Time has passed

Paljon on ehtinyt tapahtua ja bloggaaminen on siinä jäänyt. Oon tällähetkellä matkalla takasin Vantaalle, kävin hakemassa vihreän valon as in second opinion arvion Tampereelta.  Asiat on edenny niiltä osin aika mallikkaasti sitten viime kevään.

Eläin määräkin on noussut, Kesäkuussa tyttöjen seuraan liittyi pieni herra Brutus jonka kaverin sisko löysi, aliravittuna ja viiden viikon ikäisenä rappukäytävästä hylättynä. Brutus tuli aluksi mun kissojen luo kasvamaan mutta jäikin sitten pitkän pohdinnan jälkeen mulle pysyvästi, herra kun osaa tuon sydänten valloittamisen. Koska yritän nyt aktivoitua taas kirjoittamaan niin tuutte varmasti Brudesta vielä kuulemaan!

Brutuksen lisäksi sinsu määrä on noussut, tuli tässä syksyllä/alkutalvesta käytyä parissa sinsunäyttelyssä ja harrastus otti sitä kautta uuden tuulen, oon nimittäin alkanut pikkuhiljaa kasvattamaan chinchilloja. Zimmerin seuraan liittyi aluks nuoret naaraat Harlequin ja Taira, sitten tuli eläkkeelle lemmikkikotiin aivan ihana mummeli Zoe ja nyttemmin sitten vielä mun uusi upea uros Rainbow, näiden omien lisäksi mulla on tällä hetkellä sijoituksessa kaverilta Rainbolla ja Tairalla kumppanit Esme ja Sombrero. Zimmerille tulee kans lähiaikoina vaimoke kunhan Juana ensin lisää vähän painoaan kotona.
Sinsu puuhista tulee kans varmaan uutta tekstiä!

Oon nyt vähän suunnitellut myös blogin nimen ja ulkonäön muutosta, The Lawless Darkness on palvellu mun päätä hyvin jo vuosia mut kun ajat muuttuu ja mä oon edenny elämässä aika kauas jo blogin alkujuurilta niin ehkä se on aiheuttanut tätä pientä haluttomuutta kirjoittaa. TLD on alottanu mulla yläasteella vakavan masennuksen kourissa ainoana paikkana johon oon kirjottanu tuntemuksiani ja mihin oon pelotta lasketellu kaiken paskan mitä elämässä on ollu.
Nyt kun elämä ei enää potki niin pahasti päähän on ehkä viimein aika katkasta se naru joka on pitäny mut kiinni menneisyydessä. Jos kerran aijon jatkaa porhaltamista eteenpäin niin on ehkä aika myös ottaa tänne muutosta.

Oon ollu aina kiintyny the lawless darkness nimeen mutta koska tosiaan ajat muuttuu, eikä mun kuulu elää menneisyydessa niin nyt on aika.

En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo mukanaan tälle blogille, jääkö tänne muutenkaan enää paljoa. Ravatessa roiskuu lopetti kun Mölli lähti ylläpitoon ja Madness Coslpay on kans jääny seisomaan mun ja Ylvan eron ja cosplay harrastuksen vähenemisen vuoksi. Saa siis nähdä jatkataako tämäkään, jos vaan saan motivaationi kasaan ja jatkumaan niin taistelen tän jatkamisen puolesta.

Kumminkin! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä pohtimaan!

Seuraavan kerran kirjoitan ehkä tietäen blogin tulevaisuudesta enemmän tai sitten en.
Mutta!
Näistä tunnelmista, Sayónara!

Kevät tulee!

Näin kevään kunniaksi kaivoin vanhan järkkärini kaapista ja kuvailin vähän, aloittaen tässä sisällä ja siirtyen sitten Aoin kanssa vähän nauttimaan kevät auringosta.
Lupaan yrittää kirjoittaa enemmän ja jopa muutamia vlog ideoita oon tässä kyhäilly mut nyt uuden energian ja kevään kunniaksi KISSAKUVIA

Nuuh nuuh

Kuivatin chisu herralle vähän oksia

Kevään kunniaksi blondi ja dip dye

AURINKOA

tää oli jotenki onnistunut otos

iu siellä oli koira

valoa<3

Takaisin sisälle

Chincilla's everywhere

Aivan mahtavaa huomenta!

Mulla on ollu energisyysviikko nyt meneillään osittain pienen tulevan perheenlisäyksen vuoksi!
Kävin maanantaina pienryhmäpäivän jälkee Eean kanssa moikkaa Deviä ja sit lähettii sen kaverille kattoo chinchilloja ku Janette kasvattaa niitä, iskin siellä sit silmäni yhteen reppanaan josta ei turkinpurennan vuoksi voi koskaan tulla näyttelychinsua vaik se muuten oiski täydellinen kandidaatti kisoihin. Tein sit siitä ja sen kumppanista diilin ja jahka saan kamat kasaan chinsuja varten nii Zimmer muuttaa mulle! :3 Tosiaan sen kumppani saapuu sit parin kuukauden päästä kuha se on eka putkauttanu ja vierottanu pentueensa..

Zimmer

Silvia

On muute aika villii ku siin maanantain vaa randomisti todettii et se Silvia on tosiaan tiineenä, siinä sit pideltii vuoronperää käsiä sen mahalla ja tunnusteltii ku pikku chinsut potkii. On uute oikeesti tosi erikosien tuntusta!

Mutta joo, mun pitkäaikanen unelma saada jyrsijä toteutuu viimein tuplana!

Ihaninta täs on viel se et Janskun mukaa Zimmer on yleensä tosi arka uteliaisuudesta huolimatta uusia ihmisiä kohtaan mut miut se hyväksy melkeen välittömästi, kiipeili hartioilla ja nakers korvia ja sit ku enne lähtöö pyörähettii siin viel nii se tuli heti luukulle tervehtii.

Huomaatteko et mulla meneillää näist pikkukavereist tämmöne lapsentyyppine intoilu :D

Mutta joo

Muutoin kuuluu kans hyvää, aurinko paistaa ja linnut laulaa tääl risukasassaki!

Palattii Ylvan kanssa viime viikolla yhteen enkä vois olla onnellisempi, sen lisäks harkassa menee hyvin, lähetin tänää koululle ja ohjaajalleni näyttösuunnitelman ja parit työhakemuksetki.

Oon ollu toimelias näin keskiviikon kunniaksi.

Seuraavan kerran varmaa palailen Zimmerin tulon myötä kirjoittamaan mutta until then

See ya!

so long soldier~

Kesä meni vauhdilla ohi ja kouluki ehti jo alkaa, kiirettä piti vaikkaa mitään menoja ei mukamas ollu. Kesäkuussa toki juoksin aluks lahteen ja mikkeliin coneihi ja sit lappeenrantaa. Heinäkuun vietin melkein kokonaan lappeenrannassa ja kuun alusta kävin siellä odotetulla lontoon reissulla. Potter studiot oli elämys ja itkin kierroksen loputtua. juoksin paikkaa ympäri ja tuijottelin rekvisiittoja onnessani, se oli elämää.

Kesässä muutoin oli sekä hyviä hetkiä ja huonoja. Välillä oli mieli tosi maassa ja tuntu et mikään ei onnistu. Suurimman osan aikaa oli sentää hyvä olo. Näin paljon kavereita keitä en oo nähny aikoihi ja tutustuin uusiin ihmisiin. Autokoulunki ehdin alottaa ja melkee puolet teorioista on käyty.

Koulut tosiaa alko kuluneella viikolla, kauhulla odotin koska en kunnolla päässy sisää talvella uuteen ryhmään ja sit olinki koko kevään harjottelussa enne loman alkua. Yhtä luokkalaista tuli coneissa nähtyä ja vähän juteltua mut kammolla silti odotin alkua. Eka viikko tuntu menevän kumminki tosi äkkii ohi ja oli oikeestaan tosi kivaa. Kaivattua rutiinia arkeen, ilmasta ruokaa ja jotenki tuntu et oltais oltu tos ryhmäs sisäl  aina. Läppä on lentäny ja on tultua juteltuu kaikille, meillä vaihtu myös ryhmänohjaaja mut tää nykyne heppu on vaa ekan jakson ja sit vaihtuu taas. Sillee harmi koska ainaki ekojen tuntien perusteel vaikuttaa tosi kivalt jätkält.
Kaikin puolin siis koulu on alkanu tosi hyvin ja syksy muutoinki. Traconin kanssa teettää viel pari viikkoa kiirettä ja silleen mut ei niin pahasti ku desun kanssa oli keväällä.

Tänään käytiin perseenpuutumis retkellä med Nora hyvinkäällä mopolla. käytiin myös palatessa jäke kautta hakees nugetit koska dataus ruokaa :D tuli ajettuu semmone about 80km koska kierto- ja sight seeing reitit kunniaan!

Huomenna sit on loikoilu ja pyykinpesu päivä.
ja koska en jaksa sen kummempia kirjoittaa, kuvia lontoon reissulta!!

näytän ahdistuneelta mut random selfie with mom

goooooseeee

käytii tosiaa kattoo dinoja

joulutanssien "jääpatsas"mikälie

Rehtorin kanslian sisäänkäynti

HEDWIG malli tosin
aitoja pöllöjä tosiaan käytettiin leffoissa

Nokkis <3

art room oli M a h t a v a

Tylypahkan pienoismalli

mun tipu kaveri

Minäkö päästäni terve?

"Kirjotan viel sen kokonaisen tekstin tästä ja laitan sen Minnalle. Mun osalta onnea loppu käynteihin ja nähdään toivottavasti parin kuukauden päästä hoitokokouksessa!" 
Tämän iloisen loppu tervehdyksen sain sitten psykologiltani viime perjantaina, kaikki on päällisin puolin kunnossa eikä missään oo enää mitään ongelmaa. Kuulemma mun realismintaju on täysin kunnossa vaikkakin siinä on parannettavan varaa. Miksei musta tunnu että kaikki ois kunnossa? Vai johtuuko se vaan siitä että on viimeset viis vuotta kärsiny kaikesta mahdollisesta paskasta pään sisällä ettei sitä vaan osaa ajatella että olisi viimeinkin kunnossa?

Todellisuuden ymmärrän, masennus on ohi, lievät skitsofreniset piirteet on poissa ja jopa mietin omaa tulevaisuuttani ilman että se painais jotenki mieltä tai olis kauheen synkkä. Toinen syy voi olla että mun terveen papereita hejastaa pikkunen mutta. Itseasiassa tarkalleen kaksi muttaa, ja niitten nimet on keski-vaikea paniikki/ahdistushäiriö sekä kykenemättömyys kokemaan suuria tunteita/käsittelemään niitä.
Oon viimeset viis vuotta tosiaan tapellu erityisesti ton paniikkihäiriön kanssa joka on kuulemma psykologin mukaan johtanut mun nykyiseen hankalaan sosiaalisfobiaan, sen on annettu viel pahentua koska aikoinaan eksotella niitä ei kiinnostanu muu kuin sen masennuksen hoitaminen. Thank goodness se otetaan viimeinkiin hoitoon ja siirryn piakkoin lääkitykseen sen kanssa.
Tolle toiselle mutta kohdalle puolestaan ei vaan voi minkään. Kuulemani mukaan joko elän sen kanssa loppuelämäni tai sit se alkaa pikkuhiljallee häviämään mut mitään ei voi tietää etukäteen.

Mutta eipä siinä sitten ihmeempi! muutoin viikot on kulunu tuolla helsingissä ramppaamiseen, kissojen juoksuaika ulinaa kuunnellessa ja työharjottelu paikan ettimiseen. TOP-paikkaki viimein tuli hommattua, tai siis viimein joku suostu ottaa. Se on sit kaheks ja puoleks kuukaudeks suuntana Hyvinkää :3
Sen ihmeemmin en oo kavereita kumminkaan nähny, Saara tosiaan oli täällä ton viikon ja sitä edellisen viikon olin ite Mikkelissä sen luona ja siin tuli nähtyy siel olevii kavereita. Täällä päässä ei oo sit ketään tullu nähtyy.... itseasiassa koko tänä aikana sen jälkee ku muutin. nojaa kaiketi mut on ollu helppo unohtaa. Tai sit tää on taas niitä juttuja mistä oon kuullu jo monta vuotta. "Noku sie et ikinä laita viestiä" "siusta ei koskaan kuulu mitään" "ehä mie siulle laita ku et siekää koskaa laita miulle"
Nää on just niitä hetkiä ku mieli tekis vaa hävitä ja ollaa sille fuck this shit muutan antarktikselle ja jään sinne yksinää. Mä en ole kykenevä pitämään yllä sosiaalisia suhteita varsinkaan yksin, mä en ole kykenevä aloittamaan keskustelua muiden ku niitten ihmisten kanssa joille juttelen koko ajan (eli Saaran), mä en ole kyenny siihen vuosiin vaikka haluaisinki, enkä tuu olee kykenevä siihen jatkossakaan. En, ellen jonku itsesatuttamisajatuksen kautta haluais aiheuttaa itselleni ahdistuskohtausta. Mä kammoan ajatusta laittaa ihmisille viestiä vaikka miten läheisiä oltais JOSKUS oltu, mä elän jatkuvassa paniikkikohtauksen pelossa ja yks niistä laukasevista tekijöistä on ihmisille viestittäminen tai soittaminen.
Mä koen jo pelkästään siitä ihan järkyttäviä ahdistuskohtauksia ku nään että joku on tyylli "nähny" sen viestin muutei vastaa. I'm not wanted around ppl and I know it.

Tällä kertaa vähän lyhyemmin,
UNTIL NEXT TIME! see ya!

It takes courage to grow up and become who you really are~

Reilu kuukaus vierähti nopeesti. Paljon olis ollu kirjotettavaa mut aikaa ja motivaatiota en oo kyenny löytämän.

Lyhyesti sanoen kuukauteen on mahtunu kavereita, niin uusia ku vanhoja, koulua, muutto hommia, conittamista, työhakemusten lähettelyä kaikkialle ja jopa yks työhaastattelu josta tuliki voitto kotiin. Mulla on ollu tosi vähän koulupäiviä hyväksilukujen takia ja ne harvat päivät ku on ollu koulua nii on ollu ihan mukavia, motivaatio kouluun lähtöön ja opiskeluun on vaan kadonnu. Thank goodness täs on enää tää viikko, sit alkaa kahen viikon loma, sit on taas kaks viikko koulua ja sit alkaa työharjottelu joka mun kohalla kestää koko loppu kevään. Work work work.

Kämppikset on ihan normaaleja

Kauheesti en oo uusiin luokkalaisiin tai muutenkaa uusiin ihmisiin silleen tutustunu, muutamiin pidempiaikaisiin tuttuihin vähän paremmin ja sillee. eniten oon ilonen siitä et vaik muutin pois Mikkelistä nii kaverit jäi. Ei mee päivääkään ettei Mirva laita viestiä jostai viasta ja Saaran kanssa laitetaan samaa paskaa jatkuvasti kuten ennenkin. Eli muutto teki sen minkä pitikin, kykenin jättämään mun elämää myrkyttäneet ihmiset taakseni ja pitämään ne tärkeät yhä lähelläni. Tuskaa tässä on toki ollu, päivääkään ei nimittäin mee ilman etten kerran ees huomais pysähtyväni miettiämään ikävääni Saaran luokse tai miettiväni et miten kiva ois nähä sitä taas. Se on onneks ihan pian korjattavissa, meen nimittäin viettämään lomani sen luo ja sit ku niil on loma nii se tulee tänne. Puoleentoista kuukauteen kun ei oo nähny nii ikävää ei voi sanoin kuvailla.

Täs on muuten mei joulukuusi... Petteriki sala kuvattu

Jotain muistoja jäi Paukkulasta

En pysty ees sormineni laskee monta työhakemusta oon laittanu kuluneen kuukauden aikana. Tasan tarkkaan yhdestä tuli vastaus ja sieltä kuoriuduinkin eilen yhtenä palkattuna, eka vuoro on launtaina ja myönnän että jännittää. Mun työnkuvahan on siis että mennään yhen toisen nuoren kanssa käymään kahessa Vantaan hoivakodissa vetämässä muistisairaille vanhuksille virkistystoimintaa.

Mietin tässä parran kasvattamista xd

Kissat on kans kasvanu hirveesti, mun pikkusista on kuoriutunu aikuisia naisia. haaaaaah not. Yhtä idiootteja, yhtä ärsyttäviä ja yhtä hermoja raastavia kuin aina ennenkin, kokoa on tullu lisää ja Aoi on alkanu pitämään kauheaa meteliä jatkuvasti. Syynä varmaan se et se on oppinu vastaamaan ku sille puhuu, kumminkin kämppikseni Noran kanssa höpötetään niille jatkuvasti.

Mulla on ollu kans tässä kuluneen kahen kuukauden aikana maaninen vaihe menossa joka onneks alkaa nyt hiljalleen lievittymään ja alan palaamaan normi elämään, ihan kiva saada vähän ajatuksia järjestykseen ilman et lauseet pysähtyy siihen et orava juoksee puussa. Seesteistä vaihetta on tosiaan kaivattu ihan sairaasti.

Mulla on kans HYKSin lääkäri käynnit alkanu tässä joku aikaa sitte, alkaneet ja loppuu kans kohta. Psykologin kanssa viimenen tapaaminen on ens viikolla ja saan varmaan tietää prosessin loppu aikataulun kans ihan parin viikon sisään. En voi kuvailla miten pikku hiljaa oon alkanu rentoutuu ton asian kanssa, valmis diagnoosi on kohta mullaki eikä tarvii enää selitellä asioita pitkien kaavojen kautta. Vuosien taistelu joka alko syntymästä alkaa pikkuhiljaa olla loppuun taisteltu ja mulla on vahva tuntemus omasta selviytymisestä.
Ei sen kummempia nyt helmikuun alusta, yritän muistaa kirjottaa taas vähän useemmin....
Seuraavaan kertaan sitten! MATA NE!

Fuck that, Fuck that

*insert some singing*
"MISTÄ VITUSTA TOI POSSU TULI"
"Miksei tää puu syty palaa"
"Lol kato tota kuvaa"
*Some random voices*

Tässä tää ilta aika hyvin tiivistetysti.

BEFORE SCHOOL ReUNION(onion). Eli siis, viimeinen vapaa viikonloppu meni kissojen parissa lahnaten ja sit majotin Noran tänne ku se oli töissä jurassic rockissa. Tänään ollaan seriously maattu sohvalla, katottu kaks leffaa, syöty pitsaa ja Nora leikkas mun hiukset. Sivusiili is back!
JA vaikka aamusta vannottiin että minnekkään ei mennä nii silti piti vähä enne kymppiä päästä kauppaan, eli roadtrip to ABC ja siitä feat juomat to opisto. Tässä vaiheessa Janne liitty seuraan ja tultiin mun luo lanittaa.
Se alko Mun aura kingdomilla, Noran someilulla ja Jannen vittuilessa Steamille. Lopulta oli menossa amnesia, spyro ja some.
Sorry naapurit ei osata olla hiljaa D: what can I do jos ne hiton possut hyppää yhtäkkii kimppuu! tai jos Jannen kimppuun hyökkää koira ja spyro ei osaa lentää........

Huomenna olis edessä taas yks vuos opiskelua. oh god, en taho. ei jaksa, too many people ja laiskuus iskee. Voinko luovuttaa elämän suhteen ja alkaa kissaks? Tarvis vaa nukkuu ja syödä.


Mei oli muute tarkotus mennä tänää aikasee nukkuu.... Well we're still up...... Se ku oot kaks yötä putkee menny sillee kolmen-viiden välil nukkuu näkyy ja huomen ois herättävä. rily, muil alkaa 12.30 mut myä mennää kiltisti kymmenee koska tutorkokous...... WHYYYYYYY :( pakko.
bläh

Mutta että sellasta nyt tällä kertaa. Next time ehkä joku sellane postaus jossa olis jotain järkeeki

But if I'm far from home~

Pikapostaus pakkaamisen lomassa!

Kävin torstaina viemässä kissat Saaruskan luo hoitoon, Matti pällisteli talon ympäri, tutki Saaran norjalaisen Topin tarkasti läpi vaikka vanha herra sähis ja löys tiensä ruoka kipolle. Nezumi puolestaan pelkäs ja täris mut nyt kuulemma leikkii nuorikko Empun kanssa menemään iha viimestä päivää. Matti on ainut joka on vähän tehny ongelmia, se oletettavasti pelkää Emppua vanhojen traumojen takia (emppu siis muistuttaa ulkoisesti mei mummon vanhaa vihasta kissaa) ja suojelee pentua siltä. Eli toisin sanoen murisee ja kyttää toista ja tänään oli kuulemma käyny kiinni... Toivotaan että sen pahemmaks ei kumminkaan mee koska vähän hankala hankkia Matille pariks päiväks hoitoa muualta lyhyellä ajalla toiselta puolelta eurooppaa. Tosin voisin pyyttää et Matti vietäis sit takas miu kämpille mut se meinais et Saaran pitäis käydä sitä erikseen hoitamassa :/ hankalaa ton vanhan herran kanssa, en ois ikinä uskonu että siitä nössöstä kuoriutuis sellane apina.

Eilen tuli sit näin Leprassa olevana käytyy pesees sopimuksen mukaan lapsuuden kotini ikkunat, oli aika maalaisfiilis soitattaa musiikkia ylikovalla keskellä peltoja :D Sen lisäks kävin kattoo sikalalla mei uusia pieni karvasia kissan pentuja ja maalaamassa ukon kanssa sen puuvaja loppuun. Oli aika letkeetä, siin samalla ku oottelin että ukko tarkistaa ruokkijan jne. raaputtelin kissoja ja tekasin alun yhteen tulevaan proppiin. Sen vaan voi tyytyväisenä sanoa että oli huippufiilis tehä "töitä" pitkästä aikaa! Meinaan siis  maalata vajaa ja puuhommia. Jauhettiin kans pitkästä aikaa ukon kaa kaikkee turhaa ja mutsin kämpille palatessa oli aika hyvä fiilis. Tuntu että joku olis loksahtanu mei välillä ja se parin vuoden päällä ollu jännite ois vähän väljentyny mut who knows.

Tänään tuli sit pakattua loput kamat Italiaan lähtöä varten ja käytyä sukuloimassa nopeesti. Käytiin siis muorin kanssa mun enolla ja paikalla oli myö mei mummo ja kaks mun serkuista. Oli ihan mukava jutustella rennosti siinä kahvia juodessa ja koin aika moisen piristyksen ku toinen serkuistani joka siis asuu stadissa ehdotti että otetaan tavaks käydä vaikka kahvilla nyt ku alan käymää siellä hyksin takia kerran kuukaudessa. Ottaen huomioon etten oo koskaa ollu lähene kenenkään serkkuni kanssa ikäeron vuoks nii tuntu tosi hyvälle että ees yks haluu yrittää. Ottaen huomioon että tässä "täydellisessä" suvussa me kaks ollaan ne mustat lampaat jotka ei tunnu mitenkään sopivan tähän joukkoon...

Positiivessa mielellä matkaan ja palataan viikon päästä kuulumisiin Italiasta!

Ciaó!

Autiotalo haaste ja jokamaunrakeita

Viime viikonlopulta tulossa vielä ihan perjantain sekoiluvideo mut alotetaan näillä "haasteilla"
Nea oli siis täällä viikonlopun ja testattiin läpi Kaverini lontoosta tuomat jokamaunrakeet ja sit käytiin tsekkaa yks Mikkelin autiotalo.

Että sellasta. Eihän tän postauksen kokonaiseen kirjottamiseen menny ku kolme päivää :D Vähän kesti latailla noita videoita

Let the rain wash away all the pain of yesterday~

Kissani pelkää ukkosta. Se on nyt ainaki selvää. Äske nimittäin ku pääsin kotiin, (yay urheilin) nii ihan yllättäen taivas repes ja valutti kaikki kusensa ulos. Ehkä viis minuuttia tuli nii perkeleesti et jouduin jopa päästää Matin (vapaaehtoisesti O.o) sisälle parvekkeelta. Mut kumminkin, samalla ku alko jyrisee nii pikku Rotta päätti kiivetä syliin, (sattu muute saakelisti ku kiipes jalkapitkin eikä ollu muute housuja jalassa) Mut nyt ku taas paistaa aurinko nii se istuu tos polvella nätisti ja tuijottaa ku kirjotan :) Outo eläin.

Oon nauttinu tästä lomailusta niin paljon ku oon voinu, vaik aika vähällä se on ollu. Olin nyt nimittäin pari päivää leprassa. Tiistaina  kävin imatran poliisilaitoksella nimittäin laittamassa passihakemusta, tajuttiin tällee pari viikkoa enne reissuun lähtöö et mun passi meni tammikuussa vanhaks o.O jaaa sit kävin keskiviikkona silmälääkärissä. Että jee, Istuttiin siel puol toista tuntia ja ei ne muuta tehny ku otti Hessin kartan uusiks ja pari kertaa kokeili eri prismavahvuuksia..... Ja tuloshan oli että syksyllä ku selviää että leikataanko Lappeenrannassa  vielä nii katotaan että missä tuo sit leikataan. ALAN KOHTA NÄHDÄ TAAS VITTU PERKELE!!!!! happy face ja sillee. Pitää vaa toivoo et ei tarvii olla sairaalas sit siin kauheen pitkään koska koulussa olis aika pakko olla, tai ettei se satu jonku helsingin ajan päälle TAI ettei se satu olee Traconin aikaa... Tai siis eihä ne ny viikonloppuna leikkaa mut aika varmaa et jos samalla viikolla on halkastu silmä nii ei varmaa oo kauhee hyvä fiilis lähtee conii :D

Kattoo sitä sit.

Elämä on hauskaa jeij.

And now

CATS

ATTACK 

Isä opettaa lasta

MitäSäTeeeeeeet??

Käytiin lenkillä

Jos sataa vettä, älkää viekö niitä kissoja ulos...
Varsinkaan jos aijotte kantaa vaan toista

Nezumin mielipide Saara-Tädin kumartumisesta

 Sit olis vähän todistusaineistoa että perheeni on ihan normaali :)

Atte ei ollu iha hymyssä mukana

niin?

Leuka murtu mut onneks on toine !

Täysin normaalia kyllä... Perhe kuvat on aina mukavia :)

Sayõnara!
ps. sitä vettä alko taas tulee....