sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Just take my hand~

I never meant to be the one who kept you from the dark
But now I know my wounds are sown because of who you are
I will take this burden on and become the holy one
But remember I am human and I'm bound to sing this song

So hear my voice,
Reminds you not to bleed

I am here
Saviour! Will be there
When you are feeling alone, ohhh
A saviour,
for all that you do
So you live freely without their harm

So here I write my lullaby, to all the lonely ones
Remember as you learn to try to be the one you love
So I can take this pen and teach you how to live

But what is left unsaid, the greatest gift I gave.

So hear my voice
Reminds you not to bleed
I am here

Saviour! Will be there
When you are feeling alone, ohhh
A saviour for all that you do
So you live freely without their harm

Saviour! Will be there
When you are feeling alone, ohhh
A saviour for all that you do
So you live freely without their harm

When I hear your cries:
Praying for life
I will be there.

When I hear your cries:
Praying for life
I will be there!!!


I will be there!
I will always be there!
I will be there!
Olo taas jotenkin tyhmä, palasin tänään isosleiriltä Piiluvasta. Tai no, lähin aamulla ja menin sieltä suoraan Estradille 8h harkkoja varten. Saatiin mein tän vuoden kaks osanen esitys aika hyvin mallilleen, be afraid we're coming! Rikki ja Rakastettu saapuu katseltavaksi taas 31.10 (: Vietin ton viimeisen illan vähän sekavissa menoissa, viimeisen lämpimän ruuan jälkeen pelattiin korttia ja lopulta se loppu siihen että oltiin ´parin muun kanssa lohduttamassa erästä ihanaa ihmistä joka joutu kokemaan kovia. Ei siitä sen enempää. Kaiken lisäks huomasin iltahartauden jälkeen ku olin yksin mei huoneessa kuuntelemassa musiikkia että soitatin toistolla KARMIAn Crying kappaletta. Alunperin kattoakseni että miten meillä nää esitys ajat menee nii avasin kännykästä kalenterin ja meinasin itekki alkaa itkee sen jälkeen. Tossa perjantai- lauantai aikana tuli puol vuotta täyteen kahden ihmisen kuolemasta. Perjantaina Jennan (lapsuudenkaveri) ja Lauantaina Tommin (-11-). Oli olo tosiaan vähän pysähtyny ku tajusin miten nopeesti se puol vuotta on menny, kaipaus on edelleen suuri. Ei kai siitä tosiaan pääse pitkään aikaan eroon. Huomion kans että ens torstaina tulee täyteen 3kk Maken kuolemasta. En haluis aatella sitä ku pitäis olla oikeen ilonen ens viikolla koska lähetään Puolaan..........
 
Toi BVBn Saviour kappale iskeyty miulle ku latasin huvikseen viime viikolla kännykkääni niitten levyn ja satuin kuulee sen ekaa kertaa. Lyriikat on mitä loistavimmat, just suoraan sitä melkein mitä voisin laulaa eräälle ihmiselle (jos osaisin laulaa:p) joka on miulle erittäin tärkeä. Puhun tällee vaihteeks ihan elävästä ja hengittävästä ihmisestä. Tiedät varmasti kuka oot, ja rakas tiedä että mie tuen siuta aina ku sitä tarvitset ! <3
 
Mutta niin, voisin mennä nukkumaan koska kahtena edellis yönä ihanat kämppikseni Elina ja Sonja eivät meinanneet antaa Santtu raukan nukkua :(
 
Sayõnara!
Santtu kuittaa~

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti