Don't you cry tonight, I still love you baby~

Menoa ja meininkiä. Tänään tuli sit käytyä Nean rippijuhlissa, oikeestaan olinki siel koko päivän.. Oli jotenkin äärimmäisen hämmentävää ku kävelin sen rehupuskan (Nean, Manaatin ja Thomaksen ruusut) kanssa keskustan läpi ja takaa kuuluu pari kertaa "ooo" tai "aww"... Saa luvan olla viimeinen kerta :D okei ens vuonna oon sit ite kirkossa ja kiertämässä muitten rippijuhlissa kun saatan isoskoulutukseni loppuun. Oli joo miu tarkotus käydä toisaallaki rippijuhlissa mut en sit jaksanu lähtee Nealta joten makoilin siellä.
jaja, no lauantai meni aika pitkälti siivotessa kämppää ja perjantai oli sit vähän omalaatusempi.. Oltiin nimittäin lähössä Nean kanssa ajamaan Melodyä, ei siitä sit sen enempää mut voin kertoa että se reissu päätty sit Ensi apuun........ Kukaan ei kuollu eikä mustelmia pahempia vammoja lopulta tullu (okei mie reväytin nilkkani, joka muistuttaa nyt enemmänkin halkoa)´.. Käytiin siellä ihan vaan siks et miun näkökulmasta siinä oli suuret ainekset et Nea sai aivotärähdyksen mut onneks ei. Ite saanu niitä jo niin monta et alkaa tosiaan tunnistaa niitä merkkejä. Mut voin sanoa että en oo eläessäni joutunu niin pahaan shokkiin että olin hiljaa koko tapahtuman kuten Nea asian sanoi.
On se oikeesti kauheaa seurata vierestä ku ponis lähtee vetämään kolmen ojan yli, kiitolaukassa, kärryt perässä jne. ja lopulta koko helahoito mukanaan kaatuu ojaan ja koko matkan tyttöystäväs kärryillä. Ite olin mystisesti menny just enne sitä korjaamaan valjastusta eli olin hypänny pois kärryiltä enneku se eläin meni sekasi.



Mutta niin, mitäs muuta. huomenna juhlistetaan Nean kanssa mei viiskuukautis päivää ja silleen, sit seuraavaks keskiviikkona tapaamaan Nuoriso psykiatrian yli-lääkäriä joka kirjottaa mulle viimein sen lähetteen HYKSiin :3 Sitä on odotettu. sit sit, lähtetään viikonlopuks pienellä porukalla stadiin. Sunnuntaina takas ja maanantaina Mikkeliin... Oon jo nyt paniikissa, pelkään ihan oikeesti et ryssin jotain ja lopetan kesken vaik en oikeesti haluais tai jotain.
Oon täs pohtinu tulevaisuutta muutenkin ja jollain periaattella tullu siihen tulokseen että en varmaan aio muutenkaan jäädä lappeenrantaan, Mikkeli antaa miulle edistyksen täältä pois pääsyyn ja oonki miettiny että valmistumisen jälkeen lähen ehkä jatkaa opiskelua tai töihin joko ulkomaille tai ainaki lähemmäs stadia. En helvetissä ihan Helsinkiin koska kallistaaaaaaaaa ja muutenkin. Ongelman vaan tuottaa se että en oo todellakaan luopumassa Melodysta ja jos pelkkä asumine on jo kallista nii lisätäänpä siihen viel hevosen ylläpito...

Pitäis vaan uskotella itteleen et kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin. Mut se on tosiaan aika vaikeeta.. Tiiän muutamia ihmisiä jotka on suoraan sanonu ettei ne haluu että lähen ja osa sit sanoo että hyvin se menee. Osittain kans sit mietin että nyt kun kerran lähen nii menetänkö kaiken mikä miulle on ollu täällä tärkeetä. Mikkelissä miulla ei oo muuta ku koulu, Lappeenrannassa on perhe, tyttöystävä, hevonen ja kaverit. Perheestä ja ponista nyt ei pääse eroon vaikka kirveellä uhkais, mut sit mitä käy miun ja Nean suhteelle tai kaveripiirilleni, varsinkin ku sitä sanotaan että kun peruskoulu loppu niin suurin osa suhteista katkeaa, myös osa niistä vahvimmista. Life sucks...
Sellanen throwback laite ois aika jees nytten, vois kelata ajan kesän alkuun, aikaan jolloin tää kaikki tuntu nii kaukaiselta..

Okei tulipa pitkä seputus, olen vajonnut taas valittamaan. Eikös se ole jo todettu että elämä on vaikeaa? Hai hai,

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

U don't say