mietin mietin enkä keksi

Ensimmäistä kertaa kuukausiin miulla murtu tuo kuori tänään. Yleensä koulussa ollessa yritän näyttää sitä perus iloista naamaa ja olla että jee imma happy and i have friends. Mitä ne sellaset kaverit on mitä ei nää missään ulkopuolella ja jotka on vaan sitä pintapuolta. näennäisesti ihmiset väittää että valitan turhaa, kyllä myönnän. Täysin yksin en oo tuolla paskassani, miul on miun rakas Nea jota ilman en pärjäis ja sit miul on noi retardit ääliöt joita nimitän kavereikseni. Loppujen lopuks mie pelkään että oon erakoitunu kaikista muista. Vapaa-ajalla oon melkeen aina vaan Nean kanssa tai yksin. Suurimmilta osin tosin yksin. Aluksi tein itselleni suojan ettei muut pääsis enää satuttamaan miuta mut nyt tungin sen suojan yli ja löysin itseni itkemässä yksin. En oo ikinä löytänyt itselleni sitä tiettyä joka käyttäis vaivaa siihen että oppis oikeesti tuntemaan miut, jotkut on vaan niin että pintariittää, oon se joku angstinen paska kuten rakkaat ystäväni miuta nimittävät, tai sit oon se jota pitää syrjiä koska oon liian erilainen. Ykskään ei tiiä mitä siellä syvällä on.

Vietettiin tänään koulussa sähkätöntä päivää mikä tarkoittaa sitä että mediateekin koneet oli kiinni ja siellä ei ollu ketään vaan kaikki oli käytävillä. Yleensä jos liikun yksin kierrän automaattisesti joko napit korvilla jos on pakko nii nopeesti sisäkautta kaikkien ohi maata tuijottaen tai sit meen sisäpihan läpi milloin yleensä ei joudu kehenkään törmäämään. Tänään oon tapellu miu kännykän kanssa ku se ei halua soittaa tota musasoitinta. Näin ollen kuljin ruokavälkällä mediateekin läpi ku tulin kuvisluokilta missä olin pitämässä Nealle seuraa, en tiiä miks menin siitä teekin edestä vaik tiesin heti että siel on ihan liikaa porukkaa. Ja ensi kerran kaikkien näiden kuukausien jälkeen ne sanat kulkivat suoraan miun suojan läpi. Kaikki ne tuijotukset ja kaikki ne kummastelut että mikä miuta vaivaa ja että kattokaa tuol se friikki menee. Kipitin tuskaani nieleskellen äkkiä porukkani luo jotka ootti vakio paikalla kielisiiven yläkerran portaikossa. ei kukaan huomannu mitään.

Oon jo kuukausia yrittäny vältellä tappeluita mei mutsin kanssa, annan sen huuttaa, mutisen jotain ja häivyn. Eilen räjähdin ite huutamaan sille ja tänään vielä uudestaan. Se syytti miuta siitä että miun halu päästä pois sumentaa miun järjen ja että se on HÄNEN päätöksensä että lähdenkö mie tästä paskan puhujien kaupungista vai en. Huusin sille suoraan että ite valitsen minne menen ja thats it. Riita päätty siihen että se huus miulle suoraa huutoa että se on kyllästyny miu valittamiseen ja ärsyttävään asenteeseeni että miun pitäis olla kunnioittavampi häntä kohtaan koska hän on vanhempi. Muorin mielestä se tietää paremmin nää asiat koska on vanhempi että 47 vuotias (vanha kääkkä) tietää paremmin minne mie kuulun ku miun ikänen joka kumminkin viettää 24/7 oman pääkoppani kanssa.
Tiedän ilman kahta asiaa olisin täysin varma että lähtisin Helsinkiin tai Joensuuhun opiskelemaan (kallion ja Niinivaaran ilmaisutaiteen lukiot), päätös olis tehty jo aikoja sitten. mutta nykyään en haluais jättää jälkeeni kahta miun elämälle tärkeää asiaa, Neaa ja Mölliä.
Tiedän, haluun pois täältä. en kestäis enää vuottakaan. koko viime vuoden mietin että vuosi ja sit pääsen pois. Sitten tuli Mölli ja sitten vielä Nea astui miun elämään. Päätös on vaikeampi kuin vois ikinä edes ajatella. Haluun pois mut en haluu luopua niistä kahesta ainoasta jotka pitää miut tän vuoden ees jotenkin järjissäni.

Elämä potkii taas suoraan päähän ja epäilen jo omaa kestämistäni. Miun keskittymishäiriö on pahentunu. Sitä ei kukaan huomaa koska en tiiä, se jokin osa mikä toiminnan katkasee nii luo sellasen oudon tilanteen. Miulla karkaa välillä tilanne käsistä, oon ulkopuolisesti paikalla ja saatan jopa puhua ja reagoida ihan normaalisti mutta silti myöhemmin ku mietin niin en muista yhtään mitään. Miul on ainakin kuluneen kahden viikon aikana ollu niitä ny enemmän ja totean että tosiaan en muista niistä pätkääkään. Selasin Puolassa otettuja kuvia ja tajusin että osa niistä on sitä luokkaa että en ees muista niitä ottaneeni.

Oon sekasin enkä tiedä mitä tehdä. any ideas to deal with this?

Sayõnara!
Santtu kuittaa~

can you do me a favour and kill me?      

I want to scream

cry my heart out

bleed the pain away

I don’t want to be alive anymore

I want to die.