Back in the city, I used to call home

ALL TIME LOW - RECKLESS AND THE BRAVE

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

So long live us

Looking out at a town called Suburbia

Everybody's just fighting to fit in

Little rats running mazes, having babies

It's a vicious little world that we live in

Looking back at a life on the other side

I realize that I didn't fit in

Didn't hate it but I didn't quite relate it

To my precious little world

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Breaking out of a town called Suburbia

I remember everybody always saying

"Little brat, must be crazy, never make it

In our vicious little world"

Still I'm leaving

Got a van, got a chance, got my dignity

Got a dream, got a spark, got somewhere to be

Take a breath, say goodbye

To their precious little worldb

(And say goodbye to me)

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Long live us

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

Paljon on tapahtunu taas lyhyessä ajassa. Niin hyviä kuin ei niin hyviä asioita. Aloin maaliskuussa seurustelemaan ja kas kummaa ollaan edelleen yhdessä. Ollan jopa ylitetty se kaikki on pinkkiä kukkia vaihe ja jopa oltu huonoissa  väleissä but everything is still fine. 

Olin töissä, töissä meni hyvin  vaikka oli iha saatanan rankkaa.. kesäduunia ei tullu mut puuhaa on ollu conien, kouluhommien viimeistelyn ja matkustelun kanssa. Olin just about  viikon Saaralla Mikkelissä ja nyt luuhaan reilun viikon  mutsilla hoitamassa koiraa ku se hiihtää maailmalla.

Pitkää tekstiä ei taaskaan valitettavasti  tule... tablella kirjoittelu  on raivostuttavaa! 

Jaaaaaa melkeen unohdin, hyksistä kuuluu  sekä hyvää että huonoa. Sain diagnoosin  toukokuun lopulla ja heti seuraavana maanantaina kävin maistraatissa ilmoittamassa uuden nimen, kelakortti on tullut sekä passi joka uusittiin lontoonreissua varten. Polille olen myös saanut ajan elokuun lopulle. Suurella odotuksella :D  Huono info tuli sitten tänään, sossuni ilmoitti tänään että sai tiedon jäävänsä perhevapaalle tänään jonka johdosta työntekijäni vaihtuu. Eihä tässä muuten siis mitään mutta tiiän itekki olevani niitä ihmisiä jotka eivät luota niin helposti ja tästä persoonallisuus/trauma/ongelmastaha psykologinikin sanoi että terapiaa voisin vakavissani harkita. Nojaa, oon siinä uskossa yhä että suurinosa hyksin työntekijöistä on mukavia, mutta mun kohdalla on muutenki vähän haikee olo,  koska Minna oli oikeesti eka mun "työntekijöistä" joka sai asioita eteenpäin ja hänen kautta oli helppo hoitaa hommia.

Vitusti liikaa kirjotusvirheitä mut armahtakee ne :D  table on tuskaa

Until next time!

old but gold ♡

Been there, done that Italy~ teksti postaus

Meinasin alkaa kirjottaa jo eilen illalla tullessani kotiin mut lentoväsymys vei voiton joten kirjottelen nyttten.
Lennettiin Bergamoon lauantai iltana, eka epäonni iski ku kuulutettiin että kone on 35min myöhässä. Meillä siis majotusken sisäänkirjaus meni jonku takii yheltä kiinni joten aika meni tosi tiukalle. Noh päästiin sit kumminkin hyvissä ajoin hotellille ja heti nukkumaan. Aamulla herätessä horkassa oli selkä kipee ja jaloilla kylmä, huone oli muute hyvä mut tosiaan sänky oli turkasen kova ja iha sika lyhyt. :D Aamiaine oli kans tosi säälittävä.

Lähettiin sit heti aamulla varhain seikkailee Bergamoon, yläkaupunki oli nopeesti kävelty ja todettiin vaan että paljon oli ihmissillä koiria mukana. Ylipäätään siis kulttuuriero siinä että ne ihmiset oikeesti kulki koirinensa siellä kaupoissa ja ravintoloissa ja se oli iha normaalia. Haluisin nähä ihmisten ilmeen ku kävelisin täällä jonnekki ravintolaa Acun kanssa !
Noh, siinä sitten sen perhanan siestan (eli paikat kiinni yhen aikoihi) aikaan päätettiin hakee kamat ja siirtyy veronaan jossa mei seuraava majotus olis loppu loman. Noh.... Mentiin siinä sitten juna-asemalle ja sille jee ehitää tohon kohta lähtevään junaa, ostettiin liput ja kipitettii laiturille. Juna oli tosi rähjäsen näköne ja oltii sille wtf mis kaikki ihmiset, noh. kysyttiin sit joltai naiselta et lähteeks tää tästä ja se vaa totes jotain tyyliin "this train is not going to leave for a long time". Lähettii sit kattoo et oltiinko katottu laituri väärin ja joo oltiin väärällä. No sit löydettiin se oikea paikka ja vähän aikaa siinä oltua sit piti kysyä joltai hepulta et miks tää juna ei näytä lähtevän. Tää ukko sit totes jotain poliisista ja "strike"stä eli jäätiin miettii et joko tääl on meneillään lakko tai sit joku isku. Mentiin sit kysyy ihan customer servicestä et mitä kettua tääl tapahtuu ja se muija kehtas sanoa että se yks ei ny mee mut menkää seuraavalla.
Istuttiin sit puol toist tuntia siin hemmetin laiturilla ja MITÄÄN EI TAPAHTUNU. ykskää juna ei liikkunu koko aikana, turhauduttiin ja lähettii kadun toiselle puolelle bussiasemalle jos sillee mentäis. Siin sit viimein selvis että joo lakko on menossa ja jatkuu iltaan asti. Hypättiin sit ohjeitten mukaan bussiin, mentiin lentoasemalle ja sieltä kiirellä bussiin joka meni Bresciaan. Sielt sit finally selviydyttiin hetken hapuilun jälkeen bussiin joka meni Veronaan. Ainoo vaa että se saatanan bussi kiers kaikki pikku kylät siinä matkalla ja onnistuimme siis istua bussissa yli kolme tuntia ja matkaahan oli vaan sen 65km..........

Päästiin veronaan sillo illalla joskus puolen ysin aikaa ja sit ku lähettii kävelee hotellille nii eksyttii.... Matkaa assalta hotelille oli sit oikeesti kilsa ja onnistuttii siihen käyttää tunti. Goddammit siinä sit koko päivän nälässä olleinna tapeltiin koko matka ja tuntu et kaikki menee heti perseeleen. Hotellissa oli onneks sit iha helvetin hyvä pizzeria ja saatiin ruokaa ja nukkumaan.

Maanantai käytettiin Veronan tutkimiseen. Kierrettiin paikat läpi ja todettiin että Verona on oikeesti aika kiva paikka. Kannattaa käydä!
Tiistai käytettiin siihen että hypättiin junaan ja käytiin Venetsiassa. Ei ollu uponnu veteen vielä :D Venetsia on tosi kaunis vanhanaikanen paikka ja oli tosi siistii käydä siellä. Venetsiaa tosin katottii vaa sen verran et käveltiin yli kaks tuntia karttaa seuraten Marcon aukiolle, otettiin siin pari kuvaa ja sit kylttejä seuraten käveltiin puol tuntia takas. Ihmisiä oli iha sikana oli jo kans iha sika kuuma. Soijas aika pahasti.
Tultiin sit junalla takas Veronaan käytiin syömäs ja mentii hotellille pakkaamaan. Seuraavana aamuna sit päätettiin varata aikaa Bergamoon palaamiselle. Hypättiin aamulla junaan ja mentiin sillä Bresciaan ja siitä ostetttin liput bussiin joka meni suoraa Bergamon lentokentälle. Istuttiin sit Bresciassa seuraavaa odotellessa kaks tuntia pelaten korttia. Lentokentälle sit päästessä todettiin että turhaan varattiin aikaa ku kerran meni sujuvasti ja oltiin sit neljä tuntia siin perhanan kentällä ennen lähtöä. Ja konekki oli 20min myöhässä.

Oli aika tuskasta istuu kolme tuntia koneessa kahen venäläisen kanssa koska eikös vierekkäiset paikat ookki aika yliarvostettuja?

Noh, reissusta on selvitty mut en usko lähteväni ihan heti... Vähän on jotenki outo olo koko hommasta ja nyt haluun vaa nauttia loppu lomasta ja rauhassa. Lauantaina tosin lähetää tervehtii velipoikia armeijaan ja käymään pitkästä aikaa mei kesämökillä. Sen jälkee haluun pitää mieluusti matkaa lepraan ja matkaa perheeseen ja kerätä omaa päätäni takas kasaan tulevaa lukuvuotta varten!

Seuraavaan postaukseen tulee sit kuvat!

kiikuna kaakun rajalla, puolimielet hajalla~

The Lawless Darkness jää tauolle. En osaa sanoa kuinka pitkäksi aikaa vai loppuuko kokonaan. Syy olkoon nyt suuri salaisuus, en jaksa alkaa sitä enää sen pahemmin valottamaan.

MUTTA

Jatkaa omaa kirjoitteluani vielä josssain muodossa, alan pitämään 90%sta cosplay blogia, kattoo ny miten kestän aiheessa mutta tarkoitus olis pitää sitä blogia aiheena tämä otakuiluni, eli cosplayta, animea, mangaa, coneilua ja muuta random pölinää aiheen monesta laidasta
--> linkki siihen jos kiinnostaa on tuossa Be Different, Be You

Ja, mahdollisesti jatkan kirjoittelua Ravatessa Roiskuun puolella yhä, jos joltain on sekin menny ohi nii kyseessä on siis vanha tauolla ollut raviblogini. Melodyn päähänpistot alkaa siis mahdollisesti löytää tiensä taas sinnekkin :)
--> Ravatessa Roiskuu

sepä se siinä sitten.

Sayõnara, Mata ne!
Santtu kiittää kahdesta vuodeesta ja kuittaa~

Would you stay by my side the rest of our lives?

Päässä pyörii miljoona asiaa mistä haluisin kirjoittaa, mut kai on vaan aloitettava siitä mikä on päällimmäisin ja toivottava ettei postaus veny liikaa :D

Eilinen oli omalla tavallaan aika jännäisä kokemus, olin siis toiseksi vanhimman serkkuni Miikan häissä, auts, Miikka ehti ennen Pekkaa avioon mut kaiketi Pekalla ei mikään kiire ole.
Kirkko osuus oli hoidettu nopeasti ja on sanottava että serkkupoika näytti olleen tosi hermona, mut morsian Eila oli oikeesti äärimmäisen kaunis. Vaikka normaalisti en ajattele tollasia asioita nii on se kerran elämässä oltava talon naisväen kanssa samaa mieltä että Eila oli tosiaan loistossa. :)

Meinaan siis c'moon kuka jaksais kattoo miu lärviä loppu ikänsä

"loppujuhla" oli kans hoidettu tosi hyvin, klassisen vaimonryöstön ohella oli parituntemusta, hääbingoa ja live musiikkia. Sitä se on ku on suku täynnä muusikoita, enkä edelleenkään pyörrä sanojani siinä että kun puhutaan musikaalisista esikuvista, nii Miikka on edelleen mun ykkönen. Se esitti illan aikaan muutaman cover biisin ja sen ohella omia tuotoksiaan ja kyllä. Miikka on mei suvun stara eikä sitä voi kukaan kieltää.
Ilta tosin vähän alko loppua kohden karkaamaan käsistä ja lopulta oltiin sit keskimmäisen serkun Hannan kanssa tukemassa Pekkaa joka yritti pysyä kännissä pystyssä ja tökkimässä kaksosten lisäks meidän enoa Kampsua ettei ne sammu. Pekka lupaili siinä ohessa kovasti että kun se suuri päivä tulee kun mie täytän 18 nii se vie miut lappiin kuunnon ryyppy reissulle. haha, iha ku tulis tapahtumaan. Kampsu kans lupas tulla käymään Mikkelin kautta seuraavan kerran ku suuntaa Lappiin.
No mutta joo, kokonaisuudessaan ilta oli ihan kivaa vaihtelua mut se sisäls paljon ahdistusta ja miun haukkumista. Sitä se on ku oot suvun musta lammas, yks oli ainaki siinä että Kampsu moitti miuta koko illan siitä että oon "lopettanu" kitaran soiton. Se on tuskaa itellekki mut päätin siinä sitten Miikan bändin Dante's Riotin soittaessa että miulla ei oo enää vaihtoehtoja, hain siis tänään kitarani sedältäni, vien sen mukanani Mikkeliin ja miun on jossain määrin voitava nyt jatkaa.

¨Nonnii, nyt on häistä puhuttu.. Jos olisin äärimmäisen tarkkaa kuvausta päivästä tehny nii olisin varmaa saanu aikaiseksi miljoona postausta mut pidentää lyhyenä :D
Fufu, no kumminki mitäs tässä. Oon ollu keskiviikko illasta asti Lappeenrannassa, torstain tuli tosiaan käytyä keskustassa ostamassa mamma petalar tyyliin vaatteita, perjantain häät ja tänään kävin sit tsekkaa mei ukon uuden kämpän. On muuten loistava :3 en jaksa oottaa hiihtolomaa koska hyökätään osalla mei teatteriporukkaa sillo sinne ! Wuhuu :3
Mut nii, muutoin oon tääl kaiken liikenevän ajan pelannu Kingdom Heartsia ja Narutoa eteenpäin. Oi sitä onnea ku viimein pääs pelaamaan!!
Huomenna on sit suuntana Mikkeli, onneks..

Mua kyl huvitti eilen yks asia, eikä tää ollu ees eka kerta. Kävin kysymässä eilen Miikan bestmanilta et onks niillä alkoholittomia juomia missä, ja oikeesti. Jouduin melkeen 10minuuttia vakuuttelemaan sitä että kyllä, olen alaikänen. Oli pakko sit myöhemmin illalla kysyä siltä että kui  vanhaks se miuta luuli ja vastaus oli et se on aina luullu (ja kuulemma meidät nähtyään luuli vielä enemmän) et mie ja kaksoset ollaan kolmoset. Eli vielä tarkentaakseen se tosiaan luuli että mie täytän kans tänä vuonna 20. :D Sama kävi itseasiassa myöhemmin illasta vielä ku juttelin aikani kuluksi Pekan ja Eilan venäjällä asuvan veljen kanssa (Ilja ei puhunu btw suomea joten keskustelu käytiin venäjä/enkku sekoituksella) ja Pekka meinas kuolla nauruun ku Ilja hämmenty aika pahasti ku totesin sille että hei, en voi ottaa tota sun tarjoamaa koskenkorva shottia koska olen alaikäinen.

Mä myönnän sen. Miust on ehkä jopa kiva ku ees joku joskus pitää miuta todellisuutta vanhempana. Ja jos jatkan asiaa tällä linjalla nii eilisen pitkän keskustelun Miikan kanssa jälkeen tajusin etten ehkä oo ainut vähän kummallinen tässä suvussa. Koska tosiaan löydettiin toisistamme niin paljon yhteisiä piirteitä että huhhuh, molemmilla on vähän erityisesti avautumisen osalta ongelmia. Mie en mieluusti puhu ongelmistani kellekkään tai edes osaa, se on yks suurimpia syitä miks kirjotan blogia, sit sekä minä että Miikka kirjoitetaan kans sävellyksiä. Mut kaikista yllättynein olin ku Miikka paljasti et kaikista suurin yhteinäinen asia meillä on tuo ikäkompleksi.
Miikka sano että "miun ikäsenä" (meillähän on 10-vuotta ikäeroa) se oli aika samassa tilanteessa.
Mie vihaan yhtenä asiana eniten maailmassa sitä ku miulle kommentoidaan miun iästä, oon niitä ihmisiä joille ikä tosiaan on vaan numero. Suurin osa miun ikäsistä juoo, polttaa, rellestää jne. Mie oon vaan yksinkertaisesti niin tylsä etten nää niissä mitään järkeä, ja jos totta puhutaan nii just siks yleensä jos vaan mahdollista pidän ikäni omana tietonani koska sillon oon huomannu et ihmiset enemmänki kohtaa ja kohtelee miuta miuna eikä niiden olettamuksien pohjalta että "hei tuo on 16, se on varmaan tällänen ja tällänen"
bläh, ottaa tästä ny selvää. Mut sama juttu on kans sen suhteen ku jotkut kohtelee miuta ikäni takia lapsena. Yritän kohdata asian huumorilla mut joskus se tosiaan on vaikeaa. Helpommin nauran asialle jos kyseinen henkilö tosiaan on miuta vanhempi (reilusti ja jos se tosiaan on vitsailua) Mut sillon miulla kyllä on pinna aika tiukassa, ku jotkut maksimissaan miuta VUOTTA vanhemmat perusteinit alkaa hyppimään miun nenille sillä ikäkortilla. (miulla tosiaan on yks tällänen kaveri joka sitä tekee ja on ollu tosiaan aika vaikee olla lyömättä sitä joka kerta.)
Sama juttu kun muutama ihminen jotka on itseasiassa miuta sen vuoden NUOREMPIA alkaa vinee siitä et oon olevinani ku joku aikuinen ku ei meillä oo ku vuos ikäeroa jne. Mut ei, se on vaan miun luonne. Mie oon noteerannu ittestäni sen kyllä että en oo massaa siinä että ajattelen yleensä paljon pidemmälle seurauksia ku monet miun entisistä saman ikäisistä kavereista.

Mut joo, kai en oo kypsempi tai mitään, oon vaan tylsä.

dfghjklkjhgfderghk Nyt tuli kyl niin random postaus mistä ei kai saa mitään selväää ä ä ä ä ää  mut laitetaan LPRn piikkiin. lol lmao

Sayõnara!
Tylsä kuittaa~
ps. Vähä reilu kuukausi Sekai-ichi Hatsukoi Movien julkasuun!!! Jos siis muistan sen päivämäärän oikein :D
pps. Miksei elämä voi olla ku mangassa/animessa? huoh, näitä elämän suuria kysymyksiä.

Life is just begun, now I've gotta throw it all away~

Taas naapurista riita kantautuu

papereistaan Tiina jälleen luopuu

lueta ei, rauhassa ei

tänä yönä ainakaan

Siitä on aikaa ku oon tällä periaattelaa postausta kirjottanu nii otetaana näin.

Huhhuh, viime yö oli täyttä tuskaa. Vanhat uniongelmat painaa taas päälle ja unta ei meinaa saada kun miljoona asiaa painaa mieltä. Viime "yönä" jouduin kans käydä tossa solukeittiön puolella ärähtämässä Haskalle ja yhelle toiselle että olisivat viimein hiljaa... 

Oli aika positiivista, ku aamun opistokokouksessa yks toinenki otti puheeks sen että tosiaan täällä asuu muitakin ja että hiljaisuus tosiaan on klo 22. Ja joo, Anteeksi annettu. Haska teki miehen työn ja pyys tänään anteeks eilistä ja lupas ettei toistu. Toki se ny vähä on ulalla näistä uusista säännöist jotka tuli sen väliaikaisen erotuksen aikaan. että sellasta.

Odotan yhä innolla et millon MOAS saa mulle sen kämpän järkättyä, viihyn opistolla kavereiden kanssa, mut kaipaan sitä kunnon rauhaa. Omaa kotia, paikkaa jossa voin vaikka hillua boksereissa ympäriinsä, seriously... En harrasta sitä kyl muutenkaan :D mut kumminkin, paikkaa jota kutsua kodiksi.

Kesken toukokuisen siivouspäivän

sai puhelimeen viestin äidiltään

isä muutti pois, muutti tänään pois

koita niitä ymmärtää

Ja lähtee ulos lämpimään

Kylmään* Joo, eilen tuli harkkoihi puhelu Atelta että ukko on viimein siirtäny kaikki tavaransa ja miu kamat on siirretty pikku huoneeseen jonka saan viel pitää veljieni talossa. Hauskaha se oli kuulla et jes, mun kaikki julisteet ja piirokset mitä olin seinlle vuosien mittaan keränny nii oli revitty alas ja poltettu. Hei kiitti oikeesti. No okei, osan olisin kyl halunnu itelleni mut ei sit. 

Ehkä tää on hyvä, kaksoset teki sen mitä en ite vuosiin ois voinu, it's the new beginning. Poistivat sen historian mitä en välttämättä kaipaa.

Löysin kuvan yhestä niistä töhöistä minkä olin
seinälle laittanu

Mitä silmät ei nää

sen sydän ymmärtää

totuutta etsii kestävää

Ehkä tänään, ehkä tänään

tähän kaikkeen vaivaan

Mitä silmät ei nää

sen sydän ymmärtää

jossakin kaipaus hellittää

Ehkä tänään, ehkä tänään

joku löytää taivaan

Toissa kesänä, nuotio ja vaahtokarkkeja~

Oon ehkä viimein alkanu pääsemään aloilleni, päästämään irti siitä vanhasta. en meinaa kokonaan. Mut jos totta puhutaan nii erosta huolimatta mietin vielä kuukausia että "entä jos?" Jos voisinkin muuttaa itseni ja tehdä hänet onnelliseksi. Olla se poikaystävä joka olin vielä kesällä. Saada kaiken sen takaisin? Hän kumminkin oli toinen ihminen mun elämässä joka teki musta onnellisen. Mut sit mietin, entä jos mikään ei ookkaan toisin? Musta ei vaan oo siihen, en kykene tekemään jotain toista täysin onneliseksi, mokaan ja morkkaan itteäni pitkään satuttaen samalla toista. En vaan haluu sitä, tieto siitä että joku kärsii mun takia on rikki repivää. 

Mutta onko mulla yhä mahdollisuus? Tehdä sut onneliseksi, ees kaverina. Sanoin asioita täysin rakkaudesta mut nyt sanon etten ota niitä sanoja takaisin vaan aion yhä seistä niiden takana.

Annathan mun yhä auttaa?

Äiti katsoo kuinka vuoteessaan

poika ei tahtois nukahtaa

vilpittömin silmin vuosien toive

rakkaintaan tutkii

Äidin rakkaus? Mitä se on? Mein muori osoitti ensimmäiset äitiyden merkkinsä vuosiin viime elokuussa, ku muutin pois. Silti se puhuu että pitäis mennä kotiin ja kauppaa samalla että lähtisin vuodeksi ruotsiin vaihtoon. Joka kerta mietin että kuka sä oot ? Onks se oikeesti se ihminen joka kasvatti mut, parjaa samalla ettei halunnut nuorimmastaan tälläistä. Onks se tosiaan sama tyyppi joka alko vihaamaan Hettuloita ku aloin seurustella Tommin kanssa, sama tyyppi joka vuosia faijan syrjähypystä huolimatta yritti pitää täydellisen perheen imagoa ja sama ihminen joka yritti saada mut kuukausia jättämään Nean ku suhde paljastu ja nyt väittää miten iloinen oli uutena vuotena ku kokkas sen kaa yhessä.

Onko se äidillistä hakkua jokaista pientä asiaa mitä lapses tekee? 

Helpompaa tää kaikki olla vois

jos meitä vielä kaksi täällä ois

jakamassa kaiken, kokemassa ihmeen

joka laajaan maailmaan

pian nousee kehdostaan

Mitä silmät ei nää...

Tähän en halua kommentoida mitään, sanon vaan että kaipaan mun vanhoja kavereita, kaipaan mun veljeä. Tai veljeä joka ei koskaan selvinny edes tähän maailmaan elossa. Suunnitellaan teatteri porukan kesken Leville lähtöä hiihtolomalla ja yritän koota itseni ennen sitä. Viimeeks oon käyny siellä viel ku kaverit oli elossa. Pelkään että jos mun uudet kaverit näkee sen murtuneen puolen minkä vanhat muistot tuo nii menetän neki, ei kukaan mua jaksa muutenkaan.

Humaus niinkuin tuulispää

jostain saapuu yllättää

ja sen sanattoman kaipuun

se hellästi tyynnyttää

Seison kai huterasti omilla jaloillani, täytän päiväni opiskelun ohella tuijottamalla pää tyhjänä animea ja nytki vietän kaikki illat teattein parissa. Tätä mun elämä nyt on, huojumista masennuksen ja ilon välillä. Pelon ja toivon. Mä kaipaisin elämääni jotain pysyvää, edes jonkun joka vois luvata kestävänsä vaik sellasen lupaaminen onki mahdotonta. 

Tällästä tää elämä on mielenaaltoilu häiriön kanssa, häiriötä koko ihminen.

Näihin tunnelmiin, Sayõnara!

Santtu kuittaa~

koska rantakuntoon 2100~

ENSI HUOMIO. postaus ei perustu mihinkäää tutkimuksiin vaan puhtaasti omiin havainoihini eli ruikutus mun näkökulmasta muualle kiitos :)

Enpä ees enää muista mistä tää ajatus tuli, mut tänään huomasin kaupasta tullessani miettivän monelle ihmiselle jotain ehkä jopa arkipäiväistä asiaa, asiaa jota en oo ite kyl pahemmin "seurannu" viime aikoina. (väli huomiona jeejee oon palannu tänää mikkeliin ja oli piristävää käydä yksinää graanil kaupas)

Tämä asiahan on siis kuntoilu. Itteäni se ei oo pahemmin liikuttanu viime aikoina, koska en haluu takas vanhaan kierteeseeni, mut silti tulin siihen tulokseen että hyvä aihe kirjoittaa. JA hyvä aihe liittää cosplay mukaan. Kirjoittaja itse ei tietenkään kärsi conkuumeesta ja juuri äsken kattonu Tracon 8n videoita miettien että vielä toukokuuhun asti odotettava.

Mutta siis, katsotaan asiaa yleisesti. Tiedän ihmisiä jotka eivät liiku kuin sen minkä on pakko, kävelevät siis paikasta toiseen tosin valiten sen kulkuneuvon jos on mahdollista. (ja nyt sit otan heti huomioitavaksi että puhutaan just KUNTOILUSTA ei siitä että onko laiha vai ei, koska laihuus ei kerro kunnosta mitään) Sitten on niitä ihmisiä jotka harrastavat liikuntaa ihan mieluusti ja vapaallakin valitseva mieluummin sen liikkuvamman muodon. Sitten tullaan sohvaperunoista toiseen äärilaitaan. äärilaitaa on kahdenlaista, tai ainakin valitettavasti vain näihin olen itse törmännyt.
 tyyppi 1) liikkuu huomattavasti enemmän kuin normaali pulliaiset, harrastaa liikuntaa monilla eri keinoilla jne. mutta tämä tyypi harrastaa sitä samalla huolehtien hyvinvoinnistaan ja lepäämällä tasaisesti, liikkuu siis siksi että pitää siitä.
tyyppi 2) Kaikki samat kuin tyypissä yksi, eli liikkuu suht paljon MUTTA jättää huomioimatta kehon muut tarpeet (ei siis kunnolla edes hyödy siitä liikunnasta..), jättää levon joskus jopa välistä väittäen sen olevan turhaa ja liikkuu/kuntoilee vain koska haluaa olla laiha/hyvännäköinen jne. Tyyppi 2sta voisin siis verrata ihmiseen joka myö yleisesti sairastaa jotain mielenterveydellistä sairautta.

Voinki siis hyvin valaista nyt tän suhteen perhetaustaani, meillä on siis ollu aina tosi "liikkuva" perhe. Urheilua on tuputettu pienestä pitäen ja kaikki liikkuu muutenkin.
Mein muori on se todellin tehopakkaus, se käy ite ohjatussa jumpassa/zumbassa/kahviksessa 2-3krt viikossa ja sen lisäks käy juoksemassa melkeen joka päivä ja pyöräilee jotain 80km lenkkejä kesäisin. (hullu nainen jos multa kysytään) Sit se tietenkin liikuttaa meijän piskiä monta kertaa päivässä, Acu reppana vaan ei aina kestä sen menossa mukana :/
Sit on nää mei bodarit, molemmat isoveljeni ramppaavat salilla melkeen päivittäin, tekevät raskasta ruumiillista työtä mein maatilalla ja sen lisäks Atte ainaki nostelee puntteja ja penkiltä kotonaki (Se hankki toissa vuonna sellaset oikee kotiiki o.O). Mut ne on just hyvällä tavalla bodareita, vetävät proteiinia ja huolehtivat välipäivistä ja seuraavat syömistään.
Ukko on sit... no ukko :D se käy pari kertaa viikkoon salilla, eikä muuta mut sit se kumminkin tekee päivittäin aika ruummiillista työtä ku tollane jyväjemmari on. Mut tosin mitä muuta voi uskoa? Meijän isä on ollu alkoholisoitunu nii pitkää ku jaksan muistaa ja se on pahentunu täs parin viime vuoden aikana et en ihmettele ettei oikee kuntoilu kelpaa.

Sit tullaan tähän mein perheen mustaan lampaaseen eli minuun :D En käy salilla, en lenkkeile enkä sit kuntoilun eteen tee sillee oikeee mitään. Tällä hetkellä. Miulla tosin liikkumisen hoitaa tuo hevonen joka liikuttaa miut 3-5kertaa viikossa ja sen lisäks se et kävelen päivässä aika paljon. Nuorempana tuli harrastettua vähän kaikkea ku oli enemmän aikaa ja innostusta, tuli kokeiltua tietty kaikki jalikset, jääkiekko, sähly, pesis jne. ei niistä oikee mitää jääny. Jääkis menee penkkiurheiluna ja pesis on muutoin ihan jees :D Ratsastus on ainoo mikä on jatkuvana harrastuksena seurannu tänne asti.

Oon nähny tätä kuntoilua tässä parin vuoden aikana aika erikoisistakin näkökulmista ja välillä melkeen hakannu päätä seinään ihmisten typeryydelle asian suhteen. Miksi ihmisen täytyy näännyttää itseään ja juosta ympyrää ulkona hiestä märkänä jotta voisi olla "hyvännäköinen"?
Hyvä on, myönnän että ymmärrän joissain määrin. Itelläni todettiin Ortoreksia (Siis anoreksian kaltainen mutta enemmänkin siihen menevä että ihminen katsoo tarkaan että varmasti syö terveellisesti) vajaa puoltoista vuotta sitten ja sen lisäks siihen aikaan itsetunto oli alhaalla ja kaikkee muuta. Sitä tosiaan tuli purtua porkkanaa ja juostua ympyrää. nykyään tajuaa olleensa idiootti silloin, mut ei kumminkaan.

Pitikö tän liittyä joten Cossaamiseen? Juu nyt alkaa liittyä

Samoihin aikoihin kun tuo ortoreksia todettiin niin olin alkanu perehtymään cossaamiseen yhden kaverini kautta. Jos siis totta puhutaan nii olin kyl kuullu hommasta aiemminki mut jos myönnän täysin nii olin pitäny sitä täytenä tyttöjen juttuna, ei mulla riittäny miehisyys siihe :D Sittemmin ku tutustuin Masayoshiin nii aloin ymmärtää sitä vähän tarkemmin.
Mulla meni oikeesti todella pitkään et ees alotin miettimään että entä jos minäkin? Olin tuohon aikaan (kylläkin enää) lievästi ylipainoinen ja todellakin ajattelin et ei hitto, jos alottaisin nii haluun kans olla hyvä siinä mitä teen. Joten ajauduin siihen samaan kierteeseen mitä oon kuullu monilta kanssa-cossaajiltani. Keskitin aikaani enemmän siihen että mitä tuli syötyä tai syönkö ollenkaan ja sit liikuin paljon, ponin-raukka alko yhtäkkiä liikku kahta tuntia päivässä ja animen katsomista siivitti päivittäiset lihaskuntotreenit.
Olin päässy jopa parissa kuukaudessa jo aika hyvään kuntoon ja olin jo miettiny ekaa cossiani. Lopulta sit meneminen jäi ku en ois ikinä saanu ketään kaveriks. Itsetunto ja pää ei tosiaan ois kestäny lähtee yksinään.

Sit meillä alko kehkeytyy pienessä porukassa uusien ihmisten kanssa että hei, miten on jos lähdetään coniin? Huomasin yllättäin lisänneeni kuntoiluani enemmän ja stressasin ihan sikana. Tämän seurauksena sitten varmaan Nea huomas coniin lähtöä edeltävänä yönä miten marssin kaks kertaa jääkaapille "juomaan maitoa". Kuntoilin siis jopa unissani o.O stressi levis käsiin melkeen kirjaimellisesti kun vaivalla ja työllä (seriously oon avuton tekemään mitään) tehty Sasuke cossin paidaan selkään tuleva uchiha logo ei ollut kuivunut ajoissa joten ei cossia coniin............... Kieltämättä se sit ehkä autto nii ei tarvinnu nii panikoidan et näyttääkö se hyvält.
Sama höösi tuli käytyä myös ennen viimeisintä coniani eli Tracon 8a, cossi tuli tosin valmiiksi mut se oman kehon hyvännäköisyys-stressi hävisi vasta conipaikalle tultaessa, sit vaan stressasin sitä että näytän idiotiilta koska keskijakaus :D tulipa vietetty yolo-viikonloppu ku aurinkolasit päässä.

Nykypäivään tultaessa sit mietin just et tuskin tuo on mihinkään muuttunu, nyt en kuntoilua stressaa. Yritän vaan hoitaa selkäni kuntoon et pystyisin ees kävelemään normaalisti. Oletettavasti kumminkin ennen toukokuuta iskee se ei vittu nyt lenkille. Sitä ennen toki se klassinen "oh my ei mul oo ees cossia"
Oi tätä elämää! Mut en kyl vaihtais tätä pois.

Joten siis lopetan tän äärettömän pitkän seputuksen kannustukseen.
Kaikki arvon toverit elämänsä tiellä, niin cossaajat ku tavantallaajat. Älkää oikeesti olko nii ankaria itsellenne, itsestään välittävä ihminen on kaunein asia maailmassa.
Ja cossaajat, kyse on aika pitkälti harrastuksesta, tehkää sitä mikä tuntuu hyvältä, jos pitää alkaa armottomalle laihikselle yhen hahmon takia nii miettikää uudelleen onko se sen arvoista?

Itse seison sanojeni takana että tulen aina stressaamaan siitä että olen liian tukeva tai melkeinpä aina LIIAN LYHYT cossattaviin hahmoihini, mutta aion pitää kiinni siitä että teen cossin jossa on mukava olla ja on sellainen hahmo josta pidän.
Voin ainakin vannoa teille että katson ylöspäin aina ensin niitä ihmisiä jotka viihtyvät cossissaan ja näyttävät sen että cosplay ei ole niin vakavaa hommaa. Panostakaa siihen mitä rakastatte, mutta älkää unohtako pitää hauskaa!

Näihin tunnelmiin siis, Sayõnara!
Santtu kuittaa~

ps. Oon itseasiassa huomannu et en itsessäni enää niinkää kiinnitä siihen huomiota että onko hahmo laihempi kuin minä vaan enemmänkin siihen pituuteen :D dammit, mutta ei. en oo valinnu Edward Elriciä tai Leviä cossilistalleni siks että ne on lyhyitä vaan siks et tykkään hahmoista !

Mitä miun postaus oli ilman yhtä masentavaa kuvaa Edistä?

It shouldn't really be that way, too young to break the chains~

Poiketen viime vuodesta EN tee tänä vuonna "Katsaus edelliseen vuoteen" postausta, viime vuos oli monilta osin rankka, sisältäen kylläkin myös hyviä asioita. Mut oon oppinu erityisesti et menneestä pitää oppia eikä jäädä siihen. Eli sitä mega pitkää postausta ei tänä vuonna tuu. Okei, en mee vannoo, koska sitä ei tiiä jos joku ilta on tylsää ja alan sit sitä tekee :D

pfff, en tosiaan oo saanu taas mitää aikaseks. Olin suunnitellu tälle päivälle paljon mut kas kummaa, herättyäni yhen jälkee oon vaa maannu sohvalla ja kattonu Fullmetal Alchemistia. Katoin eilen sen loppuun ja tänään oon kattonu ne OVAt ja alotan nyt leffojen kattomisen. :3 Alotin myös brotherhoodin mut koska se alku tosiaan on nii samanlainen FMAn kanssa nii skippaan sen ja katon joskus jos on tylsää.
Suunnitelmien uudelleen vetohan lähti siitä että olin suunnitellu meneväni kummilleni tänään, ehkä jopa kysymään että miltä kuulostais jos se lähtis mun kaa sinne Japaniin tulevaisuudessa. Sylikummini nimittäin on niitä ihmisiä joka varmasti lähtis messii :D Se nimittäin matkustaa muutenki töiden lomassa koko ajan, mul on kunnon keräily niput sen postikorteista ku se on tosiaan käyny melkeen kaikki alla! kelpais kyl.. No jos eka suorittais tän koulun loppuu ja sais sen armeijan käytyä :)

Toinen takapakki tuli ku ajattelin alkaa tekee sitä etäviikon kansiota koulua varten mut.... En löydä niitä lappuja yhtän mistään o.O vittuprklstana suodaan sanoen. Noh, ei sit :D

mut yks plussa!! Alotin joku viikko sitte pelaa Kingdom Hearts 1.5 remixiä viimein kun sain sen kaverilta lainaan, pelasin putkeen varmaan sinne deep forestin (se tarzan maa) loppu bossiin asti, mut parin tunnin mättämisen jälkeen en saanu Claytonia tapettua, turhauduin ja pelasin muita siinä välissä mut eilen! Eilen sain sen läpi ja pelasinki melkeen sen vaiheen loppuu asti ku pääsisin uusiin maihin sen navigaatio laitteen avulla mut dam dam dam Mutsini päätti tulla Pasin eli tämä hetkien isäpuoli ehdokas nro. 234590 kanssa meille joten mun piti olla hiljaa :( No gaming for me, nyt tosin ajattelin jatkaa kuha saan ton yhen FMA leffan  viel katottuu :3

Taas niitä postauksia et ketä oikeesti kiinnostaa mut iha sama :D

Eilen tuli muuten käytyä Mikkelissä, käytiin siel Tuukkalan tilalla minne arvon ponini muuttaa sitten. Paikka oli tosi kiva ja se omistaja vaikutti tosi mukavalta. Uskon että tullaan viihtymään siellä hyvin Möllin kanssa. pff, jotain järkevä vielä ?
HEI! värjäsin ne hiukset viimein "kunnolla" okei, nää on vihreet. huomaa siis että pohja oli oranssi, mut vedän viel maanantaina varmaan pariks tuntii tota sinistä päähän nii eiköhän se siitä värjäydy.

Jotenki huvittavaa vieläki et välillä vibaa kännykkä ja oon sillee "hei joku laittaa viestiä" ja joka kerta kuolen nauruu ku ruudulla lukee "Viesti henkilöltä Antton/Iiro/Lassi @hah gayz" meillä on tosi kiva ryhmäkeskustelun nimi ja kuvaki on pikachu syömässä pockyjä :3 kiva viimeinki et tulee noittenki kaa kunnolla jauhettuu paskaa ku pitkään oli et mei kik ryhmä oli poistettu ja sit loman alussa ku miitattii nii tehtii tuo whatsapp ryhmä c:

Mut joo, meen ettii ittelleni ruokaa. ennen ku mutsi tulee kotiin ja alkaa valittaa et syön koko aja... yay...

pitääkö tätä selitellä? Lmao Grell :3

Sayõnara!
Santtu kuitaa~

Olen emo mutta ei haittaa koska koira on söpö :)

"New year, New me" Well that's bullshit...

Vuosi 2014 mitä tuokaan tullessaan? Ehkä kaljun Santun? Ei en istu kolmas vaalennus päässä täällä :D musta on vaan niin perhanan hankala väri saada pois. Mutta niin.

Sry ei kuvia, tuli kiire pesee väriä pois :DD

Joulu meni miten meni. Kohokohta oli ehkä se että (outoa kyllä) Muori oli tilannu miulle ne kaks vielä puuttuuvaa BVBn levyä joista set fire to the rain tuli tänään ja we stitch these wounds tulee kai alkuviikosta. :3 ja sit se et joulupäivänä serkkuni Hanna tuli käymään kahvilla :) Hanna oli todella muuttunu kolmen vuoden sisään, viimeeks sil oli suht lyhyet mustat hiukset, lävistyksiä ja se oli aika masentuneen oloinen. Nyt sillä oli pikät punaiset hiukset, lävistykset oli kadonnu ja se oli tosi ilosen olone.

Sit ollaan joulun ja uuden vuoden välissä kaks kertaa meillä pelattu little big planet 2sta ja lbp kartingia Nean ja Oonan kanssa. TORTTUJA PERKELE ja NYT MENI JUHOLLA LEUKA. anteeksi, Juho-Santeri-Matias otti kokoajan turpaansa ku joku löi :( ja sit heiteltiin toisiamme koko ajan.
Uus vuos meni sit lbpn, nean ja ja nii. sillee. totesinpa sit eilen illalla et en osannu enää omaa nimeänikään oikein. Moi miun ei kannata valvoa yli 36h putkeen......
Okei joo vaikka viime yönä nukuin 14tuntia nii ehkä kannattais pitää tää postaus lyhyenä ja mennä aikasee nukkuu.
Pohdin tässä kans että jos raahais ittensä kangaskauppaan pällistelee viel enneku loma loppuu ku ois mahiksia saada jotain cossiakin aikaseks.
Ottaen huomioon että miustahan tulee Mikkeliläinen ensviikolla eli se on aika viralista että muutan pois.

'Selasin btw blogini aika alku postauksia tuossa äsken ja yhtien lyyriikoiden jälkeen aloin huvikseen soittaa Tokio Hotelia toooosi pitkästä aikaa, homo mikä homo? Jotkut aloittaa uuden elämän ja meikä alkaa kuuntelee bändiä jota kuuntelin joskus kaks vuotta sitten? nyt ehkä myönnän sen, se oli jännä tunne ku entinen tyttöystvä kutsuu hintiks ja sen jälkeen toteaa "Jännä miten kutsun sinuu koko ajan homoks ja oon ite seurustellu sun kaa!"
joo moi en taas tiiä mitä tääl tapahtuu D:

okei hiljenen.

Santtu kuittaa, SAYÕNARA! :)~
ps. Tokio Hotel - 1000 Oceans & Crestillion - Unbreakable (yay uus musavideo crestiltä :3)

Tokio Hotel - World behind my walls

It's raining today

The blinds are shut

It's always the same

I tried all the games that they play

But they made me insane

Life on TV

It's random

It means nothing to me

I'm writing down

What I cannot see

Wanna wake up in a dream

[Chorus:]

Oh

They're telling me

It's beautiful

I believe them

But will I ever know

The world behind my wall

Oh

The sun will shine

Like never before

One day I will be

Ready to go

See the world behind my wall

Trains in the sky

Are travelling

Through fragments of time

They're taking me to parts

Of my mind

That no one can find

I'm ready to fall

I'm ready to crawl

On my knees to know it all

I'm ready to heal

I'm ready to feel

[Chorus]

See the world behind my wall

Last christmas I gave you my heart~

Nyt sit joulua! ja tulevan vuoden suunnitelmia :3

Voin sanoa yhden asian, mulle joulu on sillon ku se on ja oon aina pitäny siitä höösäämisen ihan turhana. Toisin sanoen ollu hermot nyt aika kireällä koko loman koska muori. Mein äiti on varmaan yks pahimpia jouluintoilijoita ja stressaa siitä ku hullu. Joten tässä kämpässä on siivottu, leivottu ja ragettu. Muori on kans lisänny sitä huutamista puolella ja tosiaan, kun syytetään ja raivotaan joka asiasta nii ei oo mikää "jee joulu".
Kaipaan niit jouluja ku oltiin vielä yhtä. sillon ku olin pieni nii lähettiin ain jouluks lappiin. Käytiin ukon ja poikien kaa aattona pulkkamäessä ja keskustassa kaattoo maailman menoa, sillä aikaa muori oli tehny ruokaa ja sit syötiin yhdessä. katottiin leffaa ja illalla jaettiin lahjat. sit vaan oltiin ja vietettiin aikaa. Joulupäivänä tähdättiin koko perhe mäkeen, muutoin yleensä vaan mie ja kaksoset laskettiin.
Muutenkin tää joulu on erikoinen kaikkiin edellisiin verrattuna, tää on ensimmäinen joulu sen jälkeen ku mei porukat eros. Toisin sanoen, huomenna kaksoset tulee ja oltiin suunniteltu et pelataan pleikkaa ja silleen. 12 jälkeen ukko tulee hakee meitä ja mennään käymän iso-taatan ja mummin haudalla. sen jälkeen ku ollaan palattu nii mennään muorin ja poikien kaa mei enolle mihin sit tulee muitaki Koskisen suvun puolta. Sen jälkeen tullaan takas tänne kämpille ja mei serkku tulee. En ookkaa nähny Hannaa varmaan yli kolmeen vuoteen. Oonki kaivannu sitä, Hanna on ollu miulle aina esimerkki ja se onki siinä mielin tehny sen minkä ite toivoisin kykeneväni tekemään. Hanna lähti, seku oli valmistunu peruskoulusta se muutti Helsinkiin eikä oo sen jälkeen tullu Lappeenrantaan muuten ku Jouluks ja sillon ku sen isä meni uudelleen naimisiin.
Hanna tosin poikkeaa siitä miusta että sillä on hyvät välit vanhempiinsa ja veljeensä Miikkaan.
Well well. Keijo kumminkin on varmaan kaikista mukavin mein suvusta, vaik tosin myönnän että oon tullu enemmän elämänasenteeni kanssa siihen toiseen enooni eli Kampsuun, pessimistejä kun ollaan molemmat.

Nojaa, joulu on ku joulu on. Ei oo mun suosikki pyhä

Uutena vuonna sit ei oo oikeen muuta suunnitelmia ku se että mennään varmaan Nean kaa puolilta öin taas satamaan kattoo sitä kaupungin sponssaamaa tulitusta iha ku viime vuonna, tosin en sit siit muuta tiiä. Kattoo ny kuha eka joulusta selvitään.

Tammikuussa on sit muutosten aika, Melody muuttaa mikkeliin ja mie kans. Kämppää en oo edelleenkään saanu (oon MOAS jonotuslistassa 28 -.-) mut asuntola on asuntola. siin onki aika rupeama sit ponin hoidon takia ja sen että mei esitykset lähenee eli teatteri teatteri ja teatteria. muusta sit en oikee tiiäkkää, rupeen hakemaan kans sitä TOP paikkaa.

Sitten yhden lempiaiheeni pariin! Nimittäin cosplay ja tulevan vuoden conit! Yukicon jää valitettavasti välistä koska esitykset eikä frostbite tuu ees harkintaan. Se tarkoittanee että seuraava con on Mimicon, sen jälkeen kesä Desu ja Tracon. Siinä on ainakin kolme mitkä oletan olevan aika varmoja :3
Kolme conia eli hyvästi valintaa cosseihin :3

Kakashin anbu-versio~

Izaya :3

Tällä hetkellä pinnalla olevat mitä oon suunnitellu on aika arvattavasti ainakin kolme mun suosikki animea/mangaa ja niistä kolme hahmoa, eli Narutosta Kakashi Hatake, Durarara!!sta Izaya Orihara ja Shingeki no Kyojinista Levi. Izayan tiiän tarkalleen mut sit puntaroin Kakashista ja Levistä parien eri versioiden välillä joten we'll see. Yks mitä oon kans harkinnu nii tekisin ehkäpä Fullmetal Alchemistin Edward Elricistä aikuisversio cossin, mut koska FMA on nii kivikautinen nii en sit tiiä :''D Sit on se yks suunnitelmien ikuinen jumitus eli halu cossata jotain Tekken hahmoa, Nyt ainaki on Revolutionia ja 5sta hakannu tunteja nii himoitsen tosiaan tehä tyyliin Jin Kazamasta ja sit Hwoarangista cossin. valintoja valintoja :DD Mut aikaa onneks on ja olin muutnekin suunnitellu et teen Mimiconiin ehkäpä Izayan ja Levin tai sit Kakashin ja jommankumman noista.

Hehe löysin gifin :3 Corporal Levi :3

Mulla on taas ihan liikaa suunnitelmia ja sillee :D en osaa organisoida tai pitää kaikkea järkeä päässäni cossaamisen suhteen mut who cares.
Mutta joo, kiinnostais tietää kuka herroista saa eniten ääniä? Tiiän kyllä että cossaaminen on suurimmalle osalle lukijoistani täyttä hepreaa mut kaipaisin silti mielipidettä edes näin kuvien perusteella että kuka mahtais saada eniten ääniä? ;) KAIKKI ÄÄNESTÄMÄÄN --->

No mutta joo, Hyvää ja Rauhaisaa joulua kaikille !
Santtu kuittaa~
Ps. ne ehkä cossit

Tekken 5 - Hwoarang

Fullmetal Alchemist brotherhood - Edward Elric :3 (ai että rakastan tätä versiota)

Tekken  - Jin Kazama 

Can you help me to keep my heart beating?

Vähän ehkä ristiriitanen olo. Mulle iski halu kirjottaa joku prejoulu postaus koska nyt hyväksyn faktan että joulu on pian.
ehehe kirjotin ekan lauseen ja sit meni pitkään enneku jatkoin taas koska jouduin linkuttaa vessaan hakee mun lukulasit koska silmäkipu.. Pelkään ihan tosissani nyt että tuo miun vasensilmä mikä otti sillo vähän osumaa nii on tulehtunu. Koskee meinaan ihan saakelisti ja se rähmii taas. Kumminkin siis
Olin eilen mikkelissä, lähin sillä oikein mukavalla 11 linkillä ja olin sit yhden aikoihin siellä. Mentiin Elinan kanssa käymään paukkulassa (yritin hakea ittelleni opiskelutodistusta mut ei siel ollu oikeaa ihmistä paikalla >.<) sit mentiin sinne pankalammelle jossa mulla oli se fyssa. Sain määräyksen treenata lantiopohjanlihaksia koska ne tukee selkärankaa ja hakea moisiosta selkätuen ja kyynärsauvat. Eli linkutan nyt tukiselässä keppien kaa ympäriinsä. Fyssalta sitten hankittiin Katalta (KIITOS KATA :3) kyyti moisioon ja sen jälkeen suunta keskustaan ja käytiin sitten teatteriporukan kanssa kahvilla, pienesti joulushoppailemassa ja sit kiinalaisessa syömässä. Kas kumma, myöhästyin bussista o.O :D ja jäin sit Räiskälle yöks. tulin sit tänään takas lepraan, olin partalassa ukon ja petterin kaa päivän ja nyt oon sit lahnannu sohvalla kivuissa kattoen leffoja .__.

Mut hei! Sain tälle viikolle jotain mitä odottaa, ollaan nimittäin tekemässä hyökkäystä kohti lauritsalan uutta kahviota perjantaina! Toisin sanoen nään ainakin Anttonia ja Iiroa (ehkä myös Lassia) kahvin ja ehkä peli-illan merkeissä sillon :3 Kiva oikeesti nähä jätkiä pitkästä aikaa ku viimeeks hmm.. en ees tiiä varmaan kunnolla elokuun alussa ja lyhyesti vissiin joskus syyskuussa tai lokakuun puolesvälis. Ollaan kumminkin jaettu yhdessä niin paljon ja vietetty hyvää aikaa nii on se kiva nähä niitä ihmisiä joita on oikeesti ollu ikävä, se on hauska mitä oikeesti ulkopuoliset ei tajuu nii myö oltiin tiivis porukka. Myö oltiin yhtä, mut sit ku jakauduttiin niin kaikki hajos. Silti ollaan edelleen pidetty yhteyttä, Oon oppinu arvostaa niitä enemmän, nimittäin jopa miun Mikkeliin muuton jälkeen Antton on parikin kertaa piristäny miun päivää ihan kunnolla.
Kohta nähdään my gayzz c: !!

Ääääyyyää Voisin käydä haastaa riitaa vaan siks et mulla on kepeis talvimalli, eli saan ne piikit ales :D
Ok teen sitä taas. Oikeesti, todellisuudessa tää asia ei oo miulle helppo. Muhun koskee oikeesti niin henkisesti kuin fyysisesti nää kaikki kerrat ku oon päätyny rähinään, mut jotenkin oon oppinu mei muorita sen tavan, jos joku asia koskee nii se on valhetta joten sivuutetaan asia paskalla läpällä mikä koskee sillon ja koskee sen jälkeen. huoh, en vaan osaa olla tai tehä mitään oikein. Tunnen vaan oloni nii naurettavaks että tosiaan oon niin heikko etten osaa hallita omaa raivoani, mut en sit pärjää tappelusa. Se vika tosiaan on mussa ku en hallitse sitä ragea. ääh en tiiä,

Mulla on taas tää jouluaika herkistely menossa, haluisin jonku kainaloon, jonkun joka sais miun olon hyväks ja jonka tietäisin että ei ala heti ku panostan vähän muualle nii valittamaan miten joutuu kakkossijalle. en tiiä, argh. rageilen yksinäni. Ihmisiä on vaikea miellyttää joten taidan sittenkin kestää täällä sohvalla ja olla hiljaa ja kuunnella ku tuo yks ragee mulle.

Näihin tunnelmiin siis,
Sayõnara!
Santtu kuittaa~
ps. goddamit i love this song

One OK Rock - The Beginning

Just give me a reason
to keep my heart beating
Don’t worry it’s safe right here in my arms
As the world falls apart around us
All we can do is hold on hold on

Take my hand

and bring me back

I’ll risk everything if it’s for you

a whisper into the night

Telling me it’s not my time and don’t give up

I’ve never stood up before

This time demo yuzure nai mono

Nigitta kono te wa hanasa nai

So stand up stand up

Just gotta keep it

I wanna wake up wake up

Just tell me how I can

Never give up

Kuru oshii hodo setsuna no enrei

Just tell me why baby

They might call me crazy

for saying I’ll fight until there is no more

Urei wo fukunda senkou gankou wa kankaku teki shoudou

Blinded I can’t see the end

so where do I begin

Say not a word I can hear you

The silence between us

Nani mo nai youni utsutteru dake

I’ll take this chance and I’ll make it mine

Tada kakuse nai mono kazatta youni mise kake teru

So stand up stand up

Just gotta keep it

I wanna wake up wake up

Just tell me how I can

Never give up

Kanashimi to setsu nasa no enrei

Just give me a reason

to keep my heart beating

Don’t worry it’s safe right here in my arms

Kuda kete naite saite chitta kono omoi wa

so blinded I can’t see the end

Look how far we’ve made it

The pain I can’t escape it

Kono mama ja mada owara seru koto wa deki nai desho

Nando kuta bari sou demo kuchi hate you to mo

Owari wa nai sa

so where do I begin

Nigiri shimeta ushina wanu youni to…

Te wo hiroge reba kobore ochi soude

Ushinau mono nado nakatta hibi no dasei wo sutete

Kimi wo…

Just tell me why baby

They might call me crazy

for saying I’ll fight until there is no more

Urei wo fukunda senkou gankou wa kankaku teki shoudou

Blinded I can’t see the end

Look how far we’ve made it

The pain I can’t escape it

Kono mama ja mada owara seru koto wa deki nai desho

Nando kuta bari sou demo kuchi hate you to mo

Owari wa nai sa

It finally begin

You Will hear a part of my life~

Mulle tuli sellanen fiilis nyt että on aika. Mulla oli siis lokakuussa khrm.. erikoispostaus äänestys jossa eniten ääni sai "taustanipostaus". mun oli tarkotus kirjoittaa se aikoja sitten, mut kipeiden asioiden käsittely ei oo oikee mun juttu. Pohjustan tässä siis sitä että luin tuossa äsken erään kaverini postauksen josta jäin itse miettimään, mikä on koti? Mulla ei oo kokemusta rakastavasta perheestä eikä siitä turvallisesta kodista. Tästä sitten äsken lähti halu kirjotittaa nyt se erikoispostaus, Eli here we go~

Koska taustassa puhutaan aika pitkälti koko historiasta niin mennään ihan alkuun. Pyrin kirjoittamaan kaiken kuten asiat ovat täysin oleet, jättämättä mitään pois tosin on jotain asioita mitä en halua kaikille jakoon joten ne on skipattu suoraan pois.. Tästä tulee vaikeeta mut katotaan.

Eli siis, oon syntyny 27.10.(heiheivuosiluku) Lappeenrannan keskussairaalassa. Tietenkin on täysin loogista ettei ihminen paljoa ihan lapsuudestaan muista mut otan tässä jo huomioon et tosiaan, mulla on todella huono kaukomuisti. Yli puolet elämästäni on tosiaan sumun peittämää. Kumminkin, asuttiin punaisessa tiilitalossa keskellä Partalan peltoja meidän muorin, ukon ja kahden veljen kanssa. Meitä oli neljä lasta alun alkaen, mutta meidän perheen ikuinen tabu josta ainoa puhuja olen minä on se karu fakta että 15min miun jälkeen syntyi Antti, kuolleena. Kukaan ei oikeastaan saanu koskaan selville miksi kävi miten kävi mut näin vain oli. 

Mistä huomaa ettei meidän muori halunnut käsitellä faktaa että se menetti lapsen? Antti, miun pieni kaksoisveljeni on haudattu meidän sukuhautaan, mutta sen nimeä ei löydy kivestä ja ainakin mein ukon mukaan hautajaisia ei järjestetty koskaan. 

Sanottaanko näin että mun ensimmäiset muistikuvat alkaa siitä kun tutustuin ensimmäiseen kaveriini, Ne oli niitä vuosia ku vietettiin lapissa paljon aikaa. Meidän levi mökin toisen puoliskon perheellä oli miuta vuoden vanhempi poika, sama henkilö jonka kanssa kasvoin koko lapsuuteni, Tommi oli miun pisin ja ensimmäisen kaveri. Samoja aikoja leikin myös hänen serkun Maken kanssa. Niinä aikoina ku ei oltu lapissa nii vietetiin oikeesti aikaa tiiviisti veljieni kanssa aikaa. 
Ala-aste ajoista en muista paljoakaan. Sen verran kyl et, yleensä aina kun jotain tapahtu nii miuta syytettiin. kaikki oli aina miun vika, kuten se on edelleen. Lopulta sit siirryin viidennelle luokalle pienist piireistä isompaan kouluun keskustaan. Kuviteltiin aluks että päätös vaihtaa oli hyvä ehkä se ei ollukkaan. Nimittäin miuta alettiin aika nopeesti kiusaa sit siks koska olin erilainen. Tollanen ristiinkasvatettu maalaisjuntti. Jaksoin sitä kuudennenluokan jouluun asti koska miulla oli kaveri joka ymmärs. Sit se joutu vakavan masennuksen takia osastolle ja mie jäin yksin. Muistain vieläkin sillo keväällä miten jouduin oikeesti puhutteluun ja jälkkään koska olin alottanu tappelun. 
Miulla oli vaan lopulta menny hermot ja oli vetäny yhtä mein luokkalaista turpaan, se loppu siihen että havahduin että sen toisen kädet on tosiaan mun kurkulla enkä saa happea. ja sehän oli kokonaan siis mun vika, ei kenenkään muuun. sain mitä ansaitsin.

Sit seiskalla se alko tosiaan pahenemaan henkisen lisäks fyysiseks kiusaamikseks. Muistan jotenkin vielä kirkkaasti sen ku vajosin pahimpaan masennus kauteeni, kuin ilkeeltä se tuntuu nyt sanoa niin en voi unohtaa sitä ensimmäistä kertaa miltä kylmä puukko tuntu iholla... Lopulta sit kaiken huipentumana se selvis mein äitille, ja syy oli tietenkin miun. Mitäs en osannu pitää puoliani ja mitäs olin "erilainen". Sitten miuta puukotettiin. Onnistuin yllättävän hyvin peittämään sen eikä mein porukat tiedä siitä vieläkään. Koulussa noille viitattiin kintaalla, eihän meillä. Ei, vaan se oli se masentunut erilainen lapsi joka puukotti itseään. Vasemman lapaluun viereen kyllä, varmasti mulla taipuu käsi sinne -.-

No mutta kumminkin, onnistuin koulun kuraattorin kautta saamaan siirron pois. Alotin helmikuussa sit mein lähi yläasteella, mein luokka oli yhdistetty. Miut luonnollisesti laitettiin sille luokalle joka sisäls miun 1-4lk luokan ja sen lisäks mustolan ja nuijamaan saman ikäset. 

Muistan vieläkin ku astuin siihen luokkaan, päätin että nyt se ei alkais taas. Ujuttauduin massaan ja olin kuten muut. Meitä oli kuuden hengen porukka missä hengattiin. Siitä huolimatta se alko uudestaan. 

Muistaakseni se oli kans jotain sitä helmi/maaliskuu vaihetta ku aloin seurustella ensimmäisen kerran. Toden Totta, jotenkin Make oli jaksanu jauhaa sen oletettavuudesta aina, miks miuta nyt huvittaa se että taitaa kertoa aika paljon miusta että Tommi oli varmaan yksi umpihomoimpia ihmisiä jota tunsin ja silti oltiin yhdessä.... melkeen vuosi. Se oli yksi syy miksi miun vanha porukka kääntyä mua vastaan. lopulta miut eristettiin porukasta ja olin lappeenrannassa täysin yksin. On se jännä miten en enää alistuis siihen mitä sillon tein, mie nimittäin yrittäessäni päästä takas porukkaan salasin suhteeni. Siitä huolimatta rakkaus saa ihmisen tekemään outoja asioita. Kun koulut loppu seiskan kevätjuhlassa, tilanne oli liian paha eikä siihen ollu paluuta. 

 Sit ne vakavimmat ongelmat alko kotona. Mut heitettiin pihalle, sain huudot päin naamaa että miksi se oli Antti joka kuoli eikä minä. Asuin reilun kuukauden vähän missä sattuu. Suurimman osan kesää olin sen ajan pelastajani kanssa. Olin alotanu huhtikuussa "työt" erään mein lähellä asuvan pariskunnan tallilla. Sarppa ja Pentti oli ne jotka pelasti miut sinä kesänä, Olin niillä suurimman osan hoitamassa hevosia ja sitä vastaan sain asua niillä. nyt ku mietin nii se olin lähin paikka "kotia" mitä miulla on ikinä ollu. Sarianna oli miulle ku isosiskon ja läheisen ystävän välimuoto ja tosiaan vietetiin aikaa myös hevosmaailman ulkopuolella. hah, 8-vuotta ei silloin ollu myöskään mikään ongelma. Sarianna oli myös eka ihminen joka hyväksyi Tommin sellaisenaan kuin se oli. Nyttemmin en oo kuullu viime kesän jälkeen Sariannasta mitään.. Sit sossut otti yhteyttä mei muorii. Ne oli saanu kuulla miun enon kautta että olin poissa kotoa ja miut oli otettava takaisin. Se oli joskus heinäkuun lopussa, sittemmin aloin pelkäämään koulun alkua. En halunnu palata.

Mut silloin sain sen yhden kommentin mein teatteri porukan yheltä tyypiltä joka oli mein luokalla "kuules sulla on myös mut, ja Samuli!" Vietin suurimman osan kasia sit Hennan kanssa, Hennan kautta sit tutustuin myös nähin vuotta nuorempiin meidän kanssa samassa koulussa oleviin nuijamaalaisiin. joihin liittyi myös ihminen jonka kanssa olin kans ollu hyvissä väleissä lapsena. Nimittäin pikkuserkkuni Jossu.

Muistan kans sen että Henna oli miun tukena ku Tommi muutti perheensä kanssa takaisin Ruotsiin mistä sen perhe oli alunperin kotoisin. Lopulta sit ei nähty kuukausiin ja asiat alko menee meillä aika päin mäntyä. En ois jaksanu sitä, sit tapahtui se kaamea asia huhtikuun alussa. Make soitti miulla yks torstai ääni paksuna ja särkyvänä. Tommi oli joutunu leikkaukseen eikä se ollu selvinny. 

Mie sorruin, en oo ollu ikinä niin pahassa jamassa ku sillon. Olin niin pohjalla ku ihminen vaan voi olla. Lopulta sit en tiiä mitä kävi mut ne joiden kanssa olin kasilla ollu eniten, hävis vähän miun ympäriltä. Aloin olee koko ajan enemmän tulevien ystävieni kanssa. Olin porukassa jossa ne ei tienny mitä miun sisällä tapahtu, mut silti ne oli jotenkin tukena.

Ihan toukokuun lopussa olin alkanu käsittelee asioita ja olin ehkä vähän paremmalla suunnalla. En kyl mitenkään nousemassa  vielä. Jotenkin jännä että on tilanne varmaan minkä muistan aina, koska se oli meidän ensimmäinen puheenaihe. Olin ollu tallilla ku Hilma (Sarpan suomehevonen) potkas miuta ku olin hakemassa omaa poniani laitumelta. 

Myöhemmin illalla irc-galleriassa. miulle melkeen vieras ihminen tuli puhumaan miulle. Sinä iltana Nea astui kunnolla miun elämään. Viikko ennen kevätjuhlaa alettiin olee oikeesti kavereita. On jotenki jännä muistaa edelleen miten Nea tokas miulle "tuntuu typerältä etten nää sua huomenna. Ehti jo tottua että nähään joka päivä".

Ennenku huomasinkaan niin kesäki oli ohi. Vietin oikeesti melkeen joka päivä aikaa Nean kanssa, alettiin jakaa toisillemme enemmän ku olin ikinä jakanu kenellekkään. Tai. Tommia lukuunottamatta. Nean seura sai miut unohtaamaan sen aukon minkä Tommin kuolema jätti. Silti yhä silloin ku olin yksin nii itkin itseni uneen miettien että miks en vois olla kuollut. Olla taivaissa Antin ja Tommin kanssa. Mut tosiaan, ennen juhannusta oli ripari jossa oltiin Hennan kanssa. Tutustuttiin ihan huipputyyppeihin ja vietetiin oikeesti hyvää aikaa. Mut sit tuli se päivä ku mulle soitettiin noin leirin puolesta välistä tuntemattomalla numerolla. Linjan toisessa päässä oli Joanna, Maken tyttöystävä. Itkun seastan en erottanu muuta ku et Make on kuollu ja Ville joutunu sairaalaan. Myöhemmin selvis et Ville oli aineissa menny pelleilee ku Make oli ollu rassaa auto. Bensatankki oli räjähtäny. 

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta ku mie itkin julkisesti. Miulle iski sen puhelun jälkeen todella ontto fiilis, muistan vaan etäisesti miten kävelin tuosan toiselle puolen mis Henna oli pelaa pingistä Miron ja Topiaksen kanssa. Muistan vaan ku Henna kysy et mitä on tapahtunu. Riitti et sanoin "Make on kuollu" enkä voinu enää estää itteeni. Se oli tosiaan yks elämäni kauheimpia iltoja. 

Mut kumminki, sit alko koulu. Olin luullu kesällä edenneeni oman tilani kanssa mut se oli vaan pahentunu.. Aloin turvautuu teatteriin mut siitä ei seurannu mitään hyvä, huomasin vaan miten olin jääny sielläkin yksin. Todellinen rikki ja rakastettu. 

Niihin aikoihin kans mein perheessä oli asiat todella huonosti. Olin alkanu erkaantumaan veljistäni, mein ukon syrjähyppy paljastu ja muori oli päättäny "suoristaa nuorimmaisen". 

Jos totta puhutaan niin sillon ajattelin että millään ei oo väliä. Hoidin miulle kuuluvat tehtävät ja koulun ohella myös työt. Ehkä pienet hyvät asiat miun elämässä silloin oli Nea, Melody ja mein pien kouluporukka.

Jotenkin vaan ne sai miut ajattelmaan muuta. Koulussa huomas että Nean kohdalla olin löytäny elämääni ihmisen joka hyväksy miut täysin, ja oli miun tukena. Sen lisäks jotenkin tuntu et kaikki elämässä unohtu ku olin jätkien kanssa. Jauhettiin Anttonin kanssa välillä narutosta ja cossaamisesta. Muutoinkin, tuntu et parempi puheen aihe oli miettiä tosiaan presidentin vaaleja tai muistella "oi miten pentuna pelatiin Slytä". Antton, Iiro, Roope ja Lassi pelastivat miun perukoulu ajan tosiaan. Vaikka heitettiin paskaa läppää toisistamme ja välillä se jopa kirpas niin silti hyväksyttiin toisemme sellasena ku oltiin. Paras porukka ikinä. 

Meillä oli jo sillon kesällä alkanu jotain juttuu Nean kanssa, mut sit alettiin seurustella maaliskuussa 2013. 

Eihä meilläkään aina mitään helppoa ollu mut tehtiin parhaamme. Huhtikuussa yhen viikonlopun aikana sit tutustuin paremmin Nean kavereihin joista tuli kans osa miun elämää. Jo pelkän ajomatkan stadiin aikana Pavusta tuli miun "velisuoli". Meillä oli paljon yhteistä ja tosiaan meistä tuli hyviä kavereita. Vietettiinkin aikaa ku naiset lähti sovittaa vaatteita nii harhailtii Pavun kaa ympäri sitä keskusaluetta ja kierreltiin, viettäen sitä "miesten aikaa" ja sittemmin myös lauantai iltana Annyeong partyilla. "Hei kattokaa mun syöpäkäärylettä"

Tosin jo sillon miuta kalvo ajatus kaiken kaatumisesta. Yhteishaku oli tehty aikoja sitten ja odotettiin kesäkuussa tulvia tuloksia. Saisin tietää että jatkaisinko matkaani tuntemattomaan eli Mikkeliin. 

Tulokset tuli ja kaiketi se on aika selvää että pääsin paukkulaan?

Kesää tuli sit vietettyä monenlaisissa merkeissä ja otettin kans lopussa Annyt uusiks. Sit tultiinkin koulun alkuun ja mie suuntasin kohti Mikkeliä. Näihin aikoihin miun ja Nean tilanne alko kärjistyy. Mie yritin, Nea yritti. Mut mikään ei auttanu. Mie en halunnu satuttaa sitä enää. Koulua oli menny kolme viikkoa kunnes myö erottiin. Sen jälkeiset viikon oli jos suoraan sanon niin täyttä helvettiä.  

Kumminkin, huomsin viikoilla viihtyväni Mikkelissä ja viikonloput oli täyttä helvettiä olla Lappeenrannassa. Siinä ohella tuli sit aloitettua teatteri uusiks. Mentiin alunperin sinne Ellin, Suvin ja Tuulin kanssa. Aluks Suvi lopetti ku se menin sen TOPin kaa päällekkäin ja sit lopetti Tuuli koska sitä ei vaan huvittanu. Myö ollaan jatkettu edelleen Ellin kaa ja jatketaan yhä. Jos totta puhutaan niin silloin miuta ei oikeestaan kiinnostanu se teatteri yhtään, jatkoin vaan koska Elli ei halunnu jäädä yksin. Sit lokakuun lopussa oli syysloma. Koko loman vietin muorin vahvistaessa mun huonoa itsetuntoa ja miettien et jaksaako palata kouluun, sillon mietin lopettamista tosiaan. Syysloman jälkeen meillä oli heti sillon viikonloppuna la sekä su teatteriharkat (6h per päivä) ja tutustuttiin teatterilaisiin paremmin. Meistä tais sillon tulla yhtenäisempi porukka. Sillä samaisella viikolla tutustuin myös Krisuun paremmin. 

Jos totta puhutaan se viikonloppu muutti paljon. Yhtäkkiä havahduin et olin saanu hyviä ystäviä opistolta ja teatterista. Sitten onki tää marraskuu ja alku joulukuuta.Turha niistä sen enempää.

Tämä kaikki on siis johtanu tähän päivään, tähän Santtuun joka nyt istuu Suomen Nuoriso-opiston asuntolan huoneessaan kirjoittamassa postausta blogiinsa.

Oikeesti tää postaus on todella sekava! jotenka. Toi on aika pääpiirteisesti selostettu, mut hei kommentilla kiitos. Haluun tietää lukiko kukaan tätä oikeesti loppuun?

 Tätä ei ollu helppo kirjottaa mut laitan nyt uutta kyselyä peliin, eli eri aiheita mitä tästä nous niin mistä kirjotan tarkemmin. 

Eikä tän postauksen kirjoittamiseen ees menny ku melkeen kaks tuntia! :D 

KOMMENTTEJA !! Ja kaikki vastaamaan kyselyyn. See ya!

Sayõnara!

Santtu kuittaa~

ps.älkää kysykö mistä mut siis tajusin että tasan tarkkaan kolme ihmistä on nukkunu miun vieressä pienessä sängyssä niin etten oo ahdistunu siitä. tai no, ne on ne kolme ihmistä jotka on ainoat jotka on ees ikinä nukkunu miun kaa samassa sängyssä o.O kaks ekaa taitaa olla helposti pääteltävissä mutta kolmannesta sanon vaan sen että henkilö itse varmaan tunnistaa itsensä. 

Oon ollu aina sellanen ihminen etten helposti päästä ihmisiä lähelleni, meinaan siis fyysisesti, traumojen takia. Mut miulla on tää ongelma, kun kerran päästän jonkun ihmisen lähelle nii miun on tosi vaikea päästää sitä pois. tai no siis, se koskee todella paljon. Ensimmäisen ihmisen "päästäminen" koskee yhä todella paljon, mutia kahta en oo päästäny pois. Tokasta onki ollu jo paljon juttua mut kolmannen jätän selittämättä. En alota siitä aiheesta koska muuten tää postaus ei loppuis ikinä :o 

Okeei, nyt. Moro!

pps. ja joo tosiaan tää teksti on kans siks tosi sekava koska blogger kettuile koko aja -.-