Everything in life means nothing in the end without you.~

K4RMIA - Enigma

Transparent dream of the hate you felt. Wrath.
Defines you only when your life begins and ends.

Awakening inside.

Through persistent distance and the vague line of life.
You're walking forward to the unknown destiny.
For the broken soul that desires to live.
In the end you can find no salvation.

The miracles you see only decieve your eyes.
Lost in a dark abyss that hungers for pain.
Lust and greed controlling the violated mind.
Becoming a shadow that takes pleasure from distraught.

Awakening inside.

Through persistent distance and the vague line of life.
You're walking desires to live.
In the end you forward to the unknown destiny.
For the broken soul that can find no salvation.
This is the true enigma of the grieving soul.
Destroying your own self in your hunger for pain.
For the broken soul that desires to die.
In the end you only find sorrow.

Tää on taas niitä päiviä että soitan Enigmaa ympäri ämpäri ja väärin päin. Kauheat on sanat juu mutta oikein ihana kumminkin. kyllä yh, vähä masis päivä. Jee aamulla soi herätys kello siinä kaheksan tienoilla (äänenä K4rmian Ecstacy road) eka ajatus oli että mitä ihmettä eihän toi oo Elinan herätys kello ja sit hokasin puhuvani yksinäni että "Hei mei pitäis alkaa nousta ettei käy kute eile!" sen jälkeen havahduin siihen etten ollukkaa turussa Tammiston tilan huoneessamme yhdessa Elinan ja Nessan kanssa vaan yksin omassa huoneessani ja kaukana Turusta Lappeenrannassa. Aamu alko muutenki nähä väsyneesti ja sit oliki jo tota itsenäisyyspäivä harkat minne miut tungettiin taas lukemaan jotain pirun runoja... sen jälkeen jee liikkatunnille tanssimaan. Enkun kuullun ja luetunymmärtämisen koekki meni sit perseeleen... tein sen suunnilleen 15min ja painuin sit autokoululle ekalle ajotunnille josta suoraan töihin. näin, sen jälkeen oonki suunnilleen istunu tässä ja välissä leikkiny hiuksillani jos niihin jotain uutta kehittelisin... Suunnittelen värjääväni taas jossain vaiheessa, ehkä siniseks. koska ostin Turun Cyperiltä siniset pidennykset. En tosiaan tiiä miks.... ihme päähän pisto joo mut onha nää ihan kivat.

Tuli taas pidettyä kauheita pohdintoja töissä ollessa siis muutanki ku se et totesin että kyseinen johtoportaan henkilö (oisko ollu toni) ei osaa keittää kahvia... Pohdin kaikkea mitä mieleen tuli, ja tietenkin välillä meni aika reilusti sen mukaan mikä biisi sattu soimaan. 

Sitten kävi tää paskempi juttu että K4rmian Touch biisin aikana ajatus lensi suoraan henkilöön jonka nimen mainitseminen tekee kipeää. Tommin kuolemasta tuli 8kk. Mein suhde oli just sitä luokkaa että piti kokeilla, oltiin tunnettu aina. melkeen 15 vuotta. Tommi oli miulle hyvin rakas ja välitin siitä paljon, joten tietenkin tuntu jossain vaiheessa hyvin luontevalta olla yhessä. Kumminkin jälkeenpäin kun aattelee niin se oli miulle enemmänkin veli, ikäänkuin korvike Antille. meil oli semmosen kahden kuukauden ajan aika on/off suhde ja se oli viel sitä aikaa että en ehtiny käymään lapissa eikä sillä ollu varaa tulla tänne, joten ei suhteen aikana nähty kertaakaan. voidaanko tästä päätellä jotain? kumminkin, mein välit katkes ku ruvettiin jostain ihan oudosta syystä riitelemään, sit sovittiin ja tapeltiin taas. Varsinkin siinä vaiheessa olin kyrsiintyny ku Tommin miuta vuoden vanhempana mutsi päätti et se jatkaa kouluaan Ruotsissa, mistä se oli muuttanu suomeen raskaana ollessaan. Se olis sit kauempana ku vaan Kittilässä, se asu sillo Göteborgissa. Eräänä päivänä sit tapeltiin niin pahasti etten kuullu siitä mitään muutamaan viikkoon, 6.4 kuulin Makelta et Tommi oli joutunut sairaalaan ja se joutu sit 11pv leikkaukseen. Jokin meni pieleen ja Tommi lähti taivaan uusille maille 13.4. Hautaaminen tapahtui kuulemma Ruotsissa ja näin ollen en pääse ees haudalle sanomaan että oon pahoillani kaikesta tai kertomaan miten paljon kaipaan sitä. Tommi I Miss You Bro~

Jos olis mahdollista poistaa aivoista se osa mikä säätelee tunteita ja saa ihmisen tuntemaan nii saattaisin haluta siitä eroon. Olis niin paljon helpompaa elää ilman tätä sekavaa tunne-elämää jota elän. En ymmärrä taaskaan mitä valitan mutta en voi sille minkään. Oma elämäni on tälläistä ja se ehkä alan olemaan nyt hiljaa, teki vaan jotenkin mieli kirjottaa. vaik nyt tekeeki mieli poistaa tää postaus. iha sama julkasen silti :D eka ajotunti meni sit tälleen btw iha hyvin jopa. Huomenna seuraava!

Sayõnara!

Tiiän et ne kavereiden heittämät jutut angstipaskasta sun muusta sellasesta on olevinaan hauskaa mut oikeesti.. ne loukkaa miuta. En haluis kuunnella sellasia juttuja. Että älkööt ihmetelkö etten pääse tästä pitkittyneetä depressiostani eroon, toi asenne ei auta asiaa. Miten ihmiset voi luulla että voisin olla ilonen ja 'terve' ihminen ku heitätte koko ajan teijän mielestä hauskaa läppää miun masennuksesta. en jaksa enää, kutsukaa vaa miuta angstipaskaks ja niin edelleen, mie toistan sen saman päivittäin itselleni. En mie pääse täältä ylös.

Santtu kuittaa~
Versailles - Aristocrat's symphony & Alice Nine - Tsubasa