maanantai 17. syyskuuta 2012

I just want to protect you from eternity~

vitut minä jaksa mitään lukea, huomenna vaan 3 koetta ja kolme tuntia. ekaks ekalla tunnilla enkun kuullun ja luetun ymmärtäminen, tokal ruotsin iso koe, ja vikal äikän iso koe....... nääh. vielä on jaksoja aikaa parantaa niitä. Tiiän että ruosi menee penkin alle. hyvä se on osata ne adjektiivien superlatiivi päättet jne. mut jos viel muistais mitä ne adjektiivit on ruotsiks. niin että siel on sit varmaan että Suurare ja suurast tai tai jotain muuta tyhmää.

Kävin tänää siel ravitsemusterapeutilla vai mikä ikinä onkaan. Miul meinas tosiaan mennä vähän yli siel koska kävi hermoon se sen murre säätö. Se murs nimittäin päällekkäin savoa ja stadia. meinas olla vähä sellane olo et "TURPA KIINNI JA ANNA MULLE SE VEGAANI LAPPU!!!!" mut kestin hiljaa..
äh, on jotenki turta olo. Kolme kuukautta vierähtää nopeesti ja pelkään jo huomista. pitäis hillua koulussa ja kavereiden kaa, sit kaiken lisäks illalla on teatteri harkta. pois en voi jäädä koska porukat ei anna leikkiä kipeetä. Tekis mieli vajota maan alle ja jäädä sinne piilon, silti se huominen tulee. niin, mikä siinä on niin kauheaa. ei en itkeny kyyneltäkään tai ees kaivannu ihmistä viime viikolla kun Tommin epäonnistuneen leikkauksen loppu vaiheista tuli 5kk täyteen. Huomenna tiiän että tulee olemaan rankka päivä, koska Maken kuolemasta tulee 3kk. On se jännä että just Makea jäin kaipaamaan enemmän, mut silti. kun Tommi kuoli, me tuettiin toisiamme ja vaik oon aina pitäny Makea melkein täytenä dorkana, siitä alko löytyä puolia mitkä teki niistä viime kuukausista siedettävämpiä. koska tiesin että en oo ainoo joka kaipaan tukea. Ehkä siks selvisin Tommista niin helpolla.
Markus  I miss you~

Sayõnara !
Santtu kuittaa~
Tasan ainoo kuva mis myö ollaan kaikki...... Tommi jossain tuolla kaukana takana, sit on make ja mie.
Talvi 2007, aikaa jolloin luultiin ettei mikään muutu koskaan.

Nuoriso pahoin voi, mistä se johtuu? Kai syy on yksilön, takaisin kohtuun.

Mietin miks ei sanat tärkeimmät ulos tuu, samalla ku silmäkulmat kostuu.
Yksin taivasta jäin tuijottamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
En tahdo, aio, enkä pysty unohtamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
Pudotaan, pudotaan.

R.I.P. ja muit hyvii lyhenteit. Jätetääks jälkeemme muuta ku kyyneleet?
Pappi papattaa, en kuule mitään. Suljen silmät ja sä oot ihan siinä.Sydän suurempi ku rikosrekkari, tääl epätoivo on käsinkosketeltavis.

Koko elämänsä maailman vankina, tääl kaivataan nuorallatanssijaa.
Omat ajatukset feidaan papin ääneen, muistan vielä ku eilisen ku Lapinmäel Cypress Hill ja Ice Cube kajareist taas, sivaripollareille 187:aa.
Muit kliseitä yhteen ääneen, pojat ei tanssi ne sylkee päälle.
Joskus me ollaan yhdes jälleen, sun sielu ei sammu se jää kytee tänne.


Yksin taivasta jäin tuijottamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
En tahdo, aio, enkä pysty unohtamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
Pudotaan, pudotaan.

Enkelikuoro palas takas laulamaan, kävin taas hajoamassa sun haudallas.
Kädet kohmees sytyttelen kynttilää, yksinään tääl ei jaksa yksikään.Kuulemma kliseistä ja epäilyttävää tehdä biisi menetetystä ystäväst.
Kiinnostaa ku kilo paskaa, uuden sukupolven näkeminen saa ilon kasvaa.

Mä meen Voikkaalle taas, ja siel juostaan jo nauraen vastaan.
Siellä leikitään piilost ja meuhkataan, kelaan jäbän hymyilevän pilven reunalla.
Toisilla on taito selvitä mistä vaan, mist ne voimat tulee? Ja mist niitä saa?
Sun vapaudenkaipuusi tuntien, vihdoin lintunen liitää saa.


Yksin taivasta jäin tuijottamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
En tahdo, aio, enkä pysty unohtamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
Pudotaan, pudotaan.

Sun tie oli kuoppainen, mut sä juoksit loppuun asti sen.
Ja me jäätiin huokaileen, miten lyhyt on aika tää kaupunkilapsien.

Halusit tanssia nuoralla, sun ei kannattais tanssia nuoralla.
Jos haluat sä tanssia nuoralla, tanssi vaan nuoralla.

Ymmärrän kyl et maailmassa on ihmisiä jotka on menettäny enemmän ku mie, jonkun tärkeemmän. mut korvaan ainaki oman suruni Anttia kohtaan kaipaamalla niitä ihmisiä jotka tosiaan ovat alusta asti tíenneet et Antti on mulle tabu, henkilö josta ei puhuta.
Miss you bro~

Varoitan että jos kirjotan  huomenna nii voi olla että siel on sitä sönkötystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti