa soon koska haen sen muistikortinsiirtäjän ens viikolla!
Respectit sille joka jakso lukee tän shaiban loppuu :D

Santtu kuittaa~

can I sleep now?

Mun arki on tosiaan ollu aika laimee tällä viikolla.... Oon yrittäny epätoivoisesti nukkua, sit oon ollu Saaran kanssa (hitto en oo kummemmin muita sit nähny o.O), pelannu ja käyny tallilla. Sekä toki ollu kissojen kanssa. Aoi on kotiutunu hyvin mut se on erikoistarkkailussa koska epäilen et se ei oo täysin terve. Pahin pelko on FIP(kissojen vatsakalvotulehdus) koska se näyttää siltä että se on nielly tennispallon kokonaisena. Ei voi muuta ku seurata.
Ainii jotai poikkeusta oli arkirytmissä, TÄNÄÄN SIIVOSIN PERKELE. Kämppä ei oo koskaan ollu näi siisti oikeesti, ja sit Mirva kävi kahvilla. Siinä meni lepposasti jutellessa se reilu kolmetuntia. Oli kiva nähä muitaki välillä ja varsinki ku löydettiin yhtenäisiä ajatuksia sillo kaheksan viikon työharjottelun aikaan.

 Yhtä pitkään mielessä ollutta juttua oon kans miettiny. Nimittäin koulua. Oh god no, nyt on kesä mut ei voi minkään. En nimittäin tosiaan tiiä et onko tässä alassa sittenkin sitä mikä pitäis mielenkiinnon, tai kestääkö miun pää tätä. Kasvatusaineet ja stuff like that kiinnostaa mut ehkä se kiinnostus on enemmänkin teoreettista... Mietin sillo ysillä muuteki hakuja tehdessä että haenko alalle mikä kiinnostaa ehkä enemmän mut en tiiä kestääkö pää vai alalle joka kiinnostaa ja josta kokemuksesta tiiän että pärjäisin. Valitsin sen joka kiinnosti enemmän mut enää en tiiä. Oon tosiaan tullu siihen tulokseen että mietin rauhassa nyt yhteishakuun asti ja isken haun sitte Livialle ja Hyrialle ja katon sit ens kesänä et jos pääsen jompaankumpaan maatalouslinjalle että otanko paikan vastaan vai oonko päässy johonki heavensgod vaiheeseen ja päätän jatkaa valmistumiseen tällä alalla.
Kakkosvuos kumminki kertoo aika paljon meistä ja valitusta ammatista koska erikoistumis aineet alkaa.
En tiiä, turhauttaa stressaa ja ääh.
seriously, mulla on tulossa nyt tälle vuodelle silmäleikkaus (ei laser vaa isompi), ne kuukausikäynnit töölössä, kaks työharjottelua, koulua ylipäätään ja siinä samalla pitäis pitää pää kasassa. Tuntuu että nyt jo ku yritän saada kaikkee ponin liikutukset, kissojen hoidon, oman terveyden ja miljoonan muun asian kasassa nii en tosiaa nää kavereita (paitis Saaraa), en oo jutellu muualla asuville (enkä kyl muillekkaa) kavereille pitkään aikaan saatika sit kaivanu ompelukonetta or stuff like that varmaa kuukautee. ja sitä enne kuukauden keskityin töihin. eli koko kesänä.

Ajatuksen juoksuni viimeset kaks kuukautta
lol this is my whole life

Turhauttaa. Eniten ehkä se että cossit on kesken ja tracon lähestyy, haluisin nähä kavereita tai ees puhuu ihmisille mut en saa mitää aikaseks. Sit tietenkin nyt on menossa taas yks niitä parin kuukauden jaksoja ku en saa nukkuttua yhtään. tympäsevää ku koko ajan väsyttää, Saaraki jo sano tänään siitä et se pelkää tehneensä jottain ku "mökötän" mut tosiaan tuntuu että mun aivot ei toimi ja kaikki on jäässä.

eipä tarvinnu kirjottaa postausta yksin

Asiasta kolmanteen, Aoi just ryömi pitkällään keittiöstä tähä miu eteen ton viitisen metriä.. Näytti tyhmälle, outo eläin.

matti raukka luulee olevansa pieni...

oh god, puhukaa mulle ihmiset en saa ite aikaseks ees avattua kännykällä chattia o.O

Black veil brides - Ritual

Praying for what your heart brings

Thoughts of escape and bloodshot eyes

You're barely sleeping, no longer dreaming

Now what you do to feel alive

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Singing songs of the old days

Try to remember what's gone by

Stronger in new ways

Don't care what they say,

This is your life

It's time to rejoice

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Our destiny is what we learned

Together wanting something more

Their misery and demons burn

A feeling that's worth fighting for

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Becoming one with our ritual

Really nyt on torstai ja oon nukkunu koko tän kuluneen viikon aikana yhteensä ehkä 10tuntia. tässähän on siis ollu neljä yötä, jos siis lasketaan su-ma kans. Pidemmällä aikajaksolla en ees haluu aatella ku tätä tosiaa on jatkunu tosi pitkään

Näin viime yönä pitkästä aikaa lyhyen unen.. 

Olin junnuSasuke, uni alko ja eteni ihan täysin sen kohtauksen mukaan missä Sasuke tulee kotii ja löytää perheensä Itachin tappamana. Kaikessa sekavuudessaan se vaa päättyy siihen että karjasen Itachille "Nii-San mikset herättäny mua jooga tunnille?!" mihin Itachi vastas "Santtu pieni sä oot tarpeeks vanha heräämään ite, ja meen nyt tekee meille päivällistä" Heräsin siihe et Itachi häipy ja pamautti oven kiinni. 

Eli samaiseen todellisuus ääneen mikä tuli siitä että pennut jahtas toisiaan ja nessu juoksi ovea päin. 

Really? WTF joo moi

Kiitos Ramppikuume, Kiitos Kankaanpää!

Lyhyt postaus näin "tauolla" olon kunniaksi. Tosiaan blogi jatkaa yhä tauolla, mutta ajattelin nyt kun sain inspiraation niin jakaa kuulumisia.

Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!

Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon  vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.

Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.

Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.

Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.

Left to right
Elli  - Maria
Simppa - Sheikki
Kata - Jukka-Marko
Minä - Misaki

Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.

Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.

Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook

Well, I'm not happy with myself~

Keinot lievittää stressiä ja auttaa omaa jaksamistaan?? Jossain elämäni vaiheessa en suonu tollasille ajatuksille mitään, mutta tosiaan. Alettuani opiskelemaan kasvatusalaa nii nää asiat on ollu aika keskeisiä. Meillä loppu just elämänkulun kurssi ja sen yks keskeisimpiä aiheita oli mm. stressi, kulttuuriperimä ja jaksaminen.
Mein tentissäkin oli muistaakseni viimeisenä kysytty siitä että miten omaa vointiian voi ylläpitää ja auttaa itseään jaksamaan.
Henkilökohtaisesti oon ite ollu aina niitä ihmisiä jotka miettii ensin muita ja kaikki mahdolliset naapurin mummot ensin enneku suo omalle jaksamiselle ajatustakaan (osa syy kai miks oon tällä alalla.....). Mut tosiaan, miten autat muita, kun et itekää jaksa omaa elämääs?? Oon viime viikkoina stressannu kaikkee muuta, tulevia tenttejä, cosseja joiden pitäis valmistua mut mitään en oo alottanu, kavereitani, taas koulua, asumista, Melodyn liikuttamista ja ollu huolissani yhestä tärkeästä kaverista joka on valitettavasti ajautunu taas sille tielle mistä olisin halunnu sen pelastaa mut en kyenny siihen. Ainii ja vaikka luetellut asiat on pelkkä jäävuoren huippu nii oon kans ollu huolissani isäni jaksamisesta. Eli missä välissä miettiä itseään? Ei sille oo oikee ollu aikaa.
Näiden kaiken seurauksena eilen, olin suoraan sanoen aika heikon paikan edessä. Istuin opistolla, kirjottamisesta ja tentteihin lukemisesta ei tullu yhtään mitään ku pää ei kestäny kasassa, yritin siinä sitten hallita sitä rauhoittamalla itteäni (katoin siis varmaa miljoona jaksoa Soul Eateria.....) mut tuntu ettei mikään vaan auta. Illalla sit lopulta päätin antaa olla ja menin "nukkumaan" jo aika ajoissa. Huonoin seurauksin. Nyt pelottavalta tuntuva ajatus, mut se että eilen se mikä miun mielentäytti oli se että mitä mie teen täällä? Oon ollu hyödytön kaiken suhteen mitä oon yrittäny ja oon onnistunu pilaamaan muidenkin elämiä, vaan yrittämällä olla niissä. Pohdin syvintä syvyyttäni siitä miten kukaan ei varmasti tajuais miun olemassaoloa enneko olisin kuollu, tai poissa tai jotain. Kävin läpi mielessäni kaikki ne vanhat suunnitelmat mitä tein päättäkseni oman eloni, mut lopulta tartuin vaan kynään ja paperiin.

Tänään ku on tullu oltua koulun penkillä, juteltua ihmisten kanssa, käyny tappelees ponin kaa tallilla ja juossu kiirellä bussiin, käyny kaupassa kavereitten kanssa ja kattonu sitä yhtä sarjaa mikä edelleen on miun kestosuosikki (Durarara!! nyt ja aina), sekä lukenu huomiseen tentiin, nii viime yö tuntuu jopa pelottavalta. I know tässä on sama asia ku mitä mun entinen psykologi jakso hokea, miu pitäis seurata omaa jaksamistani ja muistaa se ettei miu kannata olla liian pitkään yksin. Vaikka viihdyn yksin, nii viihdyn kans seurassa. Välillä minun ku ihan kenen tahansa on hyvä olla ja viettää aikaa yksin, mut siitä huolimatta seura tekee hyvää.
En vaan osaa edelleenkään pyytää ihmisiä olemaan miun kanssa tai mitään muutakaan. Ja sit ku oon tarpeeks pitkään ollu yksin, nii seuraan lähteminen vaatii taas niin paljon enemmän.
Mutta joo, tulevasta viikosta voin sanoa että taitaa olla vähän enemmän tekemistä.
Huomenna mennään luokkavierailulle Mikkelin etsivän nuorisotyön toimeen tonne olkkariin, sit yrittäjyyden tentin jälkeen meillä on viimeinen esitys (ainakin nyt vähään aikaan), ja sen jälkeen ainakin olis suunnitelmissa että Mimmi tulee opistolle ja katotaan miun pari viikkoa sitte tehtyä löytöä eli ikivanhaa animea sovitusta nimeltä The Legend Of Zelda. Keskiviikkona on se joku icetapahtuma keskustassa minne mei luokalta lähtee yks ryhmä kisaamaan (oon ite vähä niiko jäsenenä curling osuudessa, ja muutoin varalla), sit torstaina kai kamoja kasaan ja silleen. Perjantaina onki nokka kohti lappeenrantaa (ajattelin tehä viimein ne muokkaukset mun vanhaan kigurumiin ja stailata yhtä peruukkia joka tulee oletettavasti mun Hiroki cossiin) ja lauantaina tulee laumaa pällejä Lepraan!

Argh! Mulla on ongelma.
Koska tuo reuhka jota hiuksiksi kutsutaan
kasvaa ihan tajuttoman nopeasti.
se on nyt liian pitkä ettei kestä pystyssä omineen
mut liian lyhyt ettei lakka tai muut auta....
sdghasjkldklsjdk Turhadun :D

Eli nyt oon ottanu omat jaksamiseni ees vähäks aikaa huomioon, joten kai voin lopettaa tän postauksen tähän ja jatkaa Durararan katsomista... eiku siis kokeeseen lukua... eiku piti soittaa faijalle.... tai jotain :D ehkä vois jo mennä nukkuu... Vanhusta väsyttää :(

Mut ihan mielenkiinnosta, heitän kysymystä. Sinä joka nyt luet tätä, kommenttia kehiin. Miten SINÄ edistät omaa jaksamistasi? Mitkä keinot ootte huomannu toimivan ku pitäis piristää omaa itseään? :)

Drrr!!ssä on vaan niin paljon asiaa.
se ei oo vaan anime, se on taivaallinen anime!

Sayõnara!
Santtu kuittaa tältä osin~

I'm Home Again~

On ollu iha kiva olla ilman teatterimeikkejä ja sitä glitteriä :D

Halusin tehä postauksen mutta koska tuliki vähän kiire nii tää jää nyt lyhyeen ja vähän vähempi tekstiseen :) Tajusin nimittäin just ku avasin tän uuden tekstin tähän että kello on kohta 11, pitäis vielä siivota ja syödä enneku Petteri tulee. Velipoika tulee siis käymään tänään Mikkelissä koska meidän serkku pitää sen polttarit täällä. Ens perjantaina on sit suuntana pitkästä aikaa lappeenranta ja häät!
Mutta asiaan, Muori toi miulle viikko sitten tuon (kummallisesti puuttuneen) BVBn levyn mikä oli tullu postissa, oon sitä tässä nyt kuunnellu koko viikon ja vanhojen klassikoiden kuten Knives and Pens ja Carlolynin lisäks sieltä nous yks uus suosikki. Kyseessä on siis tää Black Veil Bridesin ensimmäinen levy We Stitch These Wounds.

Black Veil Brides - The Mortician's Daughter

I open my lungs dear
I sing this song at funerals... no rush.
These lyrics heard a thousand times, just plush.
A baby boy you've held so tightly,
This pain it visits almost nightly
Missing hotel beds, I feel your touch.

I will await dear, a patience of eternity, my crush.
A universe so still.
No rust.
No dust will ever grow on this frame,
One million years, and I will say your name.
I love you more than I can ever scream.

We booked our flight those years ago,
I said I loved you as I left you.
Regrets still haunt my hollow head,
But I promised you I will see you again, again.

I sit here and smile dear.
I smile because I think of you and I blush.
These bleeding hollow dials, this fuss.
A fuss is made of miles and travels
Roadways are but stones and gravel.
A bleeding heart can conquer every crush.

We booked our flight those years ago
You said you loved me as you left me.
Regrets still haunt your saddened head,
But I promised you that I will see you.

We booked our flight those years ago
I said I loved you as I left you
Regret's no longer in my head,
But I promised you and now I'm home again, again, again, I'm home again, again, again.

I'm home again.

Oon nytki kuunnellu tota The Mortician's Daughteria koko aamun :3 Mutta jos totta puhutaan nii oon nyt laiska kirjottaa joten jotain mitä ei ole pitkään aikaan oikee ollu kunnolla.

KUVIA! Kuvathan kertoo ennemmän kuin tuhat sanaa...

Random kuva, Muistatko Jossu vielä tämän kesän?

asdfghjk, haluun oikeesti soittamaaaaaa

kuolin :'''D

Miss you <3

LOPPUHUOMIO. Löin eilen viimein lukkoon mun Mimicon cossisuunnitelmat ja nehän on damdamdam

Rin Matsuoka sarjasta Free! Iwatobi swim club

Aoba Seragaki pelistä DRAMAtical Murder

Aoba on tosin vähän auki vielä, riippuu ihan budjetista ett ehtiikö se tulla valmiiks mut yritetään :)