Minäkö päästäni terve?

"Kirjotan viel sen kokonaisen tekstin tästä ja laitan sen Minnalle. Mun osalta onnea loppu käynteihin ja nähdään toivottavasti parin kuukauden päästä hoitokokouksessa!" 
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?

Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.

Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.

Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!

Do not speak to me of dragon fire~

Hiljaiseloa, kiirettä, juoksentelua ja sairaalloista stressiä. Sitä mun kulunu kuukaus(vai kaks) on ollu. On pitäny tehä kouluhommia miljoona, hoitaa asunto asioita ja miljoonaa muuta. Kouluhommat tuli viime tippaan tehtyä ja viimeset kurssit kirjattu opintorekisteriin, eropaperit kirjotettu, uus vuokrasoppari kirjotettu ja kämppä purettu laatikoihin. Oikeestaan ainoot rauhalliset hetket jollon oon jättäny nää stressit pois on ollu ku ollaan hypätty Saaran kanssa rakkaaseen keski-maahan mahdollisesti viimeitä kertaa ja jääty sinne, Battle of the five armies tuli nähtyä kahdesti ja sen ohella ollaan istuttu, katottu vanhoja hobitteja/LOTReja ja kyylätty behind the scenesejä. Aina välillä tuli siis leijailtua siellä maailmassa, kaukana kaikesta tästä kiireestä, mut sit aina iski raakatotuus ja kiire alko taas.
Ainii ja sit on vielä joulu ja sen tuoma kiire. Se on onneks ollu rennompi ku edellisinä vuosina, vein kissat mummolle ja oon ite äitillä joka ihme kumma kerranki päätti ottaa joulun rennommin, ainakin vielä..... Lahjat on hankittu ja pitäis enää paketoida.
Ja se joulukiinnostus/fiilis skippas mun yli taas tänä vuonna, haluisin vaan nukkua ja istua pää pilvissä, tehdessä tulee vaa mieleen et parin päivän jälkeen on nokka kohti mikkeliä, Kamojen siirtäminen autoon ja suunta kohti uutta kaupunkia, uutta kotia. Sit menee viikko ja alkaa koulu, uudet ihmiset uusi paikka. Ei vittu mihi oon itteni taas sotkenu.
Sinänsä odotan innolla, sinänsä en. Tosiaan eniten ehkä stressaa nyt se että eilen tuli kelasta kirje.
Koska mun mutsilla oli nii korkeet tulot viime vuonna, mä menetin koko opintotukeni. Sinne hävis kaikki mun rahat ja nyt oon vähä peloissani et mitä teen.
Porukoilta tuskin tulee tulemaan paljoo mitää tukea tähän asiaan, mutsi ku luki sen kirjeen nii se vaan tokas et mun on lähdettävä töihin.
En halua
Ahdistaa niin vaan helvetisti koko ajatus ja musta on tuntunu eilisestä asti et oon nyt niin lähellä et pää räjähtää tän kaiken keskellä. Ilmeisesti mutsille ei riitä et joudun selviytyy uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa vaan siihe soppaa pitäs heittää vielä stressi työpaikan ettimisestä ja sit jos se löytyy nii niistä töistä....
Argh, en voi muuta sanoa.

Lee Pace, one of my ultimate favorite actors :3

Set me free from the earth~

Kirjotusmotivaatio ollu taas vähän pohjassa. Ollu taas vaa niin paljon kaikkea.
Mutta joo. HEI sivupalkkiin on nyt lisätty kysely, käykää vastaamassa! yritän tässä sen avulla vähä lisätä tätä bloggaais motivaatiota :D

Silmäleikkaus on nyt takana päin, se oli viime viikolla ja menihä siinä semmone viikko että sain ees kunnolla silmän auki, nyt on loistava huomata ku molemmat silmät on auki et karsastus on poissa ja ainoa ongelma mikä jäi on se et pitäs näemmä lähtee tota kaukonäköö kattoo optikolle, vähä on se huonontunu näemmä. Leikkausha meni kaikinpuolin näemmä hyvin ja nyt vaa stressataa et näinköhä nuo "itsesulavat" tikit sulaa kunnolla tuonne silmään :S kaihertaa kyl säännöllisesti ja sillee mut parin viikon päästä pitäis alkaa olee normalisoitunu tuo leikkausjälkiki. Silmä verestää toki edellee ja sillee mut well, mitä muutakaan voi kuvitella ku silmä leikattu auki.

En oo täs syyslomal mitää kauheen järkevää tehny, oleillu vaa ja tänää tein jotai kouluhommia alta pois. Kauheesti tuntuu et kaikkea pitäs tehä mut mitään ei saa aikaan ku motivaatio on mitä on.. ei voi minkää. Kohta taas koulun penkille nii jos sillo sit sais tätä motivaatioo takas !

Tänään tällee lyhyesti ja simppelisti koska ei oikee oo mitää mist kirjottaa.

Mata ne! ja vastatkaa toho kyselyy!
Santtu kuittaa~

Autiotalo haaste ja jokamaunrakeita

Viime viikonlopulta tulossa vielä ihan perjantain sekoiluvideo mut alotetaan näillä "haasteilla"
Nea oli siis täällä viikonlopun ja testattiin läpi Kaverini lontoosta tuomat jokamaunrakeet ja sit käytiin tsekkaa yks Mikkelin autiotalo.

Että sellasta. Eihän tän postauksen kokonaiseen kirjottamiseen menny ku kolme päivää :D Vähän kesti latailla noita videoita

I will do everything that snow does in summer!

Alotin lomani kirjaimellisesesti näin....
Tulin töistä ja aloin heti siivoo iha himona

se ois sit LOMA

Neljän viikon leiri putki tosiaan päätty tänään ja well guys, I'm exhausted! Viikot oli yllättävän rankkoja ja nyt aijon loppu kesän antautua levolle (ok en oikeesti ees) Huomasin että kun teet töitä ilman taukoja parhaimmillaan sen 7.30-16.15 niin kyllä sitä sit kämpille tultua tuli vaan kaaduttua maahan kissojen tallottavaks. Se on ehkä se syy miks tuo pikkunen kehitti tosi ärsyttävän tavan kiskoa mua hiuksista.....





Muutoin oon tosiaan ollu aika pitkälti siis kotona ja Paukkulassa, nukkuna ja ohjannu. Mut sit juhannuksen tuli tosiaan oltua kotona. Ha ha, vanhuksia oli koko viikonlopun täällä ja tosiaan tuli niitten kanssa oltua ja sit kaveri oli kolmena päivänä käymässä Savonlinnasta. Oli kiva nähä vaik juttujen laatu oliki taas nii 10/10 :DD

tuntuu et tän kuvan ottamisesta on ikuisuus...
joskus talvella oli kivaa ja hieno hattu leprassa

Sit on ollu taas aikalailla work work work ja torstaina olin sit helsingissä. Suomeksi sanottuna syy miksi rakas karvaperseponini (toivottavasti) menee noin vuodeksi yhelle mei perhe tutulle ylläpitoon, nii on siinä että alan jatkossa käymään kerran kuukaudessa HYKSin töölönosaston erikoisnuorisopsykiatrian osastolla. wipiii ja silleen. Tulee olee tosi kiva oikeesti ku joudun tän puolestavuodesta-vuoteen menee sinne ain istuu eri tyyppien kaa pariks tunniks käymään läpi ikäänkuin "mun elämäntarinaa". Ylilääkärin ensikäynnin arvion mukaan saisin varmaan diagnoosin pääni terveydestä siinä kevät/syksy 2015 aikana mut oletettavasti keväällä jo, ellen siis ala hankalaks.
Ekalla kerralla tossa käytiin läpi pääpiirteisesti "nopeesti" vähän jo mun taustoja ja oli myönnän aika tuskallista muistella ääneen sitä kaamea kasiluokkaa, sitä aikaa ku olin pohjalla. Vittu Saatana ja sillee.

Mutta niin, Heinäkuun suunnitelmissa ei oikee oo muuta ku se italian reissu puolessa välissä ja ennen sitä olis käytävä silmälääkärissä Leprassa (jee saan ehkä jo tietää millo mut leikataa) ja sit Espoossa kesän pakko conissa. :3 muutoin nukun ja käytän viimeiset aikani vähään aikaan Möllin kanssa. Ja toki yrittäen kasvattaa tuosta uudesta mukulasta hyvä käytöksistä ja kilttiä nuorta naista, not!
Tuossa tuo juoksee pöydillä ja hyökkäilee viattoman Matin kimppuun.... Lapset ei oo helppoja, ei vaikka miten karvaisia olisivatkin...

Mutta, ei sen kummempia.

ottaisitko metrin verran kissaa?
Tämä eläin on mitattu olevan 95cm pitkä

Sayõnara!

Mikä on kesäloma....?

Kolme viikkoa mennyt töissä, töissä ja töissä. Oon ohjaajana lastenleireillä missäs muuallakaan kuin Paukkulassa. On joo ollu ihan mukavaa hommaa, omien ongelmiensa kanssa tosin mut..... niinhän se aina on ku muiden ihmisten parissa tekee töitä. Mut ongelmista on selvitty ja työkaverit on ollu mukavia ja meillä on ollu hauskaa.
Kolme kesäloma viikkoa on kulunu kans kissojen kanssa. Matti palas siis nyt takas kotiin ja mukana tuli kans tuo uus pentu. Taisin jo mainita asiasta :D nojaa.

TÄNÄÄN ON OLLU MUUTEN IHAN VITUN HYVÄ PÄIVÄ.

Aamulla panikoin että mitä vittua, pikku kissa oli pudottanu mun pilleriboxin lattialle, kansi auki ja kaikki lattialla. Ei se onneks ollu mitään näemmä syöny koska nyt se riehuu ihan normaalisti. Änkee siis koneelle ja riehuu mikä on oikeesti ihan vitun ärsyttävää.... Mutta niin, töissä oli suht rentopäivä (eli santtu almost sleeping jne) töitte jälkeen mentiin Nitan kaa käymään artsin takana olevalla röökipaikalla (olen syöpäseuralainen) soitin siinä samalla New eralle ja sain Lauran kiinni jonka kanssa sovittiin että meen sinne puolentunnin päästä. Tän jälkeen lähin sit kiireellä kämpille ruokkii karvat, laitoin Saaralle viestin ja lamaannuin. Normaalisti ku tuun kotiin niin mitään ei oo tullu, tai sit iha vaa mainoksia. Tänään ekana katoin että jes yks pari viikko sitte tilaamani peruukki tuli ja mainokset pöydälle heittäessä välist putos kirje. Tässä on nyt 10kk odotettu. ekat 8kk turhaan ja 2kk sitte sain tietää et lähete Helsinkiin on viimein tehty ja tänään. TÄNÄÄN tuli vastaus. joudun tosin yrittää siirtää sitä koska se aika ei käy mun huoltajalle mut sovittiin että parin viikon lykkäys on maksimi. jos menee pidemmälle nii sit ei peruuteta.

Ooon vaan niin motherfuckin happy. Ainii ja siitä new erasta. Sain viimein otettua sen toisen huulikorun :3 joten tosiaan, ollu ihan vitun hyvä päivä!

Peruspäiväongelmavittusaatana
en voi mun pituudelle mitään

Ja toisekseen en muistaakseni viimeeks valottanu asiaa mutta jos joku miettii miks vitussa oon alottanu taas kirjottaa, niin syy on se että mulla menee hyvin. Tauolla ollessa mun elämässä oli menossa ihan vitusti kaikkea, kaikki oli sekasin ja tuntu joskus jopa et elämä on ihan perseellään. Mut nyt on kaikki taas hyvin, joten päätin jakaa taas näitä kuulumisia.

JA myönnän että oli aika orpo olo ku ei tullu kirjotettuu :D

kuulumisiin ^^
Sayõnara!

TADAIMA! I'm back bitches

Santtu on selkä! Haha oonpa hauska.

Mulle on sanottu että näytän Petteriltä
NÄYTÄNKÖ?

pikku kisu,
Nezumi Chibi Akai Ryösö

kuukauden takainen leipomistulos med Mirva

Pääsiäisenä yritin kuvata meitä

Tehtiin ykkösille hienoja kruunuja :D

Välisä oli kans tutorkoulutus

Saaran kissa Emppu ei oo mun kaveri

Saara ja Topi <3

Eka päivä leiriohjaajana :3

Iso ja pieni
Matthew Ruippa Pälli Ryösö

heilahtaneita pikkukissoja

Tultiin torstaina Lepraan Acun kaa bussilla :D

Kiitos Ramppikuume, Kiitos Kankaanpää!

Lyhyt postaus näin "tauolla" olon kunniaksi. Tosiaan blogi jatkaa yhä tauolla, mutta ajattelin nyt kun sain inspiraation niin jakaa kuulumisia.

Töissä painaa paljon päälle, voin ehkä nyt todeta rehellisesti etten tosiaan tuu ite IKINÄ hankkimaan lapsia ja että tosiaan. Mun kutsumus ei oo lasten parissa vaan se tosiaan on siellä teatterissa. Otin itselleni selväksi että oon harvinaisen onnellinen ku tää TOP loppuu ja pääsen pois ala-asteelta. Kun saan SNOlta valmistusmispaperit (wait what just ne) nii haluun jatkaa NUVAlta kouluttautumaan teatteri ohjaajaks, näyttelijää musta ei ikinä tuu. Se on yhä unelma mut on vaan tyydyttävä siihen etten omaa kykyjä harrastusta pidemmälle. Mut koska ohjaaminen on mun unelma nro. 2 nii lähden sen perään.
Mutta siis, ketään ei mun työt kiinnosta joten postataan kuluneesta viikonlopusta!

Torstaina tuli vierailtua taas Mikkelin päivystyksessä, muuten olisin menny hakemaan ne antibiootit ihan terveyskeskuksesta mut perjantain takia ei voinu. Oon siis kuurilla taas :D terve ja moi korvatulehdus.
Mutta siis, myöhään tuli palattua kämpille, Graanilta mukaan napatun Ellin kanssa ja katottiin meidän esitys videota. Perjantai aamuna siis ennen seitsemää lähdettiin mun luota opistolle josta matka alkoi kohti Kankaanpäätä!
Voin todeta että oon tosi huono bussimatkaaja ja istuinki sit koko matkan kuulokkeet korvilla tuijottaen ulos, oon  vaan tottunu matkustaa yksin koska miljoonat lapin reissut nii en oo kauheen sosiaalinen....
Siinä sitten joskus vähän ennen yhtä taidettiin olla perillä, juotiin pikaseen kahvit ja mentiin infoon. Siitä sit suunnattiin työpajoille.
Olin ehkä odottanu enemmän omalta pajaltani, oltiin siis Ellin ja Roosan kanssa Fyysisessä näyttelijäntyössä. Olin aatellu oppivani ehkä jotain enemmän, mut lopulta huomasin että opeteltiin samaa asiaa ku mitä Estradilla aikoinaan opetettiin tyyliin jo PO1sessä, mut hei! Kertaus on opintojen äiti.
Oltiin sit siinä pajalla, sit käytii pikasee syömäs ja majottautuus. Sen jälkeen riennettiin sit takas pajalle.
Illemmasta sit käytiin kattoo kaks Leimu-sarjan esitystä, Kesukka ryhmän Valkoinen Poro (mulle toka kerta nähdä koska Teatris) ja (Santtu stalks ohjelmasta :D) Oleva Kettu ryhmän Siiveniskuja. Molemmat esitykset oli hyviä, mut myönnän melkeen nukahtaneeni koska matkaväsymys.

Lauantai aamuna sit aamupalan jälkeen kannettiin tavarat ja alettiin harjottelee. Harjoiteltiin koko aika siihen Ketä meitä on tilaisuuteen asti ja meikattiin ja ja ja no nii :D Sit klo 13.15 olin meidän esitys.
Panikoin jo valmiiks koska omasta mielestäni huonosti lämmitetty esitys ja nyt kun katsomossa oli teatterikansaa nii paineet oli kovat. Thank Goodness sillon ku mut kuulutettiin lavalle se jännitys muuttuu taas onneks, olin onnellinen. Meillä oli hyvä esitys, kaikilla oli tekemisen ilo ja meidän koko ryhmä oli täysillä mukana. Vertaan nyt sitä tunnetta teatterivuosiini Lappeenrannassa, en usko että oon koskaan tuntenu niin suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta ku sen ajan ku me 14 tehtiin yhdessä taidetta (ilmeisesti tosin Herra Reidar Palmgren oli toista mieltä...) Ehkä siks kans sit olin aika haikee paluumatkalla ku tiesin jo valmiiks etten tuu olemaan enää koskaa tän ryhmän kanssa lavalla.

Esityksen jälkee syötiin, katottiin parit esitykset ja kierreltiin Kankaanpäässä. Törmättiin kans hankalaan juoppoon joka olis varmasti antanu mulle turpaan ellei oltais lähdetty. Noh koska mein ohjaajan kohtelias pyyntö kantautu kuuroille korville nii mulla meni hermot ja ärähdin ehkä hieman kovasti. Seurauksena jätkä melkeen repi pelihousunsa ja dissas mua väripääks. VÄRIPÄÄKS?! oh c'moon olis nyt ees haukkunu homoks, ku minä ja taikaponi tukkani. sit illemmalla kumminki syötiin ja party hard. Mun mielestä olin ihan jees tuo iltatoiminta mitä sillo oli, tai siis se disco. Mulla ainaki oli hauskaa mut myönnän, että ärsyttää että lähin etukäteen pois koska vino polvilumpio päätti, että Santulla ei ole hauskaa. Oli pakko päästä makaamaan.

Sunnuntaina sit katottiin taas esityksiä, oltiin se loppujuhla. Well done meidän kunniamaininnat Kata, Mimmi ja Kassu :D Kunniakirjat meni meistä just niille jotka ne ansaitsiki! Paluumatka meni sit mulla samoissa merkeissä ku menoki tosiaan.

Left to right
Elli  - Maria
Simppa - Sheikki
Kata - Jukka-Marko
Minä - Misaki

Well that's it. Oli loisto viikonloppu mut nyt surettaa.

Joskus sitä vaan haluaa deletoida itsensä, voinko alottaa alusta ja valita ite? Haluisin antaa kaikkeni että saisin pitää tän hyvän tunteen kerranki mitä joku ryhmä on saanu aikaan, mut ei. Mut on kirottu tällä ongelmallani joka estää mun ryhmässä olemisen.
Jos sanon suoraan, Mähän en ole tyttö, mä en oo koskaan ollutkaan, enkä koskaan tule olemaan. Miksi siis voisin ees kuvitella että kukaan tai minä itse voisi hyväksyä minua ikinä omana itsenäni ryhmään jonka nimi on Mikkelin Tyttöteatteri.

Arigato
Santtu kuittaa~
ps. Hei Ramppikuumeilijat, vaikka ei oltais sanaakaan vaihdettu viikonloppuna nii add me ja tulkaa juttelee, uudet ihmiset on aina kivoja :) Facebook