Back in the city, I used to call home

ALL TIME LOW - RECKLESS AND THE BRAVE

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

So long live us

Looking out at a town called Suburbia

Everybody's just fighting to fit in

Little rats running mazes, having babies

It's a vicious little world that we live in

Looking back at a life on the other side

I realize that I didn't fit in

Didn't hate it but I didn't quite relate it

To my precious little world

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Breaking out of a town called Suburbia

I remember everybody always saying

"Little brat, must be crazy, never make it

In our vicious little world"

Still I'm leaving

Got a van, got a chance, got my dignity

Got a dream, got a spark, got somewhere to be

Take a breath, say goodbye

To their precious little worldb

(And say goodbye to me)

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Long live us

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

Paljon on tapahtunu taas lyhyessä ajassa. Niin hyviä kuin ei niin hyviä asioita. Aloin maaliskuussa seurustelemaan ja kas kummaa ollaan edelleen yhdessä. Ollan jopa ylitetty se kaikki on pinkkiä kukkia vaihe ja jopa oltu huonoissa  väleissä but everything is still fine. 

Olin töissä, töissä meni hyvin  vaikka oli iha saatanan rankkaa.. kesäduunia ei tullu mut puuhaa on ollu conien, kouluhommien viimeistelyn ja matkustelun kanssa. Olin just about  viikon Saaralla Mikkelissä ja nyt luuhaan reilun viikon  mutsilla hoitamassa koiraa ku se hiihtää maailmalla.

Pitkää tekstiä ei taaskaan valitettavasti  tule... tablella kirjoittelu  on raivostuttavaa! 

Jaaaaaa melkeen unohdin, hyksistä kuuluu  sekä hyvää että huonoa. Sain diagnoosin  toukokuun lopulla ja heti seuraavana maanantaina kävin maistraatissa ilmoittamassa uuden nimen, kelakortti on tullut sekä passi joka uusittiin lontoonreissua varten. Polille olen myös saanut ajan elokuun lopulle. Suurella odotuksella :D  Huono info tuli sitten tänään, sossuni ilmoitti tänään että sai tiedon jäävänsä perhevapaalle tänään jonka johdosta työntekijäni vaihtuu. Eihä tässä muuten siis mitään mutta tiiän itekki olevani niitä ihmisiä jotka eivät luota niin helposti ja tästä persoonallisuus/trauma/ongelmastaha psykologinikin sanoi että terapiaa voisin vakavissani harkita. Nojaa, oon siinä uskossa yhä että suurinosa hyksin työntekijöistä on mukavia, mutta mun kohdalla on muutenki vähän haikee olo,  koska Minna oli oikeesti eka mun "työntekijöistä" joka sai asioita eteenpäin ja hänen kautta oli helppo hoitaa hommia.

Vitusti liikaa kirjotusvirheitä mut armahtakee ne :D  table on tuskaa

Until next time!

old but gold ♡

Once again, I Can't return to those memories~

Neutraali. sillä vois kai kuvata nyt tätä tunnetta. Sain eilen kuulla että pääsen muuttamaan viimein pois opistolta ihan omaan käppään tossa maaliskuun ekana päivänä! Fiilis on siltä osin katossa, vähän tosin surettaa koska jätän samalla nää ihanat ihmiset täältä, mut kyllähän myö vielä toistemme naamoja tuijotetaan koulussa, nii nou hätä :) Sain siis asunnon tosta MOAS 14 kerrostalosta, 2km koululta ja ihan Launialan alakoulun läheltä. Nyt vielä sormet ristiin että pääsen sinne TOPpii nii ei oo pitkä matka :D Sen lisäks sit ku mei muori on lähdössä viikoks jonnekki (iha ku tietäsin minne, mut juhlistaa kaverinsa 50vuotisia) nii se tuoki Acun mun luo siks aikaa. Ollu vähä itsensä syyttelyä tässä ku en oo Lappeenrannassa käyny ja koira raukka on kuulemma miuta kovasti odotellu. Noh, se pääsee sitten Mikkelin uusien hajujen maailman pian!




Nyt tuli kans varmistettua että suunattaan, millä porukalla? ainaki joidenki kanssa 22.-24.2 Lappeenrantaan viettämään hiihtoloman alkua, muutoin vietän sitten viikon keräten kamojani Lappeenrannassa (kolmesta vitun paikasta, Mutsilta, Faijan uudesta kämpästä ja sit lapsuudenkodistani) ja haetaan avaimet, kirjotetaan soppari jne. 1pv muutto ja lomahan oliki jo siinä. Ens viikko sit menee varmaan siinä ku selvitän sitä TOP-asiaa ja vähän siistin huonettani nii ei tarvii sit kaikkea siivota muuttaessa kerralla. Pitää kumminki tehä täst asuntolahuoneesta se luovutussiivous :/

Pari viimeistä päivää on menny siinä, ku oon vetäny särkylääkkeitä, selkä kettuilee taas ja käyny tallilla. Huomenna vietän sit sen täydellisen en tee mitään päivän. aion oikeesti vaan maata sängyssä, kattoo animea ja olla miettimättä ens viikkoa. Meillä on nimittäin edessä ihan pirusti tenttejä. tai siis ettiikka, psykologia, yrittäjyys ja oisko ollu viel jotain muuta ja sit niitten lisäks tiistaina esitys.

Kuuntelen tässä randomilla jotain oikeesti vanhaa soittolistaa. tai kuuntelin, nyt kuuntelen Jukka Pojan "älä tyri nyt" biiisiä toistolla. En voi sanoa ku et tuo muistoja mieleen. Muistan oikeesti sen ku kuuntelin sitä aikoinaan toistolla kotona ihan vaan siks koska mei ukko vihaa Jukka Poikaa. Osittain kans popitin sitä koska ne lyriikat on miulle aika no, en tiiä "henkilökohtaiset". Se oli just sitä aikaa, just enne mei porukoitten eroa, sitä aikaa ku valinnan teko läheni, jäädä vai lähteä? Kai olin sillo viel aika pahasti masentunu nii no, sitä se on. Mut en tiiä, musiikki on miulle ollu aina tärkeää.
Se oliki aika pitkän pohdinnan tulos ku mein piti valita joku itselle tärkeä runo tai kappale äikän tunnille, esittää se ja kertoa syy että miks just se. Kävin mielessäni varmaan miljoona biisiä,
Jukka Poika - Älä tyri nyt
Haloo Helsinki - Avautumisraita & Lähtövalmiina
The Script - Six Degrees Of Separation
The GazettE - Burial Applicant
(ex) Kagrra, - Sakura Zukiyo & Utakata
Isshi - Shirakuen (KATTOKAA TOI VIDEO, Rip. Isshi)

Jukka Poika sai jo selityksensä mut sit muista voin sanoa lyhyesti. Haloo Helsinki on silleen miulle tuttu pitkältä ajalta koska se lukeutuu mein muorin suosikkeihin. Tutustuttiin sit viime kesän kuressaaren reisulla Nean kanssa varsin hyvin tähän niitten uusimpaan levyyn, avautumisraita siks koska sen lyriikat on vaan jotain. en tiiä, siinä on muutama sellanen kohta mikä on ollu aika osuva, esimerkiks siinä parin ootteeseen mainitaan tuo "bussimatka 110km" samaa matkaa oon nyt monesti kulkenu Lappeenranta-Mikkeli väliä. Lähtövalmiina siks, että kolme päivää siitä ku palattiin Virosta viime kesänä, olin Piiluvan leirillä isosena ku mei ukko soitti viimeisenä aamuna että mummi on kuollu viime yönä. Se tiedettiin että sillä ei oo pitkään enää aikaa, mei mummilla oli siis alzheimer, mut se jätti miulle silti tyhjän kohdan sydämeen. Vaikka en oo koskaan puhunu kunnolla mei mummin kanssa (se menetti sen kyvyn jo kauan enne ku olin syntyny) nii silti yks niistä harvoista asioista mitä muistan lapsuudestani oli mei mummin leveä hymy ja se miten vaikka ilman puhekykyä se nauro vielä pitkään.
Six Degrees of Separation oli se biisi minkä lopulta valitsin. Jossain määrin ehkä se kuvastaa sitä mitä ihminen, minä myöskin käy läpi kun parisuhde loppuu. Mut muutenkin, muistan kans sillo ku ekoja kertoja kuulin tän nii se oli samaa aikaa ku lopulta tuli varmennus että Juuson lumeen sammuminen ja lopulta kuoleminen ei ollu vahinko vaan se oli tehny sen tarkoituksella. Joten tällä biisi oli kaks merkitystä miulle.
Aah miu all time favourite, Burial Applicant. Yksinkertaisesti, lyriikat kertoo tarinaa lapsesta jonka vanhemmat vaikka ne kasvatti sen ja huolehti siitä, nii eivät rakastaneet sitä. Tarina etenee yksinkertaisesti niin että ikinä saamatta rakkautta tää lapsi lopulta sit saatuaan isältään synttärilahjaks haulikon nii tappaa ne sen vanhemmat ja hautaa ne. En kai voi sanoa ku et loppukohtausta lukuunottamatta pystyn hyvin oman perhetaustani takia ymmärtämään mitä Ruki on hakenu Burial Applicantin lyriikoilla.
Sit on Kagrra ja Isshi, nää kaks voi niputtaa siks yhteen koska Isshi oli Kagrra,n vocalisti enneku ne hajos. Mut nii, Sakura Zukiyo on vähä Burial Applicantin vastakohta, tässä "tarina" kertoo siitä miten lapsi katuu sitä vanhemmalla iällä ettei ikinä ollu kunnon lapsi vanhemmilleen, kertonu miten rakasti niitä ja oli onnellinen siinä perheessä. Tai tarkalleen se kertoo surullista tarinaa siitä miten sen huomas liian myöhään, tajus sen entisen onnellisuuden vasta silloin kun ne sen vanhemmat oli jo kuollu.
Utakatan lyriikoita en silleen vedä tähän, ne on kauniit, surulliset ja osuvat. Mut syy miks se biisi on mulle tärkee on se että Utakata oli ensimmäinen J-Rock biisi minkä kuulin sillo viis vuotta sitte ku aloin kuuntelemaan tätä genreä. Kagrra, ja erityisesti utakata oli sillo ne ensimmäiset joten se on jääny vielä tähänki
päivään.

Siis jos joku ei tajunnu nii, TÄTÄ miestä.
oi että, miksen voi näyttää yhtä hyvältä! :/
RIP. Isshi

Shirakuen..! Voi että, rakastan tätä biisiä, rakastan tätä miestä! Kai sen voi sanoa niin että Kagrra,n hajottua olin nii onnellinen siitä että miun suuri idoli ja se ihminen jota nuorempana katsoin jumaloiden ylöspäin jatkoi musabisnestä. Isshi jatko siis soolouralle (shiki-project) ja Shirakuen oli valitettavasti ainoa biisi jonka se julkas. Sanat on kauniit mut en haluu siiteerata niitä sen enempää (kvg), kuuntelin kans Shirakuenia toistolla kuukausia sillo ku julkistettiin että Isshi on kuollu. Oikeesti, Isshi on ollu varmaan ainoa muusikko tai julkkis jonka kuolema järkytti miut, ainoa miun ihannoinnin kohde jonka kuolema surettaa miuta edelleen. Isshi oli miulle tosiaan muuki kun vaa musiikillinen esikuva, se oli kaikki mitä haluaisin itse olla "aikuisena".

Ihme hehkutus tossa lopussa :D Mut kumminki, tulipa tähänkin postaukeen taas mittaa. Taidanpa tästä lähteä nukkumaan ! vähän väsyttää :3

Sayõnara!
Santtu kuittaa~
ps. jos ette siis tajunnu, nii biisejen nimissä on linkit. käykää kuuntelee :)

Would you stay by my side the rest of our lives?

Päässä pyörii miljoona asiaa mistä haluisin kirjoittaa, mut kai on vaan aloitettava siitä mikä on päällimmäisin ja toivottava ettei postaus veny liikaa :D

Eilinen oli omalla tavallaan aika jännäisä kokemus, olin siis toiseksi vanhimman serkkuni Miikan häissä, auts, Miikka ehti ennen Pekkaa avioon mut kaiketi Pekalla ei mikään kiire ole.
Kirkko osuus oli hoidettu nopeasti ja on sanottava että serkkupoika näytti olleen tosi hermona, mut morsian Eila oli oikeesti äärimmäisen kaunis. Vaikka normaalisti en ajattele tollasia asioita nii on se kerran elämässä oltava talon naisväen kanssa samaa mieltä että Eila oli tosiaan loistossa. :)

Meinaan siis c'moon kuka jaksais kattoo miu lärviä loppu ikänsä

"loppujuhla" oli kans hoidettu tosi hyvin, klassisen vaimonryöstön ohella oli parituntemusta, hääbingoa ja live musiikkia. Sitä se on ku on suku täynnä muusikoita, enkä edelleenkään pyörrä sanojani siinä että kun puhutaan musikaalisista esikuvista, nii Miikka on edelleen mun ykkönen. Se esitti illan aikaan muutaman cover biisin ja sen ohella omia tuotoksiaan ja kyllä. Miikka on mei suvun stara eikä sitä voi kukaan kieltää.
Ilta tosin vähän alko loppua kohden karkaamaan käsistä ja lopulta oltiin sit keskimmäisen serkun Hannan kanssa tukemassa Pekkaa joka yritti pysyä kännissä pystyssä ja tökkimässä kaksosten lisäks meidän enoa Kampsua ettei ne sammu. Pekka lupaili siinä ohessa kovasti että kun se suuri päivä tulee kun mie täytän 18 nii se vie miut lappiin kuunnon ryyppy reissulle. haha, iha ku tulis tapahtumaan. Kampsu kans lupas tulla käymään Mikkelin kautta seuraavan kerran ku suuntaa Lappiin.
No mutta joo, kokonaisuudessaan ilta oli ihan kivaa vaihtelua mut se sisäls paljon ahdistusta ja miun haukkumista. Sitä se on ku oot suvun musta lammas, yks oli ainaki siinä että Kampsu moitti miuta koko illan siitä että oon "lopettanu" kitaran soiton. Se on tuskaa itellekki mut päätin siinä sitten Miikan bändin Dante's Riotin soittaessa että miulla ei oo enää vaihtoehtoja, hain siis tänään kitarani sedältäni, vien sen mukanani Mikkeliin ja miun on jossain määrin voitava nyt jatkaa.

¨Nonnii, nyt on häistä puhuttu.. Jos olisin äärimmäisen tarkkaa kuvausta päivästä tehny nii olisin varmaa saanu aikaiseksi miljoona postausta mut pidentää lyhyenä :D
Fufu, no kumminki mitäs tässä. Oon ollu keskiviikko illasta asti Lappeenrannassa, torstain tuli tosiaan käytyä keskustassa ostamassa mamma petalar tyyliin vaatteita, perjantain häät ja tänään kävin sit tsekkaa mei ukon uuden kämpän. On muuten loistava :3 en jaksa oottaa hiihtolomaa koska hyökätään osalla mei teatteriporukkaa sillo sinne ! Wuhuu :3
Mut nii, muutoin oon tääl kaiken liikenevän ajan pelannu Kingdom Heartsia ja Narutoa eteenpäin. Oi sitä onnea ku viimein pääs pelaamaan!!
Huomenna on sit suuntana Mikkeli, onneks..

Mua kyl huvitti eilen yks asia, eikä tää ollu ees eka kerta. Kävin kysymässä eilen Miikan bestmanilta et onks niillä alkoholittomia juomia missä, ja oikeesti. Jouduin melkeen 10minuuttia vakuuttelemaan sitä että kyllä, olen alaikänen. Oli pakko sit myöhemmin illalla kysyä siltä että kui  vanhaks se miuta luuli ja vastaus oli et se on aina luullu (ja kuulemma meidät nähtyään luuli vielä enemmän) et mie ja kaksoset ollaan kolmoset. Eli vielä tarkentaakseen se tosiaan luuli että mie täytän kans tänä vuonna 20. :D Sama kävi itseasiassa myöhemmin illasta vielä ku juttelin aikani kuluksi Pekan ja Eilan venäjällä asuvan veljen kanssa (Ilja ei puhunu btw suomea joten keskustelu käytiin venäjä/enkku sekoituksella) ja Pekka meinas kuolla nauruun ku Ilja hämmenty aika pahasti ku totesin sille että hei, en voi ottaa tota sun tarjoamaa koskenkorva shottia koska olen alaikäinen.

Mä myönnän sen. Miust on ehkä jopa kiva ku ees joku joskus pitää miuta todellisuutta vanhempana. Ja jos jatkan asiaa tällä linjalla nii eilisen pitkän keskustelun Miikan kanssa jälkeen tajusin etten ehkä oo ainut vähän kummallinen tässä suvussa. Koska tosiaan löydettiin toisistamme niin paljon yhteisiä piirteitä että huhhuh, molemmilla on vähän erityisesti avautumisen osalta ongelmia. Mie en mieluusti puhu ongelmistani kellekkään tai edes osaa, se on yks suurimpia syitä miks kirjotan blogia, sit sekä minä että Miikka kirjoitetaan kans sävellyksiä. Mut kaikista yllättynein olin ku Miikka paljasti et kaikista suurin yhteinäinen asia meillä on tuo ikäkompleksi.
Miikka sano että "miun ikäsenä" (meillähän on 10-vuotta ikäeroa) se oli aika samassa tilanteessa.
Mie vihaan yhtenä asiana eniten maailmassa sitä ku miulle kommentoidaan miun iästä, oon niitä ihmisiä joille ikä tosiaan on vaan numero. Suurin osa miun ikäsistä juoo, polttaa, rellestää jne. Mie oon vaan yksinkertaisesti niin tylsä etten nää niissä mitään järkeä, ja jos totta puhutaan nii just siks yleensä jos vaan mahdollista pidän ikäni omana tietonani koska sillon oon huomannu et ihmiset enemmänki kohtaa ja kohtelee miuta miuna eikä niiden olettamuksien pohjalta että "hei tuo on 16, se on varmaan tällänen ja tällänen"
bläh, ottaa tästä ny selvää. Mut sama juttu on kans sen suhteen ku jotkut kohtelee miuta ikäni takia lapsena. Yritän kohdata asian huumorilla mut joskus se tosiaan on vaikeaa. Helpommin nauran asialle jos kyseinen henkilö tosiaan on miuta vanhempi (reilusti ja jos se tosiaan on vitsailua) Mut sillon miulla kyllä on pinna aika tiukassa, ku jotkut maksimissaan miuta VUOTTA vanhemmat perusteinit alkaa hyppimään miun nenille sillä ikäkortilla. (miulla tosiaan on yks tällänen kaveri joka sitä tekee ja on ollu tosiaan aika vaikee olla lyömättä sitä joka kerta.)
Sama juttu kun muutama ihminen jotka on itseasiassa miuta sen vuoden NUOREMPIA alkaa vinee siitä et oon olevinani ku joku aikuinen ku ei meillä oo ku vuos ikäeroa jne. Mut ei, se on vaan miun luonne. Mie oon noteerannu ittestäni sen kyllä että en oo massaa siinä että ajattelen yleensä paljon pidemmälle seurauksia ku monet miun entisistä saman ikäisistä kavereista.

Mut joo, kai en oo kypsempi tai mitään, oon vaan tylsä.

dfghjklkjhgfderghk Nyt tuli kyl niin random postaus mistä ei kai saa mitään selväää ä ä ä ä ää  mut laitetaan LPRn piikkiin. lol lmao

Sayõnara!
Tylsä kuittaa~
ps. Vähä reilu kuukausi Sekai-ichi Hatsukoi Movien julkasuun!!! Jos siis muistan sen päivämäärän oikein :D
pps. Miksei elämä voi olla ku mangassa/animessa? huoh, näitä elämän suuria kysymyksiä.

I'm Home Again~

On ollu iha kiva olla ilman teatterimeikkejä ja sitä glitteriä :D

Halusin tehä postauksen mutta koska tuliki vähän kiire nii tää jää nyt lyhyeen ja vähän vähempi tekstiseen :) Tajusin nimittäin just ku avasin tän uuden tekstin tähän että kello on kohta 11, pitäis vielä siivota ja syödä enneku Petteri tulee. Velipoika tulee siis käymään tänään Mikkelissä koska meidän serkku pitää sen polttarit täällä. Ens perjantaina on sit suuntana pitkästä aikaa lappeenranta ja häät!
Mutta asiaan, Muori toi miulle viikko sitten tuon (kummallisesti puuttuneen) BVBn levyn mikä oli tullu postissa, oon sitä tässä nyt kuunnellu koko viikon ja vanhojen klassikoiden kuten Knives and Pens ja Carlolynin lisäks sieltä nous yks uus suosikki. Kyseessä on siis tää Black Veil Bridesin ensimmäinen levy We Stitch These Wounds.

Black Veil Brides - The Mortician's Daughter

I open my lungs dear
I sing this song at funerals... no rush.
These lyrics heard a thousand times, just plush.
A baby boy you've held so tightly,
This pain it visits almost nightly
Missing hotel beds, I feel your touch.

I will await dear, a patience of eternity, my crush.
A universe so still.
No rust.
No dust will ever grow on this frame,
One million years, and I will say your name.
I love you more than I can ever scream.

We booked our flight those years ago,
I said I loved you as I left you.
Regrets still haunt my hollow head,
But I promised you I will see you again, again.

I sit here and smile dear.
I smile because I think of you and I blush.
These bleeding hollow dials, this fuss.
A fuss is made of miles and travels
Roadways are but stones and gravel.
A bleeding heart can conquer every crush.

We booked our flight those years ago
You said you loved me as you left me.
Regrets still haunt your saddened head,
But I promised you that I will see you.

We booked our flight those years ago
I said I loved you as I left you
Regret's no longer in my head,
But I promised you and now I'm home again, again, again, I'm home again, again, again.

I'm home again.

Oon nytki kuunnellu tota The Mortician's Daughteria koko aamun :3 Mutta jos totta puhutaan nii oon nyt laiska kirjottaa joten jotain mitä ei ole pitkään aikaan oikee ollu kunnolla.

KUVIA! Kuvathan kertoo ennemmän kuin tuhat sanaa...

Random kuva, Muistatko Jossu vielä tämän kesän?

asdfghjk, haluun oikeesti soittamaaaaaa

kuolin :'''D

Miss you <3

LOPPUHUOMIO. Löin eilen viimein lukkoon mun Mimicon cossisuunnitelmat ja nehän on damdamdam

Rin Matsuoka sarjasta Free! Iwatobi swim club

Aoba Seragaki pelistä DRAMAtical Murder

Aoba on tosin vähän auki vielä, riippuu ihan budjetista ett ehtiikö se tulla valmiiks mut yritetään :)

Life is just begun, now I've gotta throw it all away~

Taas naapurista riita kantautuu

papereistaan Tiina jälleen luopuu

lueta ei, rauhassa ei

tänä yönä ainakaan

Siitä on aikaa ku oon tällä periaattelaa postausta kirjottanu nii otetaana näin.

Huhhuh, viime yö oli täyttä tuskaa. Vanhat uniongelmat painaa taas päälle ja unta ei meinaa saada kun miljoona asiaa painaa mieltä. Viime "yönä" jouduin kans käydä tossa solukeittiön puolella ärähtämässä Haskalle ja yhelle toiselle että olisivat viimein hiljaa... 

Oli aika positiivista, ku aamun opistokokouksessa yks toinenki otti puheeks sen että tosiaan täällä asuu muitakin ja että hiljaisuus tosiaan on klo 22. Ja joo, Anteeksi annettu. Haska teki miehen työn ja pyys tänään anteeks eilistä ja lupas ettei toistu. Toki se ny vähä on ulalla näistä uusista säännöist jotka tuli sen väliaikaisen erotuksen aikaan. että sellasta.

Odotan yhä innolla et millon MOAS saa mulle sen kämpän järkättyä, viihyn opistolla kavereiden kanssa, mut kaipaan sitä kunnon rauhaa. Omaa kotia, paikkaa jossa voin vaikka hillua boksereissa ympäriinsä, seriously... En harrasta sitä kyl muutenkaan :D mut kumminkin, paikkaa jota kutsua kodiksi.

Kesken toukokuisen siivouspäivän

sai puhelimeen viestin äidiltään

isä muutti pois, muutti tänään pois

koita niitä ymmärtää

Ja lähtee ulos lämpimään

Kylmään* Joo, eilen tuli harkkoihi puhelu Atelta että ukko on viimein siirtäny kaikki tavaransa ja miu kamat on siirretty pikku huoneeseen jonka saan viel pitää veljieni talossa. Hauskaha se oli kuulla et jes, mun kaikki julisteet ja piirokset mitä olin seinlle vuosien mittaan keränny nii oli revitty alas ja poltettu. Hei kiitti oikeesti. No okei, osan olisin kyl halunnu itelleni mut ei sit. 

Ehkä tää on hyvä, kaksoset teki sen mitä en ite vuosiin ois voinu, it's the new beginning. Poistivat sen historian mitä en välttämättä kaipaa.

Löysin kuvan yhestä niistä töhöistä minkä olin
seinälle laittanu

Mitä silmät ei nää

sen sydän ymmärtää

totuutta etsii kestävää

Ehkä tänään, ehkä tänään

tähän kaikkeen vaivaan

Mitä silmät ei nää

sen sydän ymmärtää

jossakin kaipaus hellittää

Ehkä tänään, ehkä tänään

joku löytää taivaan

Toissa kesänä, nuotio ja vaahtokarkkeja~

Oon ehkä viimein alkanu pääsemään aloilleni, päästämään irti siitä vanhasta. en meinaa kokonaan. Mut jos totta puhutaan nii erosta huolimatta mietin vielä kuukausia että "entä jos?" Jos voisinkin muuttaa itseni ja tehdä hänet onnelliseksi. Olla se poikaystävä joka olin vielä kesällä. Saada kaiken sen takaisin? Hän kumminkin oli toinen ihminen mun elämässä joka teki musta onnellisen. Mut sit mietin, entä jos mikään ei ookkaan toisin? Musta ei vaan oo siihen, en kykene tekemään jotain toista täysin onneliseksi, mokaan ja morkkaan itteäni pitkään satuttaen samalla toista. En vaan haluu sitä, tieto siitä että joku kärsii mun takia on rikki repivää. 

Mutta onko mulla yhä mahdollisuus? Tehdä sut onneliseksi, ees kaverina. Sanoin asioita täysin rakkaudesta mut nyt sanon etten ota niitä sanoja takaisin vaan aion yhä seistä niiden takana.

Annathan mun yhä auttaa?

Äiti katsoo kuinka vuoteessaan

poika ei tahtois nukahtaa

vilpittömin silmin vuosien toive

rakkaintaan tutkii

Äidin rakkaus? Mitä se on? Mein muori osoitti ensimmäiset äitiyden merkkinsä vuosiin viime elokuussa, ku muutin pois. Silti se puhuu että pitäis mennä kotiin ja kauppaa samalla että lähtisin vuodeksi ruotsiin vaihtoon. Joka kerta mietin että kuka sä oot ? Onks se oikeesti se ihminen joka kasvatti mut, parjaa samalla ettei halunnut nuorimmastaan tälläistä. Onks se tosiaan sama tyyppi joka alko vihaamaan Hettuloita ku aloin seurustella Tommin kanssa, sama tyyppi joka vuosia faijan syrjähypystä huolimatta yritti pitää täydellisen perheen imagoa ja sama ihminen joka yritti saada mut kuukausia jättämään Nean ku suhde paljastu ja nyt väittää miten iloinen oli uutena vuotena ku kokkas sen kaa yhessä.

Onko se äidillistä hakkua jokaista pientä asiaa mitä lapses tekee? 

Helpompaa tää kaikki olla vois

jos meitä vielä kaksi täällä ois

jakamassa kaiken, kokemassa ihmeen

joka laajaan maailmaan

pian nousee kehdostaan

Mitä silmät ei nää...

Tähän en halua kommentoida mitään, sanon vaan että kaipaan mun vanhoja kavereita, kaipaan mun veljeä. Tai veljeä joka ei koskaan selvinny edes tähän maailmaan elossa. Suunnitellaan teatteri porukan kesken Leville lähtöä hiihtolomalla ja yritän koota itseni ennen sitä. Viimeeks oon käyny siellä viel ku kaverit oli elossa. Pelkään että jos mun uudet kaverit näkee sen murtuneen puolen minkä vanhat muistot tuo nii menetän neki, ei kukaan mua jaksa muutenkaan.

Humaus niinkuin tuulispää

jostain saapuu yllättää

ja sen sanattoman kaipuun

se hellästi tyynnyttää

Seison kai huterasti omilla jaloillani, täytän päiväni opiskelun ohella tuijottamalla pää tyhjänä animea ja nytki vietän kaikki illat teattein parissa. Tätä mun elämä nyt on, huojumista masennuksen ja ilon välillä. Pelon ja toivon. Mä kaipaisin elämääni jotain pysyvää, edes jonkun joka vois luvata kestävänsä vaik sellasen lupaaminen onki mahdotonta. 

Tällästä tää elämä on mielenaaltoilu häiriön kanssa, häiriötä koko ihminen.

Näihin tunnelmiin, Sayõnara!

Santtu kuittaa~

I wish you could see, that I'm okay. That I am moving on~

Anime lataa joten Santtu alkaa kirjoittaa. Tappelen tässä itseni kanssa, en haluis taas alottaa uutta sarjaa, mut silti päätin että nyt prkl alotan. Eli Highschool of the dead on latauksessa nyt. Yks kaveri kerran mainitsi sen olevan hyvä ja Iiro katto sitä eilen mainiten sen olleen hyvä joten ajattelin että nojaa jos ny vilkasen.

Ollu ihan jännä viikko. Koulut alko taas ja tajusin että kerrankin sellasia aineita että viihyn taas koulussa! Meillä vaihtuu siis aina lomien jälkeen jakso ja nyt alkaneessa on just Psykologiaa, Äikkää, Elämänkulkua, Etiikkaa jne. Ja muutenkin meillä on Tiusasta kahta ainetta joten yay, Tiusanen on siis mein äikänopettaja joka on iha huippu :3 Keskiviikkona siis alko, illasta käytiin sit Heikin kanssa ostaas mulle se linkkikortti (wuhu tuli Mikkeliläinen olo) ja sit käytiin Nuorisokahvila Starlightis kysyy TOP (työssä oppiminen) Paikkaa. ja dam dam daaam taidettiin päästä :3 Minna sano puhuvansa ohjaajien kokouksessa asiasta vielä mut sano et aika varmaa ois et päästää. JA Minna sattumoisin on mimiconin pääjärjestäjä, katos kehveli mei TOP-jakso sattuu olee samaa aikaa conin kanssa JOTEN hyvällä tuurilla pääsen hommiin tai ainakin töihin sen järjestelyn suhteen :3
Minna ainaki vaikutti iloselta siit et sais starlightii orjan jolla on aiempaa con-kokemusta :D

Torsaina oli sit loman jälkeen ekat teatteriharkat, meno oli aika vauhdikasta ja kuulumiskierros veiki yli tunnin :D Harkkojen jälkeen sit Elina ja Räiskä tuli viel opistolle venaa kyytiä.
Perjantaina kävin sit tallilla, Mölli on hyvin kotiutunu Mikkeliin ja se on siel shetujen keskel kuningatar ku kerranki muita isompi ! Sit sen jälkee istuttii leffahuoneel Jessen kaa, katottii simpsoneita ja anime pätkiä (Epic fightit Naruto Shippudenista ja Bleachist) Ja sit se pakotti miut kattoo One pieceä...
Lauantaina sit mentiin Elinan kaa tallille ajamaan Mölli ja sit katottii meil hauskoja eläinvideoita. PASI!! ja taivaalla oli murha. Sit mentiin illemmasta Venlalle mis istuttiin iltaa teatteri porukan voimin ja suurin osin jäätiin sit yöks sinne.
Tänään sit Muori ja Mummo tuli koiran kanssa tuomaan miun talvitakin Lappeenrannasta ja sain sit ilmasta safkaa :3 Hermot siinä kyllä meinas mennä mut onneks niit ei tarvinnu kestää ku sen puoltuntia. Nyt oon sit pessy pyykkiä ja ladannu tota animea, yritin ladata tota Dramatical murder peliä netistä tähä koneesee mut dammit ku toi windows 8 ei vissii oikee haluu pyörittää sitä :(


Argh ! Mulla on oikeesti koko ajan sellanen fiilis et haluis lähtee tekee uutta cossia tai ylipäätään lähtee joko conii tai sit photoshoottaa jonnekki porukal :( dammit ku mul ei tosiaan oo tääl Mikkelis mitään mitä voisin tehä ja ilmeisimmin mun aiempi coni porukka on nyt feidannu mut. Kiitos taas tästäkin, Yritin parhaani et mun muutto ei vaikuttais vanhoihi kaverisuhteisiin mut jaa näemmä sit ei. Mainitsin lomalla et musta tuntuu että mulla on koko elämä siirtyny Mikkeliin mut en kyl ihan ois uskonu et menetän kaiken.

NUV13B, paras luokka ikinä!

Mietin elokuussa katkerana sitä et se oli nyt tässä, olin uskonu/toivonu et mun ernu-jengi kestää (Nea, Papu, Manaatti jne) ja et mei perus poppoo (Antton, Iiro & Lassi) hajoaa. Näin käviki aluks mut entä nyt? Loman jälkeen, siis loman jonka jopa vietin LAPPEENRANNASSA nii mei vanha jätkäporukka on taas palannu pitämään yhteyttä ja puhutaan päivittäin, mut sit ne joiden kanssa oon tottunu "seikkailemaan", valloitettiin stadia, coneja jne. nii on kadonnu. Kysy että voiko nähdä nii vastaus on "emt, kattoo jos ei oo muuta" tai sit ei haluta nähdä ollenkaan. Oon turhautunu, on mulla muutama coneissa käyny kaveri Mikkelissäki mut ei se silti oo sama. Sinänsä en haluis mut en tiiä onko mun cossaajan ura lähellä loppua taas, se on tosiaan kiduttavan inhottavaa harrastaa sitä periaatteessa yksin. Oon jo aika varma että sanon tässä sayõnarat mein loistaville ryhmäcosplay suunnitelmille.

äh en tiiä, masentaa, ahdistaa ja surettaa. Ihmiset on vaikeita, enkä kyl oo itekää sen helpompi.
Olo on vaan taas se sama et alkaa menee siihen et kaikki katoaa, pääsin siitä pelosta jossain vaiheessa eroon mut nyt se on taas palaamassa. Tuskinpa menee pitkään kunnes oon taas ulkopuolinen, poissa kaikista porukoista ja kaikkien kavereiden hylkäämä. Eikos se oo niin että ei kahta ilman kolmatta ?

Sayõnara..
Santtu kuitaa~

Yhen cosplay kuvan jälkeen lisään mut yhä pitenevään listaan taas yhden hahmon.
Dramatical murder - Aoba

 Krista Siegfrids - Can you see me?

I wonder where you are
Hope it's not too far
When will we meet?
The smile on your face
Just like the old days
Your beautiful heartbeat

You gave me a good start
You gave me your heart
I'll never lose that part

Tracon 2013
What happened to the old good times?

I think you hear me
I think you're right here
That's why I have no fear

I wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
That I am moving on

Can you see me?
Can you see me?

I still remember
Sat on your shoulders
I was too tired to walk
Laughing together
Spring Sunday weather
Ice cream and just small talk

I wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
That I am moving on

Can you see me?
Can you see me?

I wish I could see that
You're okay
Waiting there for me
I wish I could see that
You're okay
Please just let me know

I wish I could see that
You're okaySmiling back at me
I wish I could see that
You're still here
Watching over me

Can you see me?