perjantai 8. marraskuuta 2013

it's sad how my heart is captured by your funny little smile~

Mun youtube tökkii, joten se on kaikkien ongelma nyt :( Ok kyl se jotenki toimii mut nii, aluissa tökkii koko aja.
Voisinki valaista nyt aikani kuluks vähän tätä viikkoa en kauheesti siitä nimittäin selittäny keskiviikon postaukses :D Mutta niin, viikonlopun harkkojen jälkeen on kyl ollu aika poikkeava viikko olla opistolla. Ensimmäinen viikko nimittäin ku en oo ollu yhtenäkään iltana opistolla. tai ainakaan koko iltaa.

2-v sit lusmut liikassa~ (too cool for you joten aurinkolasit sisäl)


Nimittäin viikonlopun harkkojen aikana tosiaan tutustuttiin Ellin kanssa mein ryhmäläisiin paremmin ja erityisesti kahteen niistä. voin pohjustaa tätä sillä että

siis, miehä olin vannonu etten alota teatteria enää uudestaan. Se äärimmäisen ärsyttävä byrokratia meinas ajaa miut hermoraunioks Estradilla kaikkien niitten siellä vietettyjen vuosien jälkeen. Kumminkin sitten kun Suvi, Elli ja Tuuli ehdotti että hei artiumissa alkaa taas tällee tiistaisin tämmönen teatteri ryhmä että mennäänkö, saadaan tästä nimittäin hyväkslukuja. Ajattelin että jaa, no mennään kokeilee. Ja jos totta puhutaan nii mietin vielä viime viikkoonkin asti että ei prkl tästä mitään tuu, ja oikeesti. Olin jopa miettinyt että oon Ellin mieliks tän viikonlopun harkois mukana ja lopetan sit. Mitä kävi? Se vanha ihana tunne siitä että kuulut johonkin porukkaan ja se tunne että ollaan onnistuttu saamaan kavereita opiston ulkopuolta on vaivannu minuu koko viikon. En jaksais oottaa tiistain harkkoja ja että päästäis edistymään mein käsiksessä ja omaa uteliaisuuttani miten tää miun hahmo kehittyy.
Tässä ei pitäny käydä näin. Myönnän, just nyt en todellakaan enää harkitse lopettamista mut silti miuta vaivaa yhä ne kipeet muistot mein vanhasta ryhmästä, onko tällä ryhmällä mahdollisuus parempaan?

Rikki & Rakastettu versio 1 (2011 alkuvuosi)
Miun teatteri postauksista taitaa olla niin pitkä aika et ihan omankin mielenvirkistämisen vuoksi voin vaan todeta että Estradilla se miun viimeisin ryhmä oli alussa ihan loistava. Vedettiin täysin yhtäköyttä ryhmäläisten ikäeroista huolimatta, harkoissa meillä oli kivaa ja saatiin aivan uskomattoman positiivista palautetta mein esityksest.

 pikku hiljaa se alko muuttua, parit lopetti ja meille tuli uusia. Ennenku kukaan huomas tai en tiiä olinko ainoa joka sen huomas, mein ryhmä oli ajatunu pienenmpiin porukoihin, ja mie olin samassa tilanteessa ku oon ollu aina. Ryhmässä oli pari tyyppiä jotka tiesin että ne ei pitäny miusta, suomeksi sanottuna myöhemmin sain kuulla syyn olevan just siinä että miehä en oo koskaan peitelly mitä oon, mie en oo koskaan nähny "tarvetta" olla ns.kaapissa ja leikkiä olevani samanlainen ja pitäväni samoista asioista ku enemmistö, mutta niin nää tyypit luonnollisesti alko olee sitä mein ryhmän pääporukkaa, ohjaajan suosikit ja ne jotka keksivät poistaa sen kohtauksen ajankäytön takia mistä oli lähteny pari pois ja mihin mie ja pari muuta kuuluttiin. Eihän missään nimessä sitä niitten kohtausta voinu poistaa! ei tietenkään. Ei en oo katkera, ymmärsin kyllä miksi näin tehtiin mut silti. Loppujen lopuks miulla oli messissä harkoissa vielä kaveri ku mentiin kuusankoskelle aluekarsintoihin, sattuneista syist tää kaveri kumminki lopetti ennen stadiin lähtöä. Näin ollen vietin koko loppu vuoden harkoissa yksin. Ja muutenkin, miut oli täysin ulkoistettu ryhmästä.
 Se on syy miks totesin sillon Estradin kevätjuhlassa että tää oli tässä, olin jättäny estradille eroilmoituksen ja odotin tuloksia että pääsenkö pois Leprasta. Sillon ku sain tietää päässeeni Mikkeliin mietin että jos aloittais uusiks, mut sillon vielä totesin että en halua sitä enää. Kaikissa ryhmissä missä oon ollu nii on lopulta päädytty tohon ryhmän sisäiseen hajoamiseen ja oon ollu aina sit se joka on jääny yksin. En vaan osaa mennä sillee pienenmpään porukkaan enää ilman että tuntisin itteeni ulkopuoliseks. Tosin tunnen sitä edelleen vähän kaikkialla, opistolla, teatterilla jne. En vaa voi sille minkään, nää on taas niitä syitä, miks epäilen että tää rauha ja onni mitä tääl on pariviikkoa ollu nii ei tuu kestää. Ikuinen pessimisti myönnän, en jaksa vaan uskoa että nää ihmiset jaksaa kattoo minuu sitä paria kuukautta pidempään...

Ehee~ tajusin just et meinasin selittää kuulumisia mut täst tuli taas yks angstiteatterivuodatuslagi postaus :D en jaksa kumminkaan enempää kirjottaa ku Krisu tuli just että aletaan kattoo sitä Miyavin Leffaa :3

Sayõnara!
Santtu kiittää ja kuittaa~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti