So many voices in my head.
There is no way to end this. So full of sin but in the way,
I never knew about this.
There was no choice I had to make.
These dreams are never ending.
I see you run away from me.
You will never know how I feel.
(Chorus)
I cry in vain,
To break down on illusions made by me. There's no escape.
These walls were made by my hands.
(Verse 2)
So many voices in my head.
So full of sin but it's okay. I keep running away from me.
Right before my eyes,
I can see I wont breathe anymore. (You will never know how I feel)
(Chorus x2)
I cry in vain,
To break down on illusions made by me.
There's no escape.
These walls were made by my hands.
(Instrumental)
(Chorus x2)
I cry in vain,
To break down on illusions made by me.
There's no escape.
These walls were made by my hands.
There is no way to end this. So full of sin but in the way,
I never knew about this.
There was no choice I had to make.
These dreams are never ending.
I see you run away from me.
You will never know how I feel.
(Chorus)
I cry in vain,
To break down on illusions made by me. There's no escape.
These walls were made by my hands.
(Verse 2)
So many voices in my head.
So full of sin but it's okay. I keep running away from me.
Right before my eyes,
I can see I wont breathe anymore. (You will never know how I feel)
(Chorus x2)
I cry in vain,
To break down on illusions made by me.
There's no escape.
These walls were made by my hands.
(Instrumental)
(Chorus x2)
I cry in vain,
To break down on illusions made by me.
There's no escape.
These walls were made by my hands.
Havahduin tänään pitkästä aikaan siihen että huomasin näkeväni ja kuulevani harhoja. en tiiä, se paheni sillon ku jätin lääkeet pois mut sit ne tuntu häviävän. voi olla et oon vaa uskotellu ittelleni että en oikeesti kuule ja nää ku oikeita asioita. Havahduin tänään kesken kemian tunnin, että joku huus suoraa huutoa miun oikean puoleiseen korvaan. En siinä välissä kuunnellu musiikkia ja kukaan ei ollu miun sillä puolen, koska Iiro istuu miu vasemmalla puolella. Sen lisäks ku tulin tallilta, jämähin mein eteiseen paikoilleni paniikissa, äänikää ei kulkenu. Katoin nimittäin että mein keittiössä seisoo ihan umpivieras mies ja sillä oli verta käsissään. Sitten Acu alko haukkua ja se mies katos. Kirjasin sen harhaks... Tajusin kans eilen että mikä syy Petterillä oli kattoa miuta oudosti. Olin höpöttäny yksinäni samal ku söin, lopulta tajusin että tosiaan puhuin koko ajan itselleni ja olin ainoo siinä huoneessa joka kuuli myös jonkun vastaavaan. Ehkä oon sit sekoomassa. mut no escape... Välil jopa tuntuu et monet äänet huutaa kaikki miu päässä päällekkäin, yks huutaa tätä, toinen tota, kolmas kieltää tekemästä jotain, neljäs kannattaa. en tiiä
silti, Sayõnara,
Santtu kuittaa ja lähtee saunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti