Paljon on ehtinyt tapahtua ja bloggaaminen on siinä jäänyt. Oon tällähetkellä matkalla takasin Vantaalle, kävin hakemassa vihreän valon as in second opinion arvion Tampereelta. Asiat on edenny niiltä osin aika mallikkaasti sitten viime kevään.
Eläin määräkin on noussut, Kesäkuussa tyttöjen seuraan liittyi pieni herra Brutus jonka kaverin sisko löysi, aliravittuna ja viiden viikon ikäisenä rappukäytävästä hylättynä. Brutus tuli aluksi mun kissojen luo kasvamaan mutta jäikin sitten pitkän pohdinnan jälkeen mulle pysyvästi, herra kun osaa tuon sydänten valloittamisen. Koska yritän nyt aktivoitua taas kirjoittamaan niin tuutte varmasti Brudesta vielä kuulemaan!
Brutuksen lisäksi sinsu määrä on noussut, tuli tässä syksyllä/alkutalvesta käytyä parissa sinsunäyttelyssä ja harrastus otti sitä kautta uuden tuulen, oon nimittäin alkanut pikkuhiljaa kasvattamaan chinchilloja. Zimmerin seuraan liittyi aluks nuoret naaraat Harlequin ja Taira, sitten tuli eläkkeelle lemmikkikotiin aivan ihana mummeli Zoe ja nyttemmin sitten vielä mun uusi upea uros Rainbow, näiden omien lisäksi mulla on tällä hetkellä sijoituksessa kaverilta Rainbolla ja Tairalla kumppanit Esme ja Sombrero. Zimmerille tulee kans lähiaikoina vaimoke kunhan Juana ensin lisää vähän painoaan kotona.
Sinsu puuhista tulee kans varmaan uutta tekstiä!
Oon nyt vähän suunnitellut myös blogin nimen ja ulkonäön muutosta, The Lawless Darkness on palvellu mun päätä hyvin jo vuosia mut kun ajat muuttuu ja mä oon edenny elämässä aika kauas jo blogin alkujuurilta niin ehkä se on aiheuttanut tätä pientä haluttomuutta kirjoittaa. TLD on alottanu mulla yläasteella vakavan masennuksen kourissa ainoana paikkana johon oon kirjottanu tuntemuksiani ja mihin oon pelotta lasketellu kaiken paskan mitä elämässä on ollu.
Nyt kun elämä ei enää potki niin pahasti päähän on ehkä viimein aika katkasta se naru joka on pitäny mut kiinni menneisyydessä. Jos kerran aijon jatkaa porhaltamista eteenpäin niin on ehkä aika myös ottaa tänne muutosta.
Oon ollu aina kiintyny the lawless darkness nimeen mutta koska tosiaan ajat muuttuu, eikä mun kuulu elää menneisyydessa niin nyt on aika.
En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo mukanaan tälle blogille, jääkö tänne muutenkaan enää paljoa. Ravatessa roiskuu lopetti kun Mölli lähti ylläpitoon ja Madness Coslpay on kans jääny seisomaan mun ja Ylvan eron ja cosplay harrastuksen vähenemisen vuoksi. Saa siis nähdä jatkataako tämäkään, jos vaan saan motivaationi kasaan ja jatkumaan niin taistelen tän jatkamisen puolesta.
Kumminkin! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä pohtimaan!
Seuraavan kerran kirjoitan ehkä tietäen blogin tulevaisuudesta enemmän tai sitten en.
Mutta!
Näistä tunnelmista, Sayónara!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arigato. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arigato. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. tammikuuta 2017
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Mikä on kesäloma....?
Kolme viikkoa mennyt töissä, töissä ja töissä. Oon ohjaajana lastenleireillä missäs muuallakaan kuin Paukkulassa. On joo ollu ihan mukavaa hommaa, omien ongelmiensa kanssa tosin mut..... niinhän se aina on ku muiden ihmisten parissa tekee töitä. Mut ongelmista on selvitty ja työkaverit on ollu mukavia ja meillä on ollu hauskaa.Kolme kesäloma viikkoa on kulunu kans kissojen kanssa. Matti palas siis nyt takas kotiin ja mukana tuli kans tuo uus pentu. Taisin jo mainita asiasta :D nojaa.
TÄNÄÄN ON OLLU MUUTEN IHAN VITUN HYVÄ PÄIVÄ.
Aamulla panikoin että mitä vittua, pikku kissa oli pudottanu mun pilleriboxin lattialle, kansi auki ja kaikki lattialla. Ei se onneks ollu mitään näemmä syöny koska nyt se riehuu ihan normaalisti. Änkee siis koneelle ja riehuu mikä on oikeesti ihan vitun ärsyttävää.... Mutta niin, töissä oli suht rentopäivä (eli santtu almost sleeping jne) töitte jälkeen mentiin Nitan kaa käymään artsin takana olevalla röökipaikalla (olen syöpäseuralainen) soitin siinä samalla New eralle ja sain Lauran kiinni jonka kanssa sovittiin että meen sinne puolentunnin päästä. Tän jälkeen lähin sit kiireellä kämpille ruokkii karvat, laitoin Saaralle viestin ja lamaannuin. Normaalisti ku tuun kotiin niin mitään ei oo tullu, tai sit iha vaa mainoksia. Tänään ekana katoin että jes yks pari viikko sitte tilaamani peruukki tuli ja mainokset pöydälle heittäessä välist putos kirje. Tässä on nyt 10kk odotettu. ekat 8kk turhaan ja 2kk sitte sain tietää et lähete Helsinkiin on viimein tehty ja tänään. TÄNÄÄN tuli vastaus. joudun tosin yrittää siirtää sitä koska se aika ei käy mun huoltajalle mut sovittiin että parin viikon lykkäys on maksimi. jos menee pidemmälle nii sit ei peruuteta.
Ooon vaan niin motherfuckin happy. Ainii ja siitä new erasta. Sain viimein otettua sen toisen huulikorun :3 joten tosiaan, ollu ihan vitun hyvä päivä!
 |
| Peruspäiväongelmavittusaatana en voi mun pituudelle mitään |
JA myönnän että oli aika orpo olo ku ei tullu kirjotettuu :D
kuulumisiin ^^
Sayõnara!
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Kiitos Ramppikuume, Kiitos Kankaanpää!
Lyhyt postaus näin "tauolla" olon kunniaksi. Tosiaan blogi jatkaa yhä tauolla, mutta ajattelin nyt kun sain inspiraation niin jakaa kuulumisia.
Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!
Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.
Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.
Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.
Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.
Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.
Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.
Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook
Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!
Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.
Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.
Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.
Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.
 |
| Left to right Elli - Maria Simppa - Sheikki Kata - Jukka-Marko Minä - Misaki |
Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.
Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.
Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)