You release yourself from the pain more and more~

Teleks - Tuulilasin nurkkaan

 

Kipua pelkää en.
Siedän sitä, tiedän sen.
Mutta kun katson sua, mä olen tyttö hiljainen.
Kietoa tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan.

Nurkaan tuulilasin kyyneleet jääksi muuttuu niinkuin itsestään.
Ohi kiitää pellon pientareet ja kylät joissa kohta herätään.

Suru käy
Kysymättä lupaa pöytään istumaan.
Onko meistä toisistamme silmiin katsomaan?

Sinä oot
Pieni poika joka oottaa peläten.
Jätät mulle pitkän, pitkän, pitkän kaipauksen.

Nurkkaan tuulilasin kyyneleet jääksi muuttu niinkuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet.
Tuun pimeästä aamu hämärään.

Nurkkaan tuulilasin kyyneleet jääksi muuttuu niinkuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet.
Tuun pimeästä aamuhämärään.

Kellot tehkää meille aikaa nyt.
Kuulkaa meidän pienet hyräilyt.
Rakastan sua tänään enemmän kuin koskaan ennen, sen nyt käsitän

 

 

It has been a while, no it hasn't just don't look me, just walk away. Leave me alone with this pain.

9 kuukautta... 9 kuukautta. Jos sanon niin ikävä ei jätä rauhaan, normaali oli et nähtiin kerran vuoteen, hyvällä tuurilla ehkä kaks tai kolmeki, mut silti nyt tuntuu etten haluis muuta ku palata ajassa takasin niihin hyviin aikoihin. juu ei oo mahdollista. 

 

Pohdin tässä eilen tallilla ollessani et miten ihmiset muuttuu, mut miten me kestettiin kaikki ne vaiheet aina viime huhtikuuhun asti yhdessä.

 

Pentuina leikittiin pikkuautoilla ja lasketeltiin kaikki yhdessä.

vanhentuessa hylättiin ne autot ja pelattiin lautapelejä ja lumisotaa.

lopulta pistettiin bändi pystyyn ja suunniteltiin kisoihin freestyle temppuja.

lopulta Juusón kuoltua siirryttiin vaan niihin laskettelu juttuihin ja yhdessä hengaamiseen,

mitään niistä ei oo enää jäljellä.

 

 

You're lies made me bleed,

I don't want to see you anymore.

When i told this to you,

it wasn't the truth.

i'll never forget those words.

I miss you too much.

 

Unohtaminen ois kaikkein helpoimpaa. oon aina niin sanonu, kun kykenee pääsemään yli ja unohtamaan niin saattais olla helpompaa. Vai olisko? pyyhkisin koko menneisyyteni pois. Kieltämättä se kuulostaa hyvältä. huoh, elämä on vaikeaa. Jos sitä vaikka yritäisi keksiä jotain muuta?

Oh Tallulah, this could be heaven.

 

Okei, todellakin miun kirjottaminen on samaa kuin mitä nimestä päätellään, laitonta pimeyttä. Kenenkään ei pitäis olla sellaisessa tilanteessa että pohtii elämän ja kuoleman välillä.

Miul on suuri riski sairastua lopulta siihen samaan tautiin mikä mein mummilla on. eli alzhaimeriin. kieltämättä, se ois suuri helpotus. Tauti tuhoais miun kaikki aivot ja olisin sit vihannes. Ei muistoja ei tunteita, ei mitään. Ei sitä kipua, ei sitä ajatusta että kykeneekö kukaan rakastamaan miuta jos en siihen itsekkään pysty?

 

hmph, jos yritän unohtaa nää tuskiaset ajatukset kerrankin? Yrittää oikeesti olla iloinen, ilman sitä näyttelemistä. Oi suuri minuuteni annatko minulle edes yhden viikonlopun ? Voisin kerrankin olla iloinen lauantaina kun suunnataan Jossun kaa Helsinkiin tai sit Sunnuntaina? oh damn kelpais olla oikeesti kerrankin tosiaan onnellinen ja huoleton? ensi kertaa 9 kuukauteen. Ihmiset väittää et oon ulospäinsuuntautunut ja iloinen ihminen, anteeksi mutta sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä joten kumoan jokaisen väitteen. Enkä tosiaan oo tuhraan harrastanu teatteria ..... melkeen koko elämääni.

 

Anteeksi, en haluu satuttaa tai suuttua. Rakkaani mie oon huolissani siusta. En haluu menettää siutaki. Miun pinna on vaa entistä kireämmällä koska tiiän että oon menettämässä otteeni omasta elämästäni. Anteeksi.

 

 

Sayõnara~

Santtu kuittaa.

KARMIA - Decade

 

In the silent way.
My heart beats the same.
Same rhythm as the clock.
I keep watching.

I watch the clock slowly ticking.
It's sound embraces me.
With painful solitude.
In a world that's created only for me
I keep staying.
And nothing changes.

Slowly in this silent way.
I throw everything away.
Everything that binds me to this world.
I wish I was dead.
Wishing... Just wishing...
That my life would fade away.

If I could go back in time
maybe I could change things.
So my life wouldn't be in vain.
I could keep on living.

I can't deny my feelings from myself.
I don't know what to do or think
.I just light up my cigarette and it keeps
burning in my hand.

In this silent way.
My heart beats the same.
Same rhythm as the clock.
I keep watching.

Slowly in this silent way.
I throw everything away.
Everything that binds me to this world.
I wish I was dead.
Wishing... Just wishing...
That my life would fade away.

Slowly I will fade away.
I just know that I can't stay.
All that remains is my body.
My soul goes on.Wishing... Just wishing...
That I could start all over again.
In this silent way.
I will fade away.

 

Niin se vain on, eräs henkilö kerran mainitsi että vaaka ei kestä tasapainossa jos toisella puolella on enemmän, että ei oo oikein että mie kuuntelen ja yritän auttaa sitä mut mie en puhu omistani sille. Anteeks. Kyse on juuri siitä että mie en osaa nimetä tätä itekkään, mie osaan vaan kuunnella en puhua, omat asiani pidän aina sisälläni. ne kaikki on haudattu sinne valheiden ja häpeän alle. Niitä ei sieltä ulos saada.. Ainoa kai mistä ne saa selville on miun tekstit. ne jää siihen, muuta miulla ei oo. Eikä tuu koskaan varmaan olemaankaan.

Anteeks, mie en varmaan koskaan kykene olemaan siulle sitä mitä me molemmat haluttais. Mie kärsin liian vakavasti sitoutumiskammostani ja muustakin. En kykenis siihen että päästäisin siut tarpeeks lähelle jotta sie näkisit sen ihmisen joka miu sisällä tosiaan on, en haluis ikinä satuttaa siuta niin. anteeks. en voi muuta sanoa.