Time has passed

Paljon on ehtinyt tapahtua ja bloggaaminen on siinä jäänyt. Oon tällähetkellä matkalla takasin Vantaalle, kävin hakemassa vihreän valon as in second opinion arvion Tampereelta.  Asiat on edenny niiltä osin aika mallikkaasti sitten viime kevään.

Eläin määräkin on noussut, Kesäkuussa tyttöjen seuraan liittyi pieni herra Brutus jonka kaverin sisko löysi, aliravittuna ja viiden viikon ikäisenä rappukäytävästä hylättynä. Brutus tuli aluksi mun kissojen luo kasvamaan mutta jäikin sitten pitkän pohdinnan jälkeen mulle pysyvästi, herra kun osaa tuon sydänten valloittamisen. Koska yritän nyt aktivoitua taas kirjoittamaan niin tuutte varmasti Brudesta vielä kuulemaan!

Brutuksen lisäksi sinsu määrä on noussut, tuli tässä syksyllä/alkutalvesta käytyä parissa sinsunäyttelyssä ja harrastus otti sitä kautta uuden tuulen, oon nimittäin alkanut pikkuhiljaa kasvattamaan chinchilloja. Zimmerin seuraan liittyi aluks nuoret naaraat Harlequin ja Taira, sitten tuli eläkkeelle lemmikkikotiin aivan ihana mummeli Zoe ja nyttemmin sitten vielä mun uusi upea uros Rainbow, näiden omien lisäksi mulla on tällä hetkellä sijoituksessa kaverilta Rainbolla ja Tairalla kumppanit Esme ja Sombrero. Zimmerille tulee kans lähiaikoina vaimoke kunhan Juana ensin lisää vähän painoaan kotona.
Sinsu puuhista tulee kans varmaan uutta tekstiä!

Oon nyt vähän suunnitellut myös blogin nimen ja ulkonäön muutosta, The Lawless Darkness on palvellu mun päätä hyvin jo vuosia mut kun ajat muuttuu ja mä oon edenny elämässä aika kauas jo blogin alkujuurilta niin ehkä se on aiheuttanut tätä pientä haluttomuutta kirjoittaa. TLD on alottanu mulla yläasteella vakavan masennuksen kourissa ainoana paikkana johon oon kirjottanu tuntemuksiani ja mihin oon pelotta lasketellu kaiken paskan mitä elämässä on ollu.
Nyt kun elämä ei enää potki niin pahasti päähän on ehkä viimein aika katkasta se naru joka on pitäny mut kiinni menneisyydessä. Jos kerran aijon jatkaa porhaltamista eteenpäin niin on ehkä aika myös ottaa tänne muutosta.

Oon ollu aina kiintyny the lawless darkness nimeen mutta koska tosiaan ajat muuttuu, eikä mun kuulu elää menneisyydessa niin nyt on aika.

En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo mukanaan tälle blogille, jääkö tänne muutenkaan enää paljoa. Ravatessa roiskuu lopetti kun Mölli lähti ylläpitoon ja Madness Coslpay on kans jääny seisomaan mun ja Ylvan eron ja cosplay harrastuksen vähenemisen vuoksi. Saa siis nähdä jatkataako tämäkään, jos vaan saan motivaationi kasaan ja jatkumaan niin taistelen tän jatkamisen puolesta.

Kumminkin! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä pohtimaan!

Seuraavan kerran kirjoitan ehkä tietäen blogin tulevaisuudesta enemmän tai sitten en.
Mutta!
Näistä tunnelmista, Sayónara!

She's my best friend

On ollu tosi rankka viikko.. Kaikki alko torstaina ku kyyditsin yhtä kaveria ympäri vantaata ja tuusulaa ku se itki ja yritti saada parisuhdettaan kuntoon ja kaikkea, sit meni perjantai ja lauantai suht rauhassa ja sunnuntaina tuli mutsi koiran kanssa kylään. aamusta mun imuri meni rikki ja sit pyöittiin ympäriinsä etsien uutta.

Illalla siivotessa unohin ikkunan auki ja utealias nessu sit kiipes siitä ulos ja putos kaikki kolme kerrosta..
Paniikin omaisesti etin sitä ulkoa kaks tuntia enneku löysin sen talon kulmalta lehtikasasta piilosta. Raukka oli iha peloissaan, siinä sitten sain Eean kuskiks ja lähdettiin kiidättää sitä tammiston eläinsairaalaan.
Siellä se tutkittiin tarkkaan läpi ja lopulta rauhotettiin ja röntgenkuvattiin. Selvittiin onneks suurimmaks osas säikähdyksellä, Nessu ei menny shokkiin, ei ollu murtanu luita ja elimet oli kunnossa. Haabat puhdistettiin ja sidottiin ja lähtiessä hoitaja pakkas viel antibiootit, kipulääkkeet ja haavojen sidontatarvikkeet.
Se selviää.

Nessu on ny ollu tosi väsyny tän pari päivää ja onha se ymmärrettävää. Oon vaa nii onnelline et kaikki käänty parhain päin!


Näistä tunnelmista lähden kohta kohti jumboa kerää viimesiä tavaroita chinsu häkkiä varten, niin tosiaan! mulle muuttaa tänään uusi tulokas, Chinchilla uros Zimmer :3

En jaksa tapella tähän kuvia ku alkaa tulee kiire joten seuraavan kertaan!

You're the only one for me~

Huhhuh, ollu nii rankka pari viikkonen ettei oo aikaa ollu oikee mihinkään ylimääräseen. Oon ny päässy suht hyvin töihin kiinni ja sillee on ollu mukavaa. Päivät on vaa tosi pitkiä ja kuluttavia että kun lopulta pääsee kotiin nii ei jaksa sormeekaa kunnolla liikauttaa.

Mä sain nyt lopullisen mielenterveysdiagnoosini maanantaina ja sen mukaan mua vaivaa nykyään estynyt-depressiivinen persoonallisuushäiriö. Oon siis masennukseen herkästitaipuva ja sitä kautta normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa äärimmäisen estynyt ja kaikkea muuta mukavaa.

Nyt oon istunu tätä aamua duunipaikalla kirjottamassa aluks näyttösuunnitelmaa ja sit tehny äikän etätehtäviä, ja tietty lähettänyt opintosuoritusotteen erillishaussa hakemaani koulutukseen. hain siis stadin amikseen audiovisuaalisen viestinnän liikkuvan kuvan ja valokuvausen linjoille varuilta jos en sit tonne korkeaan tai yliopistoon pääse. Ennakkotehtävä pitäs vielä tehdä ja lähettää.

Jotenki en saa aikaseks kirjotettuu mitään kunnollista ku pää lyö tyhjää, noh jos sitä lähtis vaikka hakemaan ruokaa ja palais sit noitte tehtävien päriin.

See ya!

Blackbird singing in the dead of night~

Sunnuntai sunnuntai, viikko on kulunu töissä, tapaamalla uutta lääkäriä ja Moriartyn väkertämisen parissa.
Shortly told oon iha naatti ku sain torstaina uudeet lääkeet ja niillä on ollu aika vahva väsyttävä vaikutus kuten peloteltiin, en siis oo oikee saanu mitää aikaseks ku nukkumaan meno venyy suden tunneille ja herääminen on hemmetin vaikeaa enne iltapäivää... Tekee tosi hyvää töille mut onneks kerranki siellä päässä ymmärretää ja voin tehdä töitä omalta koneelta :)

Mutta nyt siihen tämän viikon aiheeseen, kirjottaminen veny tosiaan vähän kaiken muitte hommien kanssa sekä pohtien et mitä hittoa voisin ees tälle viikolle kirjottaa... Vlog ideoita löytyy hitosti mut päätin olla tekemättä niitä ennenku saan sen uuden kameran postissa.
Päädyin sit täs hiljattain selailee vanhoi kuvia ja aloin miettii miten paljon oon vuosien mittaa kaikin puolin muuttunu, aattelin sit väkertää tän viikon postaukseen vähän kuvien muodossa "me during the past years"

So, here we go!

Alotus kuvana lähetää kattomaan vuotta 2011 talvi ja liimane-emoletti

2011 syksyllä (vai oliko liki kesää) ajoin Evellä ittelleni poni ajokortin
mun kisavarustus oli aika fab

en osaa saoa tähän mitään... sain lasit alku syksystä 2012

talvi 2012-2013 oli mun ja möllin eka yhteinen

Amis minä justTraconista palanneena vuonna 2013 syyskuussa

pre The GazettEn keikka look ja kampin terminaali
olikos tämä alkutalvi 2013(?)

Syksyä 2013 yhä
also toi emo-otsis oli näemmä pidempi ku muistin :D

Halloween 2013 ja opistopirskeet
tästä puuttuu mun verinen huivi ja näemmä kädetki jo pesty :D

Tammikuu 2014

Ja ruhtinaallsesti tammikuussa 2014 vedin kaiken pois

Broidien valmistujaiset loppukevät 2014

alkukesä 2014 ja eka työpäivä leirinvetäjänä

Heinäkuu 2014 ja mutsin kanssa Italiassa

samaa reissua ku edellisessä

Insane flatmates helmikuussa 2015 sekä awkward cats

Kesällä 2015 Lontoo ft. mom

Kesällä 2015 läheteltii Ylvan kanssa tyhmiä kuvia toisillemme

Alku syksy 2015 ja confused cat

Ja sit uusin tässä kuluneella viikolla otettu 2016 starter pic

Paljon on tapahtunu vuosien mittaan ja paljon on ollu muutosta ja edistystä! Ens viikolla hopefully pääsen jatkamaan kuvailu operaatioita jos se kamera tulloo ja niitä sitten myös jatkossa!

until next time!

Halloween is coming

On ollu taas niin kiire kaiken kanssa etten oo ihan varma että kestääkö pää. Viimesen kuukauden sisään on ollu autokoulu, muutto, pakkaaminen, kaverisuhteet, nyttemmin tauolle jäänyt parisuhde ja kaikki ne kiireet mitä tuleva valmistuminen pitää sisällään....
Inssi ei mennyt ekalla läpi mutta huomennä pääsen jo yrittämään uusiksi. Tiistaina käytiin pienellä porukalla dtm'ässä ja voisin kyllä sanoa että en oo enää varma mitä ajatella :'D Don't get me wrong ilta oli mahtava ja oli hauskaa, seuraavana aamuna ja myönnettävästi jo kotiin (note koti meinaa kaverin kämppää) lähtiessä kirosin itseäni, avuttomuuttani ja pihalla oloani. Ehkä se tästä vielä, lauantaina luvassa on uusia tuulia ja alias Wingwomanini tulee Mikkelistä :D Lupauduin jo auttaa sitä ettii stadin "kuumimman kollin" jostai.

En tiedä mitä kirjottaa, mun päässä hakkaa miljoona asiaa mitkä pitäs selvittää mutten halua. Oon myös taas löytäny itsestäni asioita mistä en tiiä tykkäänkö vai en. Paineet on kovat monen asian suhteen. Eilen oli myös ehkä jossain määrin vähän hämmentävää, kaverilta krapulassa lähdettyäni nimittäin hyppäsin OMAN autoni kyytiin, broidi tosiaan toi mun synttärilahjan tänne. Samalla sit tuli ukko ja toinen broidi koska ne haki samalla mun kuukaus sitte pöllityn mopon ja vei sen korjattavaks Lepraa.. Mopon haettua mentiin sit Jäken Martinaa syömää ja jokainen tilas oluen, tasottava oli tarpeen. Jotenki tilanne oli vähä koomilline mut oli iha mukavaa, naureskeltii vaa ku ukko oli sitä mieltä ettei se tilanne voi olla mahdolline et vastaha me oltii seurakunnan kerhossa viipottamassa ja nyt me istutaan sen kaa oluella. Time flies!

Siitä sitte mentii mun luo kahville ja jauhettii paskaa, Atte kans luovutti Paskatin molemmat avaimet ja ton omistajuuspaperin minkälie minkä vien huomen sit katsastuskonttorille samal ku meen suorittaa sitä inssiä.

Ja jos joku miettii et mitä vittua mä valitan valmistumisen tuomasta stressistä vaikka en näemmä ees käy enää koulussa, niin tosiaaan. Hain tiistaina ittelleni sairaslomaa ja maanantaina meen hakee sille jatkoa käymällä juttelee koulupsykan kanssa. Jippii...

Tän kummemmin en ny taas osaa tai jaksa kirjottaa. Taidan lähtee syömää ja keittää kahvia että jos tästä vaikka ehkä jopa alkais heräilee, sit pitäs viel käydä ostaa savukkeita koska mysteerisesti koko aski meni baari-iltana.. Siitä sit viel ajotunnille ja ilta menee pakatessa.

old but gold <3

ugh

Liebster awards challenge to break the silence

my feelings with my shitty computer

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Eli kiitos Firith haaaaasteesta, ja kyseessähän on siis haaste jolla pyritään tuomaan lisää näkyvyyttä alle 200 seuraajan blogeille.

mennäänpä tästä kysymyksiin!

1. Mikä on kaikkein omituisin/hulluin asia, jota olet kokeillut?

kuva kertoo kaiken. ei ole kokeilu mutta paras mitä keksin on että päätin pitää tän paksukallosen marakatin. Ainaki elämä muuttu kerta heitolla, huumoria ja harmaita hiuksia

2. Jos olisit väri, mikä olisit ja miksi?

Punainen. Syynä ihan vaan se et punanen on aina ollu mun väri, oli sit kyse jostain tälläsestä tai hiusten väristä, punanen on mulle samalla tuttu ja turvallinen väri mut sit kuvastaa sellasta voimaa ja öö intohimoa (?) :D 

3. Mihin kiinnität musiikkikappaleissa ensimmäiseksi huomiota?

Bassoon. Can't explain it, that's just how it is :D

4. Jos lähtisit osoittamaan mieltä, minkä puolesta/mitä vastaan osoittaisit?

Just nyt ekana tulee mieleen noi uudet palkkojen jne leikkauksia vastaan olevat mielenosotukset. (siitä kaiketi jo osoitettiinkin mieltä jos oikein muistan) tollasia asioita kohtaan ja nää perus pride jutut (yeah i know pride ei oo mielenosoitus)

5. Mikä rauhoittaa mieltäsi erityisesti?

Suklaa, kissat, kahvi, cosplay, leffat. POTTER (eiku)

6. Onko sinulla muita blogeja?

tän lisäks mulla on vielä auki mun hevosblogi jota en kylkää enää kirjota ja aktiivisena on mun ja tyttöystäväni pitämä cosplay blogi (khrm Madness Cosplay)

7. Mikä on parasta just nyt?

LANIT tai siis kämppikseni seurassa keittiössä dataaminen. on mulla myös teetä ja jäätelöä. kissat pörrää hiirineen ympäriinsä. Rento koti-ilta = parasta just nyt

8. Jos saisit mahdollisuuden muuttaa minne tahansa, minne muuttaisit?

Saako tähän vastata että tylypahkaan? ai ei, no keski-maahan. ai ei. Lontoo. sinne on tavoite kumminkin suunnata ammatikorkeen jälkeen

9. Ilmaisetko itseäsi paremmin kuvien vai tekstien kautta?

Riippuu vähän. joskus saan sanottavani paremmin kirjoitettua mutta sitten taas kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Juuri kuvien kautta ainakin kaikki tietää miten paljon kissat valtaa mun elämää

10. Jos saisit matkustaa mille tahansa aika kaudelle minne tahansa, mikä päämääräsi olisi?

Menisin potkasee Hitleriä perseelle. Ehkä en, en oikeestaan tiiä. Haluaisin vähän kaikkialle eniten ehkä muinaiseen egyptiin tai 1700-luvun ranskaan.

11. Kuvaile itseäsi viidellä sanalla!

voi ei mä oon huono näissä.

ihminen, helposti innostuva, kiinnyn helposti (asiat,sarjat ihmiset jne kaikki basically), paska huumorintaju jaaaaaa eläinrakas. 

Ja haastan

YLVA teet tämän madnesiin

(i have no friends) JOTEN SINÄ JOKA NYT LUET TÄTÄ ALAS TEKEE! (jos siis on alle 200 seuraajaa)

ja kysymykset

1. Kenet haluaisit maailmassa eniten tavata?

2. Jos saisit minkä vain eläimen, minkä haluaisit?

3. kerro itsestäsi fakta jota monet ei tiedä

4. Harry Potter, yay or nah?

5. kuvaile blogiasi neljällä lauseella

6. kuvaile itseäsi neljällä lauseella

7. viimeisin/juuri nyt soivat biisi?

8. jos voisit vaihtaa elämää päiväksi kenen tahansa kanssa kuka se olisi ja miksi?

9. mitä tulevaisuuden suunnitelmia/tavoitteita? (ei ole/en tiedä ei riitä)

10. mikä on ollut parasta tässä vuodessa?

11. kerro ja kuvaile elämäsi kolme tärkeintä IHMISTÄ

ja vielä päivityksen loppuun hieno video jota kämppikseni verkkokalvoilleni korvensi juuri

so long soldier~

Kesä meni vauhdilla ohi ja kouluki ehti jo alkaa, kiirettä piti vaikkaa mitään menoja ei mukamas ollu. Kesäkuussa toki juoksin aluks lahteen ja mikkeliin coneihi ja sit lappeenrantaa. Heinäkuun vietin melkein kokonaan lappeenrannassa ja kuun alusta kävin siellä odotetulla lontoon reissulla. Potter studiot oli elämys ja itkin kierroksen loputtua. juoksin paikkaa ympäri ja tuijottelin rekvisiittoja onnessani, se oli elämää.

Kesässä muutoin oli sekä hyviä hetkiä ja huonoja. Välillä oli mieli tosi maassa ja tuntu et mikään ei onnistu. Suurimman osan aikaa oli sentää hyvä olo. Näin paljon kavereita keitä en oo nähny aikoihi ja tutustuin uusiin ihmisiin. Autokoulunki ehdin alottaa ja melkee puolet teorioista on käyty.

Koulut tosiaa alko kuluneella viikolla, kauhulla odotin koska en kunnolla päässy sisää talvella uuteen ryhmään ja sit olinki koko kevään harjottelussa enne loman alkua. Yhtä luokkalaista tuli coneissa nähtyä ja vähän juteltua mut kammolla silti odotin alkua. Eka viikko tuntu menevän kumminki tosi äkkii ohi ja oli oikeestaan tosi kivaa. Kaivattua rutiinia arkeen, ilmasta ruokaa ja jotenki tuntu et oltais oltu tos ryhmäs sisäl  aina. Läppä on lentäny ja on tultua juteltuu kaikille, meillä vaihtu myös ryhmänohjaaja mut tää nykyne heppu on vaa ekan jakson ja sit vaihtuu taas. Sillee harmi koska ainaki ekojen tuntien perusteel vaikuttaa tosi kivalt jätkält.
Kaikin puolin siis koulu on alkanu tosi hyvin ja syksy muutoinki. Traconin kanssa teettää viel pari viikkoa kiirettä ja silleen mut ei niin pahasti ku desun kanssa oli keväällä.

Tänään käytiin perseenpuutumis retkellä med Nora hyvinkäällä mopolla. käytiin myös palatessa jäke kautta hakees nugetit koska dataus ruokaa :D tuli ajettuu semmone about 80km koska kierto- ja sight seeing reitit kunniaan!

Huomenna sit on loikoilu ja pyykinpesu päivä.
ja koska en jaksa sen kummempia kirjoittaa, kuvia lontoon reissulta!!

näytän ahdistuneelta mut random selfie with mom

goooooseeee

käytii tosiaa kattoo dinoja

joulutanssien "jääpatsas"mikälie

Rehtorin kanslian sisäänkäynti

HEDWIG malli tosin
aitoja pöllöjä tosiaan käytettiin leffoissa

Nokkis <3

art room oli M a h t a v a

Tylypahkan pienoismalli

mun tipu kaveri

so here we go again~

Ehkä maailman upein pysäytyskuva :D mutta ottakaa tässä blogaajan tylsyyden kunniaksi aamu koomainen vlog päivitys...
Laatu on tosiaan aika tiedätte kyllä mistä mutta vätys ei jaksanut hakea kameraa ja tietokoneen oman kameran laatu on tämä.... :/ kestäkää!

yritän tässä nyt oikeesti alkaa taas aktivoituu tän kirjoittamisen suhteen mutta katsotaan miten onnistuu :D muutama erikoisvlogi päivitys on suunnitelmissa eli on kyllä ideoita ees vähän taas !

Back in the city, I used to call home

ALL TIME LOW - RECKLESS AND THE BRAVE

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

So long live us

Looking out at a town called Suburbia

Everybody's just fighting to fit in

Little rats running mazes, having babies

It's a vicious little world that we live in

Looking back at a life on the other side

I realize that I didn't fit in

Didn't hate it but I didn't quite relate it

To my precious little world

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Breaking out of a town called Suburbia

I remember everybody always saying

"Little brat, must be crazy, never make it

In our vicious little world"

Still I'm leaving

Got a van, got a chance, got my dignity

Got a dream, got a spark, got somewhere to be

Take a breath, say goodbye

To their precious little worldb

(And say goodbye to me)

So long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

And long live the fast times, so come what may

I don't think I'll ever be saved

Our song has not been sung

Long live us

Long live us

Long live the reckless and the brave

I don't think I want to be saved

My song has not been sung

Paljon on tapahtunu taas lyhyessä ajassa. Niin hyviä kuin ei niin hyviä asioita. Aloin maaliskuussa seurustelemaan ja kas kummaa ollaan edelleen yhdessä. Ollan jopa ylitetty se kaikki on pinkkiä kukkia vaihe ja jopa oltu huonoissa  väleissä but everything is still fine. 

Olin töissä, töissä meni hyvin  vaikka oli iha saatanan rankkaa.. kesäduunia ei tullu mut puuhaa on ollu conien, kouluhommien viimeistelyn ja matkustelun kanssa. Olin just about  viikon Saaralla Mikkelissä ja nyt luuhaan reilun viikon  mutsilla hoitamassa koiraa ku se hiihtää maailmalla.

Pitkää tekstiä ei taaskaan valitettavasti  tule... tablella kirjoittelu  on raivostuttavaa! 

Jaaaaaa melkeen unohdin, hyksistä kuuluu  sekä hyvää että huonoa. Sain diagnoosin  toukokuun lopulla ja heti seuraavana maanantaina kävin maistraatissa ilmoittamassa uuden nimen, kelakortti on tullut sekä passi joka uusittiin lontoonreissua varten. Polille olen myös saanut ajan elokuun lopulle. Suurella odotuksella :D  Huono info tuli sitten tänään, sossuni ilmoitti tänään että sai tiedon jäävänsä perhevapaalle tänään jonka johdosta työntekijäni vaihtuu. Eihä tässä muuten siis mitään mutta tiiän itekki olevani niitä ihmisiä jotka eivät luota niin helposti ja tästä persoonallisuus/trauma/ongelmastaha psykologinikin sanoi että terapiaa voisin vakavissani harkita. Nojaa, oon siinä uskossa yhä että suurinosa hyksin työntekijöistä on mukavia, mutta mun kohdalla on muutenki vähän haikee olo,  koska Minna oli oikeesti eka mun "työntekijöistä" joka sai asioita eteenpäin ja hänen kautta oli helppo hoitaa hommia.

Vitusti liikaa kirjotusvirheitä mut armahtakee ne :D  table on tuskaa

Until next time!

old but gold ♡

Minäkö päästäni terve?

"Kirjotan viel sen kokonaisen tekstin tästä ja laitan sen Minnalle. Mun osalta onnea loppu käynteihin ja nähdään toivottavasti parin kuukauden päästä hoitokokouksessa!" 
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?

Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.

Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.

Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!

Long Time, No Vlog~

Tällä kertaa ei sitten kummempia!

It takes courage to grow up and become who you really are~

Reilu kuukaus vierähti nopeesti. Paljon olis ollu kirjotettavaa mut aikaa ja motivaatiota en oo kyenny löytämän.

Lyhyesti sanoen kuukauteen on mahtunu kavereita, niin uusia ku vanhoja, koulua, muutto hommia, conittamista, työhakemusten lähettelyä kaikkialle ja jopa yks työhaastattelu josta tuliki voitto kotiin. Mulla on ollu tosi vähän koulupäiviä hyväksilukujen takia ja ne harvat päivät ku on ollu koulua nii on ollu ihan mukavia, motivaatio kouluun lähtöön ja opiskeluun on vaan kadonnu. Thank goodness täs on enää tää viikko, sit alkaa kahen viikon loma, sit on taas kaks viikko koulua ja sit alkaa työharjottelu joka mun kohalla kestää koko loppu kevään. Work work work.

Kämppikset on ihan normaaleja

Kauheesti en oo uusiin luokkalaisiin tai muutenkaa uusiin ihmisiin silleen tutustunu, muutamiin pidempiaikaisiin tuttuihin vähän paremmin ja sillee. eniten oon ilonen siitä et vaik muutin pois Mikkelistä nii kaverit jäi. Ei mee päivääkään ettei Mirva laita viestiä jostai viasta ja Saaran kanssa laitetaan samaa paskaa jatkuvasti kuten ennenkin. Eli muutto teki sen minkä pitikin, kykenin jättämään mun elämää myrkyttäneet ihmiset taakseni ja pitämään ne tärkeät yhä lähelläni. Tuskaa tässä on toki ollu, päivääkään ei nimittäin mee ilman etten kerran ees huomais pysähtyväni miettiämään ikävääni Saaran luokse tai miettiväni et miten kiva ois nähä sitä taas. Se on onneks ihan pian korjattavissa, meen nimittäin viettämään lomani sen luo ja sit ku niil on loma nii se tulee tänne. Puoleentoista kuukauteen kun ei oo nähny nii ikävää ei voi sanoin kuvailla.

Täs on muuten mei joulukuusi... Petteriki sala kuvattu

Jotain muistoja jäi Paukkulasta

En pysty ees sormineni laskee monta työhakemusta oon laittanu kuluneen kuukauden aikana. Tasan tarkkaan yhdestä tuli vastaus ja sieltä kuoriuduinkin eilen yhtenä palkattuna, eka vuoro on launtaina ja myönnän että jännittää. Mun työnkuvahan on siis että mennään yhen toisen nuoren kanssa käymään kahessa Vantaan hoivakodissa vetämässä muistisairaille vanhuksille virkistystoimintaa.

Mietin tässä parran kasvattamista xd

Kissat on kans kasvanu hirveesti, mun pikkusista on kuoriutunu aikuisia naisia. haaaaaah not. Yhtä idiootteja, yhtä ärsyttäviä ja yhtä hermoja raastavia kuin aina ennenkin, kokoa on tullu lisää ja Aoi on alkanu pitämään kauheaa meteliä jatkuvasti. Syynä varmaan se et se on oppinu vastaamaan ku sille puhuu, kumminkin kämppikseni Noran kanssa höpötetään niille jatkuvasti.

Mulla on ollu kans tässä kuluneen kahen kuukauden aikana maaninen vaihe menossa joka onneks alkaa nyt hiljalleen lievittymään ja alan palaamaan normi elämään, ihan kiva saada vähän ajatuksia järjestykseen ilman et lauseet pysähtyy siihen et orava juoksee puussa. Seesteistä vaihetta on tosiaan kaivattu ihan sairaasti.

Mulla on kans HYKSin lääkäri käynnit alkanu tässä joku aikaa sitte, alkaneet ja loppuu kans kohta. Psykologin kanssa viimenen tapaaminen on ens viikolla ja saan varmaan tietää prosessin loppu aikataulun kans ihan parin viikon sisään. En voi kuvailla miten pikku hiljaa oon alkanu rentoutuu ton asian kanssa, valmis diagnoosi on kohta mullaki eikä tarvii enää selitellä asioita pitkien kaavojen kautta. Vuosien taistelu joka alko syntymästä alkaa pikkuhiljaa olla loppuun taisteltu ja mulla on vahva tuntemus omasta selviytymisestä.
Ei sen kummempia nyt helmikuun alusta, yritän muistaa kirjottaa taas vähän useemmin....
Seuraavaan kertaan sitten! MATA NE!

Do not speak to me of dragon fire~

Hiljaiseloa, kiirettä, juoksentelua ja sairaalloista stressiä. Sitä mun kulunu kuukaus(vai kaks) on ollu. On pitäny tehä kouluhommia miljoona, hoitaa asunto asioita ja miljoonaa muuta. Kouluhommat tuli viime tippaan tehtyä ja viimeset kurssit kirjattu opintorekisteriin, eropaperit kirjotettu, uus vuokrasoppari kirjotettu ja kämppä purettu laatikoihin. Oikeestaan ainoot rauhalliset hetket jollon oon jättäny nää stressit pois on ollu ku ollaan hypätty Saaran kanssa rakkaaseen keski-maahan mahdollisesti viimeitä kertaa ja jääty sinne, Battle of the five armies tuli nähtyä kahdesti ja sen ohella ollaan istuttu, katottu vanhoja hobitteja/LOTReja ja kyylätty behind the scenesejä. Aina välillä tuli siis leijailtua siellä maailmassa, kaukana kaikesta tästä kiireestä, mut sit aina iski raakatotuus ja kiire alko taas.
Ainii ja sit on vielä joulu ja sen tuoma kiire. Se on onneks ollu rennompi ku edellisinä vuosina, vein kissat mummolle ja oon ite äitillä joka ihme kumma kerranki päätti ottaa joulun rennommin, ainakin vielä..... Lahjat on hankittu ja pitäis enää paketoida.
Ja se joulukiinnostus/fiilis skippas mun yli taas tänä vuonna, haluisin vaan nukkua ja istua pää pilvissä, tehdessä tulee vaa mieleen et parin päivän jälkeen on nokka kohti mikkeliä, Kamojen siirtäminen autoon ja suunta kohti uutta kaupunkia, uutta kotia. Sit menee viikko ja alkaa koulu, uudet ihmiset uusi paikka. Ei vittu mihi oon itteni taas sotkenu.
Sinänsä odotan innolla, sinänsä en. Tosiaan eniten ehkä stressaa nyt se että eilen tuli kelasta kirje.
Koska mun mutsilla oli nii korkeet tulot viime vuonna, mä menetin koko opintotukeni. Sinne hävis kaikki mun rahat ja nyt oon vähä peloissani et mitä teen.
Porukoilta tuskin tulee tulemaan paljoo mitää tukea tähän asiaan, mutsi ku luki sen kirjeen nii se vaan tokas et mun on lähdettävä töihin.
En halua
Ahdistaa niin vaan helvetisti koko ajatus ja musta on tuntunu eilisestä asti et oon nyt niin lähellä et pää räjähtää tän kaiken keskellä. Ilmeisesti mutsille ei riitä et joudun selviytyy uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa vaan siihe soppaa pitäs heittää vielä stressi työpaikan ettimisestä ja sit jos se löytyy nii niistä töistä....
Argh, en voi muuta sanoa.

Lee Pace, one of my ultimate favorite actors :3