She's my best friend

On ollu tosi rankka viikko.. Kaikki alko torstaina ku kyyditsin yhtä kaveria ympäri vantaata ja tuusulaa ku se itki ja yritti saada parisuhdettaan kuntoon ja kaikkea, sit meni perjantai ja lauantai suht rauhassa ja sunnuntaina tuli mutsi koiran kanssa kylään. aamusta mun imuri meni rikki ja sit pyöittiin ympäriinsä etsien uutta.

Illalla siivotessa unohin ikkunan auki ja utealias nessu sit kiipes siitä ulos ja putos kaikki kolme kerrosta..
Paniikin omaisesti etin sitä ulkoa kaks tuntia enneku löysin sen talon kulmalta lehtikasasta piilosta. Raukka oli iha peloissaan, siinä sitten sain Eean kuskiks ja lähdettiin kiidättää sitä tammiston eläinsairaalaan.
Siellä se tutkittiin tarkkaan läpi ja lopulta rauhotettiin ja röntgenkuvattiin. Selvittiin onneks suurimmaks osas säikähdyksellä, Nessu ei menny shokkiin, ei ollu murtanu luita ja elimet oli kunnossa. Haabat puhdistettiin ja sidottiin ja lähtiessä hoitaja pakkas viel antibiootit, kipulääkkeet ja haavojen sidontatarvikkeet.
Se selviää.

Nessu on ny ollu tosi väsyny tän pari päivää ja onha se ymmärrettävää. Oon vaa nii onnelline et kaikki käänty parhain päin!


Näistä tunnelmista lähden kohta kohti jumboa kerää viimesiä tavaroita chinsu häkkiä varten, niin tosiaan! mulle muuttaa tänään uusi tulokas, Chinchilla uros Zimmer :3

En jaksa tapella tähän kuvia ku alkaa tulee kiire joten seuraavan kertaan!

It's always darkest before the dawn

SO! Oon harrastanu uuden vuoden lupauksia niin pitkään ku muistan, enkä mitää lässynlää etsin rakkauden bullshittiä vaan ihan oikeita tavoitteita vuodelle. Mun ongelma kyl rehellisesti on vaa siinä et joko jossain välissä vaa unohan ne tai sit kiinnostus yhtään yrittää katoaa.
Joka vuosi kans lupaan yrittää panostaa niihin, let's see if this year I finally get them done.

New years resolutions 2016

1. Quit smoking
Tätä tuskin tarttee kauheesti selitellä. oon lähteny nyt jo vähentää, astmaatikkona ja muutenkin keuhko-ongelmaisena en tiiä mikä järki koko hommassa on tähänkää mennes ollu, mut nyt oon päättäny ottaa itteeni niskasta kiinni

2. Valmistu amiksesta
Tällä hetkellä valmistumisen pitäis tapahtua ajallaan toukokuun lopussa, as in saan kaikki rästit tehtyä ja tehtävät lähetettyä, sekä jäljellä olevat harjoittelut suoritettua kunnialla loppuun.

3. Matkusta ulkomaille
Tallinnaan matkasta on ollu jo kavrujen kaa puhetta, sekä mutsi on kyselly perinteisestä kesäreissusta. Tarkotuksena on kumminki vähä nostaa leveleitä tulevalle vuodelle, tavoite on siis käydä vähintään kolmessa eri maassa ja niistä ainaki yhen täytyy olla kokonaan uusi. Toi uus maa on tässä se haaste ihan vaan koska, joo... On tässä pennusta asti tullu reissattua aikas paljon.

4. Get your f*cking shit together man
tarvitseeko selittää..

5. Käy Rollossa sukuloimassa ja trippi Leville
Oon srly ollu tosi huono viimesee viitee vuotee käymää lapissa ja aattelin nyt, ku oon tässä hiljalleen saanu suhteitani pappaan kuntoon jo vähän, et olis aika yrittää vähä maakunta matkaillakki. Levin mökilläki olis aika jees käydä once in a while

6. Osallistu vähintään 2 cosplay kisaan
Tänki homman suhteen on pitäny jo pidempää ryhdistäytyy, maybe now it's finally time for it

7. 3 täysin uutta cossia
Siteeraan edellisenn kohdan perusteluja

8. Aloita käymään salilla
Tarkotus on ollu jo pidempää joten jos sitä nyt lähtis etenee varsinki ku f24/7 avaa tiksii täs kuussa uuden salinsa. Jayn kanssa ollu jo puhetta et alettas yhes käydä ainaki välil

9. Uusi sohva
Herran jumala mun nykyne sohva pitäs tuhota, se on karmees kunnos ja se on karmeen näköne ja kaikke. huhhuh

10. Ensimmäinen leima!
Oon finally päättäny minkä mun tatuointi suunnitelmist aion ottaa ensin ja mihin. Siitä varmaa saisin aikaseks ihan omankin postauksen mut heh, oon päättäny nyt jo alotellaa keräilee tota tatuiointi kassaa kasaan ja heti ku se alkaa olee kerätty ni eiku varaa aikaa!!

Siinä siis mun tän vuoden lupaukset.
Taputan myös itseäni selkään sillä  tulipahan tässä hommattua se kunnollisempi videokamera! Tilasin netistä ja se hopefully tulee joko ens viikon lopus tai sitä seuraaval viikol.. Sormet vaa ristii et se on nii hyvä ku olin ymmärtäväni.

Jesspas, tällä viikolla oon jo ehtiny käymää töis, ollu kipeenä ja hakenu kaverille kanin nurmijärvelt. Loppu viikko menee töis ja perjantain viihteelle ^^

God haluaisin vain nukkua

New year, same bullshit

Holá! Parin kuukauden kirjottelu tauon jälkeen teen paluun (taas) videon muodossa jolla yritän vakuutella ainaki itteni että yritän pitää tätä sivua yllä. Pahoittelut jo etukäteen :D
Laatu on perinteinen -10/10. kerranki ääni toimi jopa melkee hyvin mut sit kuvanlaatu ja valaistu kusi kaiken muun. Forgive me, suunnitelmissa on kunnon videointilaitteiston hommaaminen kuha ryöstän pankin.

Voisin nyt yrittää harkita sitä kunniallsita nukkumaan menemistä mutta... We'll see about that!

Stay tuned, I'll be back!

Halloween is coming

On ollu taas niin kiire kaiken kanssa etten oo ihan varma että kestääkö pää. Viimesen kuukauden sisään on ollu autokoulu, muutto, pakkaaminen, kaverisuhteet, nyttemmin tauolle jäänyt parisuhde ja kaikki ne kiireet mitä tuleva valmistuminen pitää sisällään....
Inssi ei mennyt ekalla läpi mutta huomennä pääsen jo yrittämään uusiksi. Tiistaina käytiin pienellä porukalla dtm'ässä ja voisin kyllä sanoa että en oo enää varma mitä ajatella :'D Don't get me wrong ilta oli mahtava ja oli hauskaa, seuraavana aamuna ja myönnettävästi jo kotiin (note koti meinaa kaverin kämppää) lähtiessä kirosin itseäni, avuttomuuttani ja pihalla oloani. Ehkä se tästä vielä, lauantaina luvassa on uusia tuulia ja alias Wingwomanini tulee Mikkelistä :D Lupauduin jo auttaa sitä ettii stadin "kuumimman kollin" jostai.

En tiedä mitä kirjottaa, mun päässä hakkaa miljoona asiaa mitkä pitäs selvittää mutten halua. Oon myös taas löytäny itsestäni asioita mistä en tiiä tykkäänkö vai en. Paineet on kovat monen asian suhteen. Eilen oli myös ehkä jossain määrin vähän hämmentävää, kaverilta krapulassa lähdettyäni nimittäin hyppäsin OMAN autoni kyytiin, broidi tosiaan toi mun synttärilahjan tänne. Samalla sit tuli ukko ja toinen broidi koska ne haki samalla mun kuukaus sitte pöllityn mopon ja vei sen korjattavaks Lepraa.. Mopon haettua mentiin sit Jäken Martinaa syömää ja jokainen tilas oluen, tasottava oli tarpeen. Jotenki tilanne oli vähä koomilline mut oli iha mukavaa, naureskeltii vaa ku ukko oli sitä mieltä ettei se tilanne voi olla mahdolline et vastaha me oltii seurakunnan kerhossa viipottamassa ja nyt me istutaan sen kaa oluella. Time flies!

Siitä sitte mentii mun luo kahville ja jauhettii paskaa, Atte kans luovutti Paskatin molemmat avaimet ja ton omistajuuspaperin minkälie minkä vien huomen sit katsastuskonttorille samal ku meen suorittaa sitä inssiä.

Ja jos joku miettii et mitä vittua mä valitan valmistumisen tuomasta stressistä vaikka en näemmä ees käy enää koulussa, niin tosiaaan. Hain tiistaina ittelleni sairaslomaa ja maanantaina meen hakee sille jatkoa käymällä juttelee koulupsykan kanssa. Jippii...

Tän kummemmin en ny taas osaa tai jaksa kirjottaa. Taidan lähtee syömää ja keittää kahvia että jos tästä vaikka ehkä jopa alkais heräilee, sit pitäs viel käydä ostaa savukkeita koska mysteerisesti koko aski meni baari-iltana.. Siitä sit viel ajotunnille ja ilta menee pakatessa.

old but gold <3

ugh

Back in the city, I used to call home

ALL TIME LOW - RECKLESS AND THE BRAVE

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

So long live us

Looking out at a town called Suburbia

Everybody's just fighting to fit in

Little rats running mazes, having babies

It's a vicious little world that we live in

Looking back at a life on the other side

I realize that I didn't fit in

Didn't hate it but I didn't quite relate it

To my precious little world

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Breaking out of a town called Suburbia

I remember everybody always saying

"Little brat, must be crazy, never make it

In our vicious little world"

Still I'm leaving

Got a van, got a chance, got my dignity

Got a dream, got a spark, got somewhere to be

Take a breath, say goodbye

To their precious little worldb

(And say goodbye to me)

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Long live us

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

Paljon on tapahtunu taas lyhyessä ajassa. Niin hyviä kuin ei niin hyviä asioita. Aloin maaliskuussa seurustelemaan ja kas kummaa ollaan edelleen yhdessä. Ollan jopa ylitetty se kaikki on pinkkiä kukkia vaihe ja jopa oltu huonoissa  väleissä but everything is still fine. 

Olin töissä, töissä meni hyvin  vaikka oli iha saatanan rankkaa.. kesäduunia ei tullu mut puuhaa on ollu conien, kouluhommien viimeistelyn ja matkustelun kanssa. Olin just about  viikon Saaralla Mikkelissä ja nyt luuhaan reilun viikon  mutsilla hoitamassa koiraa ku se hiihtää maailmalla.

Pitkää tekstiä ei taaskaan valitettavasti  tule... tablella kirjoittelu  on raivostuttavaa! 

Jaaaaaa melkeen unohdin, hyksistä kuuluu  sekä hyvää että huonoa. Sain diagnoosin  toukokuun lopulla ja heti seuraavana maanantaina kävin maistraatissa ilmoittamassa uuden nimen, kelakortti on tullut sekä passi joka uusittiin lontoonreissua varten. Polille olen myös saanut ajan elokuun lopulle. Suurella odotuksella :D  Huono info tuli sitten tänään, sossuni ilmoitti tänään että sai tiedon jäävänsä perhevapaalle tänään jonka johdosta työntekijäni vaihtuu. Eihä tässä muuten siis mitään mutta tiiän itekki olevani niitä ihmisiä jotka eivät luota niin helposti ja tästä persoonallisuus/trauma/ongelmastaha psykologinikin sanoi että terapiaa voisin vakavissani harkita. Nojaa, oon siinä uskossa yhä että suurinosa hyksin työntekijöistä on mukavia, mutta mun kohdalla on muutenki vähän haikee olo,  koska Minna oli oikeesti eka mun "työntekijöistä" joka sai asioita eteenpäin ja hänen kautta oli helppo hoitaa hommia.

Vitusti liikaa kirjotusvirheitä mut armahtakee ne :D  table on tuskaa

Until next time!

old but gold ♡

Minäkö päästäni terve?

"Kirjotan viel sen kokonaisen tekstin tästä ja laitan sen Minnalle. Mun osalta onnea loppu käynteihin ja nähdään toivottavasti parin kuukauden päästä hoitokokouksessa!" 
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?

Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.

Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.

Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!

Do not speak to me of dragon fire~

Hiljaiseloa, kiirettä, juoksentelua ja sairaalloista stressiä. Sitä mun kulunu kuukaus(vai kaks) on ollu. On pitäny tehä kouluhommia miljoona, hoitaa asunto asioita ja miljoonaa muuta. Kouluhommat tuli viime tippaan tehtyä ja viimeset kurssit kirjattu opintorekisteriin, eropaperit kirjotettu, uus vuokrasoppari kirjotettu ja kämppä purettu laatikoihin. Oikeestaan ainoot rauhalliset hetket jollon oon jättäny nää stressit pois on ollu ku ollaan hypätty Saaran kanssa rakkaaseen keski-maahan mahdollisesti viimeitä kertaa ja jääty sinne, Battle of the five armies tuli nähtyä kahdesti ja sen ohella ollaan istuttu, katottu vanhoja hobitteja/LOTReja ja kyylätty behind the scenesejä. Aina välillä tuli siis leijailtua siellä maailmassa, kaukana kaikesta tästä kiireestä, mut sit aina iski raakatotuus ja kiire alko taas.
Ainii ja sit on vielä joulu ja sen tuoma kiire. Se on onneks ollu rennompi ku edellisinä vuosina, vein kissat mummolle ja oon ite äitillä joka ihme kumma kerranki päätti ottaa joulun rennommin, ainakin vielä..... Lahjat on hankittu ja pitäis enää paketoida.
Ja se joulukiinnostus/fiilis skippas mun yli taas tänä vuonna, haluisin vaan nukkua ja istua pää pilvissä, tehdessä tulee vaa mieleen et parin päivän jälkeen on nokka kohti mikkeliä, Kamojen siirtäminen autoon ja suunta kohti uutta kaupunkia, uutta kotia. Sit menee viikko ja alkaa koulu, uudet ihmiset uusi paikka. Ei vittu mihi oon itteni taas sotkenu.
Sinänsä odotan innolla, sinänsä en. Tosiaan eniten ehkä stressaa nyt se että eilen tuli kelasta kirje.
Koska mun mutsilla oli nii korkeet tulot viime vuonna, mä menetin koko opintotukeni. Sinne hävis kaikki mun rahat ja nyt oon vähä peloissani et mitä teen.
Porukoilta tuskin tulee tulemaan paljoo mitää tukea tähän asiaan, mutsi ku luki sen kirjeen nii se vaan tokas et mun on lähdettävä töihin.
En halua
Ahdistaa niin vaan helvetisti koko ajatus ja musta on tuntunu eilisestä asti et oon nyt niin lähellä et pää räjähtää tän kaiken keskellä. Ilmeisesti mutsille ei riitä et joudun selviytyy uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa vaan siihe soppaa pitäs heittää vielä stressi työpaikan ettimisestä ja sit jos se löytyy nii niistä töistä....
Argh, en voi muuta sanoa.

Lee Pace, one of my ultimate favorite actors :3

Set me free from the earth~

Kirjotusmotivaatio ollu taas vähän pohjassa. Ollu taas vaa niin paljon kaikkea.
Mutta joo. HEI sivupalkkiin on nyt lisätty kysely, käykää vastaamassa! yritän tässä sen avulla vähä lisätä tätä bloggaais motivaatiota :D

Silmäleikkaus on nyt takana päin, se oli viime viikolla ja menihä siinä semmone viikko että sain ees kunnolla silmän auki, nyt on loistava huomata ku molemmat silmät on auki et karsastus on poissa ja ainoa ongelma mikä jäi on se et pitäs näemmä lähtee tota kaukonäköö kattoo optikolle, vähä on se huonontunu näemmä. Leikkausha meni kaikinpuolin näemmä hyvin ja nyt vaa stressataa et näinköhä nuo "itsesulavat" tikit sulaa kunnolla tuonne silmään :S kaihertaa kyl säännöllisesti ja sillee mut parin viikon päästä pitäis alkaa olee normalisoitunu tuo leikkausjälkiki. Silmä verestää toki edellee ja sillee mut well, mitä muutakaan voi kuvitella ku silmä leikattu auki.

En oo täs syyslomal mitää kauheen järkevää tehny, oleillu vaa ja tänää tein jotai kouluhommia alta pois. Kauheesti tuntuu et kaikkea pitäs tehä mut mitään ei saa aikaan ku motivaatio on mitä on.. ei voi minkää. Kohta taas koulun penkille nii jos sillo sit sais tätä motivaatioo takas !

Tänään tällee lyhyesti ja simppelisti koska ei oikee oo mitää mist kirjottaa.

Mata ne! ja vastatkaa toho kyselyy!
Santtu kuittaa~

What if you would know that it all ends tonight

And what if you would know that you can't win this fight?

Would you have regrets, someone to miss or

Friends to say goodbye?

Or would you tell the one you love it was 

the best time of your life?

Epärealistinen olo. Tuntuu että viime viikkoina kaikki on menny päin mäntyä, mut sit taas on ollu hyviä hetkiä ja sit ollaan menty taas pahemmalla ryminällä sitä kovaa puuta päin. On ollu tosi hyviä hetkiä, on ollu paskoja hetkiä, on ollu koulua, kavereita, seurustelua, peli-iltoja ja random retuilua. Ja tavoilleni uskollisena mukana on ollu myös sairaslomaa, lääketokkuraa, pelkoa ja päivystys-vierailua...

Just nyt on tokkuraisia pelonsekasia ajatuksia kera spotifyn, kissojen ja ihan sairaan pahan avuttomuuden tunteen. Kaikkea pitäis tehdä mut mitään en saa aikaseks. Haluisin vaan nukkua muttei nukuta. Nää on todellisia hetkiä ku haluaisin koiran, lähtisin vaan ulos pitkälle lenkille ja voisin olla ajattelematta näin päätä takovia asioita. Bipolaarinen miten nii??

Ehkä suurin asia tässä on nyt se että oon heittäytyny taas tunteettomaks. En voi sille minkään. Tällänen oon suurimman osan aikaa.

Oon yrittäny herättää ittessäni jotain tunteita, niin hyviä ku huonoja mut en oo vaa onnistunu. En tunne mitään vaik aattelen et yks mun harvoista kavereista lähtee ja muuttaa vantaalle alle kuukauden päästä, en koe mitään ku yks pitkäaikanen kaveri katkas välit, mulla on edessä ympristönvaihto eli muutto probably Järvenpäähä joulun jälkee tai yhtää mihinkää muuhunkaa. Musta on tullu turta taas, en vaa jaksais yhtään mitään. Turhautuminen ja jatkuva ärtymys on ehkä ainoot mitkä tunnen vahvasti, väsymys on sellane perusfiilis ettei se oo tunne enää ja jos oikeen mietin nii just nyt ainoa asia mikä herättää jotain positiivista on ku suunnitellaan meidän tulevaa ryhmäcossia.
What the hell is wrong with me again!
tai no, en voi sanoa väärin. Oon oikeestaan vähän jopa tyytyväinen tähän kumminkin. Eipähän tarvii pohtia turhia.

Nyt vähän toiseen aiheeseen mut selailin tumbleria postauskuvien toivossa ja törmäsin yhteen tekstiin josta aattelin jakaa tänne osan

Aseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalisen vetovoiman puutetta. Aseksuaalinen ihminen voi tuntea romanttista vetovoimaa mihin sukupuoleen tahansa tai ei kehenkään: romanttinen vetovoima on seksuaalisuudesta erillinen asia. Aseksuaali voi harrastaa seksiä tyydyttääkseen seksuaalisen himon eli libidon, mutta useat aseksuaalit eivät halua seksiä lainkaan. Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen.

Which translates roughly to:

Asexuality means lack of sexual attraction. Asexual person can experience romantic attraction to any or none of the genders as romantic attraction is separate to sexual attraction. Asexual can have sex to satisfy their sex-drive (libido), but many asexuals do not want sex at all. Asexuality is a sexual orientation.

PÄIVÄN PARAS TUMBLR POSTAUS minkä siis oon tänään nähny, en tiiä millo lie julkastu :D
Oon miettiny ikuisuuden miten tänki asian vois paremmin selittää ja tänään oli se hieno päivä että löysin sen täydellisen lyhyen kuvauksen!

Mutta se siitä tällä kertaa!
Aseksuaali bloggaajanne Santtu kuittaa tältä erää!

can I sleep now?

Mun arki on tosiaan ollu aika laimee tällä viikolla.... Oon yrittäny epätoivoisesti nukkua, sit oon ollu Saaran kanssa (hitto en oo kummemmin muita sit nähny o.O), pelannu ja käyny tallilla. Sekä toki ollu kissojen kanssa. Aoi on kotiutunu hyvin mut se on erikoistarkkailussa koska epäilen et se ei oo täysin terve. Pahin pelko on FIP(kissojen vatsakalvotulehdus) koska se näyttää siltä että se on nielly tennispallon kokonaisena. Ei voi muuta ku seurata.
Ainii jotai poikkeusta oli arkirytmissä, TÄNÄÄN SIIVOSIN PERKELE. Kämppä ei oo koskaan ollu näi siisti oikeesti, ja sit Mirva kävi kahvilla. Siinä meni lepposasti jutellessa se reilu kolmetuntia. Oli kiva nähä muitaki välillä ja varsinki ku löydettiin yhtenäisiä ajatuksia sillo kaheksan viikon työharjottelun aikaan.

 Yhtä pitkään mielessä ollutta juttua oon kans miettiny. Nimittäin koulua. Oh god no, nyt on kesä mut ei voi minkään. En nimittäin tosiaan tiiä et onko tässä alassa sittenkin sitä mikä pitäis mielenkiinnon, tai kestääkö miun pää tätä. Kasvatusaineet ja stuff like that kiinnostaa mut ehkä se kiinnostus on enemmänkin teoreettista... Mietin sillo ysillä muuteki hakuja tehdessä että haenko alalle mikä kiinnostaa ehkä enemmän mut en tiiä kestääkö pää vai alalle joka kiinnostaa ja josta kokemuksesta tiiän että pärjäisin. Valitsin sen joka kiinnosti enemmän mut enää en tiiä. Oon tosiaan tullu siihen tulokseen että mietin rauhassa nyt yhteishakuun asti ja isken haun sitte Livialle ja Hyrialle ja katon sit ens kesänä et jos pääsen jompaankumpaan maatalouslinjalle että otanko paikan vastaan vai oonko päässy johonki heavensgod vaiheeseen ja päätän jatkaa valmistumiseen tällä alalla.
Kakkosvuos kumminki kertoo aika paljon meistä ja valitusta ammatista koska erikoistumis aineet alkaa.
En tiiä, turhauttaa stressaa ja ääh.
seriously, mulla on tulossa nyt tälle vuodelle silmäleikkaus (ei laser vaa isompi), ne kuukausikäynnit töölössä, kaks työharjottelua, koulua ylipäätään ja siinä samalla pitäis pitää pää kasassa. Tuntuu että nyt jo ku yritän saada kaikkee ponin liikutukset, kissojen hoidon, oman terveyden ja miljoonan muun asian kasassa nii en tosiaa nää kavereita (paitis Saaraa), en oo jutellu muualla asuville (enkä kyl muillekkaa) kavereille pitkään aikaan saatika sit kaivanu ompelukonetta or stuff like that varmaa kuukautee. ja sitä enne kuukauden keskityin töihin. eli koko kesänä.

Ajatuksen juoksuni viimeset kaks kuukautta
lol this is my whole life

Turhauttaa. Eniten ehkä se että cossit on kesken ja tracon lähestyy, haluisin nähä kavereita tai ees puhuu ihmisille mut en saa mitää aikaseks. Sit tietenkin nyt on menossa taas yks niitä parin kuukauden jaksoja ku en saa nukkuttua yhtään. tympäsevää ku koko ajan väsyttää, Saaraki jo sano tänään siitä et se pelkää tehneensä jottain ku "mökötän" mut tosiaan tuntuu että mun aivot ei toimi ja kaikki on jäässä.

eipä tarvinnu kirjottaa postausta yksin

Asiasta kolmanteen, Aoi just ryömi pitkällään keittiöstä tähä miu eteen ton viitisen metriä.. Näytti tyhmälle, outo eläin.

matti raukka luulee olevansa pieni...

oh god, puhukaa mulle ihmiset en saa ite aikaseks ees avattua kännykällä chattia o.O

Black veil brides - Ritual

Praying for what your heart brings

Thoughts of escape and bloodshot eyes

You're barely sleeping, no longer dreaming

Now what you do to feel alive

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Singing songs of the old days

Try to remember what's gone by

Stronger in new ways

Don't care what they say,

This is your life

It's time to rejoice

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Our destiny is what we learned

Together wanting something more

Their misery and demons burn

A feeling that's worth fighting for

Rise up and celebrate your life

We're not alone in our ritual

Sing for what you feel inside

Becoming one with our ritual

Becoming one with our ritual

Really nyt on torstai ja oon nukkunu koko tän kuluneen viikon aikana yhteensä ehkä 10tuntia. tässähän on siis ollu neljä yötä, jos siis lasketaan su-ma kans. Pidemmällä aikajaksolla en ees haluu aatella ku tätä tosiaa on jatkunu tosi pitkään

Näin viime yönä pitkästä aikaa lyhyen unen.. 

Olin junnuSasuke, uni alko ja eteni ihan täysin sen kohtauksen mukaan missä Sasuke tulee kotii ja löytää perheensä Itachin tappamana. Kaikessa sekavuudessaan se vaa päättyy siihen että karjasen Itachille "Nii-San mikset herättäny mua jooga tunnille?!" mihin Itachi vastas "Santtu pieni sä oot tarpeeks vanha heräämään ite, ja meen nyt tekee meille päivällistä" Heräsin siihe et Itachi häipy ja pamautti oven kiinni. 

Eli samaiseen todellisuus ääneen mikä tuli siitä että pennut jahtas toisiaan ja nessu juoksi ovea päin. 

Really? WTF joo moi

I will do everything that snow does in summer!

Alotin lomani kirjaimellisesesti näin....
Tulin töistä ja aloin heti siivoo iha himona

se ois sit LOMA

Neljän viikon leiri putki tosiaan päätty tänään ja well guys, I'm exhausted! Viikot oli yllättävän rankkoja ja nyt aijon loppu kesän antautua levolle (ok en oikeesti ees) Huomasin että kun teet töitä ilman taukoja parhaimmillaan sen 7.30-16.15 niin kyllä sitä sit kämpille tultua tuli vaan kaaduttua maahan kissojen tallottavaks. Se on ehkä se syy miks tuo pikkunen kehitti tosi ärsyttävän tavan kiskoa mua hiuksista.....





Muutoin oon tosiaan ollu aika pitkälti siis kotona ja Paukkulassa, nukkuna ja ohjannu. Mut sit juhannuksen tuli tosiaan oltua kotona. Ha ha, vanhuksia oli koko viikonlopun täällä ja tosiaan tuli niitten kanssa oltua ja sit kaveri oli kolmena päivänä käymässä Savonlinnasta. Oli kiva nähä vaik juttujen laatu oliki taas nii 10/10 :DD

tuntuu et tän kuvan ottamisesta on ikuisuus...
joskus talvella oli kivaa ja hieno hattu leprassa

Sit on ollu taas aikalailla work work work ja torstaina olin sit helsingissä. Suomeksi sanottuna syy miksi rakas karvaperseponini (toivottavasti) menee noin vuodeksi yhelle mei perhe tutulle ylläpitoon, nii on siinä että alan jatkossa käymään kerran kuukaudessa HYKSin töölönosaston erikoisnuorisopsykiatrian osastolla. wipiii ja silleen. Tulee olee tosi kiva oikeesti ku joudun tän puolestavuodesta-vuoteen menee sinne ain istuu eri tyyppien kaa pariks tunniks käymään läpi ikäänkuin "mun elämäntarinaa". Ylilääkärin ensikäynnin arvion mukaan saisin varmaan diagnoosin pääni terveydestä siinä kevät/syksy 2015 aikana mut oletettavasti keväällä jo, ellen siis ala hankalaks.
Ekalla kerralla tossa käytiin läpi pääpiirteisesti "nopeesti" vähän jo mun taustoja ja oli myönnän aika tuskallista muistella ääneen sitä kaamea kasiluokkaa, sitä aikaa ku olin pohjalla. Vittu Saatana ja sillee.

Mutta niin, Heinäkuun suunnitelmissa ei oikee oo muuta ku se italian reissu puolessa välissä ja ennen sitä olis käytävä silmälääkärissä Leprassa (jee saan ehkä jo tietää millo mut leikataa) ja sit Espoossa kesän pakko conissa. :3 muutoin nukun ja käytän viimeiset aikani vähään aikaan Möllin kanssa. Ja toki yrittäen kasvattaa tuosta uudesta mukulasta hyvä käytöksistä ja kilttiä nuorta naista, not!
Tuossa tuo juoksee pöydillä ja hyökkäilee viattoman Matin kimppuun.... Lapset ei oo helppoja, ei vaikka miten karvaisia olisivatkin...

Mutta, ei sen kummempia.

ottaisitko metrin verran kissaa?
Tämä eläin on mitattu olevan 95cm pitkä

Sayõnara!

Kiitos Ramppikuume, Kiitos Kankaanpää!

Lyhyt postaus näin "tauolla" olon kunniaksi. Tosiaan blogi jatkaa yhä tauolla, mutta ajattelin nyt kun sain inspiraation niin jakaa kuulumisia.

Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!

Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon  vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.

Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.

Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.

Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.

Left to right
Elli  - Maria
Simppa - Sheikki
Kata - Jukka-Marko
Minä - Misaki

Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.

Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.

Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook

Well, I'm not happy with myself~

Keinot lievittää stressiä ja auttaa omaa jaksamistaan?? Jossain elämäni vaiheessa en suonu tollasille ajatuksille mitään, mutta tosiaan. Alettuani opiskelemaan kasvatusalaa nii nää asiat on ollu aika keskeisiä. Meillä loppu just elämänkulun kurssi ja sen yks keskeisimpiä aiheita oli mm. stressi, kulttuuriperimä ja jaksaminen.
Mein tentissäkin oli muistaakseni viimeisenä kysytty siitä että miten omaa vointiian voi ylläpitää ja auttaa itseään jaksamaan.
Henkilökohtaisesti oon ite ollu aina niitä ihmisiä jotka miettii ensin muita ja kaikki mahdolliset naapurin mummot ensin enneku suo omalle jaksamiselle ajatustakaan (osa syy kai miks oon tällä alalla.....). Mut tosiaan, miten autat muita, kun et itekää jaksa omaa elämääs?? Oon viime viikkoina stressannu kaikkee muuta, tulevia tenttejä, cosseja joiden pitäis valmistua mut mitään en oo alottanu, kavereitani, taas koulua, asumista, Melodyn liikuttamista ja ollu huolissani yhestä tärkeästä kaverista joka on valitettavasti ajautunu taas sille tielle mistä olisin halunnu sen pelastaa mut en kyenny siihen. Ainii ja vaikka luetellut asiat on pelkkä jäävuoren huippu nii oon kans ollu huolissani isäni jaksamisesta. Eli missä välissä miettiä itseään? Ei sille oo oikee ollu aikaa.
Näiden kaiken seurauksena eilen, olin suoraan sanoen aika heikon paikan edessä. Istuin opistolla, kirjottamisesta ja tentteihin lukemisesta ei tullu yhtään mitään ku pää ei kestäny kasassa, yritin siinä sitten hallita sitä rauhoittamalla itteäni (katoin siis varmaa miljoona jaksoa Soul Eateria.....) mut tuntu ettei mikään vaan auta. Illalla sit lopulta päätin antaa olla ja menin "nukkumaan" jo aika ajoissa. Huonoin seurauksin. Nyt pelottavalta tuntuva ajatus, mut se että eilen se mikä miun mielentäytti oli se että mitä mie teen täällä? Oon ollu hyödytön kaiken suhteen mitä oon yrittäny ja oon onnistunu pilaamaan muidenkin elämiä, vaan yrittämällä olla niissä. Pohdin syvintä syvyyttäni siitä miten kukaan ei varmasti tajuais miun olemassaoloa enneko olisin kuollu, tai poissa tai jotain. Kävin läpi mielessäni kaikki ne vanhat suunnitelmat mitä tein päättäkseni oman eloni, mut lopulta tartuin vaan kynään ja paperiin.

Tänään ku on tullu oltua koulun penkillä, juteltua ihmisten kanssa, käyny tappelees ponin kaa tallilla ja juossu kiirellä bussiin, käyny kaupassa kavereitten kanssa ja kattonu sitä yhtä sarjaa mikä edelleen on miun kestosuosikki (Durarara!! nyt ja aina), sekä lukenu huomiseen tentiin, nii viime yö tuntuu jopa pelottavalta. I know tässä on sama asia ku mitä mun entinen psykologi jakso hokea, miu pitäis seurata omaa jaksamistani ja muistaa se ettei miu kannata olla liian pitkään yksin. Vaikka viihdyn yksin, nii viihdyn kans seurassa. Välillä minun ku ihan kenen tahansa on hyvä olla ja viettää aikaa yksin, mut siitä huolimatta seura tekee hyvää.
En vaan osaa edelleenkään pyytää ihmisiä olemaan miun kanssa tai mitään muutakaan. Ja sit ku oon tarpeeks pitkään ollu yksin, nii seuraan lähteminen vaatii taas niin paljon enemmän.
Mutta joo, tulevasta viikosta voin sanoa että taitaa olla vähän enemmän tekemistä.
Huomenna mennään luokkavierailulle Mikkelin etsivän nuorisotyön toimeen tonne olkkariin, sit yrittäjyyden tentin jälkeen meillä on viimeinen esitys (ainakin nyt vähään aikaan), ja sen jälkeen ainakin olis suunnitelmissa että Mimmi tulee opistolle ja katotaan miun pari viikkoa sitte tehtyä löytöä eli ikivanhaa animea sovitusta nimeltä The Legend Of Zelda. Keskiviikkona on se joku icetapahtuma keskustassa minne mei luokalta lähtee yks ryhmä kisaamaan (oon ite vähä niiko jäsenenä curling osuudessa, ja muutoin varalla), sit torstaina kai kamoja kasaan ja silleen. Perjantaina onki nokka kohti lappeenrantaa (ajattelin tehä viimein ne muokkaukset mun vanhaan kigurumiin ja stailata yhtä peruukkia joka tulee oletettavasti mun Hiroki cossiin) ja lauantaina tulee laumaa pällejä Lepraan!

Argh! Mulla on ongelma.
Koska tuo reuhka jota hiuksiksi kutsutaan
kasvaa ihan tajuttoman nopeasti.
se on nyt liian pitkä ettei kestä pystyssä omineen
mut liian lyhyt ettei lakka tai muut auta....
sdghasjkldklsjdk Turhadun :D

Eli nyt oon ottanu omat jaksamiseni ees vähäks aikaa huomioon, joten kai voin lopettaa tän postauksen tähän ja jatkaa Durararan katsomista... eiku siis kokeeseen lukua... eiku piti soittaa faijalle.... tai jotain :D ehkä vois jo mennä nukkuu... Vanhusta väsyttää :(

Mut ihan mielenkiinnosta, heitän kysymystä. Sinä joka nyt luet tätä, kommenttia kehiin. Miten SINÄ edistät omaa jaksamistasi? Mitkä keinot ootte huomannu toimivan ku pitäis piristää omaa itseään? :)

Drrr!!ssä on vaan niin paljon asiaa.
se ei oo vaan anime, se on taivaallinen anime!

Sayõnara!
Santtu kuittaa tältä osin~

She's the type who's naturally liked by everybody, totally opposite of me~

Yllättäen huomaan että oon langennu taas katsomaan Junjou Romanticaa. Kakkos kausi tuli katottua putkeen sen jälkeen ku tulin tallilta. Huoh, mulla ei taida oikeesti olla elämää. Nukun, käyn koulussa, meen tallille paitsi tiistaisin ku on harkat ja sit istuksin asuntolassa kattomassa animea. Oon täysin hävittäny mun sosiaalisen elämän, tai siis. Onko mulla koskaan ees ollu sellasta? Ei kai.
Huomenna pitäis lähtee tosin Elinan synttäreille, mutta kattoo ny saako tää lurjus itseään ylös ja kokoamaan itsensä. Meen kumminki koulun jälkeen suoraan tallille ja lauantaina on kans pakko mennä heti päivästä tallille ku on valosaa. Sitä paitsi, ku oon taas vajonnu tähän epäsosiaaliseen vaiheeseeni nii en oo oikee hyvää seuraa. Tai häiritsen vaa tunnelmaa ku istun yksinäni miettimässä et mitä teen siellä.
Nonnii, huomaako? keksisin varmaa miljoona tekosyytä miks olis parempi etten näyttäis itseäni paikalla mut taas, toisin päin. Näkisin kavereita? olisin poikkeavasti sosiaalinen? Viettäisin hyvää aikaa? Nope, en vaan saa itseäni siihen pisteeseen että oikeesti uskoisin sitä, pessimisti perkele. Syyttäisin itseäni kumminkin ku olisin taas ollu nii paskiainen ja jättäny menemättä, loukkaavaahan se on. äh, en taas tiiä. Olo on aika turha.

Mut hei! tein tänään tosiaan jotain poikkeavaa, koska meillä ei ollu ku yrittäjyyden tunnit aamusta nii suunnattii sit Mirvan kanssa aluks lähemäen koululle, josta tuli kieltävä ja sit launialan koululle mistä saatin ehkä. Eli siis TOP-asioita käytiin hoitaas ja paikkoja kyselemässä. Mut sit turhaudun taas, jos paikkaa ei tuu Launialastakaan nii en tiiä minne meen. Paikat loppuu kesken, enkä keksi mitään. Stressaan ja hermoilen sitä jo nyt ihan tajuttomasti. Joku paikka olis kumminki keksittävä ja se paikka olis keksittävä Mikkelistä...




asdfghjklkjfdrghj Jos oikeesti oon rehellinen siitä mitä miulla pyörii päässä nyt, nii hmm. En oikeen osaa taaskaan muotoilla sitä. Turhauttaa? Masentaa? Stressaa? Väsyttää? Ahdistaa? Syrjäyttää? SYRJÄYTTÄÄ?!? onks se ees sana.... no kumminki. Kaikki on vähän ristiriidassa keskenään. Haluun hoitaa opiskeluni hyvin mut samalla haluun vaa jäädä sänkyy nukkumaan. Haluun olla kavereitten kaa ja olla sosiaalinen mut kumminki haluisin vaa jäädä pimeyteen yksin syrjäytymään. Ja sit miul on tää ikuinen vakava ongelma. Kun en puhu, en kysy, en mitään. Miulla on suht hankalaa tallilla tällä hetkellä koska en puhu kenenkään kanssa, en vaan saa suutani auki. Sit kai yks syy miks oon koko ajan yksin on, et en vaan osaa kysyä ketään mihinkään, tai kysyä että pääsenkö mukaan.
Jos joku haluis olla miu kaa nii kai joku kysyis, right? tai siis miu pitäis kysyy? vai äh, ku en vaa tiiä. Tää on itseasiassa aika pitkälti ekoja kertoja ku mietin näin, oon tottunu omaan yksinäisyyteeni. Ei siinä, on miulla ollu melkeen aina ainaki jotain kavereita. Mut yleensä seki on se et ollaan kyl koulul porukassa ja jos jotai sellast on. Mut niiko muutoin? Miul on ollu elämässäni oikeesti ehkä vaan pari ihmistä joiden kanssa oon sillee ollu, hei mennäänkö kahville? tai leffaa? tai hengataanko vaa?

Ehkä siks oon luovuttanu elämäni Melodyn käsiin.. siis kavioihin. Siltä ei tarvii kysyä, se odottaa miuta tallilla, se odottaa vain miuta. Meillä on yhteinen kieli vaikkei sellai puhuta. Melodystä näkee miten onnellinen se on ku saavun paikalle. Se häslää, se luottaa, se rakastaa eikä petä ikinä. Sen kanssa ollessa miun ei ikinä tarvii pelätä sanovani tai tekeväni jotain väärää joka ajais sen miun luota pois, sillä niin pitkään ku osoitan sille miten paljon arvostan sitä nii se antaa anteeks kaikki miu hölmöilyt. Melody on ainoa asia joka pysyy miun elämässä kun kaikki muut hylkää.

Nonii mut joo, mulla katos muuten vähän hiuksia tuossa sunnuntaina. Näyttääkö ihan järkyltä?
(vasen kuva parin viikon takainen ja oikealla oleva otettu eilen 12.2)

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

ps. kai avauduin asiasta ennenkin, joten jos kiinnostaa nii selaa postauksia taakse päin, mut huomaa taas että Löydän itsestäni liika samaa mitä JRn Hiroki Kamijoussa on. (Otsikko yks sen quote, He's muutettu vaan She's.ks... Alkuperäisesti Hiroki puhunu Nowakista mutta noh, jätetään se siihen)
Tämä klassinen johtaakin siihen että terve, mimicon suunnitelma taas uusiks. Rin pysyy mutta koska ei tuu olemaan aikaa kumminkaan nii toinen cossini vaihtuu Aobasta vähemmin tunnistettavaan mutta miulle tärkeään hahmoon eli kyseessä olevaan herraan.

Versio vielä vähän auki.
Joko casual Hiroki(eli se opettajalook) tai sit herra pipomies (lol minkä nimen se sai D:)

Would you stay by my side the rest of our lives?

Päässä pyörii miljoona asiaa mistä haluisin kirjoittaa, mut kai on vaan aloitettava siitä mikä on päällimmäisin ja toivottava ettei postaus veny liikaa :D

Eilinen oli omalla tavallaan aika jännäisä kokemus, olin siis toiseksi vanhimman serkkuni Miikan häissä, auts, Miikka ehti ennen Pekkaa avioon mut kaiketi Pekalla ei mikään kiire ole.
Kirkko osuus oli hoidettu nopeasti ja on sanottava että serkkupoika näytti olleen tosi hermona, mut morsian Eila oli oikeesti äärimmäisen kaunis. Vaikka normaalisti en ajattele tollasia asioita nii on se kerran elämässä oltava talon naisväen kanssa samaa mieltä että Eila oli tosiaan loistossa. :)

Meinaan siis c'moon kuka jaksais kattoo miu lärviä loppu ikänsä

"loppujuhla" oli kans hoidettu tosi hyvin, klassisen vaimonryöstön ohella oli parituntemusta, hääbingoa ja live musiikkia. Sitä se on ku on suku täynnä muusikoita, enkä edelleenkään pyörrä sanojani siinä että kun puhutaan musikaalisista esikuvista, nii Miikka on edelleen mun ykkönen. Se esitti illan aikaan muutaman cover biisin ja sen ohella omia tuotoksiaan ja kyllä. Miikka on mei suvun stara eikä sitä voi kukaan kieltää.
Ilta tosin vähän alko loppua kohden karkaamaan käsistä ja lopulta oltiin sit keskimmäisen serkun Hannan kanssa tukemassa Pekkaa joka yritti pysyä kännissä pystyssä ja tökkimässä kaksosten lisäks meidän enoa Kampsua ettei ne sammu. Pekka lupaili siinä ohessa kovasti että kun se suuri päivä tulee kun mie täytän 18 nii se vie miut lappiin kuunnon ryyppy reissulle. haha, iha ku tulis tapahtumaan. Kampsu kans lupas tulla käymään Mikkelin kautta seuraavan kerran ku suuntaa Lappiin.
No mutta joo, kokonaisuudessaan ilta oli ihan kivaa vaihtelua mut se sisäls paljon ahdistusta ja miun haukkumista. Sitä se on ku oot suvun musta lammas, yks oli ainaki siinä että Kampsu moitti miuta koko illan siitä että oon "lopettanu" kitaran soiton. Se on tuskaa itellekki mut päätin siinä sitten Miikan bändin Dante's Riotin soittaessa että miulla ei oo enää vaihtoehtoja, hain siis tänään kitarani sedältäni, vien sen mukanani Mikkeliin ja miun on jossain määrin voitava nyt jatkaa.

¨Nonnii, nyt on häistä puhuttu.. Jos olisin äärimmäisen tarkkaa kuvausta päivästä tehny nii olisin varmaa saanu aikaiseksi miljoona postausta mut pidentää lyhyenä :D
Fufu, no kumminki mitäs tässä. Oon ollu keskiviikko illasta asti Lappeenrannassa, torstain tuli tosiaan käytyä keskustassa ostamassa mamma petalar tyyliin vaatteita, perjantain häät ja tänään kävin sit tsekkaa mei ukon uuden kämpän. On muuten loistava :3 en jaksa oottaa hiihtolomaa koska hyökätään osalla mei teatteriporukkaa sillo sinne ! Wuhuu :3
Mut nii, muutoin oon tääl kaiken liikenevän ajan pelannu Kingdom Heartsia ja Narutoa eteenpäin. Oi sitä onnea ku viimein pääs pelaamaan!!
Huomenna on sit suuntana Mikkeli, onneks..

Mua kyl huvitti eilen yks asia, eikä tää ollu ees eka kerta. Kävin kysymässä eilen Miikan bestmanilta et onks niillä alkoholittomia juomia missä, ja oikeesti. Jouduin melkeen 10minuuttia vakuuttelemaan sitä että kyllä, olen alaikänen. Oli pakko sit myöhemmin illalla kysyä siltä että kui  vanhaks se miuta luuli ja vastaus oli et se on aina luullu (ja kuulemma meidät nähtyään luuli vielä enemmän) et mie ja kaksoset ollaan kolmoset. Eli vielä tarkentaakseen se tosiaan luuli että mie täytän kans tänä vuonna 20. :D Sama kävi itseasiassa myöhemmin illasta vielä ku juttelin aikani kuluksi Pekan ja Eilan venäjällä asuvan veljen kanssa (Ilja ei puhunu btw suomea joten keskustelu käytiin venäjä/enkku sekoituksella) ja Pekka meinas kuolla nauruun ku Ilja hämmenty aika pahasti ku totesin sille että hei, en voi ottaa tota sun tarjoamaa koskenkorva shottia koska olen alaikäinen.

Mä myönnän sen. Miust on ehkä jopa kiva ku ees joku joskus pitää miuta todellisuutta vanhempana. Ja jos jatkan asiaa tällä linjalla nii eilisen pitkän keskustelun Miikan kanssa jälkeen tajusin etten ehkä oo ainut vähän kummallinen tässä suvussa. Koska tosiaan löydettiin toisistamme niin paljon yhteisiä piirteitä että huhhuh, molemmilla on vähän erityisesti avautumisen osalta ongelmia. Mie en mieluusti puhu ongelmistani kellekkään tai edes osaa, se on yks suurimpia syitä miks kirjotan blogia, sit sekä minä että Miikka kirjoitetaan kans sävellyksiä. Mut kaikista yllättynein olin ku Miikka paljasti et kaikista suurin yhteinäinen asia meillä on tuo ikäkompleksi.
Miikka sano että "miun ikäsenä" (meillähän on 10-vuotta ikäeroa) se oli aika samassa tilanteessa.
Mie vihaan yhtenä asiana eniten maailmassa sitä ku miulle kommentoidaan miun iästä, oon niitä ihmisiä joille ikä tosiaan on vaan numero. Suurin osa miun ikäsistä juoo, polttaa, rellestää jne. Mie oon vaan yksinkertaisesti niin tylsä etten nää niissä mitään järkeä, ja jos totta puhutaan nii just siks yleensä jos vaan mahdollista pidän ikäni omana tietonani koska sillon oon huomannu et ihmiset enemmänki kohtaa ja kohtelee miuta miuna eikä niiden olettamuksien pohjalta että "hei tuo on 16, se on varmaan tällänen ja tällänen"
bläh, ottaa tästä ny selvää. Mut sama juttu on kans sen suhteen ku jotkut kohtelee miuta ikäni takia lapsena. Yritän kohdata asian huumorilla mut joskus se tosiaan on vaikeaa. Helpommin nauran asialle jos kyseinen henkilö tosiaan on miuta vanhempi (reilusti ja jos se tosiaan on vitsailua) Mut sillon miulla kyllä on pinna aika tiukassa, ku jotkut maksimissaan miuta VUOTTA vanhemmat perusteinit alkaa hyppimään miun nenille sillä ikäkortilla. (miulla tosiaan on yks tällänen kaveri joka sitä tekee ja on ollu tosiaan aika vaikee olla lyömättä sitä joka kerta.)
Sama juttu kun muutama ihminen jotka on itseasiassa miuta sen vuoden NUOREMPIA alkaa vinee siitä et oon olevinani ku joku aikuinen ku ei meillä oo ku vuos ikäeroa jne. Mut ei, se on vaan miun luonne. Mie oon noteerannu ittestäni sen kyllä että en oo massaa siinä että ajattelen yleensä paljon pidemmälle seurauksia ku monet miun entisistä saman ikäisistä kavereista.

Mut joo, kai en oo kypsempi tai mitään, oon vaan tylsä.

dfghjklkjhgfderghk Nyt tuli kyl niin random postaus mistä ei kai saa mitään selväää ä ä ä ä ää  mut laitetaan LPRn piikkiin. lol lmao

Sayõnara!
Tylsä kuittaa~
ps. Vähä reilu kuukausi Sekai-ichi Hatsukoi Movien julkasuun!!! Jos siis muistan sen päivämäärän oikein :D
pps. Miksei elämä voi olla ku mangassa/animessa? huoh, näitä elämän suuria kysymyksiä.

I'm Home Again~

On ollu iha kiva olla ilman teatterimeikkejä ja sitä glitteriä :D

Halusin tehä postauksen mutta koska tuliki vähän kiire nii tää jää nyt lyhyeen ja vähän vähempi tekstiseen :) Tajusin nimittäin just ku avasin tän uuden tekstin tähän että kello on kohta 11, pitäis vielä siivota ja syödä enneku Petteri tulee. Velipoika tulee siis käymään tänään Mikkelissä koska meidän serkku pitää sen polttarit täällä. Ens perjantaina on sit suuntana pitkästä aikaa lappeenranta ja häät!
Mutta asiaan, Muori toi miulle viikko sitten tuon (kummallisesti puuttuneen) BVBn levyn mikä oli tullu postissa, oon sitä tässä nyt kuunnellu koko viikon ja vanhojen klassikoiden kuten Knives and Pens ja Carlolynin lisäks sieltä nous yks uus suosikki. Kyseessä on siis tää Black Veil Bridesin ensimmäinen levy We Stitch These Wounds.

Black Veil Brides - The Mortician's Daughter

I open my lungs dear
I sing this song at funerals... no rush.
These lyrics heard a thousand times, just plush.
A baby boy you've held so tightly,
This pain it visits almost nightly
Missing hotel beds, I feel your touch.

I will await dear, a patience of eternity, my crush.
A universe so still.
No rust.
No dust will ever grow on this frame,
One million years, and I will say your name.
I love you more than I can ever scream.

We booked our flight those years ago,
I said I loved you as I left you.
Regrets still haunt my hollow head,
But I promised you I will see you again, again.

I sit here and smile dear.
I smile because I think of you and I blush.
These bleeding hollow dials, this fuss.
A fuss is made of miles and travels
Roadways are but stones and gravel.
A bleeding heart can conquer every crush.

We booked our flight those years ago
You said you loved me as you left me.
Regrets still haunt your saddened head,
But I promised you that I will see you.

We booked our flight those years ago
I said I loved you as I left you
Regret's no longer in my head,
But I promised you and now I'm home again, again, again, I'm home again, again, again.

I'm home again.

Oon nytki kuunnellu tota The Mortician's Daughteria koko aamun :3 Mutta jos totta puhutaan nii oon nyt laiska kirjottaa joten jotain mitä ei ole pitkään aikaan oikee ollu kunnolla.

KUVIA! Kuvathan kertoo ennemmän kuin tuhat sanaa...

Random kuva, Muistatko Jossu vielä tämän kesän?

asdfghjk, haluun oikeesti soittamaaaaaa

kuolin :'''D

Miss you <3

LOPPUHUOMIO. Löin eilen viimein lukkoon mun Mimicon cossisuunnitelmat ja nehän on damdamdam

Rin Matsuoka sarjasta Free! Iwatobi swim club

Aoba Seragaki pelistä DRAMAtical Murder

Aoba on tosin vähän auki vielä, riippuu ihan budjetista ett ehtiikö se tulla valmiiks mut yritetään :)